Lue keskustelun säännöt.
En ole koskaan halunnut miestäni seksuaalisesti. Luulin olevani aseksuaali, sitten rakastuin toiseen. Miten uskallan erota?
03.12.2021 |
Olen ihan mukavassa pitkässä avioliitossa ensimmäisen "oikean" kumppanini kanssa. En ole koskaan halunnut häntä. Seksi on ollut yhdentekevää, en unelmoi hänestä. En esimerkiksi halua pukeutua koskaan hänen läsnäollessaan seksikkäästi, sillä minua inhottaa ajatus, että hän haluaa seksiä kanssani.
Meillä on muuten mukavaa yhdessä enkä tehnyt tälle asialle pitkään aikaan mitään sillä luulin, että olen aseksuaali. Minulla on ollut tosi vaikea suhde kehooni mm. koulukiusaamisen ja syömishäiriön takia. Ajattelin, että seksi ei vain ole "minua varten". Olen kyllä kokenut ihastumisia ja minulla on seksifantasioita, mutta mieheni ei ole niissä ikinä. Minulla on ollut niin heikko itsetunto, etten ajatellut että kukaan voisi haluta minua. Ja olen myös aina työntänyt omat tunteeni syrjään ja suostunut seksiin toisen mieliksi, en ole oikeastaan tiennyt saatika välittänyt siitä, mistä itse sytyn.
Sitten muutin ulkomaille vuodeksi, rakastuin palavasti toiseen, ja ymmärsin etten todellakaan ole aseksuaali. Välillämme ei tapahtunut mitään fyysistä, mutta tunteet olivat vahvat ja ovat vielä pitkän erossa olon jälkeenkin hyvin vahvat. Olen kertonut miehelleni suoraan, missä mennään. Hän sanoi, että hän on tyytyväinen seksielämäämme ja seksi on hänelle tosi tärkeää, mutta hän ei halua että teen ikinä mitään vastentahtoisesti. Nyt ymmärrän, etten enää voi harrastaa hänen kanssaan seksiä, sillä se ei tuota minulle mitään iloa. En voi enää ylittää rajojani. Ja olen ymmärtänyt, että teen hänellekin pahaa. Hänellä voisi olla joku, joka ei epäröi vaan joka rakastaa ja haluaa häntä täysillä.
Meillä on turvallinen suhde muuten ja hyvät välit. Jaamme yhteisen tutun arjen. Eroaminen pelottaa. Mutta onko tässä enää muita oikeita vaihtoehtoja?
Kommentit (24)
Sama mulla. 12 vuotta olin yhdessä miehen kanssa, jota kohtaan ei ollut seksuaalista kiinnostusta, mutta elämä oli muuten mukavaa. Ja sitten lopulta rakastuin toiseen mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, tämä keskustelu todistaa hyvin sen, että seksuaalisuudella on iso rooli parisuhteessa. Itsekin aloin teininä seurustelemaan kivan pojan kanssa ja en kokenut mitään himoa, mutta koska ei ollut mitään järkevää syytä erotakaan niin oltiin vaan yhdessä parikymmentä vuotta. Seksi meillä väheni päivittäisestä pupupanosta (johon suostuin miehen mieliksi) jo parissa vuodessa vain kerran viikossa/kuukaudessa. Kai se mies huomasi minusta, että en ole oikein mukana seksissä, vaikka suostunkin mihin tahansa mitä hän halusi. Käytiin kaikki silloiset pornoleffat läpi ja tehtiin ne jutut.
Aloin itse nauttia seksistä ja haluta sitä vasta kun rakastuin uuteen mieheen. Löysin silloin sellaisen maailman jota en tiennyt olevan olemassakaan. Aiemmin vaan ihmettelin aina sitä seksin hehkuttamista, koska minusta se oli aika yhdentekevää ja koin sen pelkkänä velvollisuutena ja rakkauden osoituksena miestäni kohtaan. Koska kyllä minä häntä rakastin, vaikken koskaan ollut häneen rakastunut millään tavalla. Ajattelin vain toimivani oikein. Kuten vaimon pitääkin. Itse en saanut silti seksistä koskaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Miten olsi seksuaal tao parisuhde terapeutin luona käyminen, joko yhdessä tai yksin? Mutta ihan uteliaisuudesta oletko edes koskaan yrittänyt avata miehellesi millaista seksista saattaisit nauttia vai vain koko ajan pitänyt häntä seksuaalisesti vastenmielisenä? - Vai vain uskonut, että hän kyllä näkee pääsi sisälle mutta ei siitä huolimatta toimi niinkuin olisit halunnut. Hankala on minusta (miehestä) naiselle nautintoa antaa, jos hän jatkuvasti vain teeskentee, uskaltamatta olla oma itsensä. Tai avaamatta ja kertomatta ääneen lainkaan, mistä hän saattaisi pitää/ haluta.
Höpöhöpö taas! Jos mies ei naista sytytä, niin mitä luulet että joku s*atanan terapeutti voi siinä asialle tehdä???
Teet varmasti palveluksen molemmille eroamalla. Itse olen eronnyt pitkästä teininä alkaneesta liitosta melkein vuosi sitten (miehen aloitteesta). Tunnistan monia asioita ap:n suhteessa, tosin sillä erotuksella, että meillä ei puhuttu.
Olen nyt löytänyt miehen, jota olen tapaillut muutaman kerran ka jonka kanssa viestitellään päivittäin, ja luottamus toiseen, hellyys ja kipinä ovat löytyneet heti. Vaikka olen itse ajateelut olevani hieman estynyt, niin tämän miehen kanssa on helppo olla lähekkäin. En tiedä tuleeko jutusta mitään, se on niin tuore, mutta sen se on opettanut, että minä en ole oikeasti se ihminen, joksi entisessä suhteessa itsäni luulin. Olen rohkeampi ja vapautuneempi.