Miksi kaverittomille lapsille ehdotetaan harrastuksiin menemistä?
Miten niitä kavereita saisi harrastuksista, jos ei saa kavereita muualtakaan? Itse harrastin lapsena partiota, kokkikerhoa, 4H-kerhoa, puuhakerhoa, tyttökerhoa, kuvataidekerhoa, keramiikkakerhoa, uimakoulua, hevoskerhoa, sählyä, koripalloa, jalkapalloa, askartelukerhoa, musiikkileikkikoulua ja päväkerhoa. Kesäisin kävin leireillä. En saanut kavereita mistään harrastuksista enkä leireiltä.
Kommentit (7)
Miksei niitä voisi saada harrastuksista? Minulla oli yläasteelle mennessä vain yksi kaveri, rinnakkaisluokalla, emme nähneet kovin usein. Menin sitten kasiluokalla koulun käsityökerhoon, espanjankerhoon ja koulun ulkopuoliselle SPR:n ensiapukurssille ja sain kaikilta niiltä uusia kavereita.
Kotiinko niiden kavereiden pitäisi ilmestyä?
Totta että mikä tahansa harrastus tai kuka tahansa ohjaaja ei lisää sosiaalisia taitoja vaan pikemminkin päinvastoin.
No parempi mahdollisuus saada uusia ystäviä?
Tilanne 1: koulusta ei saa kavereita, mutta vanhemmat eivät ehdota mitään harrastusta, koska "ei sieltä välttämättä kuitenkaan tule kavereita!"
Tilanne 2: koulusta ei saa kavereita, mutta vanhemmat ehdottavat uutta harrastusta, koska "sieltä voi löytyä uusia kavereita!"
Jälkimmäinen kuulostaa loogisemmalta. Huoh vaikket SINÄ olisi saanut kavereita 19204 kerhosta, se ei tarkoita ettei kukaan muukaan voisi saada. Valoja.
Yleensä kaverittomuus johtuu jostain muusta kuin siitä, että yksinäinen lapsi ei koskaan näkisi muita lapsia...
On kyllä totta, että lapsi helposti vetää harrastuksessa sitä samaa roolia kuin koulussakin. Itsekin olin koulussa tosi hiljainen ja harrastuksessa vielä hiljaisempi. Jotenkin sitä lapsen käyttäytymistä pitäisi pystyä muuttamaan, mikä tietysti voi olla aika vaikeasti toteutettavissa.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 18:52"]
Yleensä kaverittomuus johtuu jostain muusta kuin siitä, että yksinäinen lapsi ei koskaan näkisi muita lapsia...
[/quote]
Totta kyllä, mutta harrastuksessa lapsen voi olla helpompi tutustua uusiin kavereihin kun ympärillä ei ole samat naamat kuin koulussa. Pääsee tavallaan irti siitä yksinäisen hylkiön roolista.
Varmaan oletetaan, että lapsi asuu sellaisessa paikassa,missä ei ole paljoa muita lapsia.