Kestikö parisuhteenne henkisen pettämisen?

En ymmärrä miksi suhde ei tuota kestäisi. Tai jos ei kestä onko sillä mitään väliä.

Kesti. Aikaa tapahtuneesta jo 5 vuotta, vieläkin välillä ajatus kirpasee. Helvetisti puhetta siitä selviämiseen vaadittiin, mutta saatii setvittyä kuitenkin.

No ei kai tuo mitään pettämistä ole. Kaikille sattuu joskus että ihastuu. Mieshän ei ole tehnyt mitään.

Minusta tuo nimenomaan on pahempi. Että on syviä tunteita toista kohtaan. Kertapano olisi paljon helpompi kestää.

Ei

Tarve tähän henkiseen peittämiseen pitää selvittää. Mikä oli "se juttu" tässä toisessa ihmisessä, joka sai hullaantumaan? Mitä ne "syvälliset keskustelut" oli? Mitä tarvetta nykyinen suhde ei täytä? Onnellisuus? Joku kriisi menossa elämässä (myös positiiviset kriisit)?

Olen ollut tuossa tilanteessa. Mies laittautui tätä toista naista varten, osteli uusia vaatteita. Oli tosi poissaoleva. Silti uskoin kun sanoi ettei mennyt fyysiseksi. Arvet jäi kuitenkin. Mietin mitä olisi tapahtunut, jos emme olisi muuttaneet ja ihastus jäänyt toiselle paikkakunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Tarve tähän henkiseen peittämiseen pitää selvittää. Mikä oli "se juttu" tässä toisessa ihmisessä, joka sai hullaantumaan? Mitä ne "syvälliset keskustelut" oli? Mitä tarvetta nykyinen suhde ei täytä? Onnellisuus? Joku kriisi menossa elämässä (myös positiiviset kriisit)?

Yleensä riittää vaan että nuorempi nainen kiinnostuu. Miehillä siis.

Ei kestänyt, kun ei koko totuutta koskaan kerrottu. Paloissa sain tietää, ja tasan sen verran myönnettiin mitä vahingossa vuoti. Lähipiiri myös suojeli pettäjää koska kaikki toivoivat että perheet pysyvät koossa.

Pettäjä ei kerro koko totuutta. Valitettavasti. Sen pohjalle ei voi jatkaa.

Nyt siitä on jo vuosia, mutta luottamus ei palaa. Tietynlainen inho aina olemassa. Trauma kai joka estää jopa romanttisten elokuvien katsomisen. En luota keneenkään.

Tarvitseeko kaikki jakaa?

Ksi ajatukset ka ihastumiset saa olla ihan omia?

Ajatus ei ole teko.

Ihastuksia voi tulla ja mennä.

Niihin ei ole hyvä jäädä jumiin.

On hyvä kasvattaa omaa itsetuntoa ja sitä hyväksyntää, että on kumppanille se oikea ja tärkeä ja juuri sopiva ja kumpaankin suuntaan samoin.

Kun kerran kumppani ln kunnioittanut, niin tuo osoittaa kunnioitusta ja rakkautta moraalia omaa kumppania kohtaan ja toki sitä kolmatta osapuolta kohtaan myös.

Olisin onnellinen, jos minulla olisi noin luotettava kumppani.

Itse asiassa on.

En haluaisi tietää, jos hän joskus olisi ihastunut johonkuhun, koska meillä on luottamus ja rakkaus. Ne on meidän.

Aapee. Olet just hyvä omana itsenäsi. Luota siihen.

Miksi haluat urkkia toisen ajatuksetkin? Itseäsi härnätäksesi?

Ole itse itsellesi hyvä.

Ainahan sitä voi teeskennellä, ettei mitään tapahtunut. Mutta onko se oikeaa elämää?

No voihan se olla, että aviopuolison kanssa on oltu pitkään yhdessä, kenties ihan nuoresta asti ja molemmat ovat vuosien mittaan muuttuneet. Suhde voi silti olla hyvä ja vahva. Kun ihmiset muuttuu, niin vuosien varrella ja kypsempänä aikuisena saattaa tulla vastaan ihminen, joka nyt olisi "se oikea".  Sen ensimmäisen kanssa on kuitenkin perhe perustettu ja sitouduttu, niin se on suhde kuitenkin arvokkaampi kuin se uusi ihminen. Uskolliselle aviopuolisolle valinta on kuitenkin helppo, ei ihastuksen vuoksi lähdetä romuttamaan koko elämää, eikä lähde pelaamaan pelejä kenenkään tunteilla. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kestänyt, kun ei koko totuutta koskaan kerrottu. Paloissa sain tietää, ja tasan sen verran myönnettiin mitä vahingossa vuoti. Lähipiiri myös suojeli pettäjää koska kaikki toivoivat että perheet pysyvät koossa.

Pettäjä ei kerro koko totuutta. Valitettavasti. Sen pohjalle ei voi jatkaa.

Nyt siitä on jo vuosia, mutta luottamus ei palaa. Tietynlainen inho aina olemassa. Trauma kai joka estää jopa romanttisten elokuvien katsomisen. En luota keneenkään.

Ehkä lähipiiri ei ajatellut, että oli pettämistä, jos mitään fyysistä ei tapahtunut. Itsellä kokemus, että lähipiiri luuli, että olivat hyviä ystäviä. Henkisen pettämisen käsite on uusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarve tähän henkiseen peittämiseen pitää selvittää. Mikä oli "se juttu" tässä toisessa ihmisessä, joka sai hullaantumaan? Mitä ne "syvälliset keskustelut" oli? Mitä tarvetta nykyinen suhde ei täytä? Onnellisuus? Joku kriisi menossa elämässä (myös positiiviset kriisit)?

Yleensä riittää vaan että nuorempi nainen kiinnostuu. Miehillä siis.

Tai vain sopivampi.

Kun ex-mieheni löysi uuden, mua ei haitannut ollenkaan. Ei me sovittukaan yhteen.

Ja sinä reppana luulet, että on ’vain halailtu ja silmiin katseltu’. No, ihan miten vaan haluat asiat itsellesi paremmin päin selittää ja selitykset uskoa.

Olin sinä joskus. Ei olisi kannattanut jatkaa.

Nykyään eronnut siitä ’p###asta ja onnellinen.

Taustalla oli miehellä ja tuolla naisella 40-kriisi ja ihastelun tarve kun pitkät parisuhteet. Alkoi leikillisestä flirtistä.

/9

Mistä tiät että on ollut vain henkistä pettämistä. Voinu olla vähän enemmänkin.ei vaan oo uskaltanu, halunnu kertoo koko totuutta..

Mites ne jotka ehtii jo erota, mutta palaavat yhteen yrittämään uudestaan? Eikö se tapahtunut jää kuitenkin kaihertamaan mieltä?

Minun mielestä ei ole pettämistä, jos ei edes koskettele toista. Miten silmiin tuijottelu olisi pettämistä?? Eikös ne teot nimenomaan ole väärin. Kaikki ihastuvat joskus.

Vierailija kirjoitti:

Ja sinä reppana luulet, että on ’vain halailtu ja silmiin katseltu’. No, ihan miten vaan haluat asiat itsellesi paremmin päin selittää ja selitykset uskoa.

Olin sinä joskus. Ei olisi kannattanut jatkaa.

Nykyään eronnut siitä ’p###asta ja onnellinen.

Mitä jos ne tapaa uudestaan?