Miehellä uusi nainen - vaimo hoitolaitoksessa

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:59"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:45"]

No mun äiti on hoitokodissa ja olen isälle sanonut, että ihan on vapaa hankkimaan uuden naisystävän, jos siltä tuntuu. Mistä sinä tiedät, ettei vaimo tiedä? Oletko kysynyt? Ja miksi miehen pitäisi olla yksin? Ja miksi erota sairaasta vaimosta? Olisi varmasti rankkaa ja turhaakin. Minunkin isä rakastaa äitiäni, mutta takaisin ei äiti ole kotiin enää tulossa, joten turhaan hän yksin on.

[/quote]

MInä en voisi olla miehen kanssa, joka rakastaa enemmän toista (vaimoaan) kuin minua. Haluan yhteisen kodin, en mitään salaliittoa.

[/quote]

Sitten sinä et varmaan tällaiseen kuvioon sekaanukaan. Toiset ymmärtää, että rakkautta on monenlaista ja sitä voi tuntea useaa henkilöä kohden.

Monilla varsinkin vanhemmilla ihmisillä ei ole tarvetta yhteiseen kotiin, mutta haluavat olla silti yhdessä. Ja rakkautta on monenlaista. Minä en ainakaan ryhdy ketään tuomitsemaan. Ikää on sen verran, että olennähnyt läheltä monta tilanetta. Kun yhtäkkiä oletkin 40 v puolisosi omaishoitaja, tai kun puolisosi on aivokuolleena, tai puolisosi sairastuu dementiaan 50 v, koska on ryypännyt aivonsa piloille(nainen). Tai jos vain olette edelleen rakkaat ystävät, mutta rakkaus on kuollut. Tai rakkaus jatkuu, mutta olette onnellesinpia eläessänne erillään.

Voi että sä olet lapsellinen, aloittaja, hohhoijaa. Mies sentään pysyy vaimonsa luona jollakin tapaa, siis ilmeisesti, eli ei ole jättänyt ihan yksin. Kuka tahansa kumppaniaan rakastava suorastaan antaisi siunauksensa terveemmälle osapuolelle ELÄÄ omaa elämäänsä jossain tommosessa tilanteessa. Mieshän toimii juuri niinkuin "pitääkin", vaikka saisihan sitä halutessaan olla vain sairaalavuoteen vierellä, ei sekään väärä valinta ole. Mutta hän siis ei hylkää vaimoa, vaan käy tämän luona ja on tukena, mutta samalla jatkaa itse elämäänsä, koska se nyt vaan on elävän ihmisen mieli tehdä niin. Pitääkö miehen olla esim. loppuelämä ilman toisen ihmisen läheisyyttä, nainenhan saattaa maata hoitokodissa vielä seuraavat 20 vuotta. Kuka vaatisi sellaista, jos rakastaa.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:24"]

Voi että sä olet lapsellinen, aloittaja, hohhoijaa. Mies sentään pysyy vaimonsa luona jollakin tapaa, siis ilmeisesti, eli ei ole jättänyt ihan yksin. Kuka tahansa kumppaniaan rakastava suorastaan antaisi siunauksensa terveemmälle osapuolelle ELÄÄ omaa elämäänsä jossain tommosessa tilanteessa. Mieshän toimii juuri niinkuin "pitääkin", vaikka saisihan sitä halutessaan olla vain sairaalavuoteen vierellä, ei sekään väärä valinta ole. Mutta hän siis ei hylkää vaimoa, vaan käy tämän luona ja on tukena, mutta samalla jatkaa itse elämäänsä, koska se nyt vaan on elävän ihmisen mieli tehdä niin. Pitääkö miehen olla esim. loppuelämä ilman toisen ihmisen läheisyyttä, nainenhan saattaa maata hoitokodissa vielä seuraavat 20 vuotta. Kuka vaatisi sellaista, jos rakastaa.

[/quote]

Mikä siinä erossa on niin vaikeaa? Jos itse makaan joskus laitoksessa ja mies pettää, lapset varmasti kertovat siitä minulle. Tietävät nimittäin hyvin kantani pettämiseen. Se on silloin eron paikka. Vai ovatko miehet vain ahneita loisia, jotka pelkäävät rahojen puolesta eivätkä siksi uskalla erota?

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:05"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:59"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:45"]

No mun äiti on hoitokodissa ja olen isälle sanonut, että ihan on vapaa hankkimaan uuden naisystävän, jos siltä tuntuu. Mistä sinä tiedät, ettei vaimo tiedä? Oletko kysynyt? Ja miksi miehen pitäisi olla yksin? Ja miksi erota sairaasta vaimosta? Olisi varmasti rankkaa ja turhaakin. Minunkin isä rakastaa äitiäni, mutta takaisin ei äiti ole kotiin enää tulossa, joten turhaan hän yksin on.

