Mikä teki sinusta ilkeän ja katkeran

Ilkeä katkarapu.

1. Rankka, fyysinen ja psyykkinen kiusaaminen ja koulukiusaaminen yli 6 v. ajan.

2. Väitteet, että olen tehnyt jotain, jota en ole - vieläkin ketuttaa enkä pysty unohtamaan asiaa. :/

3. Yleinen väheksyntä, pilkka ja iva, johon ei ole koskaan ollut perusteita.

Todettakoon, että siitä huolimatta olen valtion virassa ihan mukavalla palkalla & virkanimikkeellä. Minulla on lapsi ja mies, miellyttävä,  valoisa, avara asunto, paljon tuttavia (mutta ei ystäviä) ja elän ns. normaalia kaupunkilaiselämää. Pimeys on silti sisälläni eikä se tule häviämään, ennenkuin todella voisin tavata ja puhutella henkilökohtaisesti minua järjettömän huonosti kohdeita ihmisiä; kysyisin ainoastaan "Miksi? MIKSI?"

Epäonnistuminen monella elämän osa-alueella, muita en halua syyttää kun itseäni mutta katkeruutta välillä puskee esiin.

Naisettomuus.

Siksi trollaan palstalla aamusta seitsemästä alkaen.

Muiden määrittely. Kun osoitin epäkohtia jotka olivat ristiriidassa heidän väärin perustein saamien etujen hyötyjen kanssa tai muiden asioiden suhteen joihin heillä ei ole halua puuttua mahdollisesti itselleen koituvan haitan tai vaivan vuoksi yms. Nyt olen ilkeä katkera eikä  siksi tarvitse ottaa niin vakavasti ja voi piehtaroida omassa kuplassaan turvassa, vai voiko, ainakaan loputtomasti. Minulta ei apua sellaisille heru kun ilkeä ja katkera olen ja luonnollisesti sitä ei silloin odotetakaan ja se on ihan positiivinen juttu se.

Vierailija kirjoitti:

Naisettomuus.

Siksi trollaan palstalla aamusta seitsemästä alkaen.

Sama tilanne. Kaikki kotityöt on pakko tehdä itse ja ihoan kokkaamista!

Käyn töissä, joten en pärjää ikityöttömille miehiä muistuttaville trollaajille.

N, hetero

En saa olla kuka olen. Aina yritetty pistää johonkin muottiin ja yritetään alistaa, joskus jopa nöyryyttää. Pitäisi elää muiden toiveiden ja odotusten mukaan. Muut saavat olla ja tehdä mitä haluavat ja heitä pitäisi aina ymmärtää. Itse saan vain muiden odotukset ja shaisselit niskaan.

Työuupumus teki minusta todella inhottavan ihmisen. En tunnista sen aikaista itseäni

Onneksi  ei ollut pysyvä olotila

Elämä sen on tehnyt. Onneksi alkaa olla taas yksi päivä vähemmän.

Elämä vetänyt turpaan niin monta kertaa ja kaikki unelmat aina hajalle.

Ei jaksa enää edes yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Työuupumus teki minusta todella inhottavan ihmisen. En tunnista sen aikaista itseäni

Onneksi  ei ollut pysyvä olotila

Sama täällä. Työuupumus vaikuttaa yhä vaikka käytännössä olen palannut takaisin töihin. Olen ärtyisä, väsynyt ja joo, katkera myös kai.

Huonot vanhemmat jotka eivät kannustaneet, kohtelivat minua mielialojensa mukaan, väheksyivät, henkistä väkivaltaa, toiselta jopa fyysistä, eivät antaneet talouskasvatusta, eivät välittäneet eivätkä ymmärtäneet koulunkäynnin tärkeyttä, en saanut rauhassa kasvaa naiseksi, ei halattu, ei otettu syliin. Olin nuorien vanhempien vahinkolapsi. Vanhempani puhuivat minulle mitä sylki suuhun toi.

Olen aina ollut sitä mieltä, että synnyin väärään perheeseen, koska olen tuntenut sieluni vanhemmaksi kuin mitä vanhemmillani on.

Tuo kaikki on perusta katkeruudelleni, ja kateudelle muita ihmisiä ja heidän elämäänsä kohtaan. Aina ollut huono itsetunto ja -luottamus.

Olen helposti ilkeä muita kohtaan, koska tunnen syvää kateutta ja katkeruutta siitä, miksi en syntynyt tasapainoiseen rakastavaan perheeseen josta olisin saanut rakkauden ja kanustamisen.

Minulla on kaikkia kohtaan viharakkaussuhde. Aika yksinäinen olen. No, tämä kaikki on minun kohtaloni. Ehkä seuraavassa elämässä voisi olla toisin. Vanhempieni kanssa en ole paljoa tekemisissä.

Tarpeeksi potkittu päähän.