Miten voin löytää NORMAALIN miehen, kun...

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:58"]Ota iisisti. Et ole vain tavannut 'sitä oikeaa'. Epävarmempi mies voi olla ihan ok.
[/quote]

Kyllä minulle kelpaa epävarma mies. En kaipaa mitään älämölöä itsestään pitävää kusipäätä.

Et kuulosta siltä että haluat miestä, vaan lapsen. Mikset synnytä suoraan ilman miestä ja hoida itse koko juttua.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:11"]Vaikutat kyllä hirveän vaativalta ja krantulta, anteeksi vain, ihan näin yhtään vittuilematta, lakonisesti vaan totean, ei tarvi hernettä nenään vetää tästä. Taidat olla myös hiukan pelottava ja liian kipakka tuittupää.
[/quote]

Kyllä minä siedän aika pitkään, mutta aina sitä lempeyttä ei saa takaisinpäin. Siksi edellinen suhde päättyi. Minä annoin, toinen vain otti. Ja pahalta tuntuu ja yritän vain käsittää sitä ilkeyttä :/

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:07"]

 Haluan, että mies kokee isyyden ekaa kertaa minun synnyttämäni lapsen kautta. Toisen naisen lapsi on valitettavasti pelkkä rasite. En osaa sen paremmin sitä selittää, mutta se ei vain sovi.

[/quote]

Et ilmeisesti ole kovin aikuistunut tai henkisesti kypsä. 

Jos olisit tilanteessa missä sinulla on lapsi ja miehet käyttäytyisivät samoin sinua kohti niin halveksisit heitä.

Oikeasti isyys kasvattaa miehiä yleensä ja ovat kypsempia ihmisiä. Turhaan heitä halveksit.

Ihan kuin hakisit kypsää ihmistä, joka ei ole kokenut mitään kuten vanhemmuutta. Ja vielä kun pidät itseäsi vanhemmistä miehistä, etkä mistään jäbistä niin todennäköisyytesi löytää sopivan kypsää ihmistä on todella pienet. Rajoitat joukkoa täysin turhaan.  Ihmisen kypsyys ei ole sinulle tärkeää vaan oma mielikuvasi siitä ettei toisella saa olla lasta ennestään, koska sen pitää 'kokea' isyys ekaa kertaa sun kanssa. Voi elämän kevät. 

Haet siis itseäsi vanhempaa kypsää ihmistä, joka ei saa olla isä ennestään, joka olisi kypsyttävä kokemus. Toisaalta et pidä liian nuoristä jäbistä mutta haet vanhempaa jäbää joka ei ole ollut tarpeeksi kypsä haluamaan isäksi... mutta jonka pitäisi kypsyä kanssasi niin että on valmis isäksi muutaman vuoden kuluttua.

T. M46

Eli pitäis olla työssäkäyvä miekkonen 20-30v tupakoimaton, raitis ja kaiken lisäks haluta lasta + sitoutua mahdollisimman pikaisesti. :D Taidan kyllä miehenä tyytyä olemaan ihan tekemättä ikinä lapsia, ei kiinnosta tippaakaan olla vain se hyväksikäytettävä idiootti joka ne lapset toimittaa ja sen jälkeen voi vaikka pistää pihalle (milloin mistäkin pienimmästäkin syystä mitä täälläkin voi lukea), saahan sitten ainakin niitä elareita yms. En siis kyllä olekkaan mitään isäainesta, kun varmasti tulisi joku tähänkin vastaamaan ettet vaan kelpais kenellekkään isäksi, mutta ei mua edes kiinnostaisi alkaa tuollaisiin kuvioihin.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:24"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 17:57"]

