Onko mun poikani "menetetty tapaus", niinkuin hän itse totesi
14 vuotias, lähti kavereitten kanssa ulos, lupasi tulla ajoissa kotiin.
Lopulta poliisi toi, nuori humalassa, oli tehnyt typeryyksiä.
Kotona sitten kun juttelimme asiasta, uhosi, että hänen tekee mieli puukottaa ihmisiä, kun suututtaa niin paljon.
Mietin, että onko enää muuta mahollisuutta, kun antaa hänet pois? En tahdo elää pelossa, mitä tekee aina kun lähtee ulos, enkä halua kotiini yhtään humalaista ihmistä, varsinkin kun olen yksin neljän lapsen kanssa.
Poikani on kulkemassa nyt samaa tuhon tietä kuin isänsäkin. Isänsä oli ollut muistaakseni nuorisovankilassa, ennenkuin tavattiin, ei siitä kuitenkaan puhuttu sen enempää silloin, hänelläkin adhd niinkuin pojallani, päihteitä, impulsiivisuutta, teki asioita ennenkuin ehti miettimään, onko järkevää, lopulta ampui itsensä.
Mitä voin tehdä, että poikani ei kulkisi samaa tietä, elämän päättyen lopulta ennenaikaisesti?
Kommentit (49)
Niin mielenterveys horjuu. Hoitoon
Vierailija kirjoitti:
Hae apua. Toistan, hae apua niin kauan että saatte apua. Tee parhaasi. Ja muista suojella itseäsi. Jos poika alkaa uhata sinua, älä uhraudu vaan soita poliisille.
Sitä ei voi vielä tietää, onko hän menetetty tapaus.
Ei tarvitse hakea. Tuosta tehdään automaattisesti lastensuojeluilmoitus.
Ehkä poikasi haluaisi vain, että sinä uskot häneen. Siihen että hän ei ole menetetty tapaus.
Pahinta on hylätä omansa. Ensimmäiseksi kiellät noi kaverit ja oiilotat jokaisen teräaseen.
Lisäksi kuuntelet häntä ja yrität saada jonkinlaisen keskusteluyhteyden hänen kanssaan. Ja yritä nyt löytää joku taho, joka voi auttaa sinua, esim. Pelastakaa lapset.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on hylätä omansa. Ensimmäiseksi kiellät noi kaverit ja oiilotat jokaisen teräaseen.
Lisäksi kuuntelet häntä ja yrität saada jonkinlaisen keskusteluyhteyden hänen kanssaan. Ja yritä nyt löytää joku taho, joka voi auttaa sinua, esim. Pelastakaa lapset.
Mikä neuvo. Luuletko ihan oikeasti, että keskusteluyhteys löytyy, jos kieltää kaverit?
Miksi ihmeessä ap olet tehnyt noin monta lasta? Jos olisit vain tämän yhden pojan äiti pystyisit paremmin tukemaan häntä. Ehkä hän kokee, että on jäänyt sisarustensa varjoon eikä hänelle ole tarpeeksi ollut aikaa.
Ehdottomasti lasu ja lääkäriin, hänellä on joku psyykkinen sairaus, nää harvemmin ihan pikkulapsilla edes oireilee, mutta tuollainen viha ei ole normaalia.
Apua on haettu ja saatu. Samana päivänä meillä kävi terapeutti, joka on erikoistunut tällisiin nuoriin. Siihen asti mun suurin huolenaihe on ollut, kun nuori lintsaa koulusta. Niin paljon poissaoloja, että koulu teki lasun. Juttelin juuri lasunkin kanssa puhelimessa.
Ollaan aiemminkin käyty lastensuojelussa puhumassa huolistamme ja pojan päihteitten käytöstä. Ollaan myös tehty yhteistyötä koulun kanssa, koulussa häntä on yritetty auttaa niin paljon! Ja silti, mikään ei tunnu poikaa kiinnostavan...
Kaikki nää ongelmat on alkanu tänä syksynä, aiemmin en huomannut, että ois käyttänyt päihteitä eikä lintsannut koulustakaan, niinkuin nyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Apua on haettu ja saatu. Samana päivänä meillä kävi terapeutti, joka on erikoistunut tällisiin nuoriin. Siihen asti mun suurin huolenaihe on ollut, kun nuori lintsaa koulusta. Niin paljon poissaoloja, että koulu teki lasun. Juttelin juuri lasunkin kanssa puhelimessa.
