Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kohtuni poistettiin. Mitä tekisin loppuelämälläni?
05.03.2015 |
Kohtuni jouduttiin poistamaan neljä vuotta sitten sairauden vuoksi. Tervehdyttyäni olen pikku hiljaa alkanut taas miettiä tulevaisuuttani. Olen nyt 29, vakituisessa parisuhteessa, vakituisessa työsuhteessa ja pysyvästi lapseton. Ammatillisesta tulevaisuudestani en huolehdi, mutta mistä sisältöä elämään nyt, kun lapset ovat poissuljettu vaihtoehto? En ole sellainen, että jaksaisin alkaa mitään hiljaista eläkeläiselämää kolmikymppisenä.
Kommentit (59)
Löytöeläinkoti, koirien hotelli, kissojen varakoti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa, tutustu vaihtoehtoihin lapsen saamiseksi. Jos ne eivät miellytä, mieti asiaa siltä kannalta että voit tehdä elämälläsi ihan mitä tahdot. Maailma on sinulle auki!
Olen pahoillani! Mä kallistuisin myös varmaan adoptioon tai sijaisperheeksi.
Mä tiedän montakin lapsetonta. Paras kaverini on sitä, tahtomattaan ja hän täyttää elämäänsä matkustelulla, töillä, sosiaalisella elämällä, eläimillä. Yksi pariskunta on ottanut koiria hoivattavakseen lasten sijaan. Yksi elää ihanaa luksuselämää ja ainakin kaikki näyttävät nauttivan elämästään todella paljon.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:59"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:56"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:42"]
Emme aio adoptoida emmekä ryhtyä sijaisperheeksi. Ajattelin aina hankkivani omia lapsia, mutta olen ollut pitkään kriittinen adoptiota kohtaan. -ap
[/quote]
No sitten se on voi voi. Ei auta kuin tyytyä kohtaloonsa.
[/quote]
En mielestäni sanonut, ettenkö tyytyisi kohtalooni. Kysyn, minkätyyppisistä asioista kannattaisi etsiä sisältöä elämäänsä, kun akuperäiset suunnitelmat lapsen hankkimisesta eivät nyt toteudukaan. -ap
[/quote]
No eläinsuojelun saralla riittää tekemistä, itse autan espanjalaista, kreikkalaista ja romanialaista koiratarhaa. Noilta tarhoilta voi adoptoida koiran jos se sopis paremmin.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:15"][quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:10"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:50"]Adoptiokriittinen? :D Onhan se nyt kamala asia, jos kehnoista oloista oleva lapsi saa rakastavat, lasta pitkään toivoneet vanhemmat. Mutta asiaan, itselleni kohdunpoisto olisi loistojuttu, kun ei tarvitsisi huolehtia ehkäisystä. Keskittyisin täysillä parisuhteeseeni ja itseeni, matkustelisin, ottaisin riskejä. Lähtisin kehittämään itseäni intohimossani, ammatissani mahdollisimman pitkälle. No niin kyllä teen nytkin. T. Omasta valinnastaan lapseton [/quote] Ei se adoptio ole, että saat kiitollisen muksun kotiisi, joka rakastaa ehdoitta uusia vanhempiaan. Varhaisvaikutukset ensiviikoista lähtien on todella tärkeitä tulevaisuuden kannalta. Monilla adoptiolapsilla on paljon käytöshäiriöitä, mutta toki on niitä normaalejakin. Itsekin tunnen pariskunnan, joka adoptoi pienen lapsen, mutta käytöshäiriöt olivat niin pahoja etteivät voineet enää lopulta lasta pitää. Adoptiokriittisyys ei ole välttämättä huono asia.
[/quote]
Jos lapsen adoptoi tarpeeksi nuorella iällä niin lapsen kasvamisen kannalta ei ole mitään väliä onko vanhemmat biologisia vai ei. Sitten saattaa vaikuttaa, jos lapsi on niin "vanha", että muistaa biologiset vanhempansa.
[/quote]
Puhuinkin varhaisvaikutuksista ja niiden merkityksestä. Harvemmin adoptioon annetuilla lapsilla on niin onnekas tilanne, että on saanut vastasyntyneestä asti ehdotonta rakkautta ja kaikkiin tarpeisiin on vastattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:18"]
No eläinsuojelun saralla riittää tekemistä, itse autan espanjalaista, kreikkalaista ja romanialaista koiratarhaa. Noilta tarhoilta voi adoptoida koiran jos se sopis paremmin.
