miks mun lapsi pelkää kaikkee ja on niin arka?

Se on synnynnäinen temperamenttipiirre tuo. Itsekin olen aina ollut luonnostani varovainen ja arka, ja sitä kautta sanoisin, että älä ainakaan anna lapsen ymmärtää että hänen arkuutensa olisi vika jota pitää hävetä ja yrittää koko ajan tsempata. Minun arkuuttani hyvin kovaääninen, ekstrovertti ja rohkea äiti ei ymmärtänyt yhtään ja arkuutta paljon enemmän lapsuuttani häiritsi se että koin ettei minua hyväksy edes oma äiti sellaisena kuin olen, vaan että olen aina vaan "vääränlainen lapsi". Ja ne kaikki kamalat harrastukset joihin minua pakotettiin kiusattavaksi, jotta "reipastuisin", äyh...

Katsopas kun se on hänen luontainen persoonallisuutensa. Voit nyt joko pilata lapsen elämää kohtelemalla arempaa lasta aivan väärin, eli pistät liian varhain liian pelottaviin tilanteisiin, karaiset, nolaat, mäkätät tmv.) tai voit käsittää juuri hänen persoonallisuutensa hienon ytimen, kunnioittaa sitä, etkä tee siitä minkäänlaista numeroa, et siis puhu lapsen arkuudesta muiden kuullen aivan kuin lapsi ei käsittäisi kuulemaansa vaan tuet hienotunteisesti ja ymmärrät häntä. Et pakota, olet rohkaiseva.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:33"]Se on synnynnäinen temperamenttipiirre tuo. Itsekin olen aina ollut luonnostani varovainen ja arka, ja sitä kautta sanoisin, että älä ainakaan anna lapsen ymmärtää että hänen arkuutensa olisi vika jota pitää hävetä ja yrittää koko ajan tsempata. Minun arkuuttani hyvin kovaääninen, ekstrovertti ja rohkea äiti ei ymmärtänyt yhtään ja arkuutta paljon enemmän lapsuuttani häiritsi se että koin ettei minua hyväksy edes oma äiti sellaisena kuin olen, vaan että olen aina vaan "vääränlainen lapsi". Ja ne kaikki kamalat harrastukset joihin minua pakotettiin kiusattavaksi, jotta "reipastuisin", äyh...
[/quote]mihin harrastuksiin sua pakotettiin?

Lapsesi on vään hirveän herkkä. Itse olin aivan samanlainen lapsena. Muistan sen kamalan yksinäisen tunteen kun kukaan ei ymmärtänyt minua.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:37"]Lapsesi on vään hirveän herkkä. Itse olin aivan samanlainen lapsena. Muistan sen kamalan yksinäisen tunteen kun kukaan ei ymmärtänyt minua.
[/quote]miten sua ei ymmärretty?

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:33"]

Se on synnynnäinen temperamenttipiirre tuo. Itsekin olen aina ollut luonnostani varovainen ja arka, ja sitä kautta sanoisin, että älä ainakaan anna lapsen ymmärtää että hänen arkuutensa olisi vika jota pitää hävetä ja yrittää koko ajan tsempata. Minun arkuuttani hyvin kovaääninen, ekstrovertti ja rohkea äiti ei ymmärtänyt yhtään ja arkuutta paljon enemmän lapsuuttani häiritsi se että koin ettei minua hyväksy edes oma äiti sellaisena kuin olen, vaan että olen aina vaan "vääränlainen lapsi". Ja ne kaikki kamalat harrastukset joihin minua pakotettiin kiusattavaksi, jotta "reipastuisin", äyh...

[/quote]

Olin juuri aikeissa kirjoittaa aivan samaa. Ap, varautuneisuus ei ole mikään vika. Yhtä hyvin joku voisi pitää sinun luonnettasi viallisena. Avarra maailmankuvaasi ja hyväksy ihmisten erilaisuus.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:33"]Se on synnynnäinen temperamenttipiirre tuo. Itsekin olen aina ollut luonnostani varovainen ja arka, ja sitä kautta sanoisin, että älä ainakaan anna lapsen ymmärtää että hänen arkuutensa olisi vika jota pitää hävetä ja yrittää koko ajan tsempata. Minun arkuuttani hyvin kovaääninen, ekstrovertti ja rohkea äiti ei ymmärtänyt yhtään ja arkuutta paljon enemmän lapsuuttani häiritsi se että koin ettei minua hyväksy edes oma äiti sellaisena kuin olen, vaan että olen aina vaan "vääränlainen lapsi". Ja ne kaikki kamalat harrastukset joihin minua pakotettiin kiusattavaksi, jotta "reipastuisin", äyh... [/quote]mihin harrastuksiin sua pakotettiin?

