Lue keskustelun säännöt.
Miesystäväni alkoholiongelma
07.03.2015 |
Olen siis 20-vuotias, mieheni on 26-vuotias. Olemme seurustelleet nyt reilu vuoden ja ainahan olen tiennyt, että hän juo paljon, mutta nyt vuoden aikana ärsytys on kasvanut ja kasvanut ja monen huomautuksen jälkeen otin asian kunnolla puheeksi. Hän siis juo aina kuin mahdollista viikonloppuisin. Jos olemme kahdestaan, ei juo, mutta esimerkiksi eilen näin ystävääni illalla ja hän oli sitten lähtenyt ryyppäämään. Jos joisi muutaman kaljan, ei siinä mitään, mutta se juo aina ittensä siihen kuntoon et ei meinaa selvitä kotia ja oksentelee ja nukkuu koko seuraavan päivän. Olen niin väsynyt ja kyllästynyt.. Tänään puhuin hänelle asiasta ja hän sanoi että on mahdotonta vuodessa muuttua, kun hän on 10 vuotta ennen minua juonut _joka_ viikonloppu. Sanoin että ilmeisesti suhteeni minun kanssa ei ole tarpeeksi tärkeä, koska alkoholi on niin suuressa roolissa ja itse en juo ollekaan. Sanoin että en voi jatkaa näin, koska mistä tiedän milloin hän on valmis ryhdistäytymään? Otanko sen riskin että voin joskus tehdä lapsia tuollaisen kanssa? Sanoi että tietenki sillon on jo lopettanut. Olen niin helvetin turhautunut, että en tiedä mitä pitäisi tehdä. Tuntuu että puhuminen ei auta. Hän itse äsken myönsi, että hänellä taitaa olla alkoholin kanssa ongelma ja että hänen on muututtava. Ja sanoi että se on kivaa. En tiedä, minulla on itsellänikin ongelmia ja käyn töissä ja koulussa en jaksaisi. :( Olen niin väsynyt tähän koska kenellekkään ei voi tästä puhua.
Mitä minun pitäisi tehdä? Tuhlaanko nuoruuttani tälläiseen henkilöön, joka ei vieläkään pysty edes sanomaan, että rakastaa minua?
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 13:47"]
Minä menin 2-kymppisenä yhteen tuollaisen miehen kanssa ja uskottelin itselleni, että se on normaalia, että nuorena juodaan ja sekoillaan joka viikonloppu. Uskottelin itselleni, että mies kyllä muuttuu kun sitä tarpeeksi paljon rakastan. Olihan hän ihan ihana mies viikolla, mitä nyt joka perjantai jännitin niin että teki pahaa, kun odotin keksiikö mies jostakin riidan tai jonkin muun oikeutuksen lähteä ryyppäämään. Kun asiasta tuli riitoja, mies pysyi pari viikonloppua poissa baareista, ja oli tuolloin levoton ja ärtyisä, ja kolmantena viikonloppuna lähti sitten mopo käsistä kahta kauheammin.
Tein tuon miehen kanssa vielä kaksi lastakin. Mieshän kävi baareissa vielä siinäkin vaiheessa, kun itse olin viimeisilläni raskaana, sairaalassa vauvan kanssa ollessani ryyppäsi kaikessa rauhassa ne päivät. Sama jatkui pikkulapsiaikana. Aina tuli jokin työhuoli tms. loppuviikolla, jota piti lähteä sitten kaljatuopin äärelle märehtimään, tai jos ei tuollaista syytä keksinyt niin sai riidan aikaiseksi minun kanssani jonka päätteeksi marssi ovesta ulos ja ilmaantui takaisin joskus vasta seuraavana päivänä.
Miehellä oli aina kovaa stressiä, väsymystä ja rankka työ ja surkuttelin häntä, että voi voi kun on niin rankkaa hänellä ja täytyyhän minun ymmärtää ettei sillä reppanalla ole muita konsteja käsitellä ongelmiaan kuin juominen, koska sen isäkin on ollut - ja on juoppo. Tiesin miehen lapsuudesta ja ajattelin että no, hän ei vain oikein osaa olla parisuhteessa eikä isänä ja ei hän sille itse mitään voi.... Ja tätä kaikkea kesti yli 10 vuotta ennen kuin siitä tuli loppu. Otin miehen vielä kertaalleen takaisinkin, kun itki ja katui ja lupasi ja vannoi että kaikki muuttuu, oli kokenut suorastaan herätyksen menetettyään minut. Sitä onnea kesti muutaman kuukauden, sitten sama peli jatkui taas. Mukana on ollut tuohon kännäämiseen liittyen myös epämääräistä säätöä naisten kanssa, mitä ei ole tietenkään koskaan myöntänyt vaikka todisteet olisi olleet mustaa valkoisella. Minähän olin vain mustasukkainen ja hullu jos häntä jostakin syytin tai epäilin.
