Mihin perustuu ajatus, että vasta 3v on valmis päivähoitoon?

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 14:43"]Malli perustuu kehityspsykologiaan, kuten varsin hyvin hoitotiedettä lukeneena tiedät. Lapset kehittyvät eritahtisesti, mutta keskimäärin 3 vuoden iässä lapsi on siinä vaiheessa, että hän kykenee hoitopäivän ajan säilyttämään mielessään kuvan vanhemmista ja ymmärtää, että hoitoaika on rajallinen ja se päättyy siihen, että vanhempi hakee pois hoidosta. Samoin tuossa vaiheessa lapsi on vaiheessa, jossa kykenee omaksumaan riittävästi tietoa ympäristöstä suhteessa itseensä eli pystyy leikkimään yhdessä muiden kanssa, ei vain muiden vierellä. Hän myös ymmärtää elollisen ja elottoman eron, aikuisen ja lapsen eron jne.

Toki myös alle 3v ikäiset kykenevät ko. asioihin, mutta eivät kaikki. Vasta 3v iässä lapselle syntyy hyötyä ryhmässä olemisesta, siihen asti esim. vertaisoppiminen on täysin satunnaista.
[/quote]

Kansainvälisessä tiedeyhteisössä toimivana paljastan, että tämä on hyvin suomalainen käsitys. Suomalaiset lapset kehittyvät ilmeisesti hieman eri tavoin kuin muut.

Keskustelu pitäisi koskea päivähoidon laatua ja työn ja perheen yhteensovittamista.

Av-palstalla on laaja tietämys kansainvälisestä huippututkimuksesta. Siihen on hyvä vedota kokonaisuutena.

Mun mielestä lasten paikka on kotona vanhempiensa kanssa. 3-5 vuotiaana on kuitenkin hyvä olla jo kontaktia muihin lapsiin ja ryhmässä oleminen valmentaa koulunkäyntia varten. Mun lapset on mennyt päiväkotiin vasta eskari-ikäisinä, siihen saakka olin heidän kanssa kotona. Tämä ei tietenkään ola kaikissa perheissä mahdollista.

Mä olen ollut hoitajalla koulun alkuun saakka..ainoana llapsena kahden eläkeläisen kanssa kaksiossa. Toinen oli reilu 60v, toinen 80v. Idyllistä? Olin todella ujo ja arka lapsi kun kouluun menin. Ja kärsinyt siitä elämässäni kyllä. Onhan se käynyt mielessä että oishan se ollut hyvä oppia olemaan lapsien kanssa vaikka mulla sisaruksia olikin. Vuosien ikäerolla tosin.

Yksi näkökulma on myös se, että tutkimusten mukaan (kts. Keltinkangas-Järvinen) pienen lapsen stressitaso nousee haitallisesti suuressa ryhmässä. Eli jos pientä vie hoitoon, niin perhepäivähoito olisi ryhmäkoon kannalta hyvä. Tosin itse henk.koht. taas pelkään pph:n muita puolia, helmiäkin on joukossa, sitä en kiistä. Eli meidän lapsi meni alle kolmivuotiaana ryhmikseen, max. 12 lasta kerrallaan ja kolme aikuista. 

3-vuotisraja on ihan järkeenkäypä, kun otetaan huomioon kaikki tekijät. Osa mammoista täällä voi luulla, että heidän pikkuenkelinsä pärjäisivät jo 2-vuotiaina siellä isompien seassa. Hmm... Kyllä niillä pienillä on kova sylin tarve. Kuka haluaa laittaa pienen lapsensa sinnittelemään sinne omilla äärirajoillaan (etenkin henkisesti) ympäripyöreitä päiviä? Tiedätte varmasti millaisia ovat ryhmäkoot kunnan pk- ryhmissä. Siellä on ehkä kolme aikuista ja jokaiselle keskimäärin 5 lasta. Ei ainakaan lapsen näkökulmasta ajateltu asiaa loppuun asti. Se, että 2-vuotias on reipas kotona on aivan eri asia kuin 20 lapsen isossa, meluissa ryhmässä jossa sattuu ja tapahtuu jatkuvasti, melutaso on jotain aivan muuta kuin kotonasi jne. Oletkohan ajatellut asiaa loppuun asti?

