Onko miehiä pelkääviä naisia?
Aina puhutaan naisia pelkäävistä miehistä, mutta on varmaan toisinkin päin?
Minä pelkään vähän miehiä. Ehkä siksi, että koulussa ne aggressiivisimmat kiusaajat olivat poikia ja kotonakin oli huono isänmalli. En osaa suhtautua luontevasti ja se harmittaa.
Kommentit (2)
Minä pelkäsin miehiä aika pitkään. Pelko on vähentynyt huomattavasti, kun olen ollut avioliitossa eikä mieheni ole pelottava.
Mutta kyllä minä nuorena pelkäsin miehiä tosi paljon. Minulla oli vähän samanlainen tausta kuin ap:llä. En oikeastaan ollut tutustunut järkeviin miehiin ennen kuin tutustuin mieheeni. Näin se vain on. Miehissä oli minussa jotain pitelemätöntä ja alkuvoimaista, kun gorillassa. Kukapa ei pelkäisi, jos kadulla tulisi vastaan villi gorilla? Vertaus kuulostaa pöhköltä, mutta vähän siltä se tuntui.
Joskus, kun joku mies osoitti kiinnostusta, menin ihan paniikkiin. Saatoin olla pari viikkoa suorastaan vainoharhainen ja pelätä, että hän murtautuu kotiini. Töissä oli vaikeaa suhtautua miespuolisiin työkavereihin. Erityisen tukalaksi tuli olo silloin, kun töissä puhuttiin leikillään seksuaalisväritteisiä vitsejä.
Roman Polanskin Inho on muuten aika hyvä kuvaus aiheesta. Tavallaan ymmärrän, miksi päähenkilö tekee, mitä tekee. Se pakokauhu.
Nykyään minulla ei onneksi ole vuosiin ollut noita pelkoja. Mutta jos joutuisin taas asumaan yksin, niin en tiedä, tulisivatko pelot takaisin.
On.