[/quote]

MInä en voisi olla miehen kanssa, joka rakastaa enemmän toista (vaimoaan) kuin minua. Haluan yhteisen kodin, en mitään salaliittoa.

[/quote]

Sitten sinä et varmaan tällaiseen kuvioon sekaanukaan. Toiset ymmärtää, että rakkautta on monenlaista ja sitä voi tuntea useaa henkilöä kohden.

[/quote]

Mitä rakkautta on viedä vaimo laitokseen ja käyttää vaimon omaisuutta kuin omaansa?

Näitä draamoja hoitopaikoissa päivittäin käsitellään. Ei se ole iästä kiinni.
.

Hemmetti vie, nyt minunkn täytyy puuttua tähän. Kyllä mun suhteeni puolisooni on seksuaalista yhdyntää syvempi. En ole mieheni kanssapelkästään sen kullin vuoksi, vaan kyllä se kahden ihmisen yhteinen elämä vaatii muutakin. Mutta luottamus ja toiseen pettyminen on eri asioita, mutta kyllä sen luottamuksen voi pettää muutenkin. Ja kuka tietää, mitä pariskunnat näistä asioista ovat keskustelleet ja sopineet. Minä en ainakaan eroaisi miehestäni jonkun satunnaisen panon takia. 

Uskollinen aviopuoliso odottaa oman avioliittolupauksensa mukaan toisen kuolemaan saakka, ennenkuin etsii rinnalleen toisen ja alkaa tämän kanssa elämään.

On aivan oikein sen hoitokodissa elävän puolison tietää, jos häntä petetään, ja oikeus saada ero pettävästä aviopuolisosta, sillä pettäminen on avioRIKOS, eikä ole millään verukkeella hyväksyttävissä, vaikka täällä koko kanalauma yrittää selitellä, että joo, lapsetkin hyväksyvät isän pettävän äitiään. Aika välinpitämättömiä ja rakkaudettomia ovat sellaiset lapset, jotka sallivat äitiään selän takana petettävän. Voisinpa kuvitella sellaisten lasten itsekin pettävän omia puolisoitaan, ilman mitään hoitokotiepisodeja. Näitä pettämistä kannattaviahan täällä av:lläkin on pilvin pimein.

Itse olen tavannut vanhoja miehiä, jotka ovat käyneet sairaalassa vaimojaan syöttämässä vuosia, istuneet heidän seuranaan ja olleet uskollisia loppuun saakka, vaikka varaa olisi ollut lentää maapalloa ristiin rastiin ja ottaa vaikka useampikin jalkavaimo. Kunnioitan suuresti näitä vanhoja miehiä ja heidän käytöstään. He puhuivat vaimoistaan erittäin ihanasti ja uskon, että kaipaus oli suuri, ja se piti myös heitä uskollisina. Heillä oli todella kaunis parisuhde!

Jos itse joutuisin hoitokotiin, en sallisi puolisolleni pettämistä. Tiedän, että ihminen voi olla ilman seksiäkin, se on täysin valintakysymys. Ihmisiä voi olla ympärillä muutenkin kuin pettämiskumppanina, joten yksinäisyyskin on vain veruke. Ja joutuuhan se hoitokodissakin oleva olemaan yksin. Mikä oikeus silloin toisella olisi erivapauksin parisuhteessa? Samoin ajattelisin, jos mieheni joutuisi hoitokotiin. En voisi pettää häntä, vaikka joutuisin elämään vuosikausia yksin. Olisi todella kaksinaamaista mennä puolison luo käymään samalla tietoisena siitä, että kotona on jo toinen! Siis en tiedä mitään kaksinaamaisempaa kuin pettäminen! Avioliittoa solmittaessa kumpikin puoliso lupaa toisilleen sekä olla uskoillinen että elää uskollisena kaikki myötä- ja vastoinkäymiset, joihin myös hoitokotiin joutuminen luetaan. Ei ole mitään erivapautta pettää. Jos pettää, on toisella oikeus tietää ja ottaa avioero.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:42"]

Oletko kysynyt mitä mieltä vaimo on asiasta. Saattaa olla, että asialle on hänen suostumus.

[/quote]

Niinpä. Mulla on geeneissä jonkinasteinen alttius erääseen sairauteen, ja olen erikseen toivonut mieheltäni, että jos joudun hänen vielä ollessaan virkeässä iässä laitokseen, etsisi hän naisyhtävän mulle mitään kertomatta ja kävisi mua katsomassa niin puoliso yleensä käy. Hän saisi elää "siviilissä" täyttä elämää ja minä olla laitoksessa onnellinen.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:40"]

Näitä draamoja hoitopaikoissa päivittäin käsitellään. Ei se ole iästä kiinni. .

