Eksät joita miettii yhä usein?
Mietittekö usein exiänne? Tai jotain tiettyä ihmistä kenen kanssa ollut suhde aiemmin?
Mietin usein yhtä nuoruuden poikaystävää kenen kanssa koin syvää henkistä yhteyttä aikoinaan. Fyysinen yhteys ei ehkä ollut ihan niin voimakas, vaikka ihan komea kaveri olikin ja seksikin ihan hyvää. Paljon koettiin myös yhdessä. Oli sama ystäväpiiri ja oikeastaan jos miettii niin sovittiin tosi hyvinkin yhteen, oli samanlaisia kiinnostuksenkohteita ja ajatuksia elämästä.
Miehessä oli silti myös ärsyttäviä piirteitä ja hän oli ehkä hieman turhan painostava silloin. Olin itse aika nuori vielä (toki oli hänkin, vaikka olikin vähän vanhempi), enkä ollut vielä valmis sitoutumaan lopullisesti. Tapasin kuitenkin nykyisen mieheni vain muutama vuosi sen jälkeen ja olemme yhä yhdessä 14 vuoden jälkeen. Vaikka suhteemme on vakaalla pohjalla, niin silti mietin välillä tätä eksää. Oma mieheni ei ole lähellekään niin henkinen
tai pohdiskeleva. Välillä tuntuu että olen jopa yksinäinen meidän suhteessa, kun mieheni ei vaan tunnu ymmärtävän kaikkia tarpeitani.
Sitten huomaan käyväni stalkkaamassa tätä eksää somessa ja miettiväni mitä hänelle mahtaa kuulua… Hän ei koskaan mennyt naimisiin, eikä saanut lapsia. Ainakaan vielä. Mutta on kuitenkin reilusti yli 40v jo. Itse olen naimisissa ja useampi lapsi. Emme ole pitäneet mitään yhteyttä vuosikausiin.
Kommentit (41)
Ehkä hän ei ole edes etsinyt ketään sinun jälkeesi. Ei siksi että hän pitäisi sinua edelleen elämänsä rakkautena, vaan siksi, että sai sinun jälkeesi tarpeekseen.
Itselläni näin. En usko että tulen enää koskaan ryhtymään suhteeseen kenenkään kanssa, kiitos edellisen kokemuksen.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän ei ole edes etsinyt ketään sinun jälkeesi. Ei siksi että hän pitäisi sinua edelleen elämänsä rakkautena, vaan siksi, että sai sinun jälkeesi tarpeekseen.
Itselläni näin. En usko että tulen enää koskaan ryhtymään suhteeseen kenenkään kanssa, kiitos edellisen kokemuksen.
Mulla sama. En jaksa/halua enää parisuhdetta. Huonot kokemukset vei luotot ja tietyn iloisuuden minusta. Kaipaan kyllä välillä kumppanuutta ja täytettä yksinäiseen elämään, mutta en kuitenkaan pystyisi enää parisuhteeseen.
Eli minulla yksin jäämiseen ei todellakaan ole syynä se, että olisinkin jäänyt haikailemaan jonkun perään. Vaan se, että todellakin sain tarpeekseni.
Erositte ystävinä, mutta erositte kuitenkin. Kyllä siihen jokin syy silloin oli. Joskus tietysti saattaa olla niin, että ihmiset kohtaavat liian nuorina, ja enemmällä elämänkokemuksella sopisivat paremmin yhteen. Sinulla on kuitenkin jo mies. Pitäisikö mieluummin yritää luoda häneen se parempi henkinen yhteys, kuin haikailla entisen perään. Hän ei ole naimisissa, eikä hänellä ole lapsia. Sinä olet, ja sinulla on. Somekaverinasi hän tietää sen kyllä. Mahtaisiko häntä kiinnostaa ex-tyttöystävä noilla tiedoilla. Todennäköisesti ei.
Eiköhän hänellä neljääntoista vuoteen mahdu muitakin tyttöystäviä kuin sinä. Se, ettei ole naimisiin asti mennyt, ei välttämättä tarkoita, ettei hänellä noihin vuosiin mahdu sellaista henkilöä, jonka kanssa hän olisi halunnut niin tehdä. Saattaa olla tällä hetkelläkin, vaikkei sitä somessa mainosta.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän hänellä neljääntoista vuoteen mahdu muitakin tyttöystäviä kuin sinä. Se, ettei ole naimisiin asti mennyt, ei välttämättä tarkoita, ettei hänellä noihin vuosiin mahdu sellaista henkilöä, jonka kanssa hän olisi halunnut niin tehdä. Saattaa olla tällä hetkelläkin, vaikkei sitä somessa mainosta.
Niinpä. En usko että ap on ollut miehen kotitalon luona jatkuvasti stalkkaamassa näkyykö naisia, joten ei ole syytä olettaa ettei heitä olisi ollut.
Yhtä seksisuhde-exää mietin välillä masturboidessani. Se oli niin hyvää seksiä ettei varmaan ikinä unohdu. Jotenkin vaikea olo oli silti aina tämän ihmisen seurassa.
Olen joskus ollut tosi rikki suhteen kariuduttua, mutta kun siitä on toipunut, niin ei kyllä enää haikaile samaa enää takaisin. Ehkä sinulla jäi aikoinaan jotain prosessoimatta siitä päättyneestä suhteesta. Kun tarpeeksi syvissä vesissä käy, niin ei halua riskeerata sinne uudestaan joutumista.
