Lue keskustelun säännöt.
Vauvaperhe ja masentunut puoliso - mitä tehdä?
04.12.2021 |
Perheessämme taaperoikää lähestyvä vauva ja mielestäni puolisoni kärsii masennuksesta, joka alkoi vauvan syntymän jälkeen. Puolison olo pahentunut niin, ettei kykene enää juuri lainkaan kotitöihin, väsyy herkästi. Puoliso on vetäytynyt, äreä, ilkeilee, ei halua viettää yhteistä aikaa, ei halua seksiä ja istuu töiden jälkeen vain illat koneella. Mielenkiinto kaikkeen on kadonnut, kokee lapsiperhe-elämän kamalana. Ei jaksaisi viettää aikaa vauvankaan kanssa. Kotityöt ja vauvan hoito jääneet liki 100% minulle, puoliso ei ole tähän reagoinut, vaikka olen pyytänyt tasaveroisempaa jakoa. Puoliso ei ole oma itsensä. Puoliso ei ole minkään hoidon piirissä, ei ole diagnoosia eikä masennuslääkitystä.
Tilanne on kestämätön. Ilmapiiri kotona on puolison läsnäollessa todella kurja ja olen liki yksin vastuussa kotitöistä ja lapsesta. Voiko puolisoa painostaa hakeutumaan avun piiriin? Kaipaisin vinkkejä myös, miten jaksaa lapsiperhearkea masentuneen puolison kanssa?
Ap
P.S. Ethän tule kommentoimaan, että itse puolisosi valitsit ja eroa. Kuka tahansa voi sairastua masennukseen ja puolisoni ei ole normaalisti tällainen. Haluan olla puolisoni rinnalla ja toivon, että hän paranisi.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä
neuvotaan välttämään lasua? Jos toinen vanhemmista on toimintakyvytön eikä suostu vastaanottamaan apua ni eikös se oo lasun paikka?
Mitä se lasu sinun mielestäsi auttaa? Kuormittaa lisää ja aiheuttaa avioeron.
Olis ehkä kiva jos joku ajattelis/suojelus sitä lastakin? Mulle ihan sama, heittäkää vaikka roskiin, mutta paskaa vanhemmuuttahan toi on. Se siitä mantrasta, että lapsen etu on tärkein.
No lasu se suojelija tai lapsen edun ajattelija nyt ei ainakaan ole. Tervetuloa tähän reaalimaailmaan.
Aa sä oot niitä vanhempia, joita syyttä aina kiusataan. Nyyhkis. Tunsin yhden pirinistin, joka oli samaa mieltä lastensuojelusta.
En ole.
Käytännössä tuossa tilanteessa perheessä alkaa juosta sossukaksikko tarkkailemassa.
Yleensä hyvin nuoria lapsettomia tyttöjä joilla ei ole antaa yhtikäs mitään tuohon tilanteeseen.
Seuraavat, raportoivat, kirjaavat. Eivät tee kotitöitä, eivät hoida lasta.
Ja se vain kuormittaa perhettä ja parisuhdetta ja jos miehellä tekee tiukkaa sopeutua isäksi, ei hän todellakaan tuota jaksa. Vaan valitsee sitten lapsettoman elämän ja eron.
Ap jää yksin lapsen kanssa ja yksinhuoltajana ikuisesti sittem naimisissa lasun kanssa.
Aa, sä olitkin ”lapsettomat ei tajuu mitään”- tyyppi. No sovitaan sitten että ei lasua. Toinen löhöilee, toinen hoitaa kaiken ja katkeroituu, lapsi saa huonot eväät elämään. Hyvää jatkoa vaan.
Kirjasta on vähän vaikea opetella ymmärtämään mitä lapsiperhearki on käytännössä. Miten lasu ratkaisi mainitsemaasi tilanteen?
Niinkuin sanoin, antakoon sen lapsen kärsiä vaan. En jaksa jankata sun kanssa, superäityli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä
neuvotaan välttämään lasua? Jos toinen vanhemmista on toimintakyvytön eikä suostu vastaanottamaan apua ni eikös se oo lasun paikka?
Mitä se lasu sinun mielestäsi auttaa? Kuormittaa lisää ja aiheuttaa avioeron.