[/quote]
Tässä voisi olla ideaa. Matkustelu, spontaanius ja luksuselämä eivät riittäisi minulle elämänsisällöiksi. Kaipaan enemmin jotakin pysyvää ja arvokasta, jotakin mihin sitoutua. -ap
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:19"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:15"][quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:10"] [quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:50"]Adoptiokriittinen? :D Onhan se nyt kamala asia, jos kehnoista oloista oleva lapsi saa rakastavat, lasta pitkään toivoneet vanhemmat. Mutta asiaan, itselleni kohdunpoisto olisi loistojuttu, kun ei tarvitsisi huolehtia ehkäisystä. Keskittyisin täysillä parisuhteeseeni ja itseeni, matkustelisin, ottaisin riskejä. Lähtisin kehittämään itseäni intohimossani, ammatissani mahdollisimman pitkälle. No niin kyllä teen nytkin. T. Omasta valinnastaan lapseton [/quote] Ei se adoptio ole, että saat kiitollisen muksun kotiisi, joka rakastaa ehdoitta uusia vanhempiaan. Varhaisvaikutukset ensiviikoista lähtien on todella tärkeitä tulevaisuuden kannalta. Monilla adoptiolapsilla on paljon käytöshäiriöitä, mutta toki on niitä normaalejakin. Itsekin tunnen pariskunnan, joka adoptoi pienen lapsen, mutta käytöshäiriöt olivat niin pahoja etteivät voineet enää lopulta lasta pitää. Adoptiokriittisyys ei ole välttämättä huono asia. [/quote] Jos lapsen adoptoi tarpeeksi nuorella iällä niin lapsen kasvamisen kannalta ei ole mitään väliä onko vanhemmat biologisia vai ei. Sitten saattaa vaikuttaa, jos lapsi on niin "vanha", että muistaa biologiset vanhempansa. [/quote] Puhuinkin varhaisvaikutuksista ja niiden merkityksestä. Harvemmin adoptioon annetuilla lapsilla on niin onnekas tilanne, että on saanut vastasyntyneestä asti ehdotonta rakkautta ja kaikkiin tarpeisiin on vastattu
[/quote]
Lapsi saa joka tapauksessa olla aika "iäkäs", että tuo vaikuttaa jollain tavalla. Ja mitä sitten sitten vaikka vaikuttaisi? Ei kai niitäkään lapsia pidä heitteille jättää?
Ikävää sinällänsä, ettei topikin aloittaja voi tulla bioligekseksi äidiksi, mutta eihän kohdun poisto tarkoita mitään muuta. Äiti voi olla siitä huolimatta, ettei voi olla biologinen äiti. Ihminen ei tarvitse verisiteitä kiintymyksen ja rakkauteen, mistä käy todisteena sekin, että ihmiset ovat valmiita kuluttamaan isot summat jopa koiransa tai kissansa pelastamiseen - ja nämä sentään elävät huomattavasti lyhyemmän aikaa kuin ihmiset.
Suomessa - ja maailmalla - on kyllä enemmän kuin riittävästi orpoja, jotka joka päivä odottavat parempaa ja stabiilimpaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei olisi lapsia niin lähtisimme aina talveksi pois Suomesta. Olisi ihana matkustella enemmän kun se olisi taloudellisestikin mahdollista mutta lasten koulut, harrastukset ja ystävät "estää" jatkuvan reissaamisen. Onneksi lapset ovat jo teinejä eli 5 vuoden päästä tilanne on jo toinen...
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:06"]
Olen 39-vuotias vapaaehtoisesti lapseton, eikö multa ole koskaan vielä puuttunut sisältöä elämästä...