Ollaan aiemminkin käyty lastensuojelussa puhumassa huolistamme ja pojan päihteitten käytöstä. Ollaan myös tehty yhteistyötä koulun kanssa, koulussa häntä on yritetty auttaa niin paljon! Ja silti, mikään ei tunnu poikaa kiinnostavan...
Kaikki nää ongelmat on alkanu tänä syksynä, aiemmin en huomannut, että ois käyttänyt päihteitä eikä lintsannut koulustakaan, niinkuin nyt.
Ap
Tää terapia on MDF- terapia, joka on kuulema tehokas, mutta se on vasta alkanut meillä. Tää oli toinen kerta kun näimme häntä.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on hylätä omansa. Ensimmäiseksi kiellät noi kaverit ja oiilotat jokaisen teräaseen.
Lisäksi kuuntelet häntä ja yrität saada jonkinlaisen keskusteluyhteyden hänen kanssaan. Ja yritä nyt löytää joku taho, joka voi auttaa sinua, esim. Pelastakaa lapset.
Kotiin saa todella huonosti apua, muut sisarukset voi kärsiä kun yksi lapsi oireilee, nuorisokodissa on ammatillista osaamista ja heillä on aikaa ja mahdollisuuksia puuttua enemmän nuoren käytökseen kuin kotona, yleensä ihmiset käyvät töissä yms eivätkä vaan voi paimentaa että iso lapsi vaikka heräisi kouluun.
Soita sinne lapsen hoitotaholle tai akuutissa tilanteessa päivystykseen. Näin meitä on neuvottu adhd-nuoren ahdistuskohtauksia hoitamaan. Kerrot niille, että sua pelottaa nuoren puolesta, mutta myös muiden lastesi puolesta. Kerrot että lapsellasi on niin paha olla, että hän on sanonut ääneen haluavansa puukottaa jonkun.
Nuoresi tuskin menee isän jalanjälkiä, jos hänellä on jo diagnoosi ja hoitotaho olemassa. Lapsen isän aikaan ei varmaan vielä edes diagnosoitu adhd:ta. Hän ehkä jäi ilman apua tai hoiti haasteitaan alkoholilla. Sun nuorella on paljon paremmat mahdollisuudet. Hyvä että jäi poliisille kiinni noin nuorena. Ehkä tämä on käännekohta!
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ap olet tehnyt noin monta lasta? Jos olisit vain tämän yhden pojan äiti pystyisit paremmin tukemaan häntä. Ehkä hän kokee, että on jäänyt sisarustensa varjoon eikä hänelle ole tarpeeksi ollut aikaa.
Kyllä hänelle on aikaa, aina ollaan häntä pyytämässä mukaan juttuihin ym, ehdotettu harrastuksia. Adhd varmaan vaikuttaa aika paljon, ja se, mitä isänsä teki.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ap olet tehnyt noin monta lasta? Jos olisit vain tämän yhden pojan äiti pystyisit paremmin tukemaan häntä. Ehkä hän kokee, että on jäänyt sisarustensa varjoon eikä hänelle ole tarpeeksi ollut aikaa.
Järki päähän! Tuo lapsi ei ehkä vauvana ja taaperona antanut mitään merkkiä tulevista hankaluuksista. Vai pitäiskö lapset tehdä 15 vuoden välein? On niin helppoa neuvoa muita, kun ei itse ole samassa tilanteessa.
Se, miten miehesi sinua traumatisoi nostattaa sinussa vanhat tunteet esille poikasi käytöksen vuoksi. Olet kuitenkin epäoikeudenmukainen poikaa kohtaan verratessasi häntä isäänsä. Toivon mukaan et päästele samoja sanoja suustasi pojalle? Tuon ikäinen uskoo kyllä herkemmin kuin uskotkaan, vaikka ei sitä sinulle myöntäisikään.
Poikasi on vasta 14 vuotta. Hän kokeilee rajojaan , toimii typerästi niin kuin suurin osa tuon ikäisistä, ja ilmaisee itseään voimallisin sanoin. Ampumiset ja muut uhkailut ovat ehdottomasti kiellettyjä, typeriä puheenaiheita, ja vain sinä voit aikuisena rajata poikasi puheita olemalla selkeä sanoissasi.
Pelko, jota nyt itsessäsi ruokit, saa sinut sokeaksi poikasi tilanteelle. Adhd ei ole pelkästään ongelma, vaan mahdollisuus. Olin itse tuon ikäisenä mahdoton , mutta adhd on minussa ominaisuutena myös hyvää.Kiitos selkopuheisten vanhempieni ja tiukkojen rajojen opin vuosien saatossa ymmärtämäänkin välillä, etten voi tehdä ihan mitä huvittaa.
