Tunnusta noloutesi, josta et uskalla kertoa muille

Olen korkeakoulutettu helsinkiläinen ja liikun paljon porukoissa, joissa sekä korkea- että populaarikulttuurin kuluttaminen on erittäin tiedostettua. En ole koskaan uskaltanut kertoa kenellekään, että viikonloppuisin viinilasin äärellä saatan olla aivan fiiliksissä suomalaisista iskelmistä. Istun kuulokkeet korvilla ja jytään mukana.

Jostain syystä en vain pysty paljastamaan tätä puolta itsestäni muille. Kummallisinta on se, että pystyn kuuntelemaan ulkomaista iskelmää (iskelmän ja popin ero on hyvin liukuva), mutta kun se esitetään esimerkiksi espanjaksi, niin ei se tunnu hävettävältä ja juntilta. Vaikka tajuan, että espanjalaisen iskelmän sanat ovat aivan yhtä typerät kuin suomalaisen, niin se vain tuntuu jotenkin hienommalta, koska se on espanjalaista.

En siis voisi koskaan suositella ystävilleni esimerkiksi näitä. Ei kestäisi itsetunto.