Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Väitän: todellinen syy kotiäitiyteen monen kohdalla on pelko työelämää kohtaan.
26.01.2015 |
Varmaan tästä moni provosoituu, mutta seison väitteeni takana. Perustaen sen osittain omaan kokemukseeni ja tuttavista tehtyihin havaintoihin.
Minä olen astumassa työlämään nyt opintojen päätyttyä. Ja täytyy myöntää, että työelämän paineet, kilpailu jne. hirvittää. Ei tunnu olevan vaadittavaa itseluottamusta ja työnhallintakin on niin vähäistä vielä. Muutama vastaavassa tilanteessa oleva onkin tehnyt helpon ratkaisun ja ajoittanut lasten hankinnan tähän saumaan. Enkä missään nimessä väitä, että olisi ainoa syy lasten hankinnalle, mutta osasyy. Esim. yksi mietti ääneen aikaisemmin sitä, että on niin huono työllisyystilanne, että tuntuu edes turhalta lähteä hakemaan töitä, kun kokeneemmat vievät ne kuitenkin. Pian tämän jälkeen olikin raskaana.
Samoin muutama fanaattinen kotiäiti, joka paatostaa lasten kotihoidon tärkeyttä ja muuta vastaavaa. Heiltäkin on tullut sellaisia lipsautuksia, jotka tukevat väitettäni. Esim. yksi pahimman luokan paatostaja ja työssäkäyvien äitien syyllistäjä paljasti pikkuhiprakassa, että olisi halunnut lähteä opiskelemaan tiettyä alaa, muttei päässyt kouluun. Sitten "tulikin" hankittua lapsia, aikalailla kolmen vuoden välein. Edelleen haaveilee tästä ammatista, mutta ei uskalla hakea, kun ei usko pääsevänsä. Tätä ei tietenkään mainitse niitä facebookin kotiäitiyspaatoksia postaillessaan.
Eli väitän, että monille näistä työelämään liittyvistä peloista kärsiville naisille, perheen perustaminen on turvallinen ja helppo ratkaisu. Ei tuossa elämäntyylissä kait mitään väärää ole, tapa se on sekin elää. Mutta ei ole ehkä ihan reilua sitten paatostaa ja purkaa omaa katkeruuttaan naisiin, jotka ovat tämän pelon voittaneet. Ja entäs vastaavista peloista kärsivät miehet? Heille ei taida olla yhtä hyväksyttävää syytä "paeta" työelämää ja siihen liittyviä pelkoja.
Mielipiteitä?
Kommentit (59)
Minä pelkäsin äitiysvapaalta töihin palatessani sitä, että miten työnantaja joustaa perheellisen kohdalla esimerkiksi neuvolakäynneistä ja muista "pakollisista". Oma lähiesimies on täysi mulkku, katkera koska on lapseton, mutta silti yhteistyö on toiminut kun pari kertaa ärähdin asiattomuuksista. Kaipa nuo firmat useimmiten ymmärtävät, että ovat kusessa jos kohtelevat perheellisiä huonosti. Loppuu pian työntekijät ellei haluta palkata vain vastavalmistuneita tai ikäloppuja jotka ovat sitten kokoajan kipeänä ja juoruilevat+juonittelevat keskenänsä nuoret ulos talosta.
En yhtään ihmettele miksi osa pysyy mielummin kotona. Vaatii aikamoista päättäväistä asennetta ja luonteen lujutta uskaltaa sanoa työnantajalle rohkeasti vastaan jos tietää olevansa oikeassa. Tässä asiassa suomalaiset ovat kyllä turhan lampaita ja sehän näkyy sitten työhyvinvoinnissa ja masennustilastoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nyt taas tulee olo et ne koirat älähtää joihin kalikka kalahtaa, miksi muuten niin kiivaita ja jopa vihamielisiä kommentteja :)
Ihan hyvä pohdinta ja hyvistä motiiveista ap:lla, asiallinen keskustelu olisi ollut mukavaa mutta..