Mitäpäs, jos otat nyt ensimmäiseksi yhteyttä koululel ja pyydät apua? Opettajasi velvollisuus on neuvoa sinua. Lisäksi voit ottaa suoraan yhteyttä sosiaalihuoltoon,nuorisopsykiatriaan yms. Ano kaveriaikuista pojallesi, joita voi kysellä mm SPR, Adhd-yhdistys yms tahot. Tai toimiiko paikkakunnallasi Icehearts? (=Liikunnan kautta kasvamaan aikuiseksi ja pärjäämään) Se vaatii sinulta jonkun verran vaivaa, mutta oletan että myös rakastat poikaasi?
Hae myös itsellesi jostakin apua hoitaakseni vanhat traumasi. Et voi elää tuolla tavalla, että joka kerta kun jokin asia muistuttaa menneisyydestäsi ja miehestäsi hypit seinille kauhun vallassa. Oletko ottanut yhteyttä vaikkapa Surunauha.yhdistykseen, joka on kohdennettu itsemurhan tehneille läheisille? Jos plaraat muutenkin puhelinta googleta se ja käy vähän lukemassa sen sivuja.
Ette ole yksin. Sinun pitää aikuisena toimia ensin
Siis pojalla on ollut ongelmia pari kuukautta ja olisit nyt luopumassa hänestä?
Lapsen isä olisi tarvinnut psykiatrista hoitoa, kun ihminen jää yksin ongelmien kanssa, niin itsemurha on monelle ainoa ratkaisu minkä osaa valita, lapsen kohdalla tilannetta pitää seurata ja vaatia pakkohoitoa jos pahaksi menee, aikuiselle tätä on niin vaikeaa edes saada että myös siksi nää kohtalot monesti on niin surullisia.
Adhd monesti on sellainen että lisäksi voi olla persoonallisuus häiriöltä, masennusta, kaksisuuntainen mielialahäiriö tai muita psyykkisiä sairauksia. Se tavallaan altistaa näille ongelmille.
AP, ihan sydämestä ottaa kun vain ajattelenkin tilannettasi. Toivotan voimia ja uskoa!
Vierailija kirjoitti:
Soita sinne lapsen hoitotaholle tai akuutissa tilanteessa päivystykseen. Näin meitä on neuvottu adhd-nuoren ahdistuskohtauksia hoitamaan. Kerrot niille, että sua pelottaa nuoren puolesta, mutta myös muiden lastesi puolesta. Kerrot että lapsellasi on niin paha olla, että hän on sanonut ääneen haluavansa puukottaa jonkun.
Nuoresi tuskin menee isän jalanjälkiä, jos hänellä on jo diagnoosi ja hoitotaho olemassa. Lapsen isän aikaan ei varmaan vielä edes diagnosoitu adhd:ta. Hän ehkä jäi ilman apua tai hoiti haasteitaan alkoholilla. Sun nuorella on paljon paremmat mahdollisuudet. Hyvä että jäi poliisille kiinni noin nuorena. Ehkä tämä on käännekohta!
Tohon tulikin väliin jo lisätietoja, että teillä on terapiaa ja ilmeisesti lasuasiakkuuskin. Se on hyvä! Moniammatillinen palaveri voisi olla tärkeää, että kaikki tahot ovat tilanteen tasalla ja voisivat yhdessä miettiä seuraavaa askelta nuoren ja sinun kanssasi. Nuori on silti alaikäinen, eli en lähtisi siihen mukaan että hän saisi itse päättää, onko motivoitunut esim. hoitoon. Tossa tilanteessa ei voi enää itse päättää, että kieltäytyy. Sinä voit vanhempana kertoa siellä hoitotaholla, että 14-vuotiaalla ei ole perspektiiviä tehdä semmoisia päätöksiä yksin. Varsinkaan masentunut tai ahdistunuthan ei välttämättä halua ottaa minkäänlaista apua vastaan. Jos olisin antanut oman nuoreni päättää hoidosta jättäytymisestä, häntä ei ehkä enää olisi.
Hae apua. Toistan, hae apua niin kauan että saatte apua. Tee parhaasi. Ja muista suojella itseäsi. Jos poika alkaa uhata sinua, älä uhraudu vaan soita poliisille.
Sitä ei voi vielä tietää, onko hän menetetty tapaus.