Kun kun muutama vuosi on kulunut ja markkinointihypetys loppunut, voinemme yhdessä todeta että Louhimiehen Tuntematon sotilas on melko keskinkertainen eikä tuo oikein mitään uutta aiheeseen

Tänään yhteen toisen ketjuun kirjoitinkin, että itseasiassa Väinö Linna piti 80-luvun Tuntemattoman versiosta (ohjaaja Mollberg) paljon enemmän mitä Laineen versiosta. Linnan mukaan Mollbergin versiossa tallentui valkokankaalle paremmin kirjan ja sodan henki: kuolemanpelkoa, raakuutta ja ahdistusta. Siihen nähden jännä, että 50-luvun versio on nostettu kansakunnan kaapin päälle, eikä Linnan näkemys paina enempää. 

Omasta mielestäni Louhimiehen leffalla on myös oma paikkansa, sillä se on visuaalisesti näyttävä. Kuin olisi itse sodan melskeen keskellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talvisota-leffakin on paljon parempi kuin tuo Louhimiehen Tuntematon.

Talvisotaankin voisi lisätä saunakohtauksia ja telakoitumista.

No siinähän on molempia. Ukkoja näytetään alasti saunassa ja lumienkeleitä tekemässä hippulat vinkuen ja telakoitumista suoritetaan kotilomilla vaimon kanssa.

Kaipaisin myös tuota Mollbergin versiota televisioon uusintana. Aivan liiian harvoin se on tullut, ikäänkuin dissattu unohduksiin. Linnan versiosta on tullut melkein pakkomielle ajaa se joka ikinen itsenäisyyspäivä. En ihan tajua, miksi?

Onhan siitä tehty myös sarja.

Molbergin tuntemattomassa Rahikainen oli juuri oikeanlainen.Aho taas Rokkana hiukan liian vanha kun sähäkkä liikkeinen noin muutoin ollut sissinä?

Spede oli ehdolla Rokaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1985-versio on todenmukaisin sotaelokuva minkä tiedän. Erittäin ahdistavaa katsottavaa. Ei viihteestä tietoakaan.

Suosittelen myös noin samaan aikaan tehtyä elokuvaa Tule ja katso. Jotain on itäblokissakin osattu tehdä tuohon aikaan.

Ällistyksekseni huomasin juuri, että Come and See on Elisa Viihteen listoilla!

Varoituksen sanana kaikille, että kyseessä on järkyttävä pätkä.

Ja jos nyt "sotaelokuvista" voi puhua vähän laajemmin, niin samalta vuodelta on myös mm. brittien Threads, joka on ehkä vielä tylympi koska siitä puuttuu vähäinenkin estetiikka ja toivo.

Vierailija kirjoitti:

Molbergin tuntemattomassa Rahikainen oli juuri oikeanlainen.Aho taas Rokkana hiukan liian vanha kun sähäkkä liikkeinen noin muutoin ollut sissinä?

Rahikaisesta samaa mieltä, mutta minusta Rokkakin vastasi Molbergin versiossa eniten kirjan kuvausta. Muutenkin casting ja yleinen tunnelma olivat kirjan mukaisia.

Uudesta tuntemattomasta mieleen jäivät lähinnä muutamat maisemakuvat; vaikka ne epä-autenttisia olivatkin niin taiteellista vapautta oli silti niissä käytetty oikein.

Teknisesti paras. Todellakin välillä tuntuu siltä, että ollaan luotien ja toiminnan keskellä. Myös päänäyttelijöiden roolityöt hyviä, sopivasti erilaisia verrattuna Laineen versioon. Mutta kyllähän ne ikonisimmat roolien esittäjät ovat juurikin Laineen ohjaustyössä. Tietty inhimillisyys ja humoristinen lämpö ovat sitten Laineen versiossa omaa luokkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1985-versio on todenmukaisin sotaelokuva minkä tiedän. Erittäin ahdistavaa katsottavaa. Ei viihteestä tietoakaan.

Suosittelen myös noin samaan aikaan tehtyä elokuvaa Tule ja katso. Jotain on itäblokissakin osattu tehdä tuohon aikaan.

Ällistyksekseni huomasin juuri, että Come and See on Elisa Viihteen listoilla!

Varoituksen sanana kaikille, että kyseessä on järkyttävä pätkä.

Ja jos nyt "sotaelokuvista" voi puhua vähän laajemmin, niin samalta vuodelta on myös mm. brittien Threads, joka on ehkä vielä tylympi koska siitä puuttuu vähäinenkin estetiikka ja toivo.

Joo, toinen klassikko! Tosi raskasta katsottavaa mutta kuvaa myös ajan henkeä jotenkin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Teknisesti paras. Todellakin välillä tuntuu siltä, että ollaan luotien ja toiminnan keskellä. Myös päänäyttelijöiden roolityöt hyviä, sopivasti erilaisia verrattuna Laineen versioon. Mutta kyllähän ne ikonisimmat roolien esittäjät ovat juurikin Laineen ohjaustyössä. Tietty inhimillisyys ja humoristinen lämpö ovat sitten Laineen versiossa omaa luokkaansa.

