Epäonnistuin elämässäni eikä asiaa ole enää mahdollista korjata

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös epäonnistunut elämässä monta kertaa, nousen joka kerta jaloilleni..........epäonnistumiset kuuluvat elämään. On ollut vaikeaa, aika parantaa.

Niin, hyvä että olet noussut. Olet siis joskus myös onnistunut, että voit ylös nousta. Mä olen koko elämäni ollut täällä alhaalla. En ole ikinä noussut. Vain maassa maannut.

ap

Mitä sinulle tapahtui että jäit vain maahan makaamaan? Voisitko päästä terapiaan pohtimaan asioitasi ja hankkimaan uudenlaista perspektiiviä elämääsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista elämä joskus on, asia on hyväksyttävä, se ei mennyt hyvin, mutta mitään ei voi enää sen eteen tehdä, jatka elämää ja pyri jatkossa parempaan. Mikään rikoskaan ei ole niin paha etteikö ihminen voisi muuttua. Moni saa uskosta apua.

Tuo on se ongelma - hyväksyntä. Halusin kaikenlaista elämässä ja kuvittelin millaista elämäni voisi olla. Nyt ei ole niistä haaveista mitään eikä luultavasti tule olemaankaan. Nykyinen meno ei ole kovin kivaa tai palkitsevaa. Miksi siis jatkaa? 

Uskoa olen miettinyt, mutta vaikka haluaisin muuttua ja alkaa uskoa niin en vain pysty.

ap

Vähän samanlaiset fiilikset. Itse olen opetellut nauttimaan pienistä asioista, ja se auttaa jossakin määrin. Esimerkiksi jos onnistun löytämään kirpputorilta hyvän löydön, jos luen jonkun hyvän kirjaston kirjan josta oikeasti opin jotain uutta, jos onnistun tekemään oikeasti hyvää ruokaa jne. Yritän siis ihan keskittymällä keskittyä tällaisiin hetkiin ja miettimään, että eipä kaikilla näitäkään hetkiä ole.