[/quote]

Kaikenlaisiin ryhmäjuttuihin ja liikunnallisiin. Olisin halunnut vaikka opetella soittamaan pianoa, mutta äitini mielestä minua piti reipastaa laittamalla sellaisiin jossa on pakko oppia esiintymään ja olemaan reippaampi. Kamalien kokeilujen listalla oli mm. yleisurheilukerho, näytelmäkerho, baletti ja erilaiset kesäleirit joille minut pakotettiin vaikka pelotti ja ahdisti ja inhotti. Entistä aremmaksi tulin joka pakottamisesta, koska noissa paikoissa minua vaan kiusattiin arkuuteni ja "rääpäleyteni" takia, minä kun epäonnekseni olin aran lisäksi vielä erittäin pienikokoinen rääpäle.

Miksi et hyväksy lastasi sellaisena kuin on?

Tuntuu, että häpeät lastasi. Ei hyvä kasvualusta lapselle.

Lapseni kun aloitti koulun niin sanoin että et jää sitten takarivin taaviksi. Sanoin että tunnilla ei mölistä turhia, viitataan ja jos kysytään niin vastaat reippaalla ja kuuluvalla äänellä. Käytös olikin huonoin numero välillä urheilun kanssa eli 8.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:38"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:37"]Lapsesi on vään hirveän herkkä. Itse olin aivan samanlainen lapsena. Muistan sen kamalan yksinäisen tunteen kun kukaan ei ymmärtänyt minua. [/quote]miten sua ei ymmärretty?

[/quote]

Ihmeteltiin miksi pelkään vieraita ihmisiä, ja varsinkin sitä miksi en voi sietää kovia ääniä. Sitäkään ei ymmärretty miten voin olla huono urheilussa ja hyvä kuvataiteessa. Ei tajuttu miksi herkkä musiikki saa minut itkemään. Vanhempani pelkäsivät mitä ihmiset minusta ja heistä ajattelivat, mutta en ole siitä katkera heille. Kun olin lapsi yli 20 vuotta sitten, herkkyyttä pidettiin yleisesti mielisairauden merkkinä. Vasta nyt 2010-luvulla on alettu tajuamaan, että herkkyys on oikeasti ihan vaan luonteenominaisuus, eikä mikään vika. Tosin asenteet ovat vieläkin tiukassa ja menee vielä monta sukupolvea ennenkuin herkkiä ihmisä aletaan oikeasti pitää ihmisinä.

Säästyypähän murtuneilta luilta ja huumekokeiluilta. Varovaisuus ei välttämättä ole huono piirre, jos sinä et pakottamalla tee siitä sellaista.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:50"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:38"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:37"]Lapsesi on vään hirveän herkkä. Itse olin aivan samanlainen lapsena. Muistan sen kamalan yksinäisen tunteen kun kukaan ei ymmärtänyt minua. [/quote]miten sua ei ymmärretty?

[/quote]

Ihmeteltiin miksi pelkään vieraita ihmisiä, ja varsinkin sitä miksi en voi sietää kovia ääniä. Sitäkään ei ymmärretty miten voin olla huono urheilussa ja hyvä kuvataiteessa. Ei tajuttu miksi herkkä musiikki saa minut itkemään. Vanhempani pelkäsivät mitä ihmiset minusta ja heistä ajattelivat, mutta en ole siitä katkera heille. Kun olin lapsi yli 20 vuotta sitten, herkkyyttä pidettiin yleisesti mielisairauden merkkinä. Vasta nyt 2010-luvulla on alettu tajuamaan, että herkkyys on oikeasti ihan vaan luonteenominaisuus, eikä mikään vika. Tosin asenteet ovat vieläkin tiukassa ja menee vielä monta sukupolvea ennenkuin herkkiä ihmisä aletaan oikeasti pitää ihmisinä.

