Kadutko useita kotona vietettyä vuosia?
Kommentit (21)
Miksi katuisin? Ei ole ollut aamuheräämisiä, ei lasten raahaamista päiväkotiin. Töiden jälkeen kiireellä kauppaan ja kotiin tekemään ruokaa. Sen jälkeen huomaat, että on maksimissaan tunti aikaa lasten kanssa olemiseen kunnes pitää alkaa yöunille valmistelu. Viikonloppuisin siivoamista ja tekemättömien töiden tekemistä.
Hirveän huono omatunto, jos vähäisestä vapaa-ajasta käyttää tunnin - pari itseensä eikä lapsiin.
Olin kotona 3 pitempää pätkää, joka lapsen kanssa, välillä aina töissä, yht. n. 7,5 vuotta. Sitä lasten kanssa vietettyä aikaa en tietenkään kadu. Mutta; työkuviot saattaisi ehkä olla vähän toisenlaiset. Tällä hetkellä olen työttömänä.
Kadun, mutta sitten sain onneksi lapsia. Olin kotona masentuneena ja se oli ihan hirveätä.
Olin siihen aikaan työtön kun oli vauva ja olinkin kotona muutamia vuosia mutta nyt ollut vuosia työelämässä. Yksi lapsi.
Olin kotona sadisti-narsistimiehen takia vuosia. Kadun suunnattomasti. Lapsen kanssa ei tällaista luksusta sitten ollutkaan.
Mulla ei ole lapsia, mutta olisi vaikea kuvitella olevani poissa vuosia töistä lapsen takia (tässä kohtaa varmaan kuulee lapsettomuuden :)).
+-10 vuotta on oikeasti ihan hullu aika poissa töistä, millä tahansa alalla luulisi työnkuvan muuttuvan tuona aikana?
En kadu päivääkään. Sen sijaan tuntisin lopun elämääni pistoksia sydämessäni, jos en olisi saanut olla lasteni lähellä heidän ollessan aivan pieniä. Toki ne ajat olivat myös raskaita, mutta silti elämäni parasta aikaa.
En. Esikoisen kanssa olin kotona 1,5vuotta. Sitten töissä 4vuotta, jonka jälkeen kuopuksen kanssa kotona 2vuotta. Nyt taas töissä.
Kadun, tosin en ikinä kerro asiasta kenellekään. Olin lasten saamisen aikaan tyystin eri ihminen kuin nyt: tykkäsin relata kotona ilman aikatauluja, en ajatellut vkoa pidemmälle, en murehtinut eläkekertymästä tai työstä. Ja tuosta kärsin nyt 10 vuotta myöhemmin:( Eläkertymä on naurettavan pieni, samoin palkkakehitys... Lapset puolestaan olivat hivenen epäsosiaalisia ja enemmän asioista jäljessä kuin hoidossa olleet. Sitten kun hoitoon pääsivät, nauttivat siitä suunnattomasti!!
En todellakaan. 10 v kotona, nyt jälleen hyvässä työpaikassa.
En. En ollut putkeen noita vuosia vaan isä oli myös hoitovapaalla kaksi vuoden pätkää. En siis pudonnut työelämästä kokonaan vaan kun palasin, tieto oli tallella ja palkka nousi kohisten. Etuna oli myös se että lasten sairastaessa isä halusi jäädä kotiin tai itse tein etänä silloin.
En todellakaan. Kolme lasta ja 12 vuotta kotona. Päinvastoin. Vieläkin kuuden työvuoden jälkeen haikailen kotiin, mutta kun on erehtynyt menemään töihin lavean leivän ääreen, on vaikea palata. Miehenkin palkka on pienentynyt hulluista ajoista.
En kadu. Sitä kadun, että ei lähdetty pk-seudulta jonnekin muualle.
Eiköhän se ole niin, että ne joilla on muutakin tärkeää elämässään kuin lapset eivät jää kotiin vuosiksi ja toisinpäin? Näin ollen ei ole kaduttavaakaan kun on elänyt oman näköistään elämää
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 08:20"]
Eiköhän se ole niin, että ne joilla on muutakin tärkeää elämässään kuin lapset eivät jää kotiin vuosiksi ja toisinpäin? Näin ollen ei ole kaduttavaakaan kun on elänyt oman näköistään elämää
[/quote]
Enpä ole koskaan ajatellut että joku voisi olettaa ettei elämässäni ole mitään muuta tärkeää kuin lapset koska olen ollut vuosia kotiäitinä. Erikoinen ajatus. Vastaus kysymykseen; ei en ole katunut vuosia kotiäitinä.
En ole katunut. Olin 10 vuotta kotona lasten kanssa.
Harva varmaan sanoo suoraan, että katuu. Sehän olisi sama kuin katuisi lapsiaan.
Minäkään en siis suoraan kadu kotona vietettyä aikaa, sainhan seurata koko ajan lasteni kasvua ja kehitystä. Mutta olisi kannattanut olla lyhyemmän ajan kotona ja pakottautua töihin aiemmin. Johtotason tehtäviin ei ollut paluuta viiden kotona vietetyn vuoden jälkeen. Minulla on nyt ikävämpi työnkuva ja olen kliseisesti tipahtanut alani kärjestä ja uusimmista innovaatioista. Jokainen päivä on kovaa tsemppaamista enkä tunne enää itseäni osaajaksi.
Tällä hetkellä itse asiassa työni on kunnianhimoiselle ihmiselle niin epätyyydyttävää, että tekisi mieleni jäädä kotirouvaksi harrastamaan ja lapsien kanssa puuhaamaan. Työitsetuntoni on niin maassa, etten halua Iittalaan työtä hakea. Kotona on sitäpaitsi rennompaa.
Vinkkini on, että pitkään kotona oleminen sopii, jos työ ei ole kovin vaativaa tai kiinnostavaa.
Kotona vietettyä aikaa en kadu. Sitä kadun että välillä laitoin pienet lapset hoitoon opiskeluni takia. Maailman paras päätös oli pitää taukoa opiskelussa ja ottaa pienet hoidosta pois!
[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 08:19"]En kadu. Sitä kadun, että ei lähdetty pk-seudulta jonnekin muualle.
[/quote]
Miksi olisit halunnut muualle?
7 vuotta kotona lasten kanssa, sitten takaisin työelämään. En kadu, vaikka kotiäitinä toisinaan olikin aika pitkäpiimäistä.