Ystävän elämä käy ilmeisesti tylsäksi, häröilee

Ystäväni on kotiäiti ja hän ei ole koskaan ollut työelämässä. Tietysti kolmen lapsen kasvattaminen on työ sinänsä. Nyt vaan viimeisen vuoden aikana kun hänen lapset alkavat olla tarpeeksi isoja ja itsenäisiä niin olen huomannut, että ystäväni on taantunut.

Voiko olla joku riittämättömyyden tunne vai onko se vain omaan elämäänsä tylsistymistä, että pienistä asioista tulee elämää suurempia draamoja? Milloin on ollut koulussa flunssaa tai mahatautia niin herrajumala jos se tarttuu heihin, tai milloin on melkein-sattunut-kolari, että jos ei olisi väistetty niin oltaisiin jouduttu sairaalaan, tai yhtäkkiä 10 vuoden takaiset asiat, erot, riidat tms. tulee uudelleen käsittelyyn hirveällä paatoksella. Ja sairaudet, naistenvaivat, masennus, paniikkihäiriöt, selkävaivat, hartiavaivat, rytmihäiriöt, rutto, kolera, bilhartsia.. Odotan heinäsirkkoja ja vedenpaisumusta.

Minä saan puhelinsoitot päivin illoin, että blaa blaa blaa ja olen jo rajoittanut vastaamista yhteen kertaan viikkoon. Tekisi suositella terapiaa tai lopettaa yhteydenpito mutta miten voi antaa ystävälle huomion, ja neuvon, että pitäisköhän sun hankkia elämä tai järkeviä kiinnostuksen kohteita tai käydä vähän juttelemassa ammattilaiselle kun kuulostaa ettei sulla ole kaikki kynät penaalissa. Onko palstalla henkilöitä, jotka on ohjanneet harhautuneet planeetan kiertoradalleen?