Onko mun poikani "menetetty tapaus", niinkuin hän itse totesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on hylätä omansa. Ensimmäiseksi kiellät noi kaverit ja oiilotat jokaisen teräaseen.

Lisäksi kuuntelet häntä ja yrität saada jonkinlaisen keskusteluyhteyden hänen kanssaan. Ja yritä nyt löytää joku taho, joka voi auttaa sinua, esim. Pelastakaa lapset.

Mikä neuvo. Luuletko ihan oikeasti, että keskusteluyhteys löytyy, jos kieltää kaverit?

Ei jumalauta mikä kommentti, luuletko, että mikään muuttuu jos ryyppykaverit säilyy?

Se keskusteluyhteys syntyy hitaasti, mutta oleellisinta on ensin katkaista yhteys kavereihin, joilla on paha haittavaikutus.

Eilen illalla, ymmärsin, että tämän meidän nuoren kaverit olivat selvinpäin, ainoastaan poika oli itse juonut. Alkaa vaikuttamaan siltä, että se saattaakin olla tämä meidän nuori, joka houkuttelee kavereitaan huonoille teille. Tietääkseni hänen kaverit eivät polta, mutta meidän poika on alkanut polttamaan tänä syksynä. Eli, voi olla että kohta muitten poikien vanhemmat kieltävät olemasta meidän pojan kanssa, jos tää ei nyt lopu. Ap

No hyvä jos niin, se ei vaan ilmennyt avauksessa ja tuon aiemman kommentoijan mielipide antoi ymmärtää, että parempi ryyppykaverit kuin ei kaveria ollenkaan.

Neuvon kuitenkin suhtautumaan varauksella siihen, että muut ei juo. Se riippuu siitä, kuka tämän asian kertoo. Nuorihan voi kertoa mitä vaan säilyttääkseen kaverinsa.

Nyt tulee kuitenkin tärkein kysymys: oletteko ottaneet rokotteet?

Hän ei missään nimessä ole ”menetetty tapaus”, ja on äärimmäisen tärkeää että sinä sanot sen hänelle ääneen ja pysyt tukena! Tsemppaa, kannusta, huomioi kaikki mikä menee hyvin… pojan itsetunto on huono ja hän kokee ettei voi onnistua missään. Kaiva esiin kaikki hyvä hänessä ja tuo se näkyviin! Hän on oma ihana ainutlaatuinen itsensä. Hänellä on haasteensa, mutta ne eivät ”pilaa” häntä, vaan hän on ihan yhtä arvokas ja tärkeä kuin muutkin. Onko adhd:n hoito kunnossa? Onko poika saanut itse riittävästi asianmukaista tietoa adhd:sta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi tekee jotkut todella agressiiviseksi, kannattaa myös keskustella siitä että sen käyttö on lopetettava ennen kuin sattuu jotain ikävää. Toiset ovat humalassa hassuja ja mukavia ja toiset kaikkea muuta. Aikaa voi viettää muillakin tavoilla. Varsinkin ADHD yleensä on sellainen että liikunnalliset harrastukset tukee sen kanssa elämistä tai musiikki, kitaran soitto yms. Missä saa haastaa itsensä ja oppia uutta ja huomata että voi osata asioita ja kasvattaa omaa kärsivällisyyttä.

Olen koittanut saada häntä kiinnostumaan jostakin harrastuksesta, olisin valmis kuskaamaan jos vain saisi lähtisi vaikka kokeilemaankin. Ihan mitä vaan.

Otimme koiran hoitoon, aluksi huomasin, että poikani oli todella välinpitämätön, mutta jonkun ajan päästä hän alkoi leikkimään koiran kanssa ja rapsuttelemaan koiraa.

Toivoisin, että hän innostuisi viettämään koiran kanssa enemmän aikaa.

Tätä koiraa voi pitää vapaana, eikä se lähde minnekään, tykkää ylikaiken hakee keppiä. Siinä olisi pojalle kivaa tekemistä, kun vain innostuisi...ap

Tämä on tosi hyvä! Koiran läsnäolo rauhoittaa nuorta. Hän voi koiran seurassa olla oma itsensä ja harjoitella vastavuoroista olemista, jos se ihmisten kanssa on nyt vaikeaa. Koiran kanssa adhd-nuoretkin uskaltavat tuntea tunteitaan. Ja sen koiran kanssa voi myös liikkua.