Jos ei nyt lähdettäisi jankkaamaan sitä "elä yksin ensin pari vuotta, ei mitään kiirettä, sinkkuus on kivaa..." Tiedän mitä haluan ja tiedän myös, että parisuhde ei muuta konkreettisesti mitään. Minulla on ollut jos jonkinlaista suhdetta, mutta kaikki ovat päättyneet siksi, että yksikään ei ole sujunut toiveideni mukaan. Miehissä on ollut liikaa jaksettavaa: liiallista äkkipikaisuutta, liian takkuilevaa yhteydenpitoa, pinnallisuutta, erilaisia haaveita ja suunnitelmia... Uskon haluavani äidiksi alle kolmekymppisenä. En pode mitään kauheaa vauvakuumetta juuri nyt, mutta tunnen itseni ja uskon näin. Tarvitsisi vain olla vakaa pohja sille kaikelle. Olen käyttänyt PALJON nettideittisivustoja. Ja tiedän: siellä on PALJON jämäpaloja, jotka eivät kelpaa ulkonäkönsä takia tai ovat muuten vähän vinksallaan. Olen kuitenkin joskus jotain (hetken verran) hyvääkin löytänyt kyseisiltä sivuilta, joten en viitsisi täysin lytätä niitä. Mutta nyt on tilanne, että: 1. Minä olen nähnyt KAIKEN noilta em. deittisivustoilta. ei siis mitään uusia kiinnostavia profiileja koskaan vaan aina ne samat kuluneet. 2. Minulle ei kelpaa lapsia hankkinut, röökaava ja dokaava sekä pinnallinen mies, joka pyörii lapsellisissa instagram- ja kuvakesivustoissa. Jos en vaatisi tiettyjä asioita niin en olisi varmaan hetkeäkään yksin. Mutta: ei, en aio seurustella polttavan miehen kanssa. Syy: menetän hermoni pakonomaiseen ja toistuvaan parvekeramppaukseen, saan migreenin savun hajusta enkä halua haistella röökinhajuista miestä vieressäni. --- Kuvake- yms. sivut ovat teinien juttuja eivätkä sovi kypsälle miehelle. --- Säännöllisesti dokaileva mies on täysin eri aaltopituudella kanssani. Katsoin koko lapsuuteni ja nuoruuteni dokailua ja väkivaltaa kotona. Enää en katsele. Hillitty juominen on ok, kunhan se ei ole säännöllistä. --- Olen ollut parin miehen kanssa, joilla on lapsi(a). Kaikkeahan täytyy kokeilla? Lopputulos: kuten aina arvelinkin: en jaksa. Ei minun juttuni ollenkaan. Turha edes yrittää, kun tiedän, etten jaksa elää sellaista elämää. 3. En viihdy baareissa. Lähinnä masennun kännissä kun alan kelailla menneitä miehiäni ja toivon, että olisi joku jonka viereen mennä. Ei yhdeksi yöksi vaan loppuelämäksi. Enkä aio kokeilla kymmentä yhden yön juttua löytääkseni lopulta minulle sopivan. -- Siispä mitä ihmettä tässä enää voi? Täytyykö seuraavaksi alkaa oikeasti laittaa vähiä rahojaan joihinkin maksullisiin deittisivustoihin? Kuulostaa typerältä. Koska kirjoitan puhelimella niin kappalejaot häviävät. Siksi tekstin seassa on näitä --- vähän kuin jaottelemassa sisältöä. Kiitos asiallisista neuvoista. Vittuiluja en viitsisi kuunnella.

[/quote]

Olet sitten eri elämänvaiheessa kun haluamasi miehet. 

Minä olisin about kaikkea mitä haet mutta minulla on 6v poika. En polta, enkä juokse baareissa. Älykäs, korkeakoulutettu, hyvä duuni, sinkku, urheileva, kokkaava. Mutta lapsi on.

Mitä haluat suhteelta jos lapsekas mies ei käy? Viettää kahdenkeskistä aikaa, ulosmenemistä ja matkustelua ilman lapsia?

Haluatko määritellä mitä miehesi tekee jotta sinulla olisi kaveri aina kun haluat? 

Mitä sellaista haluat parisuhteelta mihin ei lapsi sovi? 

 
[/quote]
No voi hellanlettat, korkeakoulutettu oikein, mutta ei ymmärrä miten lapsi voi haitata parisuhdetta. Mietipä elämääsi ennen lasta ja mieti sitten, olisitko halunnut ylimääräisen elätin nurkkiin pyörimään kumppanin mukana. Että olisiko mukavampi leikkiä autoilla kuin rakastella kumppanin kanssa. Että olisiko kivempi viettää romanttista lomaa viiden tähden hotellissa kuin sietää metelöiviä kakaroita uima-altaalla. Omia lapsiaan rakastaa meistä jokainen, sukulaislapsiakin on ihana tavata välillä. Oma koti on kuitenkin sen verran tärkeä paikka, että sinne haluaa vain oman rakkaan perheensä asumaan. Vai olisiko ok, jos kumppanin mukana teille muuttaisi anoppi? Aika pieni vaiva ylimääräiseen lapseen nähden kuitenkin. Jos olisin lapseton sinkku, anopin kanssa voisin asua, muihin suhteisiin väkerrettyjen penikoiden en.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:14"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:11"]Vaikutat kyllä hirveän vaativalta ja krantulta, anteeksi vain, ihan näin yhtään vittuilematta, lakonisesti vaan totean, ei tarvi hernettä nenään vetää tästä. Taidat olla myös hiukan pelottava ja liian kipakka tuittupää. [/quote] Kyllä minä siedän aika pitkään, mutta aina sitä lempeyttä ei saa takaisinpäin. Siksi edellinen suhde päättyi. Minä annoin, toinen vain otti. Ja pahalta tuntuu ja yritän vain käsittää sitä ilkeyttä :/

[/quote]

ja yhden huonon tapauksen takia yleistät sen koskemaan kaikkia miehiä?

