Miten päästä harrastejoukkueesta kilpajoukkueeseen?

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 10:29"]

Tuli vielä mieleen että onko vanhempia kisajoukkueita seurassa? Eli jos lapsi pääsisi nyt sinne kilpajoukkueeseen niin onko tämän seuran kautta mahdollista edetä eteenpäin? 

[/quote]

tarkoitatko vuotta vanhempien harrastejoukkuetta, ei kilpajoukkuetta? Hyvä idea, sitä voisi miettiä.

ap

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 10:29"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 10:18"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 10:08"] Katso ap peiliin, sieltä se vika löytyy. [/quote] Ok. Kerrotko vielä mitä teen sille peilissä näkyvälle vialle? Varmaan olet sinänsä oikeassa, että olisi pitänyt alkaa treenaamaan poikaa tavoitteellisesti jo 5-vuotiaana, että olisi ollu 7-vuotiaana kilpajoukkuetasoa. Se juna meni jo, kun innostus syttyi vasta 7-8-vuotiaana, ja suurin palo viime kesän MM-kisojen myötä. ap [/quote]Yli-innokkaat, painostavat vahemmat tuhoavat lasten harrastamisen.

[/quote]

Varmasti. Mutta miten tämä liittyi ap:n tilanteeseen?

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 09:18"]

Ei ole try outteja. Vanhemmat eivät kuulemma halua ulkopuolisia mukaan kun on niin hyvä joukkuehenki. Siksi joukkue on suljettu. Vain yksi poika on päässyt kilpajoukkueeseen sen kolmen vuoden aikana kun se on ollut voimassa, joten siitä voi kuvitella että harrastejoukkueesta ei nosteta potentiaalisia. Harrastejoukkueeseen ei myöskään panosteta ollenkaan, esimerkiksi pelipaikkoja ei ole vieläkään, ei edes maalivahteja. Virheisiin ei puututa, pääasia on että kaikilla on kivaa. Vaihtaisin joukkuetta, mutta kun seuraavaksi lähin treenaa 45 kilometrin päässä meiltä.

[/quote]

No huh huh. Otapa yhteyttä seuran johtoon ja kysele asiasta. Ei se ihan noinkaan voi mennä.

Keskustele valmentajien kanssa, sekä harraste- että kilparyhmän. Eipä täällä voi mitään yleistä neuvoa antaa, kun joka joukkueessa omat systeemit. 

Oma poikani oli samassa tilanteessa jokunen aika sitten. Kyseli itse kilpajoukkueeseen pääsystä ja sai valmentajalta tehtäviä, joita harjoittelemalla voi päästä siirtymään. Haluisi kai testata sitoutumista ja kehyttimistä. Aika pian tämän jälkeen pääsikin kilpajoukkueeseen, sillä tahto ja innostus oli älyttömän kova. 

Itse en nyt tuosta niin innoissani ollut, harrastetasolla pelaaminen on kyllä stressittömämpää, sekä lapselle että vanhemmalle... 

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 10:29"]

Tuli vielä mieleen että onko vanhempia kisajoukkueita seurassa? Eli jos lapsi pääsisi nyt sinne kilpajoukkueeseen niin onko tämän seuran kautta mahdollista edetä eteenpäin? 

[/quote]

tarkoitatko vuotta vanhempien harrastejoukkuetta, ei kilpajoukkuetta? Hyvä idea, sitä voisi miettiä.

ap

[/quote]

Joo siis tarkoitin että koittaisit saada pojan ensin vanhempien harrastejoukkueeseen ja siitä sitten sinne kilpajoukkueeseen (joko oman ikäisiin tai jopa sinne vanhempien jos siellä ei olisi niin suljettua). Taso todennäköisesti nousisi ja treenata pitäisi mutta se into taitaakin olla kova pojallasi? 

Kokonaan toiseen seuraan vaihtaminen olisi hankalaa. Kaverit jäisivät ja matkat pitenesivät. Ellei joku toinenkin vanhempi olisi valmis oman lapsensa harrastelija joukkueesta siirtämään toiseen seuraan? Näin pystyisi vuorotellen kuskaamaan ja ainakin yksi kaveri pysyisi? Tai mahtuisihan sinne samaan autoon muutamakin lapsi jos saisi parikin kaveria lähtemään toiseen seuraan?