[/quote]

Liioitteletkohan nyt vähän? :D ei kukaan pidä hiljaisuutta mielisairautena. Epäilisin lapseni mielenterveyttä silloin, jos hän yhtäkkiä purskahtaisi selittämättömästi itkuun monta kertaa päivässä ja saisi paniikkikohtauksen jos tulee sähkökatkos. Ei se ole normaalia, tuskin sinustakaan

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:51"]

Säästyypähän murtuneilta luilta ja huumekokeiluilta. Varovaisuus ei välttämättä ole huono piirre, jos sinä et pakottamalla tee siitä sellaista.

[/quote]

Minulle on sanottu tuota samaa! Jälkikäteen tuntuu ihan oudolta, että omassa lapsuudessa ja nuoruudessa rämäpäisyys ja kauhea ekstroverttisuus oli aikuistenkin mielestä niin in.

T. 5 & 12

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:52"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:50"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:38"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:37"]Lapsesi on vään hirveän herkkä. Itse olin aivan samanlainen lapsena. Muistan sen kamalan yksinäisen tunteen kun kukaan ei ymmärtänyt minua. [/quote]miten sua ei ymmärretty?

[/quote]

Ihmeteltiin miksi pelkään vieraita ihmisiä, ja varsinkin sitä miksi en voi sietää kovia ääniä. Sitäkään ei ymmärretty miten voin olla huono urheilussa ja hyvä kuvataiteessa. Ei tajuttu miksi herkkä musiikki saa minut itkemään. Vanhempani pelkäsivät mitä ihmiset minusta ja heistä ajattelivat, mutta en ole siitä katkera heille. Kun olin lapsi yli 20 vuotta sitten, herkkyyttä pidettiin yleisesti mielisairauden merkkinä. Vasta nyt 2010-luvulla on alettu tajuamaan, että herkkyys on oikeasti ihan vaan luonteenominaisuus, eikä mikään vika. Tosin asenteet ovat vieläkin tiukassa ja menee vielä monta sukupolvea ennenkuin herkkiä ihmisä aletaan oikeasti pitää ihmisinä.

[/quote]

Liioitteletkohan nyt vähän? :D ei kukaan pidä hiljaisuutta mielisairautena. Epäilisin lapseni mielenterveyttä silloin, jos hän yhtäkkiä purskahtaisi selittämättömästi itkuun monta kertaa päivässä ja saisi paniikkikohtauksen jos tulee sähkökatkos. Ei se ole normaalia, tuskin sinustakaan

[/quote]

En sanonut että hiljaisuus vaan herkkyys. Nuo on kaksi eri asiaa, vaikka monessa tapauksessa sivuavat toisiaan. 

Kokeile tehdä jotain "hurjaa" lapsesi kanssa perheen kesken. Katsokaa vaikka sellaisia vesikuplakävely(waterwalkers) videoita youtubesta. Se on "rämäpäistä" muttei kuitenkaan mitään pelottavaa. Lapsesi tarvitsee rohkaisua. Hän tarvitsee sinun tukeasi. En tiedä lapsesi harrastusta, mutta jos se on jokin pallopeli (jalis,koris,lentis...) niin hän saattaa pelätä palloa, että se tulee naamaan ja sattuu. Silloin voitte "opetella" pallon käsittelyä muovipallolla. Itse pienempänä(nyt 14v) pelkäsin kaikkia nahkapalloja. Olin muutenkin ujo.( Mutta rakastin juoksemista) Muistan kysyneeni äidiltäni, että onko minun pakko mennä kouluun, kun siellä pelataan kovilla palloilla. Minä olisin päässyt lomailemaan joka paikkaan, mutta kun varattiin etelän lomia, minä halusin jäädä suomeen. Minua pelotti. Oletko kysynyt lapseltasi pelkääkö hän jotain tiettyä asiaa? Mitä hän tuntee erilaisissa "riehakkaissa" tapahtumissa. Minut laitettiin terapeutille, koska olin liian ujo. Siellä ystävystyin toisen liian ujon kanssa. Pelasimme pöytä jalista. Tulimme rohkeammiksi. En sano että lastasi tarvitsisi laittaa terapiaan, mutta hänelle voisi esitellä jonkun toisen ujon. Kertoa ettei ole ainoa. Sitten on tuo pelko vessaan menemisestä. Minä pienenä kuvittelin vessassa asuvan punaisen lohikäärmeolion. Ja usein pelkäsin liukastuvani vessassa. Tai rikkovani jotain jos sattuisin kaatumaan. En oikein muista siitä, koska en enää pelkää sellaisia arkisia asioita. Jos vaikka kokeilisit sitä, että lapsellasi olisi koko ajan jonkin lainen yhteys sinuun. En tiedä, menetkö vessaan sisälle hänen mukanaan, mutta jos menet, kokeile olla oven ulkopuolella. En oikeastaan osaa enempää kertoa. Toivottavasti tästä oli apua :)