[/quote]
Mitäs sinä sitä toisilta kyselet, puuttuuko elämästäsi sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:30"][quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:19"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:15"][quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:10"] [quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:50"]Adoptiokriittinen? :D Onhan se nyt kamala asia, jos kehnoista oloista oleva lapsi saa rakastavat, lasta pitkään toivoneet vanhemmat. Mutta asiaan, itselleni kohdunpoisto olisi loistojuttu, kun ei tarvitsisi huolehtia ehkäisystä. Keskittyisin täysillä parisuhteeseeni ja itseeni, matkustelisin, ottaisin riskejä. Lähtisin kehittämään itseäni intohimossani, ammatissani mahdollisimman pitkälle. No niin kyllä teen nytkin. T. Omasta valinnastaan lapseton [/quote] Ei se adoptio ole, että saat kiitollisen muksun kotiisi, joka rakastaa ehdoitta uusia vanhempiaan. Varhaisvaikutukset ensiviikoista lähtien on todella tärkeitä tulevaisuuden kannalta. Monilla adoptiolapsilla on paljon käytöshäiriöitä, mutta toki on niitä normaalejakin. Itsekin tunnen pariskunnan, joka adoptoi pienen lapsen, mutta käytöshäiriöt olivat niin pahoja etteivät voineet enää lopulta lasta pitää. Adoptiokriittisyys ei ole välttämättä huono asia. [/quote] Jos lapsen adoptoi tarpeeksi nuorella iällä niin lapsen kasvamisen kannalta ei ole mitään väliä onko vanhemmat biologisia vai ei. Sitten saattaa vaikuttaa, jos lapsi on niin "vanha", että muistaa biologiset vanhempansa. [/quote] Puhuinkin varhaisvaikutuksista ja niiden merkityksestä. Harvemmin adoptioon annetuilla lapsilla on niin onnekas tilanne, että on saanut vastasyntyneestä asti ehdotonta rakkautta ja kaikkiin tarpeisiin on vastattu
[/quote]
Lapsi saa joka tapauksessa olla aika "iäkäs", että tuo vaikuttaa jollain tavalla. Ja mitä sitten sitten vaikka vaikuttaisi? Ei kai niitäkään lapsia pidä heitteille jättää?
[/quote]
Jankkaa jo tätä, mutta edelleenkin lapsen ei tarvitse olla "iäkäs" ja/tai muistaa asioita, että ikävät asiat vaikuttaisi häneen. Jo se, että vauvan huutoon ei vastata tai vastataan vaihtelevalla menestyksellä on kauas kantoiset seuraukset. Voisin kuvitella, että tupantäynnä olevissa lastenkodeissa ei keretä aina vastaamaan vauvan huutoon.
Alunperin puhe oli adoptiokriittisyydestä ja mielestäni on hyvä tajuta, ettei adoptiolapsi ole välttämättä hymyilevä ilopilleri, joka on ikuisesti kiitollinen adoptiosta vaan mukana voi tulla pahojakin henkisiä ongelmia.
Jos sulla on vakityö, mies, ettekä ole pahasti päästänne vialla tai rikollisia niin miksette adoptoisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt alkaa tuo adoptiokriittisyys kuulostaa siltä, että vanhemmat eivät vain halua ottaa sitä riskiä, että lapsi olisi "hankala". Sitä suuremmalla syyllähän ne lapset tarvitsevat luotettavat, turvalliset loppuelämän huoltajat! Ei lapsen tarvitsekaan olla "hymyilevä ilopilleri", tai jos teistä tarvitsee, niin olen ihmeissäni. Mikään ei takaa, että se biologinen lapsikaan olisi "helppo". Ja vaikka lapsella olisi kuinka vaurioitunut kiintymyssuhde, se ON mahdollista parantaa turvallisella, johdonmukaisella kasvatuksella (tai turvallisella, hyvällä ihmissuhteella vielä aikuisiälläkin). Ehkä se mahdollisesti suurempi sitoutuminen lapsen kiintymyssuhteen luomiseen pelottaa adoptiokriittisiä.
Mitkä asiat ovat sinun sydäntäsi lähellä? Mistä tykkäät? Niitä ryhdy tekemään ja harrastamaan. Jos mulle olisi käynyt noin olisin varmaan löytänyt tehtäväkenttää lähetystyön parista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:50"]Adoptiokriittinen? :D Onhan se nyt kamala asia, jos kehnoista oloista oleva lapsi saa rakastavat, lasta pitkään toivoneet vanhemmat.
Mutta asiaan, itselleni kohdunpoisto olisi loistojuttu, kun ei tarvitsisi huolehtia ehkäisystä. Keskittyisin täysillä parisuhteeseeni ja itseeni, matkustelisin, ottaisin riskejä. Lähtisin kehittämään itseäni intohimossani, ammatissani mahdollisimman pitkälle. No niin kyllä teen nytkin. T. Omasta valinnastaan lapseton
[/quote]
Jos adoptoi hyväntekeväisyysmielessä, lähtökohdat on ihan väärät. Adoption kuuluu olla "itsekäs" valinta,muuten asettaa lapsen kiitollisuudenvelkaisen asemaan.