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 16:02"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:33"]
Mutta. Miksi oikeastaan tein tämän aloituksen? Ajattelin, että jos asiasta voitaisiin alkaa keskustella asiallisesti sen tabuarvo laskisi. Asia kun oikeasti on olemassa (kuten tässäkin ketjussa jotkut vastaajat myöntävät). Ja jos asiasta voitaisiin alkaa keskustella, ne naiset, jotka ovat pois työelämästä pelon takia voisivat saada apua. Ehkä työelämää voitaisiin muokata sallivammaksi, ymmärtäväisemmäksi ja empaattisemmaksi meitä arkoja kohtaan? Ehkä naisten asema miehiin nähden alkaisi pikkuhiljaa sitä kautta vahvistumaan eivätkä naiset olisi automaattisesti heikommilla, kuten tätä nykyä tunnetusti ovat.
[/quote]
Niin, eli sinä ilmeisesti lapseton nuori nainen haluaisit käyttää energiaasi muiden ihmisten elämän pohtimiseen vaikka kotiäitiys ei ole sulle mitenkään ajankohtainen? Olisi mielenkiintoisempaa, jos tekisit aloituksen aiheesta josta sulla on omakohtaista kokemusta, tai joka edes jotenkin koskettaisi sinun elämääsi.
Väistämättä tulee mieleen, että onkohan sulla lopputyö nyt tuskaisessa vaiheessa, ja koska silloin sitä ihminen keksii kaikenlaisia sijaistoimintoja ettei tarvitsisi pakertaa lopputyön kanssa. Kuten eksyy tänne av:lle pohtimaan kaikenlaista mitä päähän pälkähtää. :D
[/quote]
Entäpä jos kerron, että minulla on lapsi? Muuttaako se asian? Tarkoituksella jätin asian aloituksessa mainitsematta, ettei tämä mene siihen iänikuiseen kotiäidit vs. työäidit kinasteluun. Ja varmaan nyt kun asian mainitsin, pitää kertoa myös se, että lapsemme on ollut kotihoidossa 3 v. asti erinäisin järjestelyin. Tämä lapsen hoitoasian kun ei ole olennaisin pointti tässä aloituksessa. ap
Tein töitä ja opiskelin ennen lapsia 16 vuotiaasta 22 vuotiaaksi. Silloin syntyi esikoinen. Palasin vuosi sitten työelämään ja esikoinen täyttää kesällä 20v. Kaikki nämä vuodet olen ollu kotiäitinä koska olen halunnut itse kasvattaa lapseni. TArjota rakkautta, syliä, aikaa, terveellistä ruokaa ja elämyksiä. Halusin lapsia itsekkäistä syistä, halusin olla Äiti. En halunnut pissata ensinmäisiä askelia, sanoja yms. tärkeitä etappeja lasteni elämässä. Rakkaus lapsiani kohtaan on syy kotiäitiyteeni, ei mikään muu.
4 ihanan lapsen äiti
Tämä on ihan totta. Miehenä jäisin itse mielelläni piiloon kotiin lasten kanssa jos se olisi sallittua ja hyväksyttyä. Ehkä pian jäänkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vaan jätän tän tähän: "joka ikinen miespotilas katui tätä – kaivattiin lasten nuoruutta ja puolison kumppanuutta. Naisetkin puhuivat asiasta, mutta eivät yhtä paljon, koska vanhemmassa sukupolvessa miehet vielä elättivät perheen. Kaikki surivat syvästi liian suuren osan elämästä kulumista työntekoon."