Tuo on niin tuttua, niin tuttua.

Meillä tyttö ei ollut henkisesti riittävän kypsynyt aloittamaan lajissaan kovaa treenausta 3 krt/vko 5-vuotiaana. Treeniajat olivat sellaiset, etten olisi itse päässyt kuljettamaan, eikä kyennyt kimppakyyteihin kavereiden kanssa. Laji kyllä oli mieluisa, mutta kun kuukauden ajan olimme venyneet ja taistelleet kuljetusten kanssa, niin päätimme lopettaa taistelut sen suhteen.

Tyttö vaihtoi lajia, ja pärjäsi harrastejoukkueessa tosi hienosti, mutta oli "liian vanha" aloittamaan tämän uuden lajin (siis 6-vuotiaana). Monta vuotta harrasti lajia 2 kertaa viikossa ja kaikki ylimääräiset leirit ja treenit mitä vain oli. Pyrki kaksi kertaa kilpajoukkueeseen, mutta aina oli "liian huono" olemassaoleviin ryhmiin ja "liian vanha" aloitteleviin ryhmiin. SIIS 6-8-VUOTIAANA!!

No, teki vielä kerran lajinvaihdon 9-vuotiaana. Tällä kertaa aloitti lajin, jossa on harrastajia vain vähän, laji vielä melko tuntematon, mutta jota aiemmat harrastukset tukivat erinomaisesti. Nyt pääsi kilparyhmään, jossa nauttii ryhmästään ja tekemisistään tosi paljon. Ja kun laji ei ole olympialaji, niin treenimäärät ovat ihan maltillisia aiempiin verrattuna. Mikä on oikeastaan ihanaa, koska nyt hän ei ole jatkuvasti treeneissä ja aikaa jää muuhunkin.

Mutta minulle kyllä jäi aika karvas maku eri valmentajista ja näistä kilpalajien systeemeistä. Jos lapsi ei ole tietyssä kehitysvaiheessa tiettyyn ikään mennessä (sekä henkisesti että fyysisesti), niin mitään asiaa ei ole näiden harrastusten pariin. Vaikka missä tahansa nettisivuilla puhutaan kauniisti "yksilöiden huomioimisesta" ja "tärkeintä on yksilöllinen kehitys, eikä pidä verrata suorituksia kavereiden tekemisiin" niin kissanviikset!

Joukkueisiin pääsevät nimenomaan ne, joiden luonne on valmentajien mielestä mukava ja joiden taidot ovat edellä muiden ikätovereidensa taitoja. Tai joiden vanhemmat ovat menestyneet samassa lajissa 20 vuotta aiemmin.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 10:29"]

Tuli vielä mieleen että onko vanhempia kisajoukkueita seurassa? Eli jos lapsi pääsisi nyt sinne kilpajoukkueeseen niin onko tämän seuran kautta mahdollista edetä eteenpäin? 

[/quote]

tarkoitatko vuotta vanhempien harrastejoukkuetta, ei kilpajoukkuetta? Hyvä idea, sitä voisi miettiä.

ap

[/quote]

Joo siis tarkoitin että koittaisit saada pojan ensin vanhempien harrastejoukkueeseen ja siitä sitten sinne kilpajoukkueeseen (joko oman ikäisiin tai jopa sinne vanhempien jos siellä ei olisi niin suljettua). Taso todennäköisesti nousisi ja treenata pitäisi mutta se into taitaakin olla kova pojallasi? 

Kokonaan toiseen seuraan vaihtaminen olisi hankalaa. Kaverit jäisivät ja matkat pitenesivät. Ellei joku toinenkin vanhempi olisi valmis oman lapsensa harrastelija joukkueesta siirtämään toiseen seuraan? Näin pystyisi vuorotellen kuskaamaan ja ainakin yksi kaveri pysyisi? Tai mahtuisihan sinne samaan autoon muutamakin lapsi jos saisi parikin kaveria lähtemään toiseen seuraan?