Miksi kaikki tunkevat ap:lle väkisin lasta jossain muodossa, eikö ap kysynyt mistä muusta hakea sisältöä elämään.
Te ootte kaikki nyt jumiutuneet omaan lapsielämäänne niin pahasti ettette muuta näe. Tulkaa ulos poksistanne.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:41"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:06"]
Olen 39-vuotias vapaaehtoisesti lapseton, eikö multa ole koskaan vielä puuttunut sisältöä elämästä...
[/quote]
Mitäs sinä sitä toisilta kyselet, puuttuuko elämästäsi sisältöä.
[/quote]
Mitä mitä? Eikö täällä saa keskustella?
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:15"][quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:10"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:50"]Adoptiokriittinen? :D Onhan se nyt kamala asia, jos kehnoista oloista oleva lapsi saa rakastavat, lasta pitkään toivoneet vanhemmat. Mutta asiaan, itselleni kohdunpoisto olisi loistojuttu, kun ei tarvitsisi huolehtia ehkäisystä. Keskittyisin täysillä parisuhteeseeni ja itseeni, matkustelisin, ottaisin riskejä. Lähtisin kehittämään itseäni intohimossani, ammatissani mahdollisimman pitkälle. No niin kyllä teen nytkin. T. Omasta valinnastaan lapseton [/quote] Ei se adoptio ole, että saat kiitollisen muksun kotiisi, joka rakastaa ehdoitta uusia vanhempiaan. Varhaisvaikutukset ensiviikoista lähtien on todella tärkeitä tulevaisuuden kannalta. Monilla adoptiolapsilla on paljon käytöshäiriöitä, mutta toki on niitä normaalejakin. Itsekin tunnen pariskunnan, joka adoptoi pienen lapsen, mutta käytöshäiriöt olivat niin pahoja etteivät voineet enää lopulta lasta pitää. Adoptiokriittisyys ei ole välttämättä huono asia.
[/quote]
Jos lapsen adoptoi tarpeeksi nuorella iällä niin lapsen kasvamisen kannalta ei ole mitään väliä onko vanhemmat biologisia vai ei. Sitten saattaa vaikuttaa, jos lapsi on niin "vanha", että muistaa biologiset vanhempansa.
[/quote] tutustupa asiaan ennenkuin huutelet
Kohdunsiirto? Eikös jossain päin maailmaa olekin jo syntynyt lapsia kohtusiirrännäisten avulla. Jopa usempaa lasta suunnitellaan samalle äidille.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:10"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:50"]Adoptiokriittinen? :D Onhan se nyt kamala asia, jos kehnoista oloista oleva lapsi saa rakastavat, lasta pitkään toivoneet vanhemmat. Mutta asiaan, itselleni kohdunpoisto olisi loistojuttu, kun ei tarvitsisi huolehtia ehkäisystä. Keskittyisin täysillä parisuhteeseeni ja itseeni, matkustelisin, ottaisin riskejä. Lähtisin kehittämään itseäni intohimossani, ammatissani mahdollisimman pitkälle. No niin kyllä teen nytkin. T. Omasta valinnastaan lapseton [/quote] Ei se adoptio ole, että saat kiitollisen muksun kotiisi, joka rakastaa ehdoitta uusia vanhempiaan. Varhaisvaikutukset ensiviikoista lähtien on todella tärkeitä tulevaisuuden kannalta. Monilla adoptiolapsilla on paljon käytöshäiriöitä, mutta toki on niitä normaalejakin. Itsekin tunnen pariskunnan, joka adoptoi pienen lapsen, mutta käytöshäiriöt olivat niin pahoja etteivät voineet enää lopulta lasta pitää. Adoptiokriittisyys ei ole välttämättä huono asia.
[/quote]
Jos lapsen adoptoi tarpeeksi nuorella iällä niin lapsen kasvamisen kannalta ei ole mitään väliä onko vanhemmat biologisia vai ei. Sitten saattaa vaikuttaa, jos lapsi on niin "vanha", että muistaa biologiset vanhempansa.