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:51"]

Säästyypähän murtuneilta luilta ja huumekokeiluilta. Varovaisuus ei välttämättä ole huono piirre, jos sinä et pakottamalla tee siitä sellaista.

[/quote]

Juuri päinvastoin varsinkin jos kotona ei kohdella hyvin ja hyväksytä. En puhu sis murtuneista luista.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:58"]

Kokeile tehdä jotain "hurjaa" lapsesi kanssa perheen kesken. Katsokaa vaikka sellaisia vesikuplakävely(waterwalkers) videoita youtubesta. Se on "rämäpäistä" muttei kuitenkaan mitään pelottavaa. Lapsesi tarvitsee rohkaisua. Hän tarvitsee sinun tukeasi. En tiedä lapsesi harrastusta, mutta jos se on jokin pallopeli (jalis,koris,lentis...) niin hän saattaa pelätä palloa, että se tulee naamaan ja sattuu. Silloin voitte "opetella" pallon käsittelyä muovipallolla. Itse pienempänä(nyt 14v) pelkäsin kaikkia nahkapalloja. Olin muutenkin ujo.( Mutta rakastin juoksemista) Muistan kysyneeni äidiltäni, että onko minun pakko mennä kouluun, kun siellä pelataan kovilla palloilla. Minä olisin päässyt lomailemaan joka paikkaan, mutta kun varattiin etelän lomia, minä halusin jäädä suomeen. Minua pelotti. Oletko kysynyt lapseltasi pelkääkö hän jotain tiettyä asiaa? Mitä hän tuntee erilaisissa "riehakkaissa" tapahtumissa. Minut laitettiin terapeutille, koska olin liian ujo. Siellä ystävystyin toisen liian ujon kanssa. Pelasimme pöytä jalista. Tulimme rohkeammiksi. En sano että lastasi tarvitsisi laittaa terapiaan, mutta hänelle voisi esitellä jonkun toisen ujon. Kertoa ettei ole ainoa. Sitten on tuo pelko vessaan menemisestä. Minä pienenä kuvittelin vessassa asuvan punaisen lohikäärmeolion. Ja usein pelkäsin liukastuvani vessassa. Tai rikkovani jotain jos sattuisin kaatumaan. En oikein muista siitä, koska en enää pelkää sellaisia arkisia asioita. Jos vaikka kokeilisit sitä, että lapsellasi olisi koko ajan jonkin lainen yhteys sinuun. En tiedä, menetkö vessaan sisälle hänen mukanaan, mutta jos menet, kokeile olla oven ulkopuolella. En oikeastaan osaa enempää kertoa. Toivottavasti tästä oli apua :)

[/quote]

Rauhotu. Kaikki ei ole samanlaisia piripäitä kuin sinä.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:51"]

Säästyypähän murtuneilta luilta ja huumekokeiluilta. Varovaisuus ei välttämättä ole huono piirre, jos sinä et pakottamalla tee siitä sellaista.

[/quote]

Niinpä. Minulla siitä tehtiin tosiaan huono piirre antamalla ymmärtää että olen vääränlainen. Ja minäpä tosiaan teininä sitten löysinkin viinan. Sen avulla minäkin pystyin olemaan rohkea ja ekstrovertti, millaisen ajattelin ihmisen kuuluvan olla, ollakseen kelvollinen. Alkoholin suurkuluttjaa olinkin sitten lähes nelikymppiseksi asti, ja pääasiassa vain ollakseni samanlaisempi kuin muut, sopiakseni joukkoon. Keski-iässä vasta ymmärsin että olen hyvä sellaisena kuin olen ilman päihteitä, vaikken olekaan äitini ihanteiden mukainen.