Olipa kerran isä, äiti ja pikku prinsessa.

Valtakunnassa oli periaatteessa kaikki hyvin - oli vakaa taloudellinen tilanne, äiti ja isä olivat erinomaisen mukavia ihmisiä ja ponnistelivat kaikkensa että prinsessalla olisi ollut hyvä olla. Harmi kyllä isän ja äidin vaivannäkö tuntui olevan aivan turhaa, sillä pikku prinsessa oli aina nyrpeä ja pahantuulinen, sanalla sanoen surkea. Koska äiti ja isä olivat kaikkensa yrittäneet eivätkä muuta keksineet, he päättivät että pikku prinsessan nyrpeys johtui hänen luonteestaan.



Jos pikku prinsessa olisi pienillä lapsenaivoillaan ymmärtänyt, hän olisi ehkä kertonut äidilleen ja isälleen miten ahdistavaa oli olla perheen pomo. Jos pikku prisessa halusi aamiaiseksi suklaahuurrettuja popkorneja, isä ja äiti eivät todenneet että ehei, meillä ei syödä aamiaiseksi sokerihuurrettuja popkorneja vaan kaurapuuroa, pistele tuosta puuroa poskeesi. Sen sijaan he löivät kätensä yhteen ja huudahtivat pahoittelevalla äänellä voi kultaseni! meillä ei nyt OLE sokerihuurrettuja popkorneja, täytyy mitä pikimmin ostaa niitä kaupasta. Voihan olla, että popkorneja kyllä oli kaapissa, mutta näin isä ja äiti ajattelivat ovelasti ja lapsen pahaa mieltä säästäen pääsevänsä eroon popkornipulmasta.



Tarinan opetus on se, että mieti oletko oikeasti pomo vai kuvitteletko vaan niin. Ja kenen luulet lapsen kuvittelevan olevan pomo.