Olis ehkä kiva jos joku ajattelis/suojelus sitä lastakin? Mulle ihan sama, heittäkää vaikka roskiin, mutta paskaa vanhemmuuttahan toi on. Se siitä mantrasta, että lapsen etu on tärkein.
No lasu se suojelija tai lapsen edun ajattelija nyt ei ainakaan ole. Tervetuloa tähän reaalimaailmaan.
Aa sä oot niitä vanhempia, joita syyttä aina kiusataan. Nyyhkis. Tunsin yhden pirinistin, joka oli samaa mieltä lastensuojelusta.
Sinä tunnet yhden pirinistin, joten lastensuojelu ei voi olla väärässä. Asia on selvä.
Tiedän monta huonoa vanhempaa, joilla asenne tuo. Se koira älähtää…
Lasun kanssa on tekemissä myös paljon hyviä vanhempia.
Se vaan kuvastaa, ettei lasujärjestelmä toimi. Ei pitäisi joutua hampaiston kynsiin, jos on on hyvä vanhempi.
Vauva-arki muuttaa niin paljon suhdetta ja elämää että aika moni masentuu. Usein helpottaa kun pääsee purkamaan tunteitaan ja puhumaan asioista. Monesti odotukset ovat jotain aivan muuta kuin mitä arkitodellisuus on. . . pettymys ja sen käsittely kannattaa, voi olla tunne "tässäkö tämä elämä nyt oli", kun on ns. jumissa. Mutta siitä se lähtee kasvu... ihminen muuttuu, kehittyy kypsyy, löytää aina jotain uutta sisältöä elämäänsä. Tsemppiä ja jaksamista teille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä
neuvotaan välttämään lasua? Jos toinen vanhemmista on toimintakyvytön eikä suostu vastaanottamaan apua ni eikös se oo lasun paikka?
Mitä se lasu sinun mielestäsi auttaa? Kuormittaa lisää ja aiheuttaa avioeron.
Olis ehkä kiva jos joku ajattelis/suojelus sitä lastakin? Mulle ihan sama, heittäkää vaikka roskiin, mutta paskaa vanhemmuuttahan toi on. Se siitä mantrasta, että lapsen etu on tärkein.
No lasu se suojelija tai lapsen edun ajattelija nyt ei ainakaan ole. Tervetuloa tähän reaalimaailmaan.
Aa sä oot niitä vanhempia, joita syyttä aina kiusataan. Nyyhkis. Tunsin yhden pirinistin, joka oli samaa mieltä lastensuojelusta.
En ole.
Käytännössä tuossa tilanteessa perheessä alkaa juosta sossukaksikko tarkkailemassa.
Yleensä hyvin nuoria lapsettomia tyttöjä joilla ei ole antaa yhtikäs mitään tuohon tilanteeseen.
Seuraavat, raportoivat, kirjaavat. Eivät tee kotitöitä, eivät hoida lasta.
Ja se vain kuormittaa perhettä ja parisuhdetta ja jos miehellä tekee tiukkaa sopeutua isäksi, ei hän todellakaan tuota jaksa. Vaan valitsee sitten lapsettoman elämän ja eron.
Ap jää yksin lapsen kanssa ja yksinhuoltajana ikuisesti sittem naimisissa lasun kanssa.
Aa, sä olitkin ”lapsettomat ei tajuu mitään”- tyyppi. No sovitaan sitten että ei lasua. Toinen löhöilee, toinen hoitaa kaiken ja katkeroituu, lapsi saa huonot eväät elämään. Hyvää jatkoa vaan.
Ja sinä oot vain idiootti-tyyppi. Ihan sama mulle mikä olet. Tyhjän länkyttäjä.
Nautin näistä sun viisauksista todella, pistä lisää. Tais osua herkkään kohtaan.