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:24"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:24"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 17:57"] Jos ei nyt lähdettäisi jankkaamaan sitä "elä yksin ensin pari vuotta, ei mitään kiirettä, sinkkuus on kivaa..." Tiedän mitä haluan ja tiedän myös, että parisuhde ei muuta konkreettisesti mitään. Minulla on ollut jos jonkinlaista suhdetta, mutta kaikki ovat päättyneet siksi, että yksikään ei ole sujunut toiveideni mukaan. Miehissä on ollut liikaa jaksettavaa: liiallista äkkipikaisuutta, liian takkuilevaa yhteydenpitoa, pinnallisuutta, erilaisia haaveita ja suunnitelmia... Uskon haluavani äidiksi alle kolmekymppisenä. En pode mitään kauheaa vauvakuumetta juuri nyt, mutta tunnen itseni ja uskon näin. Tarvitsisi vain olla vakaa pohja sille kaikelle. Olen käyttänyt PALJON nettideittisivustoja. Ja tiedän: siellä on PALJON jämäpaloja, jotka eivät kelpaa ulkonäkönsä takia tai ovat muuten vähän vinksallaan. Olen kuitenkin joskus jotain (hetken verran) hyvääkin löytänyt kyseisiltä sivuilta, joten en viitsisi täysin lytätä niitä. Mutta nyt on tilanne, että: 1. Minä olen nähnyt KAIKEN noilta em. deittisivustoilta. ei siis mitään uusia kiinnostavia profiileja koskaan vaan aina ne samat kuluneet. 2. Minulle ei kelpaa lapsia hankkinut, röökaava ja dokaava sekä pinnallinen mies, joka pyörii lapsellisissa instagram- ja kuvakesivustoissa. Jos en vaatisi tiettyjä asioita niin en olisi varmaan hetkeäkään yksin. Mutta: ei, en aio seurustella polttavan miehen kanssa. Syy: menetän hermoni pakonomaiseen ja toistuvaan parvekeramppaukseen, saan migreenin savun hajusta enkä halua haistella röökinhajuista miestä vieressäni. --- Kuvake- yms. sivut ovat teinien juttuja eivätkä sovi kypsälle miehelle. --- Säännöllisesti dokaileva mies on täysin eri aaltopituudella kanssani. Katsoin koko lapsuuteni ja nuoruuteni dokailua ja väkivaltaa kotona. Enää en katsele. Hillitty juominen on ok, kunhan se ei ole säännöllistä. --- Olen ollut parin miehen kanssa, joilla on lapsi(a). Kaikkeahan täytyy kokeilla? Lopputulos: kuten aina arvelinkin: en jaksa. Ei minun juttuni ollenkaan. Turha edes yrittää, kun tiedän, etten jaksa elää sellaista elämää. 3. En viihdy baareissa. Lähinnä masennun kännissä kun alan kelailla menneitä miehiäni ja toivon, että olisi joku jonka viereen mennä. Ei yhdeksi yöksi vaan loppuelämäksi. Enkä aio kokeilla kymmentä yhden yön juttua löytääkseni lopulta minulle sopivan. -- Siispä mitä ihmettä tässä enää voi? Täytyykö seuraavaksi alkaa oikeasti laittaa vähiä rahojaan joihinkin maksullisiin deittisivustoihin? Kuulostaa typerältä. Koska kirjoitan puhelimella niin kappalejaot häviävät. Siksi tekstin seassa on näitä --- vähän kuin jaottelemassa sisältöä. Kiitos asiallisista neuvoista. Vittuiluja en viitsisi kuunnella. [/quote] Olet sitten eri elämänvaiheessa kun haluamasi miehet.  Minä olisin about kaikkea mitä haet mutta minulla on 6v poika. En polta, enkä juokse baareissa. Älykäs, korkeakoulutettu, hyvä duuni, sinkku, urheileva, kokkaava. Mutta lapsi on. Mitä haluat suhteelta jos lapsekas mies ei käy? Viettää kahdenkeskistä aikaa, ulosmenemistä ja matkustelua ilman lapsia? Haluatko määritellä mitä miehesi tekee jotta sinulla olisi kaveri aina kun haluat?  Mitä sellaista haluat parisuhteelta mihin ei lapsi sovi?    [/quote] No voi hellanlettat, korkeakoulutettu oikein, mutta ei ymmärrä miten lapsi voi haitata parisuhdetta. Mietipä elämääsi ennen lasta ja mieti sitten, olisitko halunnut ylimääräisen elätin nurkkiin pyörimään kumppanin mukana. Että olisiko mukavampi leikkiä autoilla kuin rakastella kumppanin kanssa. Että olisiko kivempi viettää romanttista lomaa viiden tähden hotellissa kuin sietää metelöiviä kakaroita uima-altaalla. Omia lapsiaan rakastaa meistä jokainen, sukulaislapsiakin on ihana tavata välillä. Oma koti on kuitenkin sen verran tärkeä paikka, että sinne haluaa vain oman rakkaan perheensä asumaan. Vai olisiko ok, jos kumppanin mukana teille muuttaisi anoppi? Aika pieni vaiva ylimääräiseen lapseen nähden kuitenkin. Jos olisin lapseton sinkku, anopin kanssa voisin asua, muihin suhteisiin väkerrettyjen penikoiden en.

