Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kohtuni poistettiin. Mitä tekisin loppuelämälläni?
05.03.2015 |
Kohtuni jouduttiin poistamaan neljä vuotta sitten sairauden vuoksi. Tervehdyttyäni olen pikku hiljaa alkanut taas miettiä tulevaisuuttani. Olen nyt 29, vakituisessa parisuhteessa, vakituisessa työsuhteessa ja pysyvästi lapseton. Ammatillisesta tulevaisuudestani en huolehdi, mutta mistä sisältöä elämään nyt, kun lapset ovat poissuljettu vaihtoehto? En ole sellainen, että jaksaisin alkaa mitään hiljaista eläkeläiselämää kolmikymppisenä.
Kommentit (59)
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:06"]
Olen 39-vuotias vapaaehtoisesti lapseton, eikö multa ole koskaan vielä puuttunut sisältöä elämästä...
[/quote]
Velat eivät näytä tajuavan sitä, että on eri asia olla vela kuin lapseton ilman omaa halua olla lapseton. Veloilla ei ole edes mitään halua omiin lapsiin, niin ei ole mitenkään verrannollinen siihen tilanteeseen, kun joku olisi halunnut omia lapsia, vaan ei saa, ja siksi joutuu miettimään, kuinka täyttä sen tyhjiön.
Velojen on oikeastaan turha tulla töllaiseen keskusteluun pätemään omalla vela:llaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 11:06"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:50"]Adoptiokriittinen? :D Onhan se nyt kamala asia, jos kehnoista oloista oleva lapsi saa rakastavat, lasta pitkään toivoneet vanhemmat. Mutta asiaan, itselleni kohdunpoisto olisi loistojuttu, kun ei tarvitsisi huolehtia ehkäisystä. Keskittyisin täysillä parisuhteeseeni ja itseeni, matkustelisin, ottaisin riskejä. Lähtisin kehittämään itseäni intohimossani, ammatissani mahdollisimman pitkälle. No niin kyllä teen nytkin. T. Omasta valinnastaan lapseton [/quote] Jos adoptoi hyväntekeväisyysmielessä, lähtökohdat on ihan väärät. Adoption kuuluu olla "itsekäs" valinta,muuten asettaa lapsen kiitollisuudenvelkaisen asemaan.
[/quote]
Mikäköhän vittu sä olet määrittelemään oikeat ja väärät syyt adoptointiin? Adoptointia varten on joka maassa omaa viranomaiset ja päätökset tehdään sun "persetuntuman" sijaan ihan tilastopohjaisesti eli faktoihin ja adoptiota hakevien ihmisten elämäntilanteeseen pohjautuen.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 11:13"]
Miksi kaikki tunkevat ap:lle väkisin lasta jossain muodossa, eikö ap kysynyt mistä muusta hakea sisältöä elämään. Te ootte kaikki nyt jumiutuneet omaan lapsielämäänne niin pahasti ettette muuta näe. Tulkaa ulos poksistanne.
[/quote]
Tais mennä ohi, edelleen tyrkytetään lasta, ja horistaan jopa jostain kohdunsiirrosta...
Minultakin on poistettu kohtu, tosin hieman vanhempana kuin ap:ltä, mutta joka tapauksessa. Minun elämäni tai naiseuteni ei ollut koskaan ollut riippuvainen yhdestä pienestä nahkapussista alavartalolla, joten elämä jatkuu ihan normaalina ja täytenä. Oikeastaan vain työajat voivat rajoittaa esim. harrastuksia. Ja niitähän maailma on pullollaan, on taidetta joka lähtöön, on kädentaitoja, on liikuntaa jne. jne. Ei tarvitse etsiä lapsenvahtia, jotta pääsisi osallistumaan erilaisiin tapahtumiin. Voi matkustella missä vain, ja naisena sinulla on moniin muihin verrattuna yksi suuri etu: kuukautiset eivät voi koskaan sotkea tai pilata lomaasi. Siitä minä ainakin olen nauttinut. Ja kuten sanottua, nainen olet edelleen. Toivottavasti kumppanisikin ymmärtää sen eikä ala syyllistää tai väheksyä sinua. Tehkää yhdessä elämänne elämisen arvoiseksi!