Nyt kun itse katson mitä kirjoitin, ajattelen, että ei herranjumala mihin omasta elämästä meni yli 10 vuotta. Toki meillä oli kivaakin ja hyviä aikoja ja muistoja, ja lapsia en vaihtaisi pois.... Mutta on tämä minuunkin jälkensä jättänyt, huomaan etten ole voinut elää ns. omaa elämää kun kaikki on pyörinyt niin paljon miehen touhujen ympärillä. Ne kaikki itkut ja surut joita miehen juominen on elämäämme aiheuttanut. Voi luoja. Lapset olivat aina oikeastaan yksin minun vastuullani, ja se on rankkaa kun ei ole sitä toista vastuullista vanhempaa jakamassa niitä asioita.
Suosittelisin sinulle oikeasti, että jätät tuon miehen ja teet niinkuin joku aiemmin ehdotti. Jos mies raitistuu ja on raitis vielä vuodenkin päästä, harkitse uudelleen. Itse en koskaan pystynyt miestä jättämään, kun pelkäsin, että jospa miehen käytös kuitenkin johtuu minun rasittavuudestani, ja sitten hän löytäisikin uuden naisen jonka kanssa muuttuisi täysin. Ja pelkäsin, että tulisin katumaan eroa. Kesti todella, todella kauan avata silmät ja nähdä millainen ihminen mieheni todellisuudessa oli. Toivon, että sinä pysyt kovana ja pystyt tekemään sen päätöksen, ennen kuin teillä on niitä lapsia siinä tekemässä kaikesta 100 kertaa vaikeampaa ja raskaampaa.
[/quote]
Minä olisin voinut kirjoittaa tämän..ainoa ero on, että asutaan edelleen saman katon alla, joskin eropaperit on kirjoitettu, olosuhteiden pakosta eletään yhdessä vielä. Tietysti, nyt, ensimmäistä kertaa ikinä mies on muka herännyt näkemään kaiken paskan minkä on minulle (ja lapsille) aiheuttanut. Minä olen kauhean paikan edessä..yritän pitää pääni, mutta samaan aikaan mietin, olenko turhaan kestänyt kaiken, jos nyt luovutan.
Toisaalta tiedän, että alkoholisti on alkoholisti, aina. Tämä sankari on surutta ryypännyt myös viikolla..työnsä on kyllä hoitanut aina, mutta en halua edes miettiä sitä rahasummaa, jonka on kaatanut kurkusta alas, samaan aikaan kun minä olen miettinyt millä helkkarilla selvitään taas seuraavasta kuukaudesta, vaikka molemmat ollaan töissä.
Ap:lle sanoisin, jos olet oikeasti sitä mieltä, että mies on alkoholisti, tai sinne suuntaan menossa, niin mieti tarkkaan!! Vaikka kuinka vaikeaa se eroaminen olisi, niin voin sanoa, ettei se taatusti helpotu siinä vaiheessa kun mukaan tulee vielä lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläsi saattaa alkoholismi puhjeta ellei ole jo. Hoitoon hänet täytyy saada. Ei hänen jättäminen hänen elämäänsä paranna
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 18:37"]Miehelläsi saattaa alkoholismi puhjeta ellei ole jo. Hoitoon hänet täytyy saada. Ei hänen jättäminen hänen elämäänsä paranna
[/quote
Ei, mutta ap:n elämää jättäminen parantaa kyllä.
Ex-mieheni on johtotehtävissä ja stressi on kuulema kova ja viinan avulla rentoutui joka viikonloppu. 8v sitä katselin ja sinä aikana oli tasan yhden viikonlopun selvä. Ei kiitos. Nykyinen mieheni ei juo ollenkaan ja 12 v ollaan oltu jo yhdessä.
Näissä aloituksissa aina pistää silmään, miten empatiakyvyttömiä ihmiset ovat alkoholismin suhteen. On toki totta, että alkoholisti satuttaa lähes aina tavalla tai toisella läheisiään, mutta niin tekee monesta muustakin mielen sairaudesta kärsivä. Esimerkiksi masentunutta, pakko-oireista tai psykoottista ihmistä kohtaan tunnetaan paljon enemmän myötätuntoa, vaikka myönnetään se, että läheisillä on todella vaikeaa. Addiktiokin on sairaus. Jättäminen on luultavasti järkevin vaihtoehto itseäsi ajatellen, mutta ei moinen tilanne ole alkoholisoituneellekaan helppo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun on vaihdettava miestä. Tuo pahenee vaan, jos ei kokonaan lopeta! Älä pilaa elämääsi juopon takia, kuten mä tein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 11:50"]
Tapasitteko baarissa?