[/quote]

Oikein hyviä ehdotuksia, kiitos sulle :)

Kysele seuralta olisiko mahdollista perustaa uutta joukkuetta?

Tai olisiko harrastejoukkueessa riittävästi kiinnostuneita, että sieltä perustettaisiin "harrastelijakilparyhmä"?? Eli muutama lisätreeni viikossa halukkaille, ja muutama peliturnaus vuodessa.

Ja jos seuralla on pula valmentajista, niin sitten vain sinä/miehesi lähtevät vetämään joukkuetta. Sen ansiosta varmasti löytyy paikka teidänkin pojallenne!!

Vaihtakaa nyt ihmeessä seuraa jos se on mahdollista, kuullostaa aika kummalliselta porukalta tuollainen "suljettu" joukkue. Jokainen fiksu seura ja joukkue haluaa joukkueeseensa motivoituneita pelaajia. Taitoa voi aina hankkia lisää ja varsinkin tuossa iässä kehitys on hyvässä valmennuksessa aika huimaa. Eiköhän tuossakin suljetussa porukassa ole muutama päällepäsmäri kaikkitietävä vanhempi, jotka ajavat vain oman JaniPetterinsä asiaa, ei siinä mistään urheilusta ole kyse. En veisi omaa lastani vaikka ehkä sitten lopulta "päästettäisiin" porukkaan..

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 10:42"]

Tuo on niin tuttua, niin tuttua.

Meillä tyttö ei ollut henkisesti riittävän kypsynyt aloittamaan lajissaan kovaa treenausta 3 krt/vko 5-vuotiaana. Treeniajat olivat sellaiset, etten olisi itse päässyt kuljettamaan, eikä kyennyt kimppakyyteihin kavereiden kanssa. Laji kyllä oli mieluisa, mutta kun kuukauden ajan olimme venyneet ja taistelleet kuljetusten kanssa, niin päätimme lopettaa taistelut sen suhteen.

Tyttö vaihtoi lajia, ja pärjäsi harrastejoukkueessa tosi hienosti, mutta oli "liian vanha" aloittamaan tämän uuden lajin (siis 6-vuotiaana). Monta vuotta harrasti lajia 2 kertaa viikossa ja kaikki ylimääräiset leirit ja treenit mitä vain oli. Pyrki kaksi kertaa kilpajoukkueeseen, mutta aina oli "liian huono" olemassaoleviin ryhmiin ja "liian vanha" aloitteleviin ryhmiin. SIIS 6-8-VUOTIAANA!!

No, teki vielä kerran lajinvaihdon 9-vuotiaana. Tällä kertaa aloitti lajin, jossa on harrastajia vain vähän, laji vielä melko tuntematon, mutta jota aiemmat harrastukset tukivat erinomaisesti. Nyt pääsi kilparyhmään, jossa nauttii ryhmästään ja tekemisistään tosi paljon. Ja kun laji ei ole olympialaji, niin treenimäärät ovat ihan maltillisia aiempiin verrattuna. Mikä on oikeastaan ihanaa, koska nyt hän ei ole jatkuvasti treeneissä ja aikaa jää muuhunkin.

Mutta minulle kyllä jäi aika karvas maku eri valmentajista ja näistä kilpalajien systeemeistä. Jos lapsi ei ole tietyssä kehitysvaiheessa tiettyyn ikään mennessä (sekä henkisesti että fyysisesti), niin mitään asiaa ei ole näiden harrastusten pariin. Vaikka missä tahansa nettisivuilla puhutaan kauniisti "yksilöiden huomioimisesta" ja "tärkeintä on yksilöllinen kehitys, eikä pidä verrata suorituksia kavereiden tekemisiin" niin kissanviikset!

Joukkueisiin pääsevät nimenomaan ne, joiden luonne on valmentajien mielestä mukava ja joiden taidot ovat edellä muiden ikätovereidensa taitoja. Tai joiden vanhemmat ovat menestyneet samassa lajissa 20 vuotta aiemmin.