Minun hyvä tuttavaperhe on samaisessa tilanteessa, eli lasten saaminen on mahdotonta sairauden vuoksi. He ovat jo yli 40-kymppisiä ja ovat jo tottuneet elämään/ajatukseen elää ilman lapsia. He ovat tienneet tilanteen jo yli kymmenen vuotta sitten. He nauttivat arjen pienistä asioista. Nukkuvat pitkään, syövät aamupalan kaikessa rauhassa hesarin kera, matkustelevat, käyvät leffassa, teatterissa, valvovat yömyöhään, nauttivat ystävistä, lähtevät spontaanisti mökille... arjen pientä luksusta ilman säätöä lasten kanssa. Sen jälkeen kun he ovat lapsettomuuden "hyväksynyt", he ovat olleet erittäin tyytyväisiä nykyiseen elämäänsä ja asennoituminen omaan elämään ja tekemiseen on muuttunut. Se on vapaus tehdä asioita vaan itselleen. He rakastavat kuitenkin lapsia, ja heillä onneksi onkin runsaasti kummilapsia, joiden kanssa he touhuavat täydestä sydämestään.
Ottaa varmasti aikansa "hyväksyä" ajatus lapsettomuudesta, mutta uskon että löydät sinulle sopivan tavan nauttia elämästä jonkun muun tärkeän asian tiimoilla.
Jos vapaaehtoistoiminta kiinnostaa niin sillä saralla varmasti löytyy jokaiselle jotain minkä parissa haluaa toimia;
tässä yhtenä esimerkkinä: https://rednet.punainenristi.fi/ystavatoiminta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 11:19"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:06"]
Olen 39-vuotias vapaaehtoisesti lapseton, eikö multa ole koskaan vielä puuttunut sisältöä elämästä...
[/quote]
Velat eivät näytä tajuavan sitä, että on eri asia olla vela kuin lapseton ilman omaa halua olla lapseton. Veloilla ei ole edes mitään halua omiin lapsiin, niin ei ole mitenkään verrannollinen siihen tilanteeseen, kun joku olisi halunnut omia lapsia, vaan ei saa, ja siksi joutuu miettimään, kuinka täyttä sen tyhjiön.
Velojen on oikeastaan turha tulla töllaiseen keskusteluun pätemään omalla vela:llaan.
[/quote] Vahingossa alapeukutin, piti antaa yläfemma!
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 11:19"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:06"]
Olen 39-vuotias vapaaehtoisesti lapseton, eikö multa ole koskaan vielä puuttunut sisältöä elämästä...
[/quote]
Velat eivät näytä tajuavan sitä, että on eri asia olla vela kuin lapseton ilman omaa halua olla lapseton. Veloilla ei ole edes mitään halua omiin lapsiin, niin ei ole mitenkään verrannollinen siihen tilanteeseen, kun joku olisi halunnut omia lapsia, vaan ei saa, ja siksi joutuu miettimään, kuinka täyttä sen tyhjiön.
Velojen on oikeastaan turha tulla töllaiseen keskusteluun pätemään omalla vela:llaan.
[/quote] Vahingossa alapeukutin, piti antaa yläfemma!
[/quote]
No shit, Sherlock.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko munasarjat säästetty? Jos suomessa olisi mahdollista niin voisin ajatella vuokraavani kohtua..
...Siis tuttavapariskunta :) t.49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun pohtii suuntaa elämälleen, niin siinä saattaa auttaa, että tekee erilaisia listoja: asioita, joista on kiinnostunut ja joiden tekeminen tuottaa mielihyvää, asioita jotka ovat itselle tärkeitä ja joiden hyväksi haluaisi toimia, asioita joista haaveilee, asioita jotka haluaa tehdä tai kokea kerran elämässään.... Lisäksi aarrekarttojen askartelu voi auttaa, vaikka tuntuisikin höpsöltä. Kannattaa kokeila rohkeasti kaikenlaista, mennä mukaan vapaaehtoistoimintaan ja aloittaa uusia harrastuksia. Jos jokin ei nappaakaan, niin sitten vaan seuraavaa, kunnes löytyy se oma juttu. Ei lapset ole edellytys sille, että elämä voi olla sisällöltään rikasta :)
Miksi tyrkytätte ap:lle koko ajan niitä lapsia, kun kysymys oli, mistä saada sisältöä elämään ILMAN lapsia?? Eikä että miten voisi saada lapsen kun kohtu on poistettu. Suurin osa näistä vastauksista on ihan hyödyttömiä, kun jankutetaan vaan adoptiosta ja kohdun vuokraamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 11:29"]
Minun hyvä tuttavaperhe on samaisessa tilanteessa, eli lasten saaminen on mahdotonta sairauden vuoksi. He ovat jo yli 40-kymppisiä ja ovat jo tottuneet elämään/ajatukseen elää ilman lapsia. He ovat tienneet tilanteen jo yli kymmenen vuotta sitten. He nauttivat arjen pienistä asioista. Nukkuvat pitkään, syövät aamupalan kaikessa rauhassa hesarin kera, matkustelevat, käyvät leffassa, teatterissa, valvovat yömyöhään, nauttivat ystävistä, lähtevät spontaanisti mökille... arjen pientä luksusta ilman säätöä lasten kanssa. Sen jälkeen kun he ovat lapsettomuuden "hyväksynyt", he ovat olleet erittäin tyytyväisiä nykyiseen elämäänsä ja asennoituminen omaan elämään ja tekemiseen on muuttunut. Se on vapaus tehdä asioita vaan itselleen. He rakastavat kuitenkin lapsia, ja heillä onneksi onkin runsaasti kummilapsia, joiden kanssa he touhuavat täydestä sydämestään.
