Lue keskustelun säännöt.
Lapsena seksuaalisen ahdistelun kohteeksi joutunut
03.12.2021 |
Aihe on erittäin kipeä ja arka.
Olen yli 30-vuotias nainen, jota oma isä on ahdistellut seksuaalisesti ollessani 13-14-vuotias. Mielestäni ja muistaakseni mitään fyysistä ei ole tapahtunut, mutta voinko muistaa väärin?
Tajusin vasta tänään kuinka väärin ja sairasta tuo on. Ensimmäisellä kerralla kerroin asiasta äidille, mutta hän ei uskonut ja suuttui. Jäin asian kanssa aivan yksin. Asuin siis tuolloin isän luona.
14-vuotiaana hakeuduin itse yhtenä iltana turvakotiin, jossa asuin kuukauden ja sitten pääsin asumaan äidin luokse.
Äitisuhde on ollut aina huono. Hän on ollut kylmä ja julma minulle ollessani lapsi. Nyt olen ottanut etäisyyttä ja mietin että laitanko välit poikki kokonaan? En tiedä haluanko elämääni ihmistä, joka asetti minut puolustuskyvyttömänä lapsena tilanteisiin, jotka traumatisoivat aika pahastikin.
En ole käsitellyt näitä asioita koskaan. Nyt tuntuu että haluan saada käsiini kaikki lastensuojelun asiakirjat, psykologin kirjaukset jne ja hakae apua, ehkä terapiaa?
Mistä pitäisi lähteä liikkeelle?
Kommentit (13)
Lisäksi vielä kysyn, onko minulla oikeus vihan tunteisiin äitiäni kohtaan? Jos joskus olemme puhuneet huonosta lapsuudesta, hän suuttuu ja heittäytyymarttyyriksi "elämäni pilaamisesta".
Eikö tuo ahdistelun mahdollistaminen juuri ole hänen syytä, koska hän oli aikuinen ja tietoinen siitä!? Hän ei tehnyt mitään. Käänsi selkänsä ja hylkäsi minut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet töissä, kerro työterveyshuollossa asiasta ja kysy mistä saisit keskusteluapua. Tai tilaat TK:sta ajan ja kerrot siellä, kyllä sua ohjataa oikeaan suuntaan eli psykiatrin juttusille. Tsemppiä, selviät kyllä kun saat ajan kanssa ikävät jutut työstettyä.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi vielä kysyn, onko minulla oikeus vihan tunteisiin äitiäni kohtaan? Jos joskus olemme puhuneet huonosta lapsuudesta, hän suuttuu ja heittäytyymarttyyriksi "elämäni pilaamisesta".
Eikö tuo ahdistelun mahdollistaminen juuri ole hänen syytä, koska hän oli aikuinen ja tietoinen siitä!? Hän ei tehnyt mitään. Käänsi selkänsä ja hylkäsi minut.Ap
Vastaan tähänkin, kyllä sulla on oikeus vihantunteisiin ja oikeastaan sun pitääkin käydä se viha läpi. Mutta missään nimessä sitä vihaa ei saa päästää hallitsemaan ja vaan terapian myötä päästää siitä irti. Viha kuluttaa vain sinua, ei äitiäsi. Eikä tämä tarkoita että hyväksyisit vanhempiesi pahat teot.
Eikö kannata jo antaa olla , aika kauan mennyt jo. Älä murehdi vaa elä.
Minun äitini kanssa on tosi tunnekylmä ja narsistinen, vain hän ja hänen rahansa merkitsee, ei mikään muu. Minut laitettiin pienenä hoitamaan asioita, joita en pystynyt hallitsemaan ja näistä tilanteista jäi pahoja tunnevammoja ja traumoja.
Tämä äidin käyttäytyminen johtuu siitä, että hän ei ole itse saanut lapsena mitään huomiota eikä lämpöä vanhemmiltaan ja tämä johtaa tunnekylmyyteen ja narsismiin.