[/quote]

pitää muistaa nämä ohjeet kun dumppaan kaikki yh naiset.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:24"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:24"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 17:57"] Jos ei nyt lähdettäisi jankkaamaan sitä "elä yksin ensin pari vuotta, ei mitään kiirettä, sinkkuus on kivaa..." Tiedän mitä haluan ja tiedän myös, että parisuhde ei muuta konkreettisesti mitään. Minulla on ollut jos jonkinlaista suhdetta, mutta kaikki ovat päättyneet siksi, että yksikään ei ole sujunut toiveideni mukaan. Miehissä on ollut liikaa jaksettavaa: liiallista äkkipikaisuutta, liian takkuilevaa yhteydenpitoa, pinnallisuutta, erilaisia haaveita ja suunnitelmia... Uskon haluavani äidiksi alle kolmekymppisenä. En pode mitään kauheaa vauvakuumetta juuri nyt, mutta tunnen itseni ja uskon näin. Tarvitsisi vain olla vakaa pohja sille kaikelle. Olen käyttänyt PALJON nettideittisivustoja. Ja tiedän: siellä on PALJON jämäpaloja, jotka eivät kelpaa ulkonäkönsä takia tai ovat muuten vähän vinksallaan. Olen kuitenkin joskus jotain (hetken verran) hyvääkin löytänyt kyseisiltä sivuilta, joten en viitsisi täysin lytätä niitä. Mutta nyt on tilanne, että: 1. Minä olen nähnyt KAIKEN noilta em. deittisivustoilta. ei siis mitään uusia kiinnostavia profiileja koskaan vaan aina ne samat kuluneet. 2. Minulle ei kelpaa lapsia hankkinut, röökaava ja dokaava sekä pinnallinen mies, joka pyörii lapsellisissa instagram- ja kuvakesivustoissa. Jos en vaatisi tiettyjä asioita niin en olisi varmaan hetkeäkään yksin. Mutta: ei, en aio seurustella polttavan miehen kanssa. Syy: menetän hermoni pakonomaiseen ja toistuvaan parvekeramppaukseen, saan migreenin savun hajusta enkä halua haistella röökinhajuista miestä vieressäni. --- Kuvake- yms. sivut ovat teinien juttuja eivätkä sovi kypsälle miehelle. --- Säännöllisesti dokaileva mies on täysin eri aaltopituudella kanssani. Katsoin koko lapsuuteni ja nuoruuteni dokailua ja väkivaltaa kotona. Enää en katsele. Hillitty juominen on ok, kunhan se ei ole säännöllistä. --- Olen ollut parin miehen kanssa, joilla on lapsi(a). Kaikkeahan täytyy kokeilla? Lopputulos: kuten aina arvelinkin: en jaksa. Ei minun juttuni ollenkaan. Turha edes yrittää, kun tiedän, etten jaksa elää sellaista elämää. 3. En viihdy baareissa. Lähinnä masennun kännissä kun alan kelailla menneitä miehiäni ja toivon, että olisi joku jonka viereen mennä. Ei yhdeksi yöksi vaan loppuelämäksi. Enkä aio kokeilla kymmentä yhden yön juttua löytääkseni lopulta minulle sopivan. -- Siispä mitä ihmettä tässä enää voi? Täytyykö seuraavaksi alkaa oikeasti laittaa vähiä rahojaan joihinkin maksullisiin deittisivustoihin? Kuulostaa typerältä. Koska kirjoitan puhelimella niin kappalejaot häviävät. Siksi tekstin seassa on näitä --- vähän kuin jaottelemassa sisältöä. Kiitos asiallisista neuvoista. Vittuiluja en viitsisi kuunnella. [/quote] Olet sitten eri elämänvaiheessa kun haluamasi miehet.  Minä olisin about kaikkea mitä haet mutta minulla on 6v poika. En polta, enkä juokse baareissa. Älykäs, korkeakoulutettu, hyvä duuni, sinkku, urheileva, kokkaava. Mutta lapsi on. Mitä haluat suhteelta jos lapsekas mies ei käy? Viettää kahdenkeskistä aikaa, ulosmenemistä ja matkustelua ilman lapsia? Haluatko määritellä mitä miehesi tekee jotta sinulla olisi kaveri aina kun haluat?  Mitä sellaista haluat parisuhteelta mihin ei lapsi sovi?    [/quote] No voi hellanlettat, korkeakoulutettu oikein, mutta ei ymmärrä miten lapsi voi haitata parisuhdetta. Mietipä elämääsi ennen lasta ja mieti sitten, olisitko halunnut ylimääräisen elätin nurkkiin pyörimään kumppanin mukana. Että olisiko mukavampi leikkiä autoilla kuin rakastella kumppanin kanssa. Että olisiko kivempi viettää romanttista lomaa viiden tähden hotellissa kuin sietää metelöiviä kakaroita uima-altaalla. Omia lapsiaan rakastaa meistä jokainen, sukulaislapsiakin on ihana tavata välillä. Oma koti on kuitenkin sen verran tärkeä paikka, että sinne haluaa vain oman rakkaan perheensä asumaan. Vai olisiko ok, jos kumppanin mukana teille muuttaisi anoppi? Aika pieni vaiva ylimääräiseen lapseen nähden kuitenkin. Jos olisin lapseton sinkku, anopin kanssa voisin asua, muihin suhteisiin väkerrettyjen penikoiden en.