[/quote]

Kertoisitko vielä mitä nämä lajit on? Veikkaan että taitoluistelu, voimistelu tms..? Ihan mielenkiintoista olisi kuulla mikä nykyinen laji on ? Cheerleading? Villi veikkaus, osuiko oikeaan?

Voihan sitä toistakin seuraa koittaa, meillä poika vaihtoi jääkiekossa seuraa, ja kas kummaa pelattuuaan vähän aikaa tässä paremmassa seurassa alkoi vanhan seuran joukkueessa olemaan kova kysyntä pojan pelaamiselle. Nyt on tän kauden pelannut sitten molemmissa että peliaikaa on ainakin saanut.
Joten seuravaihto voi herättää myös ne omat valmentajat

Miten vanhemmat muka päättää ketkä joukkueessa pelaavat? Valmentajahan sen päättää! Yhteys valmentajaan ja jos ei auta, niin johonkin nuoreen suomeen tai johonkin ylemmälle taholle!

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 10:46"]

Kysele seuralta olisiko mahdollista perustaa uutta joukkuetta?

Tai olisiko harrastejoukkueessa riittävästi kiinnostuneita, että sieltä perustettaisiin "harrastelijakilparyhmä"?? Eli muutama lisätreeni viikossa halukkaille, ja muutama peliturnaus vuodessa.

Ja jos seuralla on pula valmentajista, niin sitten vain sinä/miehesi lähtevät vetämään joukkuetta. Sen ansiosta varmasti löytyy paikka teidänkin pojallenne!!

[/quote]

meillä oli juuri tämä sama tilanne pojan ollessa 8-vuotias. Sitten löytyi innokas vetäjä juuri tälläiselle harrastajakilparyhmälle, ja isät lähtivät innokkaina apuvalmentajiksi kun löytyi arvostuksen ansaitseva päävalmentaja. Tämä vaatii vaan jonkun joka ottaa homman hoitoonsa. Oon ollut tosi tyytyväinen tähän porukkaan, poika tähtää edelleen kilpajoukkueeseen, mutta on oikein tyytyväinen nykyisessäkin porukassansa, kiitos laadukkaan valmennuksen, suunnilleen samantasoisten joukkuekavereiden ja ennenkaikkea treeneissa vallitsevan asenneilmapiirin. Ja kun treeneissä oikeasti treenataan eikä höntsäillä, kilpajoukkueen ovet saattavat joskus auetakin.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 10:42"]

Tuo on niin tuttua, niin tuttua.

Meillä tyttö ei ollut henkisesti riittävän kypsynyt aloittamaan lajissaan kovaa treenausta 3 krt/vko 5-vuotiaana. Treeniajat olivat sellaiset, etten olisi itse päässyt kuljettamaan, eikä kyennyt kimppakyyteihin kavereiden kanssa. Laji kyllä oli mieluisa, mutta kun kuukauden ajan olimme venyneet ja taistelleet kuljetusten kanssa, niin päätimme lopettaa taistelut sen suhteen.

Tyttö vaihtoi lajia, ja pärjäsi harrastejoukkueessa tosi hienosti, mutta oli "liian vanha" aloittamaan tämän uuden lajin (siis 6-vuotiaana). Monta vuotta harrasti lajia 2 kertaa viikossa ja kaikki ylimääräiset leirit ja treenit mitä vain oli. Pyrki kaksi kertaa kilpajoukkueeseen, mutta aina oli "liian huono" olemassaoleviin ryhmiin ja "liian vanha" aloitteleviin ryhmiin. SIIS 6-8-VUOTIAANA!!

No, teki vielä kerran lajinvaihdon 9-vuotiaana. Tällä kertaa aloitti lajin, jossa on harrastajia vain vähän, laji vielä melko tuntematon, mutta jota aiemmat harrastukset tukivat erinomaisesti. Nyt pääsi kilparyhmään, jossa nauttii ryhmästään ja tekemisistään tosi paljon. Ja kun laji ei ole olympialaji, niin treenimäärät ovat ihan maltillisia aiempiin verrattuna. Mikä on oikeastaan ihanaa, koska nyt hän ei ole jatkuvasti treeneissä ja aikaa jää muuhunkin.

