Miten terveitä terveimmät terapiassakävijät ovat
Tai mt-lääkkeiden syöjät? Pitääkö olla kuitenkin selvästi sairas syödäkseen mömmöjä.
Kommentit (29)
Mä tunnen yhden ihmisen, joka käy 2 kertaa viikossa terapiassa, toinen joku kognitiivinen ja toinen psykoanalyysi. Mies on merkittävästi terveempi henkisesti kuin minä, joka en ole ikinä käynyt terapiassa tai kokenut tarvetta siihen. Olen kyllä nyt alkanut miettiä, että pitäisköhän minunkin. Jos kerran viikossa selittää ummet ja lammet psykologille, kyllä kai siinä pikkuhiljaa alkaa itsekin huomata oman ajattelunsa ja tunne-elämänsä ongelmat.
Kysyjä ei ainakaan ole terve, vaikuttaa aika vajaalta päästään
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:16"]
Moni terapiassa käyvä on paljon terveempi kuin siellä käymätön :D. Se, että joku EI käy terapiassa, ei millään lailla takaa, että on terve. Onhan niitä esimerkkejä ihmisistä, joiden elämä on niin rikki että mt-avun tarve loistaa pitkän matkan päähän, mutta pitävät jonkinlaisena kunnia-asianaan olla hankkimatta apua. Silloinhan lakkaisi olemasta "terve" - eikä voisi enää yrittää halventaa niitä, jotka ovat tarpeeksi fiksuja puhumaan tarvittaessa ammattilaisille :D.
[/quote]
Ja on myös paljon niitä, joilla ei ole varaa saada mt-diagnoosia esim siksi, että on lapsia tai muuten huoli siitä, että leimautuu hulluksi.
Alkuperäiseen kysymykseen vastaus: täysin terveitä (jos nyt ihmisiä voi terveisiin ja sairaisiin luokitella). Jos ihminen käy läpi esim. puolison äkillisen kuoleman, lapsen kätkytkuoleman yms. ja käyttää terapiaa surun työstämiseen, ei se tee hänestä sairasta.
Minä käyn terapiassa ja olen ollut koko sen ajan töissä normaalisti esimiestehtävissä. En usko, että työkaverit pitävät minua erityisen sairaana. Ilman terapiaa en jaksaisi niin hyvin.
Onko ihminen, joka joutuu ottamaan lääkettä päänsärkyyn, täysin sairas vai täysin terve? Myös mielialalääkkeitä, nukahtamislääkkeitä ym. määrätään kuureittain kriisissä oleville, jotka ovat muuuten terveitä. On terveyden merkki, että pystyy hakeutumaan hoitoon.
Jos minulla olisi ylimääräistä rahaa, sijoittaisin sen terapiaan. Mikä ihana ja vapauttava ajatus, että voisi käydä kaikki menneisyyden vaikeat asiat läpi jonkun empaattisen ja ehdottoman vaitiolovelvollisen ihmisen kanssa.
Oletan, että on aika paljonkin terapiassa kävijöitä, jotka ovat sekä fyysisesti että psyykkisesti terveitä, mutta haluavat oppia tuntemaan itseään paremmin. Meillä monella on paljonkin miksi-kysymyksiä, joihin emme itse pysty löytämään vastausta. Asiantuntijan kanssa keskustelu avaa uusia näkökulmia ja sitä kautta monet kysymykset voivat saada vastauksen. Olen itsekin harkinnut silloin tällöin ajan varaamista terapeutille juurikin itsetuntemuksen lisäämiseksi, mutta en ole sitä tehnyt, koska ajattelen, että sairailla on etuoikeus hoitoon, ei terveellä.
Monella alalla käydään työnohjauksessa, ei niinkään terapiassa. Psykoterapiakoulutukseen kuuluu oma terapia, työssä sitten työnohjaus. Työnohjaus ei ole varsinaista terapiaa, vaan keskustelua työssä tapahtuneista asioista. On hyvä purkaa taakkaa, ettei jää itse vellomaan asiakkaiden ongelmiin.
Moni terapiassa käyvä on paljon terveempi kuin siellä käymätön :D. Se, että joku EI käy terapiassa, ei millään lailla takaa, että on terve. Onhan niitä esimerkkejä ihmisistä, joiden elämä on niin rikki että mt-avun tarve loistaa pitkän matkan päähän, mutta pitävät jonkinlaisena kunnia-asianaan olla hankkimatta apua. Silloinhan lakkaisi olemasta "terve" - eikä voisi enää yrittää halventaa niitä, jotka ovat tarpeeksi fiksuja puhumaan tarvittaessa ammattilaisille :D.