Jep, ja tämän Laineen version inhimillisyyden ja huumorin vuoksi Väinö Linna piti tosiaan enemmän Mollbergin versiosta, jossa sodan kauheus näyttäytyy realistisemmin ja jatkuva kuolemanpelko/mahdollisuus on koko ajan läsnä. Kansaan toki Laineen version leppoisuus ja tietty veijarimaisuus onkin sitten iskenyt enemmän. Harmi tosiaan, ettei Mollbergin versiota juurikaan esitetä. 

Nämä rahat olisi pitänyt käyttää Sissit-elokuvan uudelleenversiointiin (kirja Paavo Rintalan Sissiluutnantti). Ja ohjaajaksi joku muu kuin Louhimies. Toki olisi ollut aika synkkä Suomi 100-elokuvaksi, mutta niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talvisota-leffakin on paljon parempi kuin tuo Louhimiehen Tuntematon.

Talvisotaankin voisi lisätä saunakohtauksia ja telakoitumista.

Myös Tukkijoella ja Lentävä kalakukko elokuviin voisi lisätä noita ajettuna tietysti vanhanaikaisuusfiltterin läpi.

Mutta posliinia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teknisesti paras. Todellakin välillä tuntuu siltä, että ollaan luotien ja toiminnan keskellä. Myös päänäyttelijöiden roolityöt hyviä, sopivasti erilaisia verrattuna Laineen versioon. Mutta kyllähän ne ikonisimmat roolien esittäjät ovat juurikin Laineen ohjaustyössä. Tietty inhimillisyys ja humoristinen lämpö ovat sitten Laineen versiossa omaa luokkaansa.

Jep, ja tämän Laineen version inhimillisyyden ja huumorin vuoksi Väinö Linna piti tosiaan enemmän Mollbergin versiosta, jossa sodan kauheus näyttäytyy realistisemmin ja jatkuva kuolemanpelko/mahdollisuus on koko ajan läsnä. Kansaan toki Laineen version leppoisuus ja tietty veijarimaisuus onkin sitten iskenyt enemmän. Harmi tosiaan, ettei Mollbergin versiota juurikaan esitetä. 

Kansa tietää paremmin kuin jokin mukatietäväinen parempi väki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talvisota-leffakin on paljon parempi kuin tuo Louhimiehen Tuntematon.

Talvisotaankin voisi lisätä saunakohtauksia ja telakoitumista.

Isäni sanoi Talvisotaa ensi kerran katsoessaan jotain tyyliin "Eivät sitten voineet olla lisäämättä tällaista" viitaten Taneli Mäkelän lomalla olon rakastelukohtaukseen. Tulkitsin että isälleni tämä puoli oli vieras ja sopimaton sotakuvaukseen.

Rokka ei ole kirjassa synkkämielinen eikä muutenkaan sellainen kuin Louhimiehellä. Olisi pitänyt keksiä joku uusi hahmon nimi, vaikka Tokka tai Pokka, kun kyseessä aivan eri tyyppi. Mollbergin filmi vastaa kirjaa sikäli että molemmissa on tylsä alku. Mollbergin filmissä toisin kuin kirjassa ei ole mitään lopetusta, vaan se vain yht'äkkiä loppuu, ja se on outoa. Laineella on taiteellisia kohtauksia, ehkä liikaa sankaruutta.

Huono. Ei yhtään jännitettä. Lainaa vanhoista.

hup

Vierailija kirjoitti:

Aika mitäänsanomaton leffa. Toki teknisesti ihan näyttävä, mutta muuten ei lainkaan samaa tasoa kuin esim. Edvin Laineen versio. Keskinkertainen siis.

Älä puhu soopaa. Leffassa ei päästä ihan niin syvälle kuin sarjassa, mutta siinäkin esim. sotaväsymys tulee aika hyvin selville, se kuinka kypsiä vielä hengissä olevat miehet ovat kypsiä koko touhuun. Näyttelijät ovat myös uskottavampia ja lähempänä todellisuuta sen puolesta, minkä ikäisiltä he näyttävät. Myös hoikemmassa kunnossa kuten tuon ajan miehet olivat (patsi ylen sangia priha Vanhala..). Minusta uuden version ja varsinkin sarjan teko oli todellinen kulttuuriteko ja sopi juhlavuoden konseptiin kuin nenä päävän. Harmi että tiedostavat ihmiset tarttuivat epäolennaisuuksiin ja peilasivat leffaa nykyajan ilmapiiriin arvioita antaessaan, ja kovimpaan ääneen kuten tavallista.

Jos Aku Louhimiehessä on jotain moittimista ja rangaistavaa, nii se on se seikka, että meni tekemään sen Levottomat..

Vielä se, että uudessa versiossa ei sorruta vielä 50-luvulla kotimaisia elokuvia vaivanneeseen ylinäyttelemiseen ja teatraalisuuteen, joka sopii teatterisaliin mutta valkokankaalla on lähinnä kiusallista.