Adhd:ihmisele ominaista on valtava innostus jostain asiasta ja sitten kohteen yhtäkkinen vaihtuminen. Se voi olla yhtenä syynä siihen, että harrastukset vaihtuvat. Jos jokin ehdottomasi harrastus ei kiinnosta, et ehkä mitenkään saa lastasi motivoitumaan siitä. Älä häpeä kokeilla ulkoisia motivointikeinoja. Pääasia että lapsi joskus kokeilisi jotain.

Mä olen adhd-aikuinen ja aloitan uuden harrastuksen joka syksy ja kevät (ja usein siinä välissäkin). Sain diagnoosin vasta aikuisena ja mä olen vuosia haukkunut itseäni siitä, etten pysy yhdessä harrastuksessa. Vasta nyt olen alkanut ymmärtämään ja hyväksymään sen, että on ihan ok käydä kokeilemassa harrastuksia ilman, että siitä harrastuksesta tulee intohimo. Tue lastasi mistä tahansa hän innostuukin, mutta suosittelen aloittamaan todella pienesti. Jos hän kiinnostuu esimerkiksi pianonsoitosta, ei kannata välttämättä ostaa heti pianoa kotiin, koska se saattaa unohtua nopeasti.

Aika karu ajatus, että joku läheinen ampuisi itsensä. Sit vielä jos joku läheinen löytää sen... karua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi tekee jotkut todella agressiiviseksi, kannattaa myös keskustella siitä että sen käyttö on lopetettava ennen kuin sattuu jotain ikävää. Toiset ovat humalassa hassuja ja mukavia ja toiset kaikkea muuta. Aikaa voi viettää muillakin tavoilla. Varsinkin ADHD yleensä on sellainen että liikunnalliset harrastukset tukee sen kanssa elämistä tai musiikki, kitaran soitto yms. Missä saa haastaa itsensä ja oppia uutta ja huomata että voi osata asioita ja kasvattaa omaa kärsivällisyyttä.

Olen koittanut saada häntä kiinnostumaan jostakin harrastuksesta, olisin valmis kuskaamaan jos vain saisi lähtisi vaikka kokeilemaankin. Ihan mitä vaan.

Otimme koiran hoitoon, aluksi huomasin, että poikani oli todella välinpitämätön, mutta jonkun ajan päästä hän alkoi leikkimään koiran kanssa ja rapsuttelemaan koiraa.

Toivoisin, että hän innostuisi viettämään koiran kanssa enemmän aikaa.

Tätä koiraa voi pitää vapaana, eikä se lähde minnekään, tykkää ylikaiken hakee keppiä. Siinä olisi pojalle kivaa tekemistä, kun vain innostuisi...ap

Tämä on tosi hyvä! Koiran läsnäolo rauhoittaa nuorta. Hän voi koiran seurassa olla oma itsensä ja harjoitella vastavuoroista olemista, jos se ihmisten kanssa on nyt vaikeaa. Koiran kanssa adhd-nuoretkin uskaltavat tuntea tunteitaan. Ja sen koiran kanssa voi myös liikkua.

Adhd:ihmisele ominaista on valtava innostus jostain asiasta ja sitten kohteen yhtäkkinen vaihtuminen. Se voi olla yhtenä syynä siihen, että harrastukset vaihtuvat. Jos jokin ehdottomasi harrastus ei kiinnosta, et ehkä mitenkään saa lastasi motivoitumaan siitä. Älä häpeä kokeilla ulkoisia motivointikeinoja. Pääasia että lapsi joskus kokeilisi jotain.

Mä olen adhd-aikuinen ja aloitan uuden harrastuksen joka syksy ja kevät (ja usein siinä välissäkin). Sain diagnoosin vasta aikuisena ja mä olen vuosia haukkunut itseäni siitä, etten pysy yhdessä harrastuksessa. Vasta nyt olen alkanut ymmärtämään ja hyväksymään sen, että on ihan ok käydä kokeilemassa harrastuksia ilman, että siitä harrastuksesta tulee intohimo. Tue lastasi mistä tahansa hän innostuukin, mutta suosittelen aloittamaan todella pienesti. Jos hän kiinnostuu esimerkiksi pianonsoitosta, ei kannata välttämättä ostaa heti pianoa kotiin, koska se saattaa unohtua nopeasti.