[/quote]

Toivottavasti et ikinä onnistu lisääntymään.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:23"]

Eli pitäis olla työssäkäyvä miekkonen 20-30v tupakoimaton, raitis ja kaiken lisäks haluta lasta + sitoutua mahdollisimman pikaisesti. :D Taidan kyllä miehenä tyytyä olemaan ihan tekemättä ikinä lapsia, ei kiinnosta tippaakaan olla vain se hyväksikäytettävä idiootti joka ne lapset toimittaa ja sen jälkeen voi vaikka pistää pihalle (milloin mistäkin pienimmästäkin syystä mitä täälläkin voi lukea), saahan sitten ainakin niitä elareita yms. En siis kyllä olekkaan mitään isäainesta, kun varmasti tulisi joku tähänkin vastaamaan ettet vaan kelpais kenellekkään isäksi, mutta ei mua edes kiinnostaisi alkaa tuollaisiin kuvioihin.

[/quote]

AAA. MGTOW. 

Ap hakee urheilevaa spermapankkia, joka olisi käytettävissä halutessa. Ei saisi olla mitään rasitteita edellisistä akoista (elarit, lasten häirintä jne..). Pitäisi olla valmis isäksi kun akka haluaa ja olla sitten valmis kokemaan isyys apn määrittelemällä tavalla.

Kuulostaa itsekkäältä prinsessalta, joka ei ole vielä löytänyt omaa kuhnuria (spermapankki-pankkiautomaatti). 

Johanna Tukiainenko se siellä kirjoittelee, istu ensin tuomiosi ja tule sitten vasta takaisin.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:27"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:24"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:24"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 17:57"] Jos ei nyt lähdettäisi jankkaamaan sitä "elä yksin ensin pari vuotta, ei mitään kiirettä, sinkkuus on kivaa..." Tiedän mitä haluan ja tiedän myös, että parisuhde ei muuta konkreettisesti mitään. Minulla on ollut jos jonkinlaista suhdetta, mutta kaikki ovat päättyneet siksi, että yksikään ei ole sujunut toiveideni mukaan. Miehissä on ollut liikaa jaksettavaa: liiallista äkkipikaisuutta, liian takkuilevaa yhteydenpitoa, pinnallisuutta, erilaisia haaveita ja suunnitelmia... Uskon haluavani äidiksi alle kolmekymppisenä. En pode mitään kauheaa vauvakuumetta juuri nyt, mutta tunnen itseni ja uskon näin. Tarvitsisi vain olla vakaa pohja sille kaikelle. Olen käyttänyt PALJON nettideittisivustoja. Ja tiedän: siellä on PALJON jämäpaloja, jotka eivät kelpaa ulkonäkönsä takia tai ovat muuten vähän vinksallaan. Olen kuitenkin joskus jotain (hetken verran) hyvääkin löytänyt kyseisiltä sivuilta, joten en viitsisi täysin lytätä niitä. Mutta nyt on tilanne, että: 1. Minä olen nähnyt KAIKEN noilta em. deittisivustoilta. ei siis mitään uusia kiinnostavia profiileja koskaan vaan aina ne samat kuluneet. 2. Minulle ei kelpaa lapsia hankkinut, röökaava ja dokaava sekä pinnallinen mies, joka pyörii lapsellisissa instagram- ja kuvakesivustoissa. Jos en vaatisi tiettyjä asioita niin en olisi varmaan hetkeäkään yksin. Mutta: ei, en aio seurustella polttavan miehen kanssa. Syy: menetän hermoni pakonomaiseen ja toistuvaan parvekeramppaukseen, saan migreenin savun hajusta enkä halua haistella röökinhajuista miestä vieressäni. --- Kuvake- yms. sivut ovat teinien juttuja eivätkä sovi kypsälle miehelle. --- Säännöllisesti dokaileva mies on täysin eri aaltopituudella kanssani. Katsoin koko lapsuuteni ja nuoruuteni dokailua ja väkivaltaa kotona. Enää en katsele. Hillitty juominen on ok, kunhan se ei ole säännöllistä. --- Olen ollut parin miehen kanssa, joilla on lapsi(a). Kaikkeahan täytyy kokeilla? Lopputulos: kuten aina arvelinkin: en jaksa. Ei minun juttuni ollenkaan. Turha edes yrittää, kun tiedän, etten jaksa elää sellaista elämää. 3. En viihdy baareissa. Lähinnä masennun kännissä kun alan kelailla menneitä miehiäni ja toivon, että olisi joku jonka viereen mennä. Ei yhdeksi yöksi vaan loppuelämäksi. Enkä aio kokeilla kymmentä yhden yön juttua löytääkseni lopulta minulle sopivan. -- Siispä mitä ihmettä tässä enää voi? Täytyykö seuraavaksi alkaa oikeasti laittaa vähiä rahojaan joihinkin maksullisiin deittisivustoihin? Kuulostaa typerältä. Koska kirjoitan puhelimella niin kappalejaot häviävät. Siksi tekstin seassa on näitä --- vähän kuin jaottelemassa sisältöä. Kiitos asiallisista neuvoista. Vittuiluja en viitsisi kuunnella. [/quote] Olet sitten eri elämänvaiheessa kun haluamasi miehet.  Minä olisin about kaikkea mitä haet mutta minulla on 6v poika. En polta, enkä juokse baareissa. Älykäs, korkeakoulutettu, hyvä duuni, sinkku, urheileva, kokkaava. Mutta lapsi on. Mitä haluat suhteelta jos lapsekas mies ei käy? Viettää kahdenkeskistä aikaa, ulosmenemistä ja matkustelua ilman lapsia? Haluatko määritellä mitä miehesi tekee jotta sinulla olisi kaveri aina kun haluat?  Mitä sellaista haluat parisuhteelta mihin ei lapsi sovi?    [/quote] No voi hellanlettat, korkeakoulutettu oikein, mutta ei ymmärrä miten lapsi voi haitata parisuhdetta. Mietipä elämääsi ennen lasta ja mieti sitten, olisitko halunnut ylimääräisen elätin nurkkiin pyörimään kumppanin mukana. Että olisiko mukavampi leikkiä autoilla kuin rakastella kumppanin kanssa. Että olisiko kivempi viettää romanttista lomaa viiden tähden hotellissa kuin sietää metelöiviä kakaroita uima-altaalla. Omia lapsiaan rakastaa meistä jokainen, sukulaislapsiakin on ihana tavata välillä. Oma koti on kuitenkin sen verran tärkeä paikka, että sinne haluaa vain oman rakkaan perheensä asumaan. Vai olisiko ok, jos kumppanin mukana teille muuttaisi anoppi? Aika pieni vaiva ylimääräiseen lapseen nähden kuitenkin. Jos olisin lapseton sinkku, anopin kanssa voisin asua, muihin suhteisiin väkerrettyjen penikoiden en.

