Lue keskustelun säännöt.
Herkät, arat ja "heikot" ihmiset, miten selviätte kun teitä kohdellaan huonosti?
08.03.2015 |
Itselläni on ujo, vetäytyvä ja helposti periksiantava persoona, ja koen elämän todella vaikeaksi... Olen kouluajoista asti vetäytynyt syrjään kaikesta ja elämää on mennyt jo paljon ohi. Pelkään liikaa eri tilanteita, ihmisten reaktioita itseeni, aggression vastaanottamista, kaikkea... Tämä estää normaalin elämän melko tehokkaasti. Ainoa selviytymiskeino mikä mulla on ollut, on kivikovan kuoren kasvattaminen, mutta siitä koitui sitten omanlaisiaan hankaluuksia...
Miksi ei vaan voisi olla äänekäs, vilkas ja päällekäyvä persoona, olisi helpompaa...
Kommentit (36)
mä elän aika valikoivaa elämää. olen valinnut työn, jossa kärsin mahdollisimman vähän arkuudestani. lisäksi otan "rusinat pullasta" vapaa-ajalla, eli en edes yritä kommunikoida rasittavien ihmisten kanssa. kyllähän sitä jää tällä taktiikalla monesta kivastakin asiasta paitsi, mutta kokonaisuutena elämäni on kuitenkin parempaa näin. ja koen, että olen jopa melko onnellinen tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ehkä juuri kuvailevasi persoona, mutta jokseenkin herkkänä ja kilttinä itseäni pidän. Toimintamallini on, että pyrin välttämään hankalia, kovia, ilkeän tuntuisia ihmisiä. Tutustun helposti mukaviin, ystävällisiin ja symppiksiin tyyppeihin. Olen itse kuitenkin hyvin sosiaalinen ja avoin, joten seuraa on helppo löytää.
Jos tapaan ihmisen, joka "nostaa karvat pystyyn", pyrin luomaan hänen kanssaan mahdollisimman etäisen ja asiallisen suhteen. Joskus jopa ärsyttääkseni olen mahdollisimman mukava ja symppis myös hänelle, ja katson kuinka pitkälle hänellä on pokkaa olla kusipää...:)
En mä selviäkään. 18 vuotta kotiäitinä. Puolet ajasta nautin elämästäni täysin rinnoin ja sitten tajuntaan alkoi hiipiä pikkuhiljaa ajatus ettei ole normaalia, kun äiti on kotona isojen lasten kanssa ja nyt tunnen itseni jo täysin luuseriksi. Sekin on tosi outo juttu, koska en ole kunnianhimoinen ja nautin oikeasti kotona olemisesta. Toki lisäraha olisi aina tervetullutta, mutta muuten kaikki sinänsä ok.
Mua pelottaa aivan hirveästi ajatus siitä, että olen töissä ja voin siellä mokata, ihmiset pitävät mua tyhmänä tai ettei kukaan edes halua olla seurassani.
Jos tietäisin missä ammatissa saisin olla oma pöljä itseni eikä tarvitsisi olla ihmisten kanssa tekemisissä, olisin jo hakenut siihen työpaikkaan tai sen alan koulutukseen.
Ei minulla ole erityistä selviytymistaktiikkaa. Olen hiljainen, vetäytyvä, kiltti ja ystävällinen. Vuorovaikutustilanteissa käyn vähän eri rytmissä kuin muut. Jostain minulle käsittämättömästä syystä moni tuntee kohdallani tarvetta tylyttää ja sanoa tarpeettoman jyrkästi. Yleensä jään vatvomaan näitä tilanteita jälkikäteen, jopa vuosikausiksi. Onneksi olen myös sitkeä ja kärsivällinen, muuten en varmaan jaksaisi tämänkään vertaa.
Valitsemalla ammatin, jossa ei asiakaspalvelua juurikaan ja välttemällä voimakkaita ihmisiä niin paljon kuin pystyy.
Minä olen sellainen, kun opettaja on huutanut niille takapenkin pojille, niin minä olen takuulla se, jota se on häirinnyt enemmän. Myös äkäiset asiakkaat, vaikka itse olen vain sivusta seuraaja, saa huonon olon. Näitä tilanteita on vaikea toki välttää. Yritän vain sulkea korvani.
Minäkin tietoisesti olen opetellut rohkeutta, silloin kun asia kohdistuu itseeni. Mutta ei se kivaa ole. Helpointa on poistua vähin äänin paikalta, mutta aina ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:21"]
Ööh, ei sulla ole kovaa kuorta kyllä tuon kuvauksen mukaan.
[/quote]
öööh. Miten sä tohon johtopäätökseen tulit? Justhan ap kertoi, ettei päästä ketään lähelleen ja sisällä kärsii.
kyllä se on kuori millä blokkaa pois.
mä ehdotan ap, että miehet johonkin ryhmään, jossa tehdään asioita, mistä sinä tykkäät. Jokin kädentaito vaikka.
ja sitten on eheyttäviä ryhmiä esim. valokuvaus...jotka on ihan suunnattu terapiaan itse osallistujia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen opetellut hyväksymään itseni. Apua siihen olen saanut puolisoltani ja kirjallisuudesta jossa kerrotaan syvemmin herkkyydestä ja introverttiydestä.
