" Puistoterroristin" äiti vastailee hetken, jos joku haluaa kysyä jotain.

niin osataan paremmin kysyä ja haukkua.

Millä tavalla terroristi... No, saattaa tönäistä toisen kuomoon ja viedä leluja. Siinäpä ne tärkeimmät. Tänäänkin nappasi vuotta nuoremmalta nukenvaunut ja juoksi niiden kanssa karkuun, minkä kintuista pääsi. Toinen itkien perässä. :/



Ja ei, lapsi ei katso Pokemoneja tms. Itse asiassa meillä ei katsota telkkaria ollenkaan.



Ja ylpeä en ole. Monta kertaa olen näiden puistoreissujen jälkeen itkenyt sitä, millainen lapseni on ja etten saa häneen oikein kuria. Olen avuton nössö.

Jos lapsi huomaa ettet jaksa, se tekee sitä koko ajan enemmän.

vielä mielestäni ihan normaalia käytöstä, siis kun ei sosiaaliset taidot ole vielä kehittyneet. Mutta siinä kehittymisessä pitäisi vanhempien auttaa eikä komentelu tai vanhakantainen kurinpito välttämättä ole oikea tapa. Siitä lapsi vaan oppii itsekin pomottamaan ja komentelemaan, mikä ei tosiaan paranna hänen kaverinaolemistaitoaan. Tuon olen huomannut itse kantapään kautta.

Kahdella ystävälläni on tällainen " terroristilapsi" . Välillä leikkivät nätisti minun lapseni ja muiden kanssa, välillä taas tönivät, lyövät ja repivät lelut kädestä koko ajan. Silloin yhdessä leikkiminen on raskasta. Mutta en todellakaan pidä näitä äitejä minään nössöina, molemmat komentaa poikiaan ja silti he eivät tottele jos sille päälle satutaan. Pojat ovat vajaa 2.v ja 3.v.

Mä olen aina ajatellut että tuo mäiden poikien terrori " kuuluu ikään" , kai se joskus ohi menee kun äiti vaan jaksaa sitkeästi kieltää.

Ja " terroristi-lapseni" on suorastaan poikkeuksellisen kaunis. Jotenkin tuntuu, että ulkonäön vuoksi monelle vieraalle tuleekin yllätyksenä kun lapsi onkin tälläinen.

Ei ole vielä kahden vuoden aikana tehonnut.

Jokaisesta lapsesta löytyy se terroristi. Toisilla se vain pulpahtaa herkemmin esille kuin toisilla, mm. tempperamentti vaikuttaa.



Omat lapset ovat pienempiä, mutta eikö 4-vuotiasta voi jo uhkailla, että lähdetään kokonaan pois jos ei osaa olla kunnolla? Kunnon uhkaus ja seuraus olisi oma keinoni.

Juuri tänään taas meinasin vajota häpeästä maan alle. Tyttö on 2v ja todella toivon, että tuo käytös on ohimenevää. Repii leluja toisten käsistä, kirkuu ja yrittää läpsiä toisia lapsia. " Hyökkäilee" jopa isompiensa kimppuun. Tänään tyttö saikin oikein " kuonoonsa" isommalta lapselta.



Yritän kieltää hellästi ja ankarasti. Kummallakin tavalla minua hävettää. Kun kiellän lempeästi, mutta napakasti tuntuu, että toiset katsovat tyyliin " tuo äiti se antaa lapsensa vaan riehua" . Kun kiellän ankarasti, tuntuu, että toiset katsoo tyyliin " tuo äiti se koko ajan vain raivoaa" . :(