Mutta minulle kyllä jäi aika karvas maku eri valmentajista ja näistä kilpalajien systeemeistä. Jos lapsi ei ole tietyssä kehitysvaiheessa tiettyyn ikään mennessä (sekä henkisesti että fyysisesti), niin mitään asiaa ei ole näiden harrastusten pariin. Vaikka missä tahansa nettisivuilla puhutaan kauniisti "yksilöiden huomioimisesta" ja "tärkeintä on yksilöllinen kehitys, eikä pidä verrata suorituksia kavereiden tekemisiin" niin kissanviikset!

Joukkueisiin pääsevät nimenomaan ne, joiden luonne on valmentajien mielestä mukava ja joiden taidot ovat edellä muiden ikätovereidensa taitoja. Tai joiden vanhemmat ovat menestyneet samassa lajissa 20 vuotta aiemmin.

[/quote]

Voisitko laitta laijit? Eihän tästä saa mitään selvää, kun niin epämääräiset selostukset. Kiitos!

Olen ollut 2 jalkapallolapsen, ja olen edelleen 2 jalkapalloa harrastavan lapsen äiti. Lapseni kaikki olleet ja ovat kilpajoukkueessa. Koko ajan on testeja ja liikehdintää harraste ja kilpajoukkueiden välillä. Joukkuetta pidetään yhtenä ja sisäiset muutokset pitävät mielen virkeänä ja työmotivaation korkealla.

Joku vanhempien päätös "hyvän joukkuehengen" pitämisestä kilparyhmän puolella kuullostaa vähitäänkin oudolta. Ollanhan siellä harrastamassa, saavuttamassa tavoitteita tai onko vanhempien mielestä hauska yhdessäolo se pointti??

Hyvä joukkuehenki pitäisi olla koko ikätason joukkueessa (kilpryhmä+harrasteryhmä) ja siihen ovat valmentajat ja vanheemmat vastuussa!

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 10:54"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 10:46"]

Kysele seuralta olisiko mahdollista perustaa uutta joukkuetta?

Tai olisiko harrastejoukkueessa riittävästi kiinnostuneita, että sieltä perustettaisiin "harrastelijakilparyhmä"?? Eli muutama lisätreeni viikossa halukkaille, ja muutama peliturnaus vuodessa.

Ja jos seuralla on pula valmentajista, niin sitten vain sinä/miehesi lähtevät vetämään joukkuetta. Sen ansiosta varmasti löytyy paikka teidänkin pojallenne!!

[/quote]

meillä oli juuri tämä sama tilanne pojan ollessa 8-vuotias. Sitten löytyi innokas vetäjä juuri tälläiselle harrastajakilparyhmälle, ja isät lähtivät innokkaina apuvalmentajiksi kun löytyi arvostuksen ansaitseva päävalmentaja. Tämä vaatii vaan jonkun joka ottaa homman hoitoonsa. Oon ollut tosi tyytyväinen tähän porukkaan, poika tähtää edelleen kilpajoukkueeseen, mutta on oikein tyytyväinen nykyisessäkin porukassansa, kiitos laadukkaan valmennuksen, suunnilleen samantasoisten joukkuekavereiden ja ennenkaikkea treeneissa vallitsevan asenneilmapiirin. Ja kun treeneissä oikeasti treenataan eikä höntsäillä, kilpajoukkueen ovet saattavat joskus auetakin.

[/quote]

Ihana että tälläinen tyyppi löytyi!

Ja 31 niinhän se kuuluisi mennäkin, mutta jos ei mene, sille paljon tuskin pystyy harrastelijapojan vanhemmat tekemään. Jos valmentajat ovat isiä jotka  haluavat pitää homman tälläisenä tai sitten uhkaavat lopettaa, seura tuskin alkaa ottamaan riskiä että hyvin pyörivä kilpatoiminta lakkaa.

ap

Itse olen vastuuvalmentaja vähän nuoremmilla junnuilla futiksessa. Joukkueeseen kuuluu 1 kilparyhmä, 1 ns edistyneiden ryhmä ja kaksi harrastajaryhmää.