Etkö anna miehellesi hänen tarvitsemaa tilaa perheessä? Saako osallistua, vai teetkö hänestä tarpeettoman ja masentuneen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen ottamaan yhteyttä ensin neuvolaan. Ja sitä kautta lapsiperheiden sosiaalipalveluihin. Sieltä voi saada työntekijän kotiin käymään. Ensin voisi käydä perhetyöntekijä joka kartoittaa mitä apua tarviitte. Ja sen jälkeen hoitaja/kotipalvelutyöntekijä joka hoitaa viikoittain lasta ja ehkä auttaa kodinhoidossa, asioinnissa. Ja mies tietysti terapiaan, sairauslomalle, masentuneiden kuntoutuskurssille yms. Toki voit pyytää apua sukulaiselta, ystävältä. Mutta varmasti enempi tehoa kun mieskin tajuaa ettei noin voi jatkua, kun tulee ammatti-ihminen paikalle.
Muuttaisin erilleen, olen pahoillani. Masentunut vetää helposti muut mukanaan kuin vanha ankkuri. Olen itse masennustaipuvainen ja siksi voin sanoa näin, en haluaisi että muut joutuvat näkemään sitä mustaa vellontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se koko masennus-diagnoosihan on ap:n kyökkidiagnoosi.
Halusiko mieskin lapsen vai oliko sn. yllätysraskaus? Jotain outoa on nyt tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mies hoitoon. neuvolasta saatte apua, pääsee psykologille.
ei ole reilua, jos jäät yksin vastuuseen kaikesta.
masennus ei ole mikään pysyvä vapaudut vastuista -passi.
Mun on pakko kysyä, että sanoisitko näin, jos masentunut olisi äiti?
Kyllä.
Koska tiedän näitä perheitä joissa on käynyt näin.
Avun hakeminen ja sen saaminen on ainoa tie parempaan.
En nyt ymmärrä mistä se masennus tähän keksittiin.
Tai että just miehen takia kaikki olisi perseestä vai mikä siellä mättää.
Thtä hyvin voi kysymys olla siitä ettei se elämä ole nyt yhtään sitä mitä mies haluaisi sen olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolestuttavaa onko tämä vaan ap:n näkemys ja tuomio asiasta vai miten mies kokeen tilanteen?
Miten niin masentunut? Onko viiitutus nykyään sairaus? Sitä ahdistaa se perhe-elämä, mutta nyt kova kovaa vasten eikä mitään lässytystä. Ottakoon äijä vastuun teoistaan ja pään pois per c stä. Vauva hälle kun tulee töistä ja sä lähdet tuulettumaan. Sit sovitte kumpi tekee iltaruuan, kumpi kylvettää lapsen, kumpi nukuttaa seb ja kumpi siivoilee, jos pitää järjestellä kämppää. On aika kasvaa aikuiseksi ja myöhäistä katua kun poop on jo housuissa.
Jos ei pää kestä näitä sääntöjä niin ukko pihalle. Mitä sitä siellä kotona katselee kiukuttelemassa.
Rankkaa se on kaikilla tuo vaihe, mutta elämä on. Ei sitä minkään muotisairauden taakse voi laiskuutta piilottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten niin masentunut? Onko viiitutus nykyään sairaus? Sitä ahdistaa se perhe-elämä, mutta nyt kova kovaa vasten eikä mitään lässytystä. Ottakoon äijä vastuun teoistaan ja pään pois per c stä. Vauva hälle kun tulee töistä ja sä lähdet tuulettumaan. Sit sovitte kumpi tekee iltaruuan, kumpi kylvettää lapsen, kumpi nukuttaa seb ja kumpi siivoilee, jos pitää järjestellä kämppää. On aika kasvaa aikuiseksi ja myöhäistä katua kun poop on jo housuissa.
Jos ei pää kestä näitä sääntöjä niin ukko pihalle. Mitä sitä siellä kotona katselee kiukuttelemassa.
Rankkaa se on kaikilla tuo vaihe, mutta elämä on. Ei sitä minkään muotisairauden taakse voi laiskuutta piilottaa.
Kyllä minä miettisin myös sitä että onko ap pullauttanut miehensä ulos koko kodista.
