Lapsen saaminen uuden miehen kanssa, kun edelliset on jo isoja.

Mä en ryhtyisi vauvarumbaan enää tuossa iässä. Omat lapseni sain alle kolmekymppisenä ja mulle oli heti selvää, että ei mitään iltatähtiä vaikka mies vaihtuisikin. No ei vaihtunut mutta nyt on ihanaa kun lapset on isoja eikä itse ole vielä ihan vanha. Mieti, mitä sinä haluat.

Sitä minä mietinkin. Mutta olen fifty-fifty tilanteeseen olen päätynyt tässä vaiheessa. En tietysti aiemmin ollut niissä aikeissa, että mieheni olisi vaihtunut. Jos olisin pystynyt edellisessä liitossa jatkamaan, lasten hankkiminen ei enää olisi tullut mieleenikään. Mutta tilanne on nyt muuttunut. Toisaalta on helpompi tilanne, kun lapset on jo isoja. Mutta ei se vauva ole yhtään mahdoton ajatus.

ap

Kuinka isoja niistä edellisistä miehistä tuli?

Mieti myös tilenne, että susta tuleekin yh. Sitten sulla on ne jo isot lapset ja ehkä pieni vauva. Tai vain ne isot lapset. 

Äitini sai lapsen uuden miehen kanssa kun olin 16 ja siskoni 15. Teinille se oli ainakin todella vaikea paikka. Inhosin koko ajatusta. Asiaa vaikeutti se, että äidin mies oli ja on hirveä kusipää. No onneksi eivät ole enää yhdessä. Pikkusiskopuoleni sen sijaan on ihana tyttö. Eli hyvää ja huonoa. Jos uusi miehesi ei ole kusipää, ei varmaan asia ole niin vaikea. N23

Minä olin 42v, isommat lapset 21v, 19v ja 12v kun kuopus syntyi.

Ihanaa aikaa kaiken kaikkiaan ja mies tietty into piukeana omasta ainokaisestaan:) Kuopus oli ja on kaikkien lemmikki ja hyvin jaksavat isot sisarukset edelleenkin viedä leffaan ja konsertteihin nuorinta vaikka ovat olleet jo vuosia omillaan. Koskaan ei ole pyydetty eikä vaadittu isosiskoja hoitamaan, me vanhemmat olemme hoitaneet kuopuksen siinä missä vanhemmatkin lapset aikanaan.

Ei tässä miehessä ole kusipään vikaa, onneksi. Mutta jos tuon näkökulman ottaa, että jos minusta tuleekin yh. Ei kai sitten kukaan alkaisi lapsia tekemäänkään?

AP

Minulla sama pohdinta. Mies ei välttämättä omaa lasta toivo. Minä ehkä toivoisin sisaruksen ainoalle lapselleni.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 13:46"]

Ei tässä miehessä ole kusipään vikaa, onneksi. Mutta jos tuon näkökulman ottaa, että jos minusta tuleekin yh. Ei kai sitten kukaan alkaisi lapsia tekemäänkään?

AP

[/quote]

Ei sun sen mukaan tarvi elää, mutta kyllä sekin pitää miettiä että jaksaako jos noin käy. Miehen on tosta helppo lähteä, sillä on vain yksi lapsi sun kanssa.

Minusta ei voi sanoa, että kymmenvuotiaat ovat jo isoja. Puberteetti vasta edessä. Kyllä tarvitsevat vanhempia vielä pitkään. Pienet tai isot lapset eivät tosin ole este uusille lapsille. Jos jaksaa huolehtia kaikista hyvin ja kaikkia lapsia kohdellaan tasapuolisesti, ei minusta ole estettä tehdä lisää. Myös perinteisissä perheissä on sellaisia, joiden pitäisi pidättäytyä lisälapsista, kun ei jakseta ilman erinäisiä tukia hoitaa nykyisiäkään.

Enhän toki sitä tarkoittanutkaan, että isommat lapseni eivät minua enää tarvitse. Tästä eteenpäin tarvitsevat varmasti enemmänkin, kun teini-ikäkin alkaa.

AP

Minä en jaksaisi enää aloittaa alusta vauvanhoitoa, kun lapset ovat jo isoja ja jos itse olisin tyytyväinen omaan lapsilukuuni. Ei missään nimessä kannata hankkia lasta vain miehen mieliksi.

miesserkkuni teki sellaisen tempun, että hän lapsettomana hinkui tyttöystävälleen, jolla oli kaksi murrosikäistä lasta, että haluaa vauvan. No sitten kun lapsi oli vasta parivuotias, serkkuni jätti perheensä eikä ole nyt vuosiin ollut missään tekemisissä lapsensa kanssa.

Ottakaa vaikka koira?

Sain pikkusiskon kun olin 10v. Oli kamalaa.