Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
miehen ikävä suhtautuminen vaimon sairastamiseen
06.03.2015 |
olen ollut paljon kipeänä. Mieheni suhtautuu hyvin kylmästi minun sairastamiseeni (yrittää ymmärtää, mutta se harmitus kyllä kumpuaa päivittäin sieltä läpi). Itse on terveyden perikuva eikä koskaan sairasta, eikä oikein osaa suhtautua empaattisesti tilanteeseen. Mietin, että mitähän tästä tulee pitemmän päälle, onko tämä asia joka ajaa meidät erilleen. Onko kohtalotovereita, kokemuksia, kommentteja?
Kommentit (18)
Itse en pysty suhtautumaan omiin sairasteluihini empaattisesti, v** ihan maksimaalisesti olla kipeänä. Tuntuu että aika menee hukkaan.
Varmaan miehesi kokee että omalla toiminnallasi aiheutat sairautesi, jotka olisi vältettävissä terveillä elämäntavoilla. En myöskään tunne empatiaa aikuisen jatkuvaan flunssa-ym kierteeseen, oikeat sairaudet asia erikseen.
Kyllä, se voi ajan kanssa aiheuttaa eron, jokaisella on omat juttunsa tässä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä munkin olisi hyvin vaikeaa suhtautua empaattisesti ja kärsivällisesti, jos mies olisi jatkuvasti sängyn pohjalla esim. flunssan takia eikä osallistuisi arjen pyörittämiseen. Tietysti jos kyse on jostain vakavammasta niin eihän sille sitten mitään voisi, mutta flunssan yms. taki viikkotolkulla laiskottelu pännisi minuakin.
no, minulla ei ole kyse mistää "miesflunssasta" vaan ikävästä, kroonisesta sairaudesta. Siitä huolimatta minä räävin mm ruuat pöytään perheelle, pesen pyykit yms. Kyllä tämän minua vituttaa ihan kamalasti, ja vielä enemmän kun toinen mököttää vielä.
ap
Siis onko sulla flunssia vai jotain kroonisempaa juttua? Erottelisin nämä tässä kuitenkin toisistaan.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 11:01"]
no, minulla ei ole kyse mistää "miesflunssasta" vaan ikävästä, kroonisesta sairaudesta. Siitä huolimatta minä räävin mm ruuat pöytään perheelle, pesen pyykit yms. Kyllä tämän minua vituttaa ihan kamalasti, ja vielä enemmän kun toinen mököttää vielä.
ap
Heh, ehditkin juuri vastata, kun olin kysymässä.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän hän voi sille mitään, jos harmittaa. Yrittää kuitenkin peitellä sen. Pitäisikö sen juhlia ja riemuita, kun olet sairas?
nosto
okei, ymmärrän, ettei täällä kukaan ymmärrä. Antaa olla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ymmärrän tilanteesi paremmin kuin hyvin. Meillä sairastumiseni oli tuhota avioliiton ja koko perheen mutta joten kuten siitä selvittiin. Meillä lapset oli sairastuessani vain 3 ja 5 vuotiaat. Sairastuin rajusti ja yhtäkkiä. Hengenvaaraa ei ollut kuitenkaan missään vaiheessa. Sairastamiseni kesti reilun kaksi vuotta. Tuosta ajasta yli puolet olin sairaslomalla ja osan ajasta täysin petipotilaana. Nyt olen ollut paremmassa kunnossa noin puoli vuotta. Meillä sairauden yli jaksamisessa auttoi tulevaisuuden suunnittelu. Mietittiin mitä kaikkea tehdään taas sitten kun... Arkea yritettiin pyörittää mahdollisimman normaalisti lasten takia. Koitettiin tehdä sellaisia mukavia asioita joihin pystyin (katsottiin elokuvia sohvalla, kun lapset nukkui)... Meillä heitettiin myös todella rankkaa huumoria sairaudestani. Tsemppiä Ap tiedän, että tuo on todella raskasta!
no, onpa kiva kuulla nro 10 että teillä on asiat menneet hyvin, mies on selvästi ollut vahvana tukena ja ennenkaikkea, että sinä voit jo paremmin. Kyllä meilläkin koitetaan elää niin normaalisti kuin mahdollista, mutta mies ei ole kovin empaattista sorttia eikä varsinkaan mikään sohvilla makaaja. Niinpä meidän elämät tuntuu kulkevan hyvin eri suuntiin, minä joudun lepäilemään ja hän mm harrastaa kovasti urheilua itsekseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sairastumiseni vakavaan, parantumattomaan (mutta ei tappavaan!) sairauteen tuhosi liiton. Mieheni alkoi käyttäytyä niin sikamaisesti, että minun oli ennen pitkää pakko laittaa erohakemus.