[/quote]

pitää muistaa nämä ohjeet kun dumppaan kaikki yh naiset.

 
[/quote]
No turha vetää hernettä nenään, en minäkään erottuani yrittäisi tyrkyttää itseäni lapsettomalle, vaan tyytyisin samalla tavalla epäonnistuneeseen. Joskus on pakko erota, mutta ei se oikeuta vaatimaan kumppanilta enempää kuin kykenee itse antamaan. Jollekin tämä ei ole kynnyskysymys, monille kuitenkin on. Surullista, että ihmiset eivät kykene tunnustamaan tosiasioita, vaan syyttelevät niitä, joiden mielipide ei ole omien toiveiden mukainen.

TAAS TÄÄ SAMA AP!! Kuinka mones aloitus mahtaa olla tämä.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:29"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:24"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:24"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 17:57"] Jos ei nyt lähdettäisi jankkaamaan sitä "elä yksin ensin pari vuotta, ei mitään kiirettä, sinkkuus on kivaa..." Tiedän mitä haluan ja tiedän myös, että parisuhde ei muuta konkreettisesti mitään. Minulla on ollut jos jonkinlaista suhdetta, mutta kaikki ovat päättyneet siksi, että yksikään ei ole sujunut toiveideni mukaan. Miehissä on ollut liikaa jaksettavaa: liiallista äkkipikaisuutta, liian takkuilevaa yhteydenpitoa, pinnallisuutta, erilaisia haaveita ja suunnitelmia... Uskon haluavani äidiksi alle kolmekymppisenä. En pode mitään kauheaa vauvakuumetta juuri nyt, mutta tunnen itseni ja uskon näin. Tarvitsisi vain olla vakaa pohja sille kaikelle. Olen käyttänyt PALJON nettideittisivustoja. Ja tiedän: siellä on PALJON jämäpaloja, jotka eivät kelpaa ulkonäkönsä takia tai ovat muuten vähän vinksallaan. Olen kuitenkin joskus jotain (hetken verran) hyvääkin löytänyt kyseisiltä sivuilta, joten en viitsisi täysin lytätä niitä. Mutta nyt on tilanne, että: 1. Minä olen nähnyt KAIKEN noilta em. deittisivustoilta. ei siis mitään uusia kiinnostavia profiileja koskaan vaan aina ne samat kuluneet. 2. Minulle ei kelpaa lapsia hankkinut, röökaava ja dokaava sekä pinnallinen mies, joka pyörii lapsellisissa instagram- ja kuvakesivustoissa. Jos en vaatisi tiettyjä asioita niin en olisi varmaan hetkeäkään yksin. Mutta: ei, en aio seurustella polttavan miehen kanssa. Syy: menetän hermoni pakonomaiseen ja toistuvaan parvekeramppaukseen, saan migreenin savun hajusta enkä halua haistella röökinhajuista miestä vieressäni. --- Kuvake- yms. sivut ovat teinien juttuja eivätkä sovi kypsälle miehelle. --- Säännöllisesti dokaileva mies on täysin eri aaltopituudella kanssani. Katsoin koko lapsuuteni ja nuoruuteni dokailua ja väkivaltaa kotona. Enää en katsele. Hillitty juominen on ok, kunhan se ei ole säännöllistä. --- Olen ollut parin miehen kanssa, joilla on lapsi(a). Kaikkeahan täytyy kokeilla? Lopputulos: kuten aina arvelinkin: en jaksa. Ei minun juttuni ollenkaan. Turha edes yrittää, kun tiedän, etten jaksa elää sellaista elämää. 