Ole kiitollinen, että olet herännyt ja tiedostanut asian, sillä voit ainoastaan muuttaa ja eheyttää itseäsi, äitiäsi valitettavasti et.
Tunnelukko- tai psykoterapia voi auttaa sinua ja samoin suosittelen Paula Salomaan kirjoja narsismista.
Voimia sinulle, olet arvokas. Vapaudu elämään omannäköistä elämää todellisena itsenäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Olen pahoillani kokemastasi ja siitä, ettet jo lapsena saanut siihen tarvitsemaasi apua.
Suosittelen lämpimästi Suomen Delfins ry:n tukipalveluita. En tiedä saako täällä jakaa linkkejä, mutta tässä muita yhteystietoja.
Neuvontapuhelin:
050 583 5000
Soittoajat
ma-ti klo 9-11
, to klo 12-14
Varaa aika puhelintapaamiseen:
info@suomendelfins.fi
050 522 6604
ma-pe klo 10-14
Järjestön sivuilta löytyy myös chat, joka on auki päivystäjän ollessa paikalla ma 12-14 ja 18-20 ja satunnaisesti muina aikoina.
He järjestävät myös keskustelyryhmiä ja muuta vertaistukitoimintaa.
Voimia ja paljon onnea matkaan! Pidä huoli itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kannata jo antaa olla , aika kauan mennyt jo. Älä murehdi vaa elä.
Näin täällä taas yltiöviisas psykolooki neuvoo. Kun vaan jokainen hyväksikäytetty/traumaattisia asioita kokenut päättää että nyt en murehdi niin ai että tässä maailmassa olisi onnellisia ihmisiä eikä huolenhäivää kenelläkään.
Koita sinäkin ottaa ne aivosolut käyttöön ja ajatella, niin helppoa kun vaan viitsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö kannata jo antaa olla , aika kauan mennyt jo. Älä murehdi vaa elä.
Aika vaikea vain antaa asioiden olla, koska ne vaikuttaa elämään nykyhetkessä. Viestistäsi näkee, että taidat itse olla se tunnekylmä/narsisti äiti. Näin äitinikin minulle aina vastaa, jos alan puhumaan tunnelukoista, joita hän on lapsuudessa aiheuttanut.
Mene hyvälle terapeutilla ja puhu asiasta siellä niin monta kertaa ja niin kauan, kuin tunnet tarvetta. Itse olen 70 lähettelevä, enkä ole omin avuin päässyt asioiden yli. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä voimakkaampina ja useimmiten asiat muistivat. On tietenkin olemassa myös välimuisti, mutta uskoisin totuuden tapahtumista terapeutilla selviävän. Ja muista ; Sinä et ole tehnyt mitään pahaa. Älä syyllistä itseäsi mistään, mutta hae apua. Se helpottaa, usko pois. Maailma on taas hiukan valoisampi paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani kokemastasi ap. Sinulla todellakin on oikeus olla vihainen, äitisi on persoonallisuushäiriöinen. Isästäsi puhumattakaan. Keskusteluapu on se mitä nyt tarvitset.
Käsittele se nyt täydellisesti, joko itse ko asiasta lukemalla tai terapiassa. Nimenomaan se pitää käsitellä kunnolla, että sen voi sitten jättää taakseen.Itke ne kaikki itkemättä jääneet itkusi. Missään nimessä ei kannata jäädä kiinni uhrin moodiin. Sillä pilaa elämänsä.
Mieti asiat niin, mikä tuo sinulle mielenrauhan.Voi olla parempi, että pidät äitiisi etäisyyttä. Tsemppiä. ♥️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista. ❤
On mieltä avartavaa tajuta tämänkin ikäisenä, että minussa ei ollut lapsena mitään vikaa, vaikka koko lapsuuden sain kokoe haukkumista, lyttäämistä, alistamista, nolaamista, väkivaltaa, ahdistelua ja turvattomuutta.
Vielä kun rohkenen hakea apua ja puhua näistä asioista jollekin. Siihen ei ole enää niin iso kynnys, vaikka vähän on.
Ap
Soita lastensuojeluun?