Käytännössä homma menee niin, että kauden mittaan kilparyhmässä on puolet ns vakituisia "oikeita kilparyhmäläisiä" ja puolet sellaisia, joita "lainataan" edistyneiden ryhmästä, kilparyhmä ja edistyneet treenaavat ajoittain yhdessä mutta pääasiassa edistyneet treenaavat harrastajien kansssa. Jos joku edistyneistä osoittaa kauden mittaan huomattavaa kehitystä, hän saa halutessaan vakituisen kiinnityksen kilparyhmään, mutta tähän mennessä vain yksi kaveri on halunnut tehdä tämän.

Edistyneiden ryhmään paasee taas harrastelijoista pelaamaan jokainen junnu halutessaan neljä pelikierrosta (2x peliä per kierros) kaudessa jossa voivat arvioida omat kykynsä. Edistyneistä myös voi pyytää hakemaan vauhtia harrastelijoihin, jos tuntuu että edistyneiden peleissä ei pääse oikein onnistumaan ja tarvitaan itseluottamuksen kohotusta. Uudet junnut ilman aikaisempaa taustaa ovat automaattisesti harrastajissa, paitsi jos on toisessa seurassa pelannut ja seurasiirron jälkeen osoittaa kunnon otteita niin voi päästä suoraan edistyneisiin.

Lisäksi kauden mittaan pelattavissa erillis-turnauksissa pelataan turnauskokoonpanoilla, koska usein käy niin että turnauksissa on "vähemmän pelanneiden sarja" jossa meidän edistyneet omassa sakissaan ovat yleensä liian ylivoimaisia. Joten joukkueiden tasoa tasatataksemme teemme sekajoukkueet. 

Käytännössä nousu harrastajista edistyneisiin on isompi kynnys kuin edistyneistä kilparyhmään. Kaikki edistyneistä eivät kuitenkaan halua kilparyhmään, mutta ovat kuitenkin "liian hyviä" harrastajaryhmään. Eikä harrastajista kaikki halua edistyneisiinkään, kunhan pääsevät pari kertaa viikossa jahtaamaan nahkakuulaa ohjatusti.

Periaate on kuitenkin se, että jokainen pääsee kokeilemaan kykyjensä mukaisesti sopivaa sarjaa ja pyynnöstä myös "kovempaa menoa". On väärin määrätä alle 10-vuotiaita pysymään jollain tietyllä tasolla, 13-vuotiaana asetelmat saattavat olla ihan toiset eli entinen kilparyhmäläinen kyllästyy ja haluaa harrastella, entinen "surkea harrastelija" on saanut kroppakontrollin kasaan ja muuttunut supertähdeksi...

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 09:55"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 09:53"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 09:43"]

[/quote] Joukkueita on nyt kaksi, joten voi olla että kun tarpeeksi poikia lopettaa, joukkueet vaan yhdistetään.

[/quote]

Siis kilpajoukkueen sisällä on kaksi joukkuetta, molemmissa 10-12 poikaa.

[/quote]

Siellä loppuu pelaajat tänä vuonna kun siirrytään kokonaan 7v7 peleihin. viimeistään kahden vuoden päästä kun edessä on 9v9 pelit, eli nyt puhelin kauniiseen käteen ja soitto edarin valmentajalle, että pääsisikö poika kokeilemaan muutamat treenit heidän kanssaan. Jos vastaus on edelleen ei, sitten vaan omatoimi treeniä ja extraleiriä minkä ehtiin, katso SJL sivut, siellä sitä leiriä on kuule vaikka muille jakaa, eivät ole ilmaisia, mutta motivoivia. Samoin piirit järjestää seuroista riippumattomia leirejä,niihin mukaan vaan. Ihan pakko kysyä, mikä seura tässä on kyseessä, eihän Honkakaan mikään fiksu näissä ole, mutta ei meillä nyt ihan noin paha tilanne ole:)

