mummon sairas suhtautuminen ruokaan
Eli lapseni on ylipainoinen, neuvolassa ottivat puheeksi. Äitini on kuitenkin toista mieltä, lapsi on kuulemma terve kun se syö, ja mitä enemmän, sen parempi. Syöttää 4-vuotiasta kuin vauvaa, ja 4-vuotias syö mummolla ollessaan enemmän kuin minä päivän aikana! Tästä sanottu, suuttuu. Ja kun ei ole luvattu mitään makeaa (meillä erikseen karkkipäivä) niin ei ole kuulemma saanut (sitten paljastuu lätyt, karkkirasiat yms). Lapsen neuvolakäyrät menevät +40% kohdilla, eli mistään pienestä ylipainosta ei ole kyse. Miten saan äitini kuriin, pitääkö kieltää kyläilyt jos ei ruokaan suhtautuminen lopu? Syöttää täälläkin käydessään, isoja annoksia. Vaikka lapsi ei "normaalioloissa" syö puoliakaan moisista määristä. Vai onko vika mun päässä, mulla sairas suhtautuminen, niin kuin äitini kauniisti mainitsi.
Kommentit (26)
En päästäisi lasta yksin mummon luo, enkä antaisi mummon kyläillessä ruokkia lasta. Jos mummo ei ymmärrä lapsen parasta, on lapsen parempi olla mahdollisimman kaukana mummosta.
Miten se mummo suhtautuu sairaasti ruokaan?
Isovanhempi väärässä ja pois lapsen ruokapöydästä. Viisas äiti kun yrität tehdä asialle jotain nyt, jolloin se voi seurata vielä aikuisuuteen. Olen itse esimerkki väärin menneestä ruokailukasvatuksesta.
Siis eikö sinusta ole sairasta, että pienen lapsen tulisi syödä enemmän kuin aikuisen naisen? Mutta juu, pitää ottaa vakava keskustelu vielä, jos ei tepsi, niin ruokailut mummon kanssa loppuvat.
Niin ja _nyt_ siitä on vaikea oppia pois. Nro 5
Miten sinä itse olet sen saman äidin käsistä selviytynyt? Järjestä äitisi tutkimuksiin, sillä tuollainen voi olla alkavaa dementiaa. Oikeasti näin on, sillä aina monessa tapauksessa käyttäytyminen muuttuu ennen kuin muistihäiriöt alkavat olla haitaksi. Hän ei vaan enää yksinkertaisesti muista tai ymmärrä sitä, että tämä lapsi on todella ylipainoinen.
Jos tämä on aivan totta eikä mikään muu auta, niin kyllä lapsesi terveys ja tulevaisuus pitäisi mennä äitisi edelle.Ei siinä auta muu kuin antaa äidin suuttua. Et sinäkään ole enää mikään äidin kultamussukka ja kiltti tyttö vaan jälkeläisensä puolta pitävä leijonaemo. Näin siinäkin tapauksessa, että jälkeläistä uhkaa oma äitisi.
Minulla se lapselle herkkuja työntävä oli anoppi. Ei mitään eroa vaikka olisi ollut äitini. Olisin taatusti yhtä reippaasti mennyt ottamaan suklaat pois, niin lapselta kuin mummoltakin.
Niin ja tää tuputtaa ruokaa jatkuvasti; tunnin välein otatko otatko otatko. Vaikka lapsi kieltäytyisi, niin laittaa silti pöytään ja ilmoittaa että lapsen tultava syömäään. Tai kysyy otatko hedelmän, jos kieltäytyy, kuorii sen, ojentaa lapselle ja toteaa vain että syö. Ja lapsi syö. Miellyttämisenhalusta, ken tietää, kun vuolaat kehut syömisestä saa.. jatkuvasti pitäis muksun syödä. Mä taas oon pitänyt 2-4h rruokailuvälit normeina..