[/quote]

 mun ukki oli kustasukkainen mummosta, kun mummo kävi tervehtimässä entistä naapuria viereisessä huoneessa, kun pappa oli nukahtanut. Viereisen huoneen mieheltä oli molemmat jalat amputoitu, ja oli lähes sokea. Pappa heräsi, ja väitti ettei mummo hänestä välitä.... Tällöin olivat olleet nimisissa 62 vuotta...

Aviorikosta ei laki tunne. 

Älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi.

ja jos nainen on juonut aivonsa pihalle, tuottanut suurta tuskaa perheelleen käytöksellään, ja joutunut hoitokotiin, niin pitääkö miehen elää yksin loppuelämänsä? Mies ei halua vaimoaan hylätä.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:40"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:05"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:59"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 21:45"]

No mun äiti on hoitokodissa ja olen isälle sanonut, että ihan on vapaa hankkimaan uuden naisystävän, jos siltä tuntuu. Mistä sinä tiedät, ettei vaimo tiedä? Oletko kysynyt? Ja miksi miehen pitäisi olla yksin? Ja miksi erota sairaasta vaimosta? Olisi varmasti rankkaa ja turhaakin. Minunkin isä rakastaa äitiäni, mutta takaisin ei äiti ole kotiin enää tulossa, joten turhaan hän yksin on.

[/quote]

MInä en voisi olla miehen kanssa, joka rakastaa enemmän toista (vaimoaan) kuin minua. Haluan yhteisen kodin, en mitään salaliittoa.

[/quote]

Sitten sinä et varmaan tällaiseen kuvioon sekaanukaan. Toiset ymmärtää, että rakkautta on monenlaista ja sitä voi tuntea useaa henkilöä kohden.

[/quote]

Mitä rakkautta on viedä vaimo laitokseen ja käyttää vaimon omaisuutta kuin omaansa?

[/quote]

Mitä omaisuutta? Kyllä se vaimon omaisuus menee ihan hoitokuluihin. Laitoshoito on todella kallista. Ja vaimo pääsi hoitokotiin, niihin on kuule todella vaikea edes päästä. Tuntuu, että kommentoijilla ei ole mitään omakohtaista kokemusta asiasta. Mies käy joka päivä vaimon luona, kellään muulla ei niin usein vierailla.

Ehdottomasti ei niin kauan, kun oma avioliittoon vihitty puoliso elää.

Kumoikin on luvannut toisilleen olla uskollinen "kunnes kuolema heidät erottaa" ja siitä on pidettävä kiinni, oli tilanne mikä tahansa.

Tuolla "juu, kyllä sitä ei tarvitse yksin elää" -verukkeella voi sitten oikeuttaa petämiset myös, jos puoliso asuu eri maassa esim työn takia pitkiä aikoja, eikä ole noin vain saatavilla seksiä. "Eihän sitä nyt tarvitse selibaatissa yksin elää!"  Siinäpä teille oikeutusta pettää! Samanlaista yksi elämistä ja selibaatissa oloa se on, jos puoliso on hoitolaitoksessa.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:33"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:24"]

Voi että sä olet lapsellinen, aloittaja, hohhoijaa. Mies sentään pysyy vaimonsa luona jollakin tapaa, siis ilmeisesti, eli ei ole jättänyt ihan yksin. Kuka tahansa kumppaniaan rakastava suorastaan antaisi siunauksensa terveemmälle osapuolelle ELÄÄ omaa elämäänsä jossain tommosessa tilanteessa. Mieshän toimii juuri niinkuin "pitääkin", vaikka saisihan sitä halutessaan olla vain sairaalavuoteen vierellä, ei sekään väärä valinta ole. Mutta hän siis ei hylkää vaimoa, vaan käy tämän luona ja on tukena, mutta samalla jatkaa itse elämäänsä, koska se nyt vaan on elävän ihmisen mieli tehdä niin. Pitääkö miehen olla esim. loppuelämä ilman toisen ihmisen läheisyyttä, nainenhan saattaa maata hoitokodissa vielä seuraavat 20 vuotta. Kuka vaatisi sellaista, jos rakastaa.

[/quote]

Mikä siinä erossa on niin vaikeaa? Jos itse makaan joskus laitoksessa ja mies pettää, lapset varmasti kertovat siitä minulle. Tietävät nimittäin hyvin kantani pettämiseen. Se on silloin eron paikka. Vai ovatko miehet vain ahneita loisia, jotka pelkäävät rahojen puolesta eivätkä siksi uskalla erota?