[/quote] Ei, tutustuimme samalla työpaikaikalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi muuta kuin pilata omasi ja tulevien mahdollisten lastesi elämän, jos et oikeasti vaihda miestä! Elämästäsi tulee helvetti maan päällä. Varsinkin kun lapsia tulisi, niin piru olisi irti! Te kärsisitte itsenne pilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivanko täällä kysynyt kannattaako tuommosen juopon kanssa olla? Ei tietenkään. Katso yleltä lasinen lapsuus ohjelmia ja tajua mihin paskaan tulevat lapsetkin tuommoisen juopon kanssa laitat. Juoppo on juoppo eikä siitä kenenkään vuoksi muutu. Olet kyllä äärettömän tyhmä jos tuommoisen seuraan jäät.
Juoppo mies ei koskaan lopeta juomistaan. Ainoastaan vakava sairaus voi lopettaa, vähäksi aikaa. Joko hyväksyt miehen juomisen tai eroat. Muita vaihtoehtoja ei ole. Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sulla on tuollaisia mietteitä, lähde. Sä olet tosiaan nuori, eikä kannata tuhlata sitä tuollaiseen. Sä löydät jonkun, joka ei ryyppää jatkuvasti, ja joka osaa sanoa, rakastaako vai ei.
Mä olen itse alkoholisti, saman ikäinen kuin miehesi. Olen raitistumassa. Tajusin, miten paha ongelma mulla oli/on. Se on todella vaikeaa, mutta jos oikeasti haluaa, se on mahdollista. On helppoa lykätä lopettamista, eikä koskaan tehdä sitä. Raitistuminen on ihan oikeasti todella vaikeaa alkoholistille. Tuolla ajattelutavalla se ei tule onnistumaan ja jos saisitte lapsia, sulla olisi edelleen alkoholisti ukko. Älä rupea tuohon. Jätä se ja jos se raitistuu, harkitse uudestaan noin vuoden päästä, jos molempia vielä kiinnostaa.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 12:12"]
Jos sulla on tuollaisia mietteitä, lähde. Sä olet tosiaan nuori, eikä kannata tuhlata sitä tuollaiseen. Sä löydät jonkun, joka ei ryyppää jatkuvasti, ja joka osaa sanoa, rakastaako vai ei.
Mä olen itse alkoholisti, saman ikäinen kuin miehesi. Olen raitistumassa. Tajusin, miten paha ongelma mulla oli/on. Se on todella vaikeaa, mutta jos oikeasti haluaa, se on mahdollista. On helppoa lykätä lopettamista, eikä koskaan tehdä sitä. Raitistuminen on ihan oikeasti todella vaikeaa alkoholistille. Tuolla ajattelutavalla se ei tule onnistumaan ja jos saisitte lapsia, sulla olisi edelleen alkoholisti ukko. Älä rupea tuohon. Jätä se ja jos se raitistuu, harkitse uudestaan noin vuoden päästä, jos molempia vielä kiinnostaa.
[/quote]
Kiitos vastauksestasi!
Ero tuntuu vain niin..vaikelta. En osaa ja pelkään eniten sitä että katuisin myöhemmin, entä jos menetin sen ainoan ihmisen joka välittäisi? Hänessä on hyvätkin puolensa. Hän on niin paljon lähellä ja todella kuuntelee, jos minulla on murheita. Tuntuu, että sellaista en aikaisemmin ole tavannut. Mutta tuo alkoholi tuo niin suuren mustan aukon meidän suhteeseen. Taustana vielä, että isäni oli alkoholisti. Niin monet itkut itkin lapsena ja vielä nykyäänkin hänen takiaan, koska rakastan isääni ja inhoan nähdä hänen pilaavan elämänsä. Toisinaan inhosin isääni juuri juomisen takia ja silloin päätin että en aio koskaan katsoa tuommoista itse, mutta kuinkas kävikään...