3. En viihdy baareissa. Lähinnä masennun kännissä kun alan kelailla menneitä miehiäni ja toivon, että olisi joku jonka viereen mennä. Ei yhdeksi yöksi vaan loppuelämäksi. Enkä aio kokeilla kymmentä yhden yön juttua löytääkseni lopulta minulle sopivan. -- Siispä mitä ihmettä tässä enää voi? Täytyykö seuraavaksi alkaa oikeasti laittaa vähiä rahojaan joihinkin maksullisiin deittisivustoihin? Kuulostaa typerältä. Koska kirjoitan puhelimella niin kappalejaot häviävät. Siksi tekstin seassa on näitä --- vähän kuin jaottelemassa sisältöä. Kiitos asiallisista neuvoista. Vittuiluja en viitsisi kuunnella. [/quote] Olet sitten eri elämänvaiheessa kun haluamasi miehet.  Minä olisin about kaikkea mitä haet mutta minulla on 6v poika. En polta, enkä juokse baareissa. Älykäs, korkeakoulutettu, hyvä duuni, sinkku, urheileva, kokkaava. Mutta lapsi on. Mitä haluat suhteelta jos lapsekas mies ei käy? Viettää kahdenkeskistä aikaa, ulosmenemistä ja matkustelua ilman lapsia? Haluatko määritellä mitä miehesi tekee jotta sinulla olisi kaveri aina kun haluat?  Mitä sellaista haluat parisuhteelta mihin ei lapsi sovi?    [/quote] No voi hellanlettat, korkeakoulutettu oikein, mutta ei ymmärrä miten lapsi voi haitata parisuhdetta. Mietipä elämääsi ennen lasta ja mieti sitten, olisitko halunnut ylimääräisen elätin nurkkiin pyörimään kumppanin mukana. Että olisiko mukavampi leikkiä autoilla kuin rakastella kumppanin kanssa. Että olisiko kivempi viettää romanttista lomaa viiden tähden hotellissa kuin sietää metelöiviä kakaroita uima-altaalla. Omia lapsiaan rakastaa meistä jokainen, sukulaislapsiakin on ihana tavata välillä. Oma koti on kuitenkin sen verran tärkeä paikka, että sinne haluaa vain oman rakkaan perheensä asumaan. Vai olisiko ok, jos kumppanin mukana teille muuttaisi anoppi? Aika pieni vaiva ylimääräiseen lapseen nähden kuitenkin. Jos olisin lapseton sinkku, anopin kanssa voisin asua, muihin suhteisiin väkerrettyjen penikoiden en.

[/quote]

Toivottavasti et ikinä onnistu lisääntymään.
[/quote]
Myöhäistä toivoa :). Rakastan lapsiani yli kaiken, niin paljon, että panostan parisuhteeseeni nyt enkä sitten seuraavan kumppanin kanssa. Ja sitä seuraavan. Ja ja ja.

Kyllä tuollaisia löytyy, kunhan ei ensimmäisenä tuijota vain sitä ulkonäköä.

Siis mikä juttu tää nyt on, että naisen pitäisi olla riemusta kiljuen valmis äitipuoleksi?! Että on täysin mahdoton toiveidensa ja odotuksiensa suhteen, kun lapsettomana naisena haluaa lapsettoman puolison? Mikä siinä on niin väärin, että haluaa kokea ja jakaa näin ainutlaatuisen ja ennenkokemattoman asian rakastamansa ihmisen kanssa yhdessä. Saati siinä, että haluaa perustaa normaalin ja ennenkaikkea oman perheen ilman ulkopuolisia perheenjäseniä.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:21"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:07"]

 Haluan, että mies kokee isyyden ekaa kertaa minun synnyttämäni lapsen kautta. Toisen naisen lapsi on valitettavasti pelkkä rasite. En osaa sen paremmin sitä selittää, mutta se ei vain sovi.