[/quote]

Mitä sä selität, paremminkin käkätät. Kyllä mä ainakin jättäsin tommosen kuin sinä jo silloin, kun olisit täysissä voimissa, sen sijaan avarakatseisempien ihmisten kesken aloituksen kuvio ei ole mitenkään kovin ihmeellinen. Rankka varmasti, mutta omalla tavallaan se voi olla kauniskin, ja etenkin jos et voi tietää, mitä ovat sopineet keskenään. Siinä ei täysin hylätä, mutta eletään myös -kuten ymmärrettävää onkin- omaa itseä ajatellen. En mä jaksa noin yksinkertaiselle alkaa tämän enempää asiaa vääntää, muuta kuin että mies varmaankin välittää aidosti vaimostaan, mutta on helppoa käsittää se ratkaisu siinä rinnallakin.

Jos joku asuu hoitolaitoksessa, niin se tarkoittaa pysyvää ratkaisua. Eli ei tule enää koskaan kotiin. Sama jos puoliso muuttaa pysyvästi ulkomaille. Kyllä minä siinäkin tapauksessa hyväksyisin oman elämän. Molemmissa tapauksissa yhteiselo on tavalla tai toisella loppunut. Jotkut ei viihdy yksin. 

Mä ainakin toivoisin että miehelläni olisi joku, jos joutuisin hoitokotiin. Niin ei mun tarttisi murehtia sen puolestakin vielä.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:48"]

Aviorikosta ei laki tunne. 

Älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi.

ja jos nainen on juonut aivonsa pihalle, tuottanut suurta tuskaa perheelleen käytöksellään, ja joutunut hoitokotiin, niin pitääkö miehen elää yksin loppuelämänsä? Mies ei halua vaimoaan hylätä.

[/quote]

Niin, ei enää ole maallisessa laissa, aiemmin oli, mutta Jumalan laista sitä ei saa pois millään ihmiskonsteilla. Siellä se on aviorikoksena ja pysyy, ja se on tätä maallista lakia paljon ylempi auktoriteetti, lopulta! MINÄ en ole se tuomari, mutta "Haureelliset Jumala tuomitsee" sanoo Raamattu hyvin yksiselitteiseti, ja siellä varoitetaan haureudesta ja aviorikoksista, ettei sellaiset peri Taivasten valtakuntaa. "Älåä tee huorin"!" Yksi kymmenestä käskystä. Jos ylipäätään uskoo Jumalaan. Sitähän nämä avioliittolupauksia tekevät eivät kaikki tee, vaan pitävät oikeutenaan pettää minkä salaa pystyvät. Ja vielä suosittelevat muillekin pettämistä. Sitten näitä hautajaisissa pökitään oikein väen voimalla Taivaaseen, vaikka sinne eivät aviorikosten tekijät pääse. Se lukee Raamatussa, jossa on myös tuo, että aviopuolison tulee olla uskollinen puolisolleen, kunnes heidät oikeasti kuolema erottaa. Vasta silloin on on leski oikeutettu ottamaan toisen.

Minun äidilläni oli nuoruudessaan joku elämää suurempi rakkaus, mutta jostain syystä tiet veivät kuitenkin erilleen. Sitten äitini meni isäni kanssa naimisiin ja he ehtivät olla naimisissa melkein 30 vuotta, vaikka isä oli leskimies ja äitiä 16 vuotta vanhempi. Isän kuoleman jälkeen äiti oli yrittänyt saada yhteyden tuohon nuoruutensa elämää suurempaa rakkauteen, mutta hän oli ehtinyt jo kuolla. 

Isällä oli ollut jotain toisia naisia kun äiti oli raskaana. Ja muistan itsekin pikkulapsena olleeni mukana jollain reissulla isän kanssa, jossa taidettiin käydä paneskelemassa jotain entistä heilaa. En silloin tietenkään ymmärtänyt, vasta jälkeenpäin osasin yhdistellä asioita. Silti äiti hoiti isää hänen viimeiset vuotensa, kun hän kaaduttuaan mursi lonkkansa ja jäi loppuvuosiksi pyörätuoliin. Joskus äiti kertoi isän vanhoilla päivillä katuvansa kovasti ja itkeneen niitä toilailujaan, ja äiti lohdutti että hän on ollut onnellinen. Minusta tuo oli oikeaa rakkautta.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:53"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:33"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:24"]