Elämäni on muuttunut miellyttävämmäksi kun pystyn hyväksymään itseni sellaisena kuin olen enkä yritä olla vahvempi tai rohkeampi kuin oikeasti olen. Tämän ansiosta olen löytänyt uudelleen lapsuuteni ja nuoruuteni intohimot, teatterin ja kuvataiteet. Ne antavat minulle paljon ja auttavat minua näkemään itseni hyvässä valossa :)
Toivoisin ihmisten kehuvan enemmän toisiaan. Minua herkkänä ihmisenä se auttaisi varmasti hyvin paljon jaksamaan. Hyvänä esimerkkinä tästä se, kuinka koko viisivuotisen työsuhteeni ajan luulin olevani todella surkea ja kelvoton työntekijä. Kun yritys sitten aikanaan lopetti toimintansa, pomo kehui vuolaasti panostani työpaikalla ja totesi minun olleen esimerkillinen työntekijä. Se oli ihanaa kuulla, mutta voi kun hän olisi sanonut sen aiemmin niin olisi jäänyt monet itkut itkemättä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esitän kovaa ja välinpitämätöntä kusipäätä. Kotona uppoudun sänkyyn itkemään.
Olen erakoitunut ihmisistä aika totaalisesti. Ammattini olen jo aikoinani valinnut niin ettei tarvi olla juurikaan ihmisten kanssa tekemisissä. Lisäksi minulla ei ole muita ihmissuhteita kuin ihmissuhde vanhoihin vanhempiini, joille soitan ehkä kerran viikossa ja tapaan kerran kuussa-parissa. Muuten olen omasta valinnastani sinkku ja ystävätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muistutan itseäni jatkuvasti siitä, että kun koen ihmisten olevan itselleni ilkeitä tai välinpitämättömiä, se johtuu paljon enemmän heistä itsestään kuin juuri minusta. Se on heidän tapansa reagoida ihmisiin ja heidän oma tappionsa. He joutuvat varmaan kokemaan elämässään paljon sitä, kuinka metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan ja tämä ehkä ruokkii lisää kierrettä, että he haluavat jatkuvasti kostaa pahaa oloaan muille. Tämä saa minut säälimään heitä enemmän kuin vihaamaan ja myös oma mielipahani hautautuu tuon säälin alle.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 09:05"]
Toivoisin ihmisten kehuvan enemmän toisiaan. Minua herkkänä ihmisenä se auttaisi varmasti hyvin paljon jaksamaan. Hyvänä esimerkkinä tästä se, kuinka koko viisivuotisen työsuhteeni ajan luulin olevani todella surkea ja kelvoton työntekijä. Kun yritys sitten aikanaan lopetti toimintansa, pomo kehui vuolaasti panostani työpaikalla ja totesi minun olleen esimerkillinen työntekijä. Se oli ihanaa kuulla, mutta voi kun hän olisi sanonut sen aiemmin niin olisi jäänyt monet itkut itkemättä!
[/quote]
Ongelma kyllä oli sinussa, kun pessimistisyyttäsi tulkitsit kehumisen puutteen negatiiviseksi palautteeksi. Suomalaisessa kulttuurissa ei ole tapana kauheasti kehua, mutta hiljaisuus tarkoittaa että kaikki on ok. Jos on jotain ongelmia, siitä annetaan kyllä sitten kritiikkiä. Kannattaa kyllä opetella vähän valoisampi asenne tuon tilalle, jossa tulkitset palautteen puutteen niin negatiivisesti että itkeskelet asiaa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen alkanut vetämään överiksi asioita. Pelkäsin puhua puhelimessa - hain työpaikan, jossa ei muuta tehdäkään kun puhutaan puhelimeen. Olen estynyt seksissä - harrastan yhden illan juttuja. Pelkään torjumista - torjun muut ennenkuin mut torjutaan (vaikka haluaisinkin seuraa). Ei mulle elämä ole helppoa ja stressaan suuren osan ajasta, mutta vietin liikaa vuosia kotona yksin itsesäälissä velloen, nyt sentään pystyy tekemään jotain.
Ööh, ei sulla ole kovaa kuorta kyllä tuon kuvauksen mukaan.
Vaikeaahan tuo on, varsinkin jos on ihmisiä ympärillä jotka yrittää murentaa itsetuntoa. Mulle kävi oudosti, koska olin aiemmin itsevarma mutten niin että olisin ilkeä muille. Sitten kai koin jonkinlaisen musertumisen ja nyt yritän kokoilla itsetuntoani uudestaan. Haluan takas siihen,etten juuri välittänyt paskanpuhujista, oikeastaan lainkaan, en aina edes huomannut ilkeilyä. Mutta yritän tosissani päästä takas tohon. Tykkään myös kehua muita ihmisiä ympärilläni. Mun mielestä sellanen on vaan helpompaa kuin piikittely. Aion pyrkiä takas tähän. Mutta kehotan suakin jättämään tämän av:n pois, sekä muutoinkin netissä pyörimisen. Se ei tee hyvää kellekkään. Tästä on suunta vain ylöspäin. Tsemppiä
en selviäkään. kärsin yksin sitten enkä poistu kotoa päiviin
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:18"]
miksi sitten et ole?
[/quote]
Olen yrittänyt olla, mutta koska tilaa ja huomiota vaativa käytös ei tule minulle luonnostaan, ihmiset ympärilläni tulkitsivat käyttäytymiseni kusipäisyydeksi.
Yyyylös!