Mun siskoni teki niin. Kukaan muu ei osannut mitään, koko ajan valitti mutta mikään ei kuitenkaan kelvannut ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vastaava, kerroin neuvolassa ja tehtiin ei lasu vaan palvelutarpeenarviointi. Lapsellahan ei ollut hätää, mutta perheemme tarvitsi palveluita joilla varmistetaan myös lapsen hyvä arki ja kasvu. Tavattiin meillä, mukava tyyppi kertoi puolisolleni miksi nyt on välttämätöntä lähteä hoitamaan masennusta ja oli valmiina tiedot ja kuviot minne mennä.ja mitkä vaihtoehdot. Kyllä se pieni paine oli ihan tarpeen, muuten olisi ehtinyt kulua aikaa ja puolison tilanne pahentua. Puoliso meni hoitoon ja ryhtyi hiljalleen paranemaan. Saimme kotiin perinteistä kotiapua ja siitä tykkäsin kyllä. Myös mun jaksaminen huomioitiin ja se tuntui mukavalta. Olen enemmän kuin tyytyväinen, enkä.ymmärrä miksi muilla on niin katkerat mielipiteet lastensuojelusta tai oikeammin lasten ja perheiden sosiaalipalveluista. Itse ainakin suosittelen, mutta eipä meillä olekaan mitään salattavaa.
Ei meilläkään ole mitään salattavaa. Epäilen, että olet joku lasun/työpaikkansa imagosta huolestunut satutäti. Meillä oli kolme pientä lasta pienillä ikäeroilla, työhön liittyvistä syistä psyykkisesti aivan romahtanut puoliso ja tämän seurauksena talous hyvin tiukilla ja tietysti olin itse myös tuskastunut jos en aivan masentunut tai luovuttanut. Meillä "palvelutarpeenarviointi" tarkoitti lihavan sosiaalityöntekijän pönöttämistä kotonamme pöytämme ääressä kertomassa, että lapset olisi tärkeätä saada nukahtamaan klo 20, jotta meille jäisi aikaa toisillemme... Ei mitään apua kodinhoitoon, ei mihinkään, ei mitään "tietoja ja kuvioita". Sanoi, että meillä voisi käydä joku, mutta se joku ei missään nimessä tekisi meillä mitään, etenkään tuollaisia perinteisiä kotiapuja. Ihan oikeasti tämä nainen jaksoi vain ilmestyä juomaan kahvia muutaman kerran kuukausien välein kertomaan epäkelpoja kikkoja lasten nukuttamiseksi klo 20. Mietin vain että olikohan sillä itsellään oikeasti lapsia... -> "eipä kestä, oli ilo olla avuksi. Kiitos kahveista, näkemiin!" Ihmisten negatiiviset "luulot" lasusta ja sossuista perustuvat valitettavan usein aitoihin kokemuksiin. Pitää ilmeisesti olla aivoton, mielisairas, yksinhuoltaja rapanisti, jotta sitä apua saa. Muuten ei auttajia välttämättä inspiroi, "tsemppiä". Mielestäni on aika paljon luvattu, että neuvola järkkää perinteisiä kotiapuja ja paranemista masentuneille. Jos kahvikestitys tekee onnelliseksi, apua saavat varmasti kaikki. Itse olen todella tyytymätön lupauksiin avusta. Rehellisempää olisi kertoa, että yleensä on kyllä itse pärjättävä, meillä on vain tätä feikkiapua tarjolla, palataan asiaan jos saatte fas-lapsen. Jos olisin ap, en odottaisi neuvolalta liikoja, en oikeastaan mitään, tilanne pitää korjata itse.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vastaava, kerroin neuvolassa ja tehtiin ei lasu vaan palvelutarpeenarviointi. Lapsellahan ei ollut hätää, mutta perheemme tarvitsi palveluita joilla varmistetaan myös lapsen hyvä arki ja kasvu. Tavattiin meillä, mukava tyyppi kertoi puolisolleni miksi nyt on välttämätöntä lähteä hoitamaan masennusta ja oli valmiina tiedot ja kuviot minne mennä.ja mitkä vaihtoehdot. Kyllä se pieni paine oli ihan tarpeen, muuten olisi ehtinyt kulua aikaa ja puolison tilanne pahentua. Puoliso meni hoitoon ja ryhtyi hiljalleen paranemaan. Saimme kotiin perinteistä kotiapua ja siitä tykkäsin kyllä. Myös mun jaksaminen huomioitiin ja se tuntui mukavalta. Olen enemmän kuin tyytyväinen, enkä.ymmärrä miksi muilla on niin katkerat mielipiteet lastensuojelusta tai oikeammin lasten ja perheiden sosiaalipalveluista. Itse ainakin suosittelen, mutta eipä meillä olekaan mitään salattavaa.