Miettikääs mammat, velat, uraohjukset ym. tätä: kadutteko kuolinvuoteellanne enemmän sitä, että ette työskennelleet riittävästi, olleet tuottava yhteiskunnan jäsen ja pitäneet bruttokansantuotteen ja talouden rattaita pyörimässä? Vai sitä, ettette viettäneet aikaa elämänne tärkeimpien ihmisten (=perhe/ystävät) kanssa? Hmmmmmm..... Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin!
t. kotiäiti vielä hetken :)
Sama juttu täällä. Olen mies ja vaimo pakottaa. Uhkaa jättää jos en löydä töitä. Minä haluan olla kotona lasten kanssa ja hoitaa heitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 16:11"]
Entäpä jos kerron, että minulla on lapsi? Muuttaako se asian? Tarkoituksella jätin asian aloituksessa mainitsematta, ettei tämä mene siihen iänikuiseen kotiäidit vs. työäidit kinasteluun. Ja varmaan nyt kun asian mainitsin, pitää kertoa myös se, että lapsemme on ollut kotihoidossa 3 v. asti erinäisin järjestelyin. Tämä lapsen hoitoasian kun ei ole olennaisin pointti tässä aloituksessa. ap
[/quote]
Muuttaa, totta kai se muuttaa asioita. Siinä valossa, ettet olekaan äitiyttä halveksiva lapseton, joka on sitä mieltä että lapsia tekevät ne jotka eivät muuta osaa, ja jäävät kotiin koska eivät pärjää työelämässä, sinun tekstisi aukeaa eri tavalla.
Te kotiäidit, mietittekö ikinä avioeron riskiä? Kotiäitihän on pahimmillaan ihan kusessa erotilanteessa, varsinkin jos työnhaku pitää aloittaa nollasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 14:03"]Väitän, että olet väärässä. Ehkä sulla on noin mutta et voi sitä yleistää.
Mä väitän, että monilla syy on se, ettei saa sellaista työpaikkaa missä voisi olla pidempään. Joka vastaisi omia toiveita, taitoja ja koulutusta. On helppo jäädä johonkin työpaikkaan jos se on vakituinen, kokoaikainen ja palkka on sopiva ja vastaa sitä mitä itse on halunnut edes suunnilleen ja sijaitsee kohtuullisen työmatkan päässä. Jos näin ei ole, ei ole ihme, että nainen valitsee mieluummin kotiäitiyden rasittavan, keikka, pätkä, osa-aikaisuus, määräaikaisuus jne. kierteen sijaan.
[/quote]
Sinä väität ja puhut niiden puolesta mistä et tiedä mitään. Valitsin sen pätkätyön joka 70km per suunta ja määräaikaisuuden koska sellaista harvoin tarjolla. Kyllä kotiäitiys on liian helppo tie jos työ on liian rasittavaa ja kertoo ihmisestä jos ei viitsi yrittää. Ilmeisesti helppoa elää miehen palkkapussilla mikä täälläkin niin monista kommenteista tulee esille. Väite siitä että rakastaa lasta enemmän jäädessään kotiin on todella tekopyhää ja jälleen surkea yritys saada kotiäidit näyttämään paremmilta.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 18:30"]
Te kotiäidit, mietittekö ikinä avioeron riskiä? Kotiäitihän on pahimmillaan ihan kusessa erotilanteessa, varsinkin jos työnhaku pitää aloittaa nollasta.
[/quote]
Miten kotiäiti on kusessa avioerotilanteessa, kerrotko nyt ihan tarkalleen? Omaisuus menee avioliitossa puoliksi, ja itse asiassa kotiäidin tulot nousevat hänen jäädessään yksinhuoltajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 11:03"]
joo näin se on. mutta nyt mies pakottaa menemään töihin ja pelottaa kun en osaa mitään ja mietin olisko jotain kurssia tms missä oppia jotain...
t. äitimammanen
[/quote]hyvin sä tulet pärjäämään! parhaiten oppii töissä, miten se sananlasku meni jotenki näin "työ tekijäänsä opettaa"
onnea työnhakuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas tullut vastauksia ja laidasta laitaan.