Ikäkriisi. Et kaipaa sitä eksää, vaan omaa nuoruuttasi. Olit vapaa menemään ja tekemään, nyt sinua sitovat perhevelvoitteet.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän ei ole edes etsinyt ketään sinun jälkeesi. Ei siksi että hän pitäisi sinua edelleen elämänsä rakkautena, vaan siksi, että sai sinun jälkeesi tarpeekseen.
Itselläni näin. En usko että tulen enää koskaan ryhtymään suhteeseen kenenkään kanssa, kiitos edellisen kokemuksen.
Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Ikäkriisi. Et kaipaa sitä eksää, vaan omaa nuoruuttasi. Olit vapaa menemään ja tekemään, nyt sinua sitovat perhevelvoitteet.
Tämä on varmasti totta.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän hänellä neljääntoista vuoteen mahdu muitakin tyttöystäviä kuin sinä. Se, ettei ole naimisiin asti mennyt, ei välttämättä tarkoita, ettei hänellä noihin vuosiin mahdu sellaista henkilöä, jonka kanssa hän olisi halunnut niin tehdä. Saattaa olla tällä hetkelläkin, vaikkei sitä somessa mainosta.
Tottakai on ollut muita tyttöystäviä! Ja voi olla tälläkin hetkellä, vaikka kuulin tutulta että on melko vastikään eronnut.. Eikä ilmeisesti kovin pitkään ole oikein kestäneet mitkään suhteet. Aikoinaan kuitenkin kovasti toivoi vaimoa ja perhettä, mutta ei ole kuitenkaan mennyt naimisiin, eikä hänellä ole lapsia. Toki voi hyvin olla ettei ole vaan saanut lapsia, vaikka olisi halunnutkin.
On tosi ikävä! Toivon että tiemme kohtaa joskus vielä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhaan te niitä mietitte, niillä on uudet teitä paremmat kumppanit jo.
Mutta jos ei ole. Jos ex ei koskaan löytänytkään sitä suurta rakkautta.
No sehän ei ole kenekään muun kuin hänen asiansa. Anna sen eksän olla, varsinkin jos itselläsi on jo uusi mahtava kumppani ja asiat hyvin.
Asiat on ihan ok, mutta tunnen itseni välillä yksinäiseksi suhteessa. Ja koen että mieheni ei aina ihan ymmärrä minua. Hän ei ole samalla tavalla syvällinen/pohdiskeleva että miettisi esim elämän tarkoitusta.
Kun lukee näitä kommentteja, ymmärtää, miksi monet nykyihmiset ovat henkisesti niin hajalla. Täällä puhutaan eksistä oikein monikossa. Jokainen suhteenpäättyminen hajoittaa ihmistä. Miten voi olla tasapainossa sen jälkeen, kun on jättänyt jälkeensä lukuisia seksi- ym. kumppaneita? Ajattelukyky on valunut alapäähän eikä mikään tunnu enää miltään, kun tunteet tylsistyvät. Ihminen on tarkoitettu yksiavioiseksi, yhden ihmisen kanssa olemaan, selättämään vaikeudet yhdessä kumppanin kanssa ja tukemaan toista myötä- ja vastamäessä. Mutta miten moni toimii tänä päivänä? Kun ensimmäinen konflikti tulee - ja niitä siis tulee - laitetaan kantapäät vastakkain ja lusikat jakoon. Ja ei kun uutta kiikariin ja uuteen suhteeseen mennään entiset kaunat mukana ja luullaan, että nyt onnistuu. Väkivaltaisesta ja alkoholismin täyttämästä suhteesta pitää lähteä, mutta jos perusasiat ovat kunnossa, eivät asiat vaihtamalla muutu paremmiksi. Ja ai niin - onhan sitten vielä lapset. Kuka heistä ja heidän jaksamisestaan huolehtii?
Ikävöin, mutta en usko että enää tapaamme. Elämäntilanteet on erilaiset ja asumme eri mantereillakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhaan te niitä mietitte, niillä on uudet teitä paremmat kumppanit jo.
Mutta jos ei ole. Jos ex ei koskaan löytänytkään sitä suurta rakkautta.
No sehän ei ole kenekään muun kuin hänen asiansa. Anna sen eksän olla, varsinkin jos itselläsi on jo uusi mahtava kumppani ja asiat hyvin.
Asiat on ihan ok, mutta tunnen itseni välillä yksinäiseksi suhteessa. Ja koen että mieheni ei aina ihan ymmärrä minua. Hän ei ole samalla tavalla syvällinen/pohdiskeleva että miettisi esim elämän tarkoitusta.
Haetko sinä nyt täältä vahvistusta sille, että olet jo päättänyt ottaa yhteyttä tähän exääsi? Että enemmistö, tai edes joku, sanoisi selkeästi, että kimppuun vain? Saisit ikään kuin luvan ja hyväksynnän. Minun mielipide on, että ei kannata alkaa leikkiä tulella. Ja mitä ihmeen pohtimista ja mietiskelemistä ja elämän tarkoituksen etsimistä kaipaat? Sinulla on perhe ja varsinkin ne monta lasta, eikö siinä ole tarkoitusta ihan tarpeeksi?
Erosta on 5kk ja sydän ei vieläkään osaa lopettaa rakastamista.
Juu, aina joskus käy mielessä, että helkkarin m u l k k u maksais velkansa.
No sehän ei ole kenekään muun kuin hänen asiansa. Anna sen eksän olla, varsinkin jos itselläsi on jo uusi mahtava kumppani ja asiat hyvin.