Onko kukaan samaa mieltä?

Mielestäni oikea kumppani ei ole sellainen, jossa on pitkä liuta pikkumiinuksia. Esim.:
- ei osoita hellyyttä (ei tosin omasta mielestäni edes pieni miinus)
- pelaa liikaa
- äkkipikainen
- ei osaa kokata
- vähän sotkuinen
- liian mukava muille naisille
MUTTA plussat: huumorintajuinen, kuuntelee, ei käytä väkivaltaa ja haluaa olla kanssani.

Minä itse väsyn nopeasti, jos joudun toimia aikuisen miehen kotitalouden opettajana, siivota perästä jäljet, katsomaan kun mies on flirtti vähän joka suuntaan ja käyttäytyy kuin teini, eli pelaa liikaa. Niin ja on äkkipikainen, eli nyt kaikki on hyvin ja vartin päästä saatetaan tapella kuin viimeistä päivää.

Miksi niin monien mielestä tuollainen on ok? :O itselläni on luonteen suhteen kovat vaatimukset, koska EN JAKSA pitää huolta aikuisesta ihmisestä. Ulkonäöltään mies saisi
olla ihan tavallisen söpö. Sellainen rauhallinen ja vaatimaton. Ei tekisi itsestään numeroa eikä rakastaisi liikaa omaa ääntään. Siis osaisi olla myös hiljaa.