Aika monet liitot perustuvat sille, että molemmilla on jokin rooli, joka hyödyttää toista. Elättäjämies, varakas vaimo, lapsenhoitajamies, tehopakkausvaimo joka hoitaa työn, lapset ja kodin, kotivaimo joka hoitaa kodin ja lapset. Iloinen klovnipuoliso. Sitten jos tämä "hyödyttävä" rooli putoaakin pois, liitto joutuu kriisiin ja puoliso lähtee tai käyttäytyy niin että toinen ottaa eron.
Aito rakkaus- tai kiintymysliitto ei todennäköisesti kaadu tällaiseen. Toki siinäkin voi riitoja ja kriisejä tulla. Tunteeseen perustunut liitto voi toki sinänsä kaatua niihin tunteisiin joita kriisin tai elämäntilanteen muutoksen seurauksena tulee.
Kuulostaa tutulta. Meillä mies on myös ns. terveyden perikuva, tai ollaan molemmat oltu kunnes minä sairastin pari vakavampaa (hengenvaarallista) juttua tuossa pari vuotta sitten. Mies oli ihan KUSIPÄÄ sinä aikana, ei tukenut mitenkään, murjotti vaan. Itse olin ihan hajalla ja paniikissa, olisin halunnut tukea, esim että olisi kuunnellut kun kerron kuolemanpelostani mutta ei, mies ei vaan pystynyt siihen. Olin tosi loukkaantunut ja mietin että tähänkö tämä meidän liitto sitten päättyy.
No, tuosta on nyt pari vuotta aikaa. Jälkeenpäin olen miettinyt (emme siis edelleenkään ole asiasta puhuneet kun ei tuo mies vaan puhu!) että mieskin varmasti oli peloissaan. Tilanne tuli niin yllättäen ja miehen piti yhtäkkiä ottaa vastuu lapsista ym kokonaan kun minä olin pari viikkoa sairaalassa, ja kotiinpääsyn jälkeenkin olin aika lailla pois pelistä pitkän aikaa. Meidän nuorimmainen oli tuolloin vain 1½ vuotias. Miestä varmasti pelotti että mitä jos kuolen ja hän joutuu loputtomiin olemaan yksin vastuussa kaikesta.
En oiken osaa auttaa muuta kuin kertomalla että meillä se meni ohitse ajan kanssa kun parannuin. Itselle jäi kumminkin sellainen olo että kyllä mä mieheen voin luottaa, että hän vierellä pysyy vaikka tilanteen ollessa päällä siltä ei tuntunut. Mies kumminkin konkreettisesti teki paljon mun hyväkseni tuolloin vaikka ei ns. tukenutkaan.
Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös minulla on kokemusta, millaista on, kun mies suhtautuu ikävästi minun sairastumiseeni. Huomasin aika pian, että on ihan turha odottaa mieheltä minkäänlaista empaattisuutta, oli sitten kyseessä flunssa tai kipsattu jalka puhumattakaan todella vakavista sairauksista, joita myös on ollut ihan riittämiin. Mies kävi arkisin töissä ja lähti viikonlopuiksi ryyppyreissuille sun muihin kissanristiäisiin ja jätti minut selviämään pienten lasten kanssa miten kuten.
Kun olin paremmassa kunnossa, kusipäisyys sen kun lisääntyi. Meille tuli ero lopulta, enkä ole eroa katunut kertaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 10:58"]
No kyllä munkin olisi hyvin vaikeaa suhtautua empaattisesti ja kärsivällisesti, jos mies olisi jatkuvasti sängyn pohjalla esim. flunssan takia eikä osallistuisi arjen pyörittämiseen. Tietysti jos kyse on jostain vakavammasta niin eihän sille sitten mitään voisi, mutta flunssan yms. taki viikkotolkulla laiskottelu pännisi minuakin.
[/quote]
Mulle tuli sama mieleen. Mieheni on aina semmoinen "tuntuu vähän kipeältä" oikeasti MONTA KERTAA KUUKAUDESSA! Ei näytä kipeältä yms. Ei sitä vaan jaksa koko ajan olla empaattinen.
nosto
äsken joku teki samasta aihhesta ketjun
vaimon sairastuminen johtaa avioeroon
Alue: Aihe vapaa
Kohtalotoveri ilmoittautuu. Oikeastaan vasta siinä vaiheessa minun oli pakko tunnustaa itselleni, että olin aina ollut miehelle vain kodinkone. Kun semmoinen menee epäkuntoon tai akka sairastuu, niin mitä sitten? Ei, meillä ei vaihdeta uuteen vaan pärjätään sen vanhan kanssa miten kuten.