Voi että sä olet lapsellinen, aloittaja, hohhoijaa. Mies sentään pysyy vaimonsa luona jollakin tapaa, siis ilmeisesti, eli ei ole jättänyt ihan yksin. Kuka tahansa kumppaniaan rakastava suorastaan antaisi siunauksensa terveemmälle osapuolelle ELÄÄ omaa elämäänsä jossain tommosessa tilanteessa. Mieshän toimii juuri niinkuin "pitääkin", vaikka saisihan sitä halutessaan olla vain sairaalavuoteen vierellä, ei sekään väärä valinta ole. Mutta hän siis ei hylkää vaimoa, vaan käy tämän luona ja on tukena, mutta samalla jatkaa itse elämäänsä, koska se nyt vaan on elävän ihmisen mieli tehdä niin. Pitääkö miehen olla esim. loppuelämä ilman toisen ihmisen läheisyyttä, nainenhan saattaa maata hoitokodissa vielä seuraavat 20 vuotta. Kuka vaatisi sellaista, jos rakastaa.

[/quote]

Mikä siinä erossa on niin vaikeaa? Jos itse makaan joskus laitoksessa ja mies pettää, lapset varmasti kertovat siitä minulle. Tietävät nimittäin hyvin kantani pettämiseen. Se on silloin eron paikka. Vai ovatko miehet vain ahneita loisia, jotka pelkäävät rahojen puolesta eivätkä siksi uskalla erota?

[/quote]

Mitä sä selität, paremminkin käkätät. Kyllä mä ainakin jättäsin tommosen kuin sinä jo silloin, kun olisit täysissä voimissa, sen sijaan avarakatseisempien ihmisten kesken aloituksen kuvio ei ole mitenkään kovin ihmeellinen. Rankka varmasti, mutta omalla tavallaan se voi olla kauniskin, ja etenkin jos et voi tietää, mitä ovat sopineet keskenään. Siinä ei täysin hylätä, mutta eletään myös -kuten ymmärrettävää onkin- omaa itseä ajatellen. En mä jaksa noin yksinkertaiselle alkaa tämän enempää asiaa vääntää, muuta kuin että mies varmaankin välittää aidosti vaimostaan, mutta on helppoa käsittää se ratkaisu siinä rinnallakin.

[/quote]

Olen tuon edellisen kommentoijan kanssa täysin samaa mieltä ja ihmettelen, miten törkeäksi muuttuu puhuttelu heti, kun joku sanoo, ettei halua tulla petetyksi, edes salaa. Minulle on tärkeää, että myös mieheni pitää avioliittolupauksensa PYHÄNÄ, eikä ole valmis rikkomaan sitä edes silloin, jos joutuu elämään yksin, jos sairastuisin niin, että kotona hoito olisi mahdotonta. Hän on aviolupauksestaan vastuussa Jumalalle, samoin minä, joten mikään laitoshoito ei ole oikeutus aviorikoksille, ei, vaikka koko ympäröivä maailma huutaisi pettämisen oikeutusta. Sitä ei ole ja piste. Silloin on vain valittava se polku, jossa käy mahdollisimman paljon puolisonsa luona tai keksii jotain muuta ajankulua itselleen, jos puolisosta ei ole enää edes juttukaveriksi. Rakkaus ei petä toista, ei salaa eikä julkisesti, vaan on uskollinen, kunnes on oikeasti vapaa. Uskollinen ja rakastava puoliso ei myöskään hylkää aviopuolisoaan tämän sairastuessa vakavasti, vaan on rinnalla uskollisena, loppuun saakka. Silloin on myös hyvä omatunto ja hyvä mieli ja kiitollinen olo siitä, että sai viedä rakkaansa loppuun saakka, ja on vapaa valitsemaan, kuinka jatkaa eteenpäin. Hyvin moni jatkaa oman elämänsä loppuun saakka yksin, mikä on paras tapa pitkän avioliiton jälkeen, mutta täysin hyväksyttyä on etsiä uusi puoliso, kun on leskeksi jäänyt.

Onneksi kaikki eivät usko mihinkään jumalolontoihin. Se on niin epälooginen soppa, että sen voi vain uskoa, koska ei sitä kukaan järjellä tajuta voi. Ja jos maailma on jumalan luoma, samoin kaikki täällä tapahtuu hänen tahdostaan, niin kyllä se jumala on sitten todella sairasmielinen, paha ja julma. Onneksi en tunne koko tyyppiä.

Ymmärrän miehen ratkaisun. Sairastan itse vaikeaa etenevää sairautta ja toivon mieheni löytävän uuden kumppanin jos joudutaan samaan tilanteeseen kuin ap:n sukulainen. Kyllä minulle miehenkin hyvinvointi on tärkeää vaikka itse olen sairas.