Meillä on kosketinsoittimet kotona, tykkään ite soittaa ja oon ite opiskellut nuotteja. Olisikin niin mahtavaa jos oma nuori haluaisi kokeilla soittamista. Kitarakin löytyy. Mutta, jos taustalla onkin jotain masennusta, ja siksi mikään ei kiinnosta, niin kaikki ehdotukset on turhia..en saa innostumaan mistään...ap

Ootko kysynyt mikä koulussa ahdistaa? Sopisiko kotikoulu

Voi opiskella vaikka vartin pätkissä

Siis miksi se poika haluaa puukottaa ihmisiä, miksi on vihainen? Miksi et valaise tätä yhtään? Kenelle hän on vihainen, sinulleko? Sanot, että häntä suututtaa, muttet jostain kumman syystä pura tätä yhtään.

Toiseksi, kuulostat todella kohtalouskoiselta. Kyselet täällä, että onko 14v. poika "menetetty tapaus", koska 14v. itse sanoo niin. Ei lapsella ole elämänkokemusta puhella tuollaisia, ja äidin ei pidä uskoa tuollaisia hokemia, mitä lapsi syöttää. Toisaalta et kuuntele, mitä oikeasti yrittää sanoa, että jostain on suuttunut, mutta sinua ei kiinnosta, mistä on suuttunut. KUUNTELE sitä poikaa, mitä hän todella yrittää sanoa noiden höpöhokemien ("olen menetetty tapaus") takana.

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi se poika haluaa puukottaa ihmisiä, miksi on vihainen? Miksi et valaise tätä yhtään? Kenelle hän on vihainen, sinulleko? Sanot, että häntä suututtaa, muttet jostain kumman syystä pura tätä yhtään.

Toiseksi, kuulostat todella kohtalouskoiselta. Kyselet täällä, että onko 14v. poika "menetetty tapaus", koska 14v. itse sanoo niin. Ei lapsella ole elämänkokemusta puhella tuollaisia, ja äidin ei pidä uskoa tuollaisia hokemia, mitä lapsi syöttää. Toisaalta et kuuntele, mitä oikeasti yrittää sanoa, että jostain on suuttunut, mutta sinua ei kiinnosta, mistä on suuttunut. KUUNTELE sitä poikaa, mitä hän todella yrittää sanoa noiden höpöhokemien ("olen menetetty tapaus") takana.

Hän oli vihainen siitä, kun ensin huojasi yhtä tyttöä, myi tytölle vettä viinana, tyttö oli sitten suuttunut, ja soittanut poliiseille ja väittänyt että poikani oli potkaissut häntä.

Täatä poikani oli raivoissaan kun poliisit olivat tuoneet kotio ja keskustelimme asiasta.

Sanoin hälle, että he ovat tytön kanssa kumpikin ihan yhtä syyllisiä, koska poikani oli huijannut tyttöä.

Mutta, nyt olen minä raivoissani, olin taas hetken kuvitellut, että kyllä kaikki järjestyy.

Mutta kun tajuan, että poikani on taas kerran varastanut adhd lääkkeensä ja vetänyt tai piilottanut ne jonnekin, myöhempää käyttöä varten, niin tuntuu et mun mitta on täys.

Niin paljon kun yritän häntä auttaa, jopa myöhään illalla lähdin hakemaan häntä kun ulkona oli niin kylmä ja hällä oli pyöräkin mukana. Kovalla vaivalla sain sullottua pyörän auton takapenkille, mutta mitäpä en tekisi lasteni eteen.

Pyydänkö ensviikolla kun lasusta otetaan taas yhteyttä, että ottavat poikani kiireellisesti huostaan.

Olen niin pettynyt, en voi luottaa missään häneen. Ja kehtaa vielä valehdella ettei muka tiedä missä lääkkeet ovat, vaikka kumpikin tietää, että minä tiedän hänen ne ottaneen.

Täll hetkellä tuntuu että En jaksa enää. Ap