Ei varmaan ole tarpeen tuota sairasta tähän sotkea, muutenkin tuntuu, että vähän kaikki on nykyään sairasta, vaikka oikeastaan olisi kyse jostain, mikä on väärin tai eri tavoin joku sanoja ajattelee. Tässä tapauksessa ap:n äidin toiminta on väärin, ei kai nyt sentään sairasta?
Juu anopilta moinen käytös saatiin kuriin. Äitini ei ole ollut mun syömisten kanssa yhtä fanaattinen, olin normaalipainoinen lapsi teini-ikään saakka.
Voisin kuvitella, että ko. mummon on minun ikäluokkaani, 45-50-vuotias, jos ap on vaikka 25 ja hänellä pieni lapsi. Ei tässä välttämättä puhuta mistään 80-vuotiaasta monet pula-ajat eläneestä mummosta.
Varaa teille yhteinen neuvola-aika.
Lapsi muistaa vanhempana ja mahdollisesti lihavana, kuinka mummo syötti häntä kuin syöttöporsasta ja voi katkeroitua mummoa kohtaa. Ole mukana mummolakäynneillä ja vahdi ettei syötä herkkuja.
No sitä minäkin ajattelen, mummon on hieman yli 50-vuotias. Sairaaksi suhtautumisen minusta tekee se, että hän itse jonottaa lihavuusleikkaukseen. Terve suhtautuminen ruokaan on minusta sellainen, että ruokaa syödään hengissä pysymiseksi, ei siksi että "reipas poika syö hyvin, on niin ihanaa katsoa hyvinsyövää lasta".
Ap mukavasti ripottelee lisätietoa ;) kyllä me mummosta saadaan sairas tuotapikaa! Oikeasti tietysti olet ihan oikeassa, että olet lapsestasi huolissasi ja sinun pitää pitää hänen puoltaan ja estää äitiäisi syöttämästä lastasi liikaa.
Oman ylipainon syy (tosin en enää aikuisena voi syyttää, koska nyt jo oma syy) mutta jo lapsena lihoin kamalasti, koska olin mummulassa hoidossa melkein päivittäin. 4/5 kertoina mummu paistoi lettuja rasvaisen ruuan jälkiruuaksi. Ja samoin 4/5 kertoina antoi suklaata, hänen mielestään olin vain lapsen pyöreä. Tällä hetkellä painan hieman yli 90 kiloa ja laihdutus menossa, mutta kauhea makeanhimo aina. Ja lettujakin nyt tekis mieli; )
Olkaa varovaisia mummon suhteen ja tehkää asia selväksi. hän jonottaa lihavuusleikkaukseen? Ei varmaan halua lapsenlapselleen samaa..
t. lapsesta asti läski
Miten usein se lapsi on siellä mummon syötettävänä jos niillä ruuilla on päässyt lihomaan? Hanki lapselle toinen hoitopaikka!
Ja ei et voi syyttää mummoa lapsen lihomisesta on sinun vastuullasi kuka lasta hoitaa. Jos mummo kurittaisi fyysisesti lastasi esim. Antaisi tukkapöllyjä veisitkö lapsen mummolle jatkuvasti? Tuollainen ylensyöttäminen on minusta ihan vastaavaa väkivaltaa lasta kohtaan! Lapsi raukka!
Ihan on ap.mla itsellään nyt peiliin katsomisen paikka!
Hyvä työntää vastuu mummuolle :D siellä mummollako se lapsi asuu/oleilee suurimman osan ajastaan?
Kyllä lapsi saa syödä. Ja mikäs vika letuissa on?
Äidin/anopin tavasta rakasaa ruoalla ei olisi mitään ongelmaa,jo ap ei työntäisi lastaan mummolaan kovin usein, mutta hänhän sevästi hodittaa lastaan äidillään. Ap, jos et ole tyytyväinen ätisi, sinä ET voi "laittaa äitiäsi kuriin", vaan sun on alettavat hoitaa kakaraasi itse.
Kyllä äitisi on tässä väärässä ja sinun on joko saatava hänet ymmärtämään se, tai sitten pidettävä lapsesi pois äitisi ruokapöydästä.