Mä en maksaisi penniäkään sellaselle seuralle joka estää omien junioreidensa kehittymisen tollasella ettei ole mahdollisuutta nousta. Haloo 10v joukkueet tulee muovautumaan vielä satakertaa, tottakai se on valkulle nyt helpompi ettei ees taas mee porukka mutta väh. vuosittain pitää kyllä olla tilannekatsaus ketkä ansaitsee paikkansa kilpajoukkueessa kerran ne on noin pienillä jo jaettu (sekin aika julmaa). Valkulla vaan kullankiilto silmissä. Ei hyvä. Ota puheeksi tuo jakosysteemi, kyse kuitenkin pikkupojista oikeasti vielä. Joku motivaattori pitää olla että ne kilpajoukkueenki pojat pitää jalat maanpinnalla tiputusvaaran uhalla.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 10:48"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 10:42"]

Tuo on niin tuttua, niin tuttua.

Meillä tyttö ei ollut henkisesti riittävän kypsynyt aloittamaan lajissaan kovaa treenausta 3 krt/vko 5-vuotiaana. Treeniajat olivat sellaiset, etten olisi itse päässyt kuljettamaan, eikä kyennyt kimppakyyteihin kavereiden kanssa. Laji kyllä oli mieluisa, mutta kun kuukauden ajan olimme venyneet ja taistelleet kuljetusten kanssa, niin päätimme lopettaa taistelut sen suhteen.

Tyttö vaihtoi lajia, ja pärjäsi harrastejoukkueessa tosi hienosti, mutta oli "liian vanha" aloittamaan tämän uuden lajin (siis 6-vuotiaana). Monta vuotta harrasti lajia 2 kertaa viikossa ja kaikki ylimääräiset leirit ja treenit mitä vain oli. Pyrki kaksi kertaa kilpajoukkueeseen, mutta aina oli "liian huono" olemassaoleviin ryhmiin ja "liian vanha" aloitteleviin ryhmiin. SIIS 6-8-VUOTIAANA!!

No, teki vielä kerran lajinvaihdon 9-vuotiaana. Tällä kertaa aloitti lajin, jossa on harrastajia vain vähän, laji vielä melko tuntematon, mutta jota aiemmat harrastukset tukivat erinomaisesti. Nyt pääsi kilparyhmään, jossa nauttii ryhmästään ja tekemisistään tosi paljon. Ja kun laji ei ole olympialaji, niin treenimäärät ovat ihan maltillisia aiempiin verrattuna. Mikä on oikeastaan ihanaa, koska nyt hän ei ole jatkuvasti treeneissä ja aikaa jää muuhunkin.

Mutta minulle kyllä jäi aika karvas maku eri valmentajista ja näistä kilpalajien systeemeistä. Jos lapsi ei ole tietyssä kehitysvaiheessa tiettyyn ikään mennessä (sekä henkisesti että fyysisesti), niin mitään asiaa ei ole näiden harrastusten pariin. Vaikka missä tahansa nettisivuilla puhutaan kauniisti "yksilöiden huomioimisesta" ja "tärkeintä on yksilöllinen kehitys, eikä pidä verrata suorituksia kavereiden tekemisiin" niin kissanviikset!

Joukkueisiin pääsevät nimenomaan ne, joiden luonne on valmentajien mielestä mukava ja joiden taidot ovat edellä muiden ikätovereidensa taitoja. Tai joiden vanhemmat ovat menestyneet samassa lajissa 20 vuotta aiemmin.

[/quote]

Kertoisitko vielä mitä nämä lajit on? Veikkaan että taitoluistelu, voimistelu tms..? Ihan mielenkiintoista olisi kuulla mikä nykyinen laji on ? Cheerleading? Villi veikkaus, osuiko oikeaan?

[/quote]

Hyvin arvattu, ekat lajit olivat kyllä taitoluistelu ja voimistelu :-). Onneksi lajit antoivat vahvan pohjan moneen muuhun lajiin, ja monta vaihtoehtoa kävimme läpi aina erilaisista tansseista, taitouinnista, eri voimisteluista ja yleisurheilusta lähtien (Onneksi pk-seudulla on näitä vaihtoehtoja järkevän matkan päässä). Nykyinen laji on vielä cheerleadingiakin pienempi (marginaalinen) laji.