Joskus voi käydä hyvinkin, mutta virkamiehellä on Suomessa aivan käsittämättömästi valtaa, eikä mitään vastuuta. Teidän perheelle olisi voinut tulla myös aivan hullu virkamies, joka olisi kiusannut teitä sairaaksi ja lapsenne olisi voinut sen jälkeen joutua huostaan. Teillä oli onnea, mutta mikään itsestäänselvyys se ei ole.
Eikö yksinkertaisin tapa olisi hankkia lapselle yökyläpaikka ja lähteä miehen kanssa pois sieltä kotoa.
Rentoutua, nukkua, liikkua ja jutella. Alkaa purkaa tilannetta.
Sen sijaan että käynnistää oman mutudiagnoosin perusteella jonkin viranomaismyllytyksen.
Kokenut tuonkin kirjoitti:
Vauva-arki muuttaa niin paljon suhdetta ja elämää että aika moni masentuu. Usein helpottaa kun pääsee purkamaan tunteitaan ja puhumaan asioista. Monesti odotukset ovat jotain aivan muuta kuin mitä arkitodellisuus on. . . pettymys ja sen käsittely kannattaa, voi olla tunne "tässäkö tämä elämä nyt oli", kun on ns. jumissa. Mutta siitä se lähtee kasvu... ihminen muuttuu, kehittyy kypsyy, löytää aina jotain uutta sisältöä elämäänsä. Tsemppiä ja jaksamista teille!
Ei pidä tehdä lapsia jos ei ole tarpeeksi järkeä elämän muutokseen. Ei voi olla totta että voi niin tyhmiä ihmisiä olla ettei tajua eikä kestä lasten tuomia arjen muutoksia ja elämää. Johan parisuhdekkin jo muuttaa elämää ja opettaa kompromisseihin niin ettei mikään yksinvaltias voi olla. Parisuhde on kaikkein vaikein ja lapsien kanssa helpointa kun niitä voi ohjailla mutta ei aikuista ihmistä. Sen takia monet lapsia ilman parisuhdetta kun ei onnistu aikuisen kanssa eikä halua yksinkään elää. Tekee lapset puolison korvikkeeksi. Sitten ne lapset eivät opi kotoa mitään parisuhdemallia niin että hankalampaa on sen oman suhteen luominen. Minulla ei ollut sellaista normaalia parisuhdemallia kotoa vaan vaihtuvat miehet äidilläni ja olin heittopussina sukulaisten nurkissa kun äiti ja uusi mies tarvitsi keskinäistä aikaa. Miehelläni on ehjä perhe ja järkyttävän hyvä isämalli mutta kuoli liian aikaisin sairauteen. Minä rikkinäisestä perheestä olen oireillut eniten ja vihasin kotiani kun se oli kuin hotelli eikä tuntunut kodilta ollenkaan. Miltä se tuntuu kun joka viikonloppu on joku vieras asumassa kun pitäisi rentoutua kotonaan ja saada rauhassa olla.
Ei sinne "kynsiin" joudu muut kuin ne joilla on vakavia ongelmia. Apua ei saa tietenkään koska sitä ei haluta ottaa vastaan. Nähdään että ongelmana on sossut.
Se on kusetusta jos mies haluaa lapsen ja jää sitten toiseksi hoidettavaksi siihen siivelle. Johan näitä huijareita on, käyttää naisen vauva kuumetta hyväkseen ja sitten niillä yhtäkkiä ilmenee päihde- tai masennus ongelmat. Nainen on koukussa kun on lapsi ja luotetaan ettei se niin helposti lähde kun ei olisi lasta. Nainen kun nopeasti haluaa lapsen niin siihen asti on helppoa esittää niin ettei nainen epäile mitään. En voi usko että jollain tulisi heti lapsen saannin jälkeen masennus yms. ongelmia.