Ottaa varmasti aikansa "hyväksyä" ajatus lapsettomuudesta, mutta uskon että löydät sinulle sopivan tavan nauttia elämästä jonkun muun tärkeän asian tiimoilla.
Jos vapaaehtoistoiminta kiinnostaa niin sillä saralla varmasti löytyy jokaiselle jotain minkä parissa haluaa toimia;
tässä yhtenä esimerkkinä: https://rednet.punainenristi.fi/ystavatoiminta
[/quote]
Kiitos rohkaisevasta esimerkistä! Uskon kyllä, että se oma polku vielä selkiintyy. Sairaus on vain vienyt viime vuodet niin, ettei ole vielä ehtinyt edes miettiä kaikkia vaihtehtoja.
Ystävätoiminta on arvokasta työtä. Oma äitini on ollut siinä mukana kaiketi siitä lähtien, kun SPR on sitä organisoinut. -ap
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 11:49"]
Miksi tyrkytätte ap:lle koko ajan niitä lapsia, kun kysymys oli, mistä saada sisältöä elämään ILMAN lapsia?? Eikä että miten voisi saada lapsen kun kohtu on poistettu. Suurin osa näistä vastauksista on ihan hyödyttömiä, kun jankutetaan vaan adoptiosta ja kohdun vuokraamisesta.
[/quote]
Lapset ovat selvästikin kynnyskysymys. Kai tässä yritetään huomauttaa, ettei biologia ja äitinä oleminen ole suoraan yhteydessä toisiinsa, kuten ei ole tunteetkaan.
Eikä se rajoitu pelkästään ihmisiin. Myös muissa eläimessä on huomattu samanlaista käyttäytymistä, esim. naaraskoiralle on "normaalia" adoptoida kissanpentuja ja suojella niitä kuin omia pentujaan. Kunhan ympäristö on oikea.
Eli AP ei ole miettinyt lapsettomuuttaan ihan loppuun asti. Lapsi voi olla oma muullakin tavoin oma kuin biologisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
35 voi seuraavaksi abortoida itsensä!
Asiaa kokemattomien on ehkä vaikea ymmärtää mitä kaikkea käy läpi, kun joutuu luopumaan pikkuhiljaa elämän yhdestä suurimmasta haaveesta ja etsimään täysin uuden elämänpolun. Sitä voi olla aika hukassa itseltään siinä vaiheessa ja pidempäänkin; Mikä on elämäni sisältö tulevaisuudessa, minkälaista elämää haluan elää omilla mahdollisuuksillani. Ei ole helppoja kysymyksiä, eikä vastauksia..
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 12:02"]
Eli AP ei ole miettinyt lapsettomuuttaan ihan loppuun asti. Lapsi voi olla oma muullakin tavoin oma kuin biologisesti.
[/quote]
Kyllä nämä asiat on mietitty moneen kertaan, ja sen mietinnän tuloksena meille ei ole tulossa adoptio-, sijoitus- tai kohdunvuokralapsia. -ap
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:42"]Emme aio adoptoida emmekä ryhtyä sijaisperheeksi. Ajattelin aina hankkivani omia lapsia, mutta olen ollut pitkään kriittinen adoptiota kohtaan. -ap
[/quote]
No sittenpä tuolle ei mitään mahda nykylainsäädännön puitteissa. Tuo nyt on oma valinta ettet halua kuin biologisen lapsen.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 12:36"][quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:42"]Emme aio adoptoida emmekä ryhtyä sijaisperheeksi. Ajattelin aina hankkivani omia lapsia, mutta olen ollut pitkään kriittinen adoptiota kohtaan. -ap
[/quote]
No sittenpä tuolle ei mitään mahda nykylainsäädännön puitteissa. Tuo nyt on oma valinta ettet halua kuin biologisen lapsen.
[/quote]
Onko siinä jotain pahaa, että ei halua adoptiolasta
Alue: Aihe vapaa
Onko ap pohtinut kaikkia mahdollisuuksiaan? Jos munasarajat toimivat, ei biologisen lapsen synnyttäminenkään saata olla täysin poissuljettu vaihtoehto.