Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kohtuni poistettiin. Mitä tekisin loppuelämälläni?
05.03.2015 |
Kohtuni jouduttiin poistamaan neljä vuotta sitten sairauden vuoksi. Tervehdyttyäni olen pikku hiljaa alkanut taas miettiä tulevaisuuttani. Olen nyt 29, vakituisessa parisuhteessa, vakituisessa työsuhteessa ja pysyvästi lapseton. Ammatillisesta tulevaisuudestani en huolehdi, mutta mistä sisältöä elämään nyt, kun lapset ovat poissuljettu vaihtoehto? En ole sellainen, että jaksaisin alkaa mitään hiljaista eläkeläiselämää kolmikymppisenä.
Kommentit (59)
Surullista kuinka jopa lapsettomat ajattelevat lasten olevan elämän ainoa sisältö. Olet varmaan todella tylsää seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoptoi, jos lapset ovat niin tärkeitä sinulle tai ryhdy sijaisvanhemmaksi.
.
Itselläni ei ole lapsia, enkä ole koskaan kiitä edes halunnut, mutte en myöskään mitään eläkeläuselämää ole viettänyt. Lapsettomuushan paremminkin antaa mahdollisuuden viettää juuri niin vauhdikasta ja tapahtumarikasta elämää kuin itse haluat. Matkustele, harrasta, nauti vapaudestasi!
Jos haluat lapsia, hakeutukaa adoptiojonoon. Siinä kuitenkin voi vierähtää muutama vuosi.
Oisiko mahollista alkaa miettimään ja työstämään adoptiota? Tai sit sijaislapsia? Jos kaipaat siis lapsia jollain tapaa. Meijän jolla lapsia on helppo "huuella" et urheile, harrasta, nauti miehestäsi.. Onko teillä lemmikkejä? Tsemppihali! Sun elämällä on tarkoitus kuitenkin! Toivon että löydät myös sen tarkoituksen itse :)
Emme aio adoptoida emmekä ryhtyä sijaisperheeksi. Ajattelin aina hankkivani omia lapsia, mutta olen ollut pitkään kriittinen adoptiota kohtaan. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoittelen. Varmasti raskasta. Mutta täytyy nyt sitten miettiä eri suunnassa kun olet surrut valmiiksi. Toki suru on todennäköisesti läsnä koko elämäsi mutta erilailla. On kaksi mahdollisuutta jos todellakin haluatte lapsia - adoptio tai vuokrakohtu. Suomessakin on paljon lapsia jotka tarvitsevat kodin, heti vastasyntyneenäkin välillä. Ota selvää vaihtoehdoista, uskon että voitte saada ihan hyvän perheelämän kun olet valmis tämän surun kanssa ja voit jatkaa eteenpäin.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:44"]Pahoittelen. Varmasti raskasta. Mutta täytyy nyt sitten miettiä eri suunnassa kun olet surrut valmiiksi. Toki suru on todennäköisesti läsnä koko elämäsi mutta erilailla. On kaksi mahdollisuutta jos todellakin haluatte lapsia - adoptio tai vuokrakohtu. Suomessakin on paljon lapsia jotka tarvitsevat kodin, heti vastasyntyneenäkin välillä. Ota selvää vaihtoehdoista, uskon että voitte saada ihan hyvän perheelämän kun olet valmis tämän surun kanssa ja voit jatkaa eteenpäin.
[/quote]
Ei Suomessa onnistu kohdunvuokraus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tulis maailmanmatkaaja, olisin vuoden siellä ja vuoden täällä. En perustaisi mitään pysyvää seuraavaan 10-15vuoteen. Tekisin töitä mitä saisin, vaikka ruokapalkalla. Työskentelisin myös hyväntekeväisyysleireillä.
Adoptiokriittinen? :D Onhan se nyt kamala asia, jos kehnoista oloista oleva lapsi saa rakastavat, lasta pitkään toivoneet vanhemmat.
Mutta asiaan, itselleni kohdunpoisto olisi loistojuttu, kun ei tarvitsisi huolehtia ehkäisystä. Keskittyisin täysillä parisuhteeseeni ja itseeni, matkustelisin, ottaisin riskejä. Lähtisin kehittämään itseäni intohimossani, ammatissani mahdollisimman pitkälle. No niin kyllä teen nytkin. T. Omasta valinnastaan lapseton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko sinusta vapaaehtoiseksi toimimaan lasten parissa? Linkkaan yhden sivun. Luin joskus tästä toiminnasta lehtiartikkelin. Siinä sitoudutaan moneksi vuodeksi toimimaan samojen lasten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:42"]
Emme aio adoptoida emmekä ryhtyä sijaisperheeksi. Ajattelin aina hankkivani omia lapsia, mutta olen ollut pitkään kriittinen adoptiota kohtaan. -ap
[/quote]
No sitten se on voi voi. Ei auta kuin tyytyä kohtaloonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:42"]
Emme aio adoptoida emmekä ryhtyä sijaisperheeksi. Ajattelin aina hankkivani omia lapsia, mutta olen ollut pitkään kriittinen adoptiota kohtaan. -ap
[/quote]
Esim. intiasta voit vuokrata kohdun melko edullisesti. Ei kohdun poisto tarkoita sitä, että et voisi saada biologisia lapsia.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:56"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:42"]
Emme aio adoptoida emmekä ryhtyä sijaisperheeksi. Ajattelin aina hankkivani omia lapsia, mutta olen ollut pitkään kriittinen adoptiota kohtaan. -ap
[/quote]
No sitten se on voi voi. Ei auta kuin tyytyä kohtaloonsa.