Aloitusviestistä jäi uupumaan, (mutta teinkin lisäyksen), että en suinkaan tarkoita kaikkia kotiäitejä. Aihe on kuitenkin sellainen, että se aiheuttaa aina provosoitumista ja voimakasta reagointia. (Tämän kyllä tiesinkin).
Jos juuri sinä olet aidosti niiden lasten takia siellä kotona, niin eihän sinulla ole syytä suuttua tästä väitteestä. Sanoinhan, etten väitä tämän koskevan kaikkia. Mutta varmasti suurempaa osaa, mistä yleisesti puhutaan. Enkä myöskään sanonut, että tämä pohjautuu vain omaan kokemukseeni. Vaan myös havaintoihini tuttavapiirissä, joista mainitsin avauksessa vain muutaman.
Jotkut kateus-kortin peliin vedot ovat taas niin säälittävää argumentointia, etten jaksa lähteä edes kommentoimaan.
Mutta. Miksi oikeastaan tein tämän aloituksen? Ajattelin, että jos asiasta voitaisiin alkaa keskustella asiallisesti sen tabuarvo laskisi. Asia kun oikeasti on olemassa (kuten tässäkin ketjussa jotkut vastaajat myöntävät). Ja jos asiasta voitaisiin alkaa keskustella, ne naiset, jotka ovat pois työelämästä pelon takia voisivat saada apua. Ehkä työelämää voitaisiin muokata sallivammaksi, ymmärtäväisemmäksi ja empaattisemmaksi meitä arkoja kohtaan? Ehkä naisten asema miehiin nähden alkaisi pikkuhiljaa sitä kautta vahvistumaan eivätkä naiset olisi automaattisesti heikommilla, kuten tätä nykyä tunnetusti ovat.
Ja täsmennyksenä. En suinkaan väitä, että kaikkien kohdalla, mutta huomattavasti useamman, kuin joka asian myöntää. ap
joo näin se on. mutta nyt mies pakottaa menemään töihin ja pelottaa kun en osaa mitään ja mietin olisko jotain kurssia tms missä oppia jotain...
t. äitimammanen
Ei pidä omassa kaveripiirissäni (siis kotiäideissä, joihin tutustuin kun sain omat lapseni) paikkaansa. Lapset on saatu sen verran vanhoina, että kokemusta työelämästä jo on, MUTTA työsuhteet ovat olleet määräaikaisia. Kun kerran tiput siitä pätkätyökierteestä, niin takaisin on erittäin vaikea päästä, koska ne työt eivät käytännössä koskaan ole julkisessa haussa. Meillä monilla meni töissä ihan hyvin, kunnes mentiin "pilaamaan" uramme lisääntymällä.
Kaikki olemme opiskelleet joko uuden ammatin tai päässeet muuten takaisin työelämään, yksikään ei siihen paikkaan mistä lähti äitiyslomalle. Näin jälkeenpäin mietimme lämmöllä niitä kotivuosia, jotka saimme viettää lasten kanssa, ja toisiammekin näimme melkein joka päivä, hoidimme lapsia yhdessä. Ne olivat onnellisia vuosia, ja vaikka työttömyys silloin stressasikin, olen vuosi vuodelta enemmän sitä mieltä, että ne saattoivat olla jopa elämäni parasta aikaa. Niin täynnä rakkautta, hoivaa, iloa, kiireetöntä ja yhteisöllistä elämistä. Niistä vuosista saa voimaa työelämäänkin.
Itsellä on kaksi lasta, kummankin kanssa olin aikanaan 3 vuotta kotona ja siinä välissä muutaman vuoden töissä. Nostan hattua niille äideille,jotka jaksaa touhuta kotona lasten kanssa, minulla alkoi "seinät kaatua" päälle suunnilleen aina toisen vuoden kohdalla. Kun lapsi täytti 3 v ja aloitti päiväkodin, oli takaisin töihin pääsy helpotus - tietty samalla tuli syyllisyys ja huoli kun lapsi on vieraan hoidossa.