Tsemppiä sinulle alkoholiongelman kanssa, en osaa sanoa muuta tsemppaavaa, mutta toivon, että saat itsesi kuntoon. :)
Sä ap olet niiiiin nuori vielä :) Ehdit löytämään vielä monta miestä, jotka miellyttävät ja kolahtavat. Voisitko ajatella, että eroaisit mutta säilyisit miehen elämässä ystävänä? Auttaisit häntä vähentämään alkoholinkäyttöä ja sitten ehkä joskus palaisitte yhteen? Mutta todellakin suosittelen, että jos mies ei nyt oikeasti ota itsestään niskasta kiinni ja selkeästi pureudu ongelmaansa, niin et jäisi tuohon suhteeseen roikkumaan. Tsemppiä!
Alkoholismi on riippuvuus. Sinä et voi toista muuttaa.
Olen seurustellut samanlaisen miehen kanssa. Ymmärsin, kun en nähnyt miestä muutamaan viikkoon, että voin paljon paremmin ilman häntä. Sain nukuttua, pitäydyttyä omissa suunnitelmissani, kun mies ei aina herättänyt ja en ollut väsynyt koko seuraavaa päivää. Lisäksi miehen krapulassa makoilu koko päivän oli pilannut monia asioita. Piste i:n päälle sinun tapauksessasi vielä tuo, ettei mies taida olla rakastunut sinuun.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 12:12"]
Jos sulla on tuollaisia mietteitä, lähde. Sä olet tosiaan nuori, eikä kannata tuhlata sitä tuollaiseen. Sä löydät jonkun, joka ei ryyppää jatkuvasti, ja joka osaa sanoa, rakastaako vai ei.
Mä olen itse alkoholisti, saman ikäinen kuin miehesi. Olen raitistumassa. Tajusin, miten paha ongelma mulla oli/on. Se on todella vaikeaa, mutta jos oikeasti haluaa, se on mahdollista. On helppoa lykätä lopettamista, eikä koskaan tehdä sitä. Raitistuminen on ihan oikeasti todella vaikeaa alkoholistille. Tuolla ajattelutavalla se ei tule onnistumaan ja jos saisitte lapsia, sulla olisi edelleen alkoholisti ukko. Älä rupea tuohon. Jätä se ja jos se raitistuu, harkitse uudestaan noin vuoden päästä, jos molempia vielä kiinnostaa.
[/quote]
Kiitos vastauksestasi!
Ero tuntuu vain niin..vaikelta. En osaa ja pelkään eniten sitä että katuisin myöhemmin, entä jos menetin sen ainoan ihmisen joka välittäisi? Hänessä on hyvätkin puolensa. Hän on niin paljon lähellä ja todella kuuntelee, jos minulla on murheita. Tuntuu, että sellaista en aikaisemmin ole tavannut. Mutta tuo alkoholi tuo niin suuren mustan aukon meidän suhteeseen. Taustana vielä, että isäni oli alkoholisti. Niin monet itkut itkin lapsena ja vielä nykyäänkin hänen takiaan, koska rakastan isääni ja inhoan nähdä hänen pilaavan elämänsä. Toisinaan inhosin isääni juuri juomisen takia ja silloin päätin että en aio koskaan katsoa tuommoista itse, mutta kuinkas kävikään...
Tsemppiä sinulle alkoholiongelman kanssa, en osaa sanoa muuta tsemppaavaa, mutta toivon, että saat itsesi kuntoon. :)
[/quote]
Usein suhteessa ollessa sitä miettii just tuota, että mitä jos sitten jälkeenpäin katuu, mutta sitten kun erosta on kulunut vähän aikaa, se tuntuukin ainoalta oikealta ratkaisulta. Jokaisessa ihmisessä on hyviä puolia. Ne ei kuitenkaan kumoa niitä huonoja ominaisuuksia. Ero ei tunnu koskaan helpolta. Mä olen oppinut, ettei koskaan tule sitä oikeaa hetkeä erota, aina se on yhtä kamalaa. Mutta sitten pian sen jälkeen helpottaa.
Aika usein alkoholistien lapset ottaa alkoholistin puolison. Varo sitä oikeasti. Sun päähän voi olla iskostunut sellainen alitajuinen malli parisuhteesta, että tuo on normaalia. Älä mene lankaan. Sulla on vielä paljon aikaa löytää uusia ihmisiä, jotka ei juo.
Kiitos tsempeistä. :) Mulla on onneksi varmaan vaikein jo takana. Mä pääsin alkuun antabuksen avulla. Ilman sitä ryyppäämisen lopettaminen osoittautui mahdottomaksi, vaikka motivaatiota tuntui olevan. Alkoholismi on vaikea juttu, mutta keinoja on. Tuo antabus esimerkiksi, jos muuten ei kykene.
Joo. Esim kirkossa voi tavata miehiä, jotka eivät juo.