Tietysti ehkä rahalla voitaisiin saada pienemmät ryhmät, enemmän työntekijöitä jne. Eli veroja ylös ja sellaisia päättäjiä, että eivät ole aina ensimmäisenä leikkaamassa päivähoidon määrärahoja, lopettamassa yksiköitä jne.

Laitokseen vaan, synnytyslaitokselta suoraan päiväkotiin ja kun ei ole enään veronmaksaja niin vanhainkotiin.

Ettekö tajua että kyseessä on säästöt, ei se mikä on oikeasti parasta hoivaa. Hoitaja ei koskaan voi antaa sitä mitä äiti, hoitaja ei katso ihaillen, ei pussaa, ei rakasta, näistä pieni jää vaille hoitopäivän ajan. Lapset pärjäävät vaikka venäläisessä orpokodissa, mutta se jättää jäljet psyykkeeseen.

Suomessa mennään metsään kun yritetään toitottaa vanhemmille kuinka hyvä oppimisympäristö päiväkoti on ja edukkaaksi kehitykselle. Samalla ihmetellään kun lapsilla on niin paljon puheongelmia =vastavuoroisuuden puute, päivähoidossa se jää auttamatta heikoksi verrattaen kotihoitoon.

Jopa ekaluokkalaisilla on raja kuinka pitkä päivä niillä saa olla, mutta vauvat ja taaperot viettävät päiväkodeissa 10tuntia, ne pyörivät siellä ja saavat kerran päivässä loruhetken, kokevat väkivaltaa toisten lasten taholta, kontakteja aikuiseen ei saa, ei ole aikaa. Tähän on sopeuduttava, mutta minä hoidan omani kotona ja myös tunnen muitakin päiväkodintyöntekijöitä jotka kotihoitavat lapsensa niin pitkään kuin mahdollista.

Päiväkoti on haavekuva, kiiltokuva, totuus on että kotona lapsen on parempi.

Tässä taas yhteiskunnan ja yksilön etu on keskenään ristiriidassa.ainakin näennäisesti. Alle 3 vuotiaan hoito päiväkodissa on pitkällä tähtäimellä kannattamatonta, lyhyellä ehkä kannattavaa yhteiskunnan näkökulmasta. Yksilön näkökulmasta alle 3 vuotias tarvitsee vain vanhempiaan. Alle 3 vuotias ei kykene pitämään mielessä vanhempiaan hoitopäivän aikana. Eivät ymmärrä tilannetta, että ovat nyt hoidossa ja muutaman tunnin päästä äiti/isä hakee pois, ja että tämä kuvio toistuu.
Siksi sitä huutoa pikkulapsiryhmässä on niin karmea katsella ja kuunnella, kun ymmärtää että nämä pienet huutavat oikeasti vanhempiaan henkensä hädässä. Yli 3 - vuotiaalle voi jo selittää asioita ja hän kykenee kantamaan sisäisesti kuvaa vanhemmistaan hoitopäivän ajan. 2 - vuotias ei kykene. Hän elää tässä ja nyt.

Lastentarhanopettaja

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:11"]

Kyllä nuo hoitopäivät muuallakin Euroopassa ovat yhtä pitkiä kuin meillä. Jenkeissä on monella hoitaja kotona,mutta yhtä vähän, kenties vähemmänkin, siellä lapsi tapaa päivässä vanhempiaan.

Olen kuullut useamman päiväkodissa työskentelevän ammattilaisen sanovan, että heidän kokemuksensa mukaan alle kolmevuotiaan sopeutuminen päiväkotiin on helpompaa ja nopeampaa. Alle kaksivuotiailla kaikkein nopeinta. Tässä on kyllä selvä ristiriita tutkimuksiin verrattuna. Itse luulen, että sopeutuminen riippuu sekä lapsen luonteesta, että siitä, kuinka sosiaalista tämän elämä on ollut ennen päiväkotia.

[/quote]

Otapa huomioon, että Euroopassa yleisesti pk ei ole mikään kaikkien etuoikeus, vaan vanhempien tulotaso syynätään pilkulleen edellytyksenä sille, että lapsi saa paikan. Rahalla siis saa. Suomen päivähoitomaksut ovat pikku pininää siihen verrattuna. Ne pienimmät ovat kuitenkin todella onnettomuusalttiita, eli turvallisuuden (joka on muuten pääperiaate kaikessa päivähoidossa) näkökulmasta mitä pienempi lapsi, sitä enemmän se sitoo aikuisia valvomaan lasta jatkuvasti. Kuitenkin pitäisi myös valvoa niitä isompia samalla, koska heilläkin on  yhtäläinen oikeus hyvään hoitoon.

Lapsi on usein parempi laittaa päivähoitoon ennen kolmen vuoden ikään, että ammattilaishenkilökunta ehtii vielä korjata vanhempien tekemät virheet.

Useat kolmivuotiaana hoitoon tulevat lapset ovat todella haastavia tapauksia: ovat usein väkivaltaisia, määräileviä, eivät hallitse yhteisleikkiä, eivät kestä yhtään odottamista tai kieltoja. Monet eivät hallitse perusasioita, kuten potallakäymistä, käsienpesua tai osaa pukea yhtään vaatekappaletta. Lapsista huomaa myös sen, että monissa kodeissa ei lainkaan askarrella, lauleta, leikitä vanhempien kanssa tms. vaan lasten viihteenä toimii joko omatoiminen leikki tai lastenohjelmat.

Lapset saavat kodeissaan sekä parasta että huonointa hoivaa. Päiväkodissa saadaan keskitasoisista. Valitettavasti liian monelle äidille kotihoidossa oleva lapsi on vain oikeutus kotonaoloon. Eivätkä nämä haastavat kotihoidetut ole suinkaan ongelmaperheistä, valitettavasti kaikki vanhemmat eivät pärjää vanhempina hyvin silloin kun vanhemmuus on täysiaikaista.

LTO, varakkaiden ihmisten alueelta

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 09:30"]

Lapsi on usein parempi laittaa päivähoitoon ennen kolmen vuoden ikään, että ammattilaishenkilökunta ehtii vielä korjata vanhempien tekemät virheet. Useat kolmivuotiaana hoitoon tulevat lapset ovat todella haastavia tapauksia: ovat usein väkivaltaisia, määräileviä, eivät hallitse yhteisleikkiä, eivät kestä yhtään odottamista tai kieltoja. Monet eivät hallitse perusasioita, kuten potallakäymistä, käsienpesua tai osaa pukea yhtään vaatekappaletta. Lapsista huomaa myös sen, että monissa kodeissa ei lainkaan askarrella, lauleta, leikitä vanhempien kanssa tms. vaan lasten viihteenä toimii joko omatoiminen leikki tai lastenohjelmat. Lapset saavat kodeissaan sekä parasta että huonointa hoivaa. Päiväkodissa saadaan keskitasoisista. Valitettavasti liian monelle äidille kotihoidossa oleva lapsi on vain oikeutus kotonaoloon. Eivätkä nämä haastavat kotihoidetut ole suinkaan ongelmaperheistä, valitettavasti kaikki vanhemmat eivät pärjää vanhempina hyvin silloin kun vanhemmuus on täysiaikaista. LTO, varakkaiden ihmisten alueelta

[/quote]

Kaipa sinä LTO:na tiedostat, että 3-vuotiaat ovat yleensä siinä uhmaiässä ja siksi myös haasteellisia. Se ei välttämättä liity mitenkään kotikasvatukseen.