[/quote]

Et ilmeisesti ole kovin aikuistunut tai henkisesti kypsä. 

Jos olisit tilanteessa missä sinulla on lapsi ja miehet käyttäytyisivät samoin sinua kohti niin halveksisit heitä.

Oikeasti isyys kasvattaa miehiä yleensä ja ovat kypsempia ihmisiä. Turhaan heitä halveksit.

Ihan kuin hakisit kypsää ihmistä, joka ei ole kokenut mitään kuten vanhemmuutta. Ja vielä kun pidät itseäsi vanhemmistä miehistä, etkä mistään jäbistä niin todennäköisyytesi löytää sopivan kypsää ihmistä on todella pienet. Rajoitat joukkoa täysin turhaan.  Ihmisen kypsyys ei ole sinulle tärkeää vaan oma mielikuvasi siitä ettei toisella saa olla lasta ennestään, koska sen pitää 'kokea' isyys ekaa kertaa sun kanssa. Voi elämän kevät. 

Haet siis itseäsi vanhempaa kypsää ihmistä, joka ei saa olla isä ennestään, joka olisi kypsyttävä kokemus. Toisaalta et pidä liian nuoristä jäbistä mutta haet vanhempaa jäbää joka ei ole ollut tarpeeksi kypsä haluamaan isäksi... mutta jonka pitäisi kypsyä kanssasi niin että on valmis isäksi muutaman vuoden kuluttua.

T. M46

 
[/quote]

Hohhoijaa. Olen AILA paljon alle 30-v, joten tässä on ainakin 5 vuotta aikaa seurustella ja sktten hankkia lapsi, jos siltä tuntuu. Hittoako sinä alat moralisoida minua, jos en
halua toisen naisen lasta elämääni. Ap

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:41"]

Siis mikä juttu tää nyt on, että naisen pitäisi olla riemusta kiljuen valmis äitipuoleksi?! Että on täysin mahdoton toiveidensa ja odotuksiensa suhteen, kun lapsettomana naisena haluaa lapsettoman puolison? Mikä siinä on niin väärin, että haluaa kokea ja jakaa näin ainutlaatuisen ja ennenkokemattoman asian rakastamansa ihmisen kanssa yhdessä. Saati siinä, että haluaa perustaa normaalin ja ennenkaikkea oman perheen ilman ulkopuolisia perheenjäseniä.

[/quote]

samalla logiikalla tulevatko naiset epäkelvoiksi kun saavat lapsen ja mies jättää jostain typerästä syystä, esim. pettää. 

tuollainen nainen ei siis kuuluisi kelvata enää mihinkään suhteeseen

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:48"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:21"][quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:07"]  Haluan, että mies kokee isyyden ekaa kertaa minun synnyttämäni lapsen kautta. Toisen naisen lapsi on valitettavasti pelkkä rasite. En osaa sen paremmin sitä selittää, mutta se ei vain sovi. [/quote] Et ilmeisesti ole kovin aikuistunut tai henkisesti kypsä.  Jos olisit tilanteessa missä sinulla on lapsi ja miehet käyttäytyisivät samoin sinua kohti niin halveksisit heitä. Oikeasti isyys kasvattaa miehiä yleensä ja ovat kypsempia ihmisiä. Turhaan heitä halveksit. Ihan kuin hakisit kypsää ihmistä, joka ei ole kokenut mitään kuten vanhemmuutta. Ja vielä kun pidät itseäsi vanhemmistä miehistä, etkä mistään jäbistä niin todennäköisyytesi löytää sopivan kypsää ihmistä on todella pienet. Rajoitat joukkoa täysin turhaan.  Ihmisen kypsyys ei ole sinulle tärkeää vaan oma mielikuvasi siitä ettei toisella saa olla lasta ennestään, koska sen pitää 'kokea' isyys ekaa kertaa sun kanssa. Voi elämän kevät.  Haet siis itseäsi vanhempaa kypsää ihmistä, joka ei saa olla isä ennestään, joka olisi kypsyttävä kokemus. Toisaalta et pidä liian nuoristä jäbistä mutta haet vanhempaa jäbää joka ei ole ollut tarpeeksi kypsä haluamaan isäksi... mutta jonka pitäisi kypsyä kanssasi niin että on valmis isäksi muutaman vuoden kuluttua. T. M46   [/quote] Hohhoijaa. Olen AILA paljon alle 30-v, joten tässä on ainakin 5 vuotta aikaa seurustella ja sktten hankkia lapsi, jos siltä tuntuu. Hittoako sinä alat moralisoida minua, jos en halua toisen naisen lasta elämääni. Ap

[/quote]

älä koskaan hanki lasta. et ole sopiva etkä kypsä.

Näin se vaan yksi provo nainen, pilaa kaikkien naisteen maineen.