[/quote]
En mielestäni sanonut, ettenkö tyytyisi kohtalooni. Kysyn, minkätyyppisistä asioista kannattaisi etsiä sisältöä elämäänsä, kun akuperäiset suunnitelmat lapsen hankkimisesta eivät nyt toteudukaan. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 39-vuotias vapaaehtoisesti lapseton, eikö multa ole koskaan vielä puuttunut sisältöä elämästä...
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:50"]Adoptiokriittinen? :D Onhan se nyt kamala asia, jos kehnoista oloista oleva lapsi saa rakastavat, lasta pitkään toivoneet vanhemmat.
Mutta asiaan, itselleni kohdunpoisto olisi loistojuttu, kun ei tarvitsisi huolehtia ehkäisystä. Keskittyisin täysillä parisuhteeseeni ja itseeni, matkustelisin, ottaisin riskejä. Lähtisin kehittämään itseäni intohimossani, ammatissani mahdollisimman pitkälle. No niin kyllä teen nytkin. T. Omasta valinnastaan lapseton
[/quote]
Ei se adoptio ole, että saat kiitollisen muksun kotiisi, joka rakastaa ehdoitta uusia vanhempiaan. Varhaisvaikutukset ensiviikoista lähtien on todella tärkeitä tulevaisuuden kannalta. Monilla adoptiolapsilla on paljon käytöshäiriöitä, mutta toki on niitä normaalejakin. Itsekin tunnen pariskunnan, joka adoptoi pienen lapsen, mutta käytöshäiriöt olivat niin pahoja etteivät voineet enää lopulta lasta pitää. Adoptiokriittisyys ei ole välttämättä huono asia.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:06"]
Olen 39-vuotias vapaaehtoisesti lapseton, eikö multa ole koskaan vielä puuttunut sisältöä elämästä...
[/quote]
No kylläpä sä olet idiootti. Kai sä ymmärrät, että on eri asia olla VAPAAEHTOISESTI lapseton, kuin tahattomasti, vasten omaa tahtoaan. On se varmaan aika kova kriisi, jos on koko ikänsä haaveillut perheestä ja yhtäkkiä kuulee, että sellaista ei ihan noin vain voi saadakaa.
Mutta se vuokrakohtu sieltä intiasta olisi yksi mahdollisuus.
-14
Miten niin lapset ovat poissuljettu vaihtoehto?
DNA ym. verisisteet on yliarvostettuja. Jos haluat lapsia, niitä saa adoptoimalla. Ainakaan henk. kohtaisesti en ole ikinä ymmärtänyt miksi se veriside on niin tärkeää; ei se määrittele persoonaa, luonnetta tai mitään muutakaan.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:59"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:56"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:42"]
Emme aio adoptoida emmekä ryhtyä sijaisperheeksi. Ajattelin aina hankkivani omia lapsia, mutta olen ollut pitkään kriittinen adoptiota kohtaan. -ap
[/quote]
No sitten se on voi voi. Ei auta kuin tyytyä kohtaloonsa.
[/quote]
En mielestäni sanonut, ettenkö tyytyisi kohtalooni. Kysyn, minkätyyppisistä asioista kannattaisi etsiä sisältöä elämäänsä, kun akuperäiset suunnitelmat lapsen hankkimisesta eivät nyt toteudukaan. -ap
[/quote]
Ei me voida tietää, minkätyyppiset asiat sulle tuottaa tyydytystä. Kirjoita kirja, ala syvänmerensukeltajaksi, lähde joogiksi Intiaan tai viljele porkkanoita jos huvittaa.
Otan osaa ap! Minullekin tuo olisi ollut pieni kuolema. Mutta itse yrittäisin kääntää elämäni siihen nautintoon, mitä elämä juuri olisi ilman lapsia eli paljon matkustelua, spontaania elämää. Yrittäisin luoda ajatukset juuri siten, miten hienoa on että ei ole lapsia kun voi tätä ja tätäkin asiaa tehdä.
Alue: Aihe vapaa
Ala ammattiprovoksi av:lle.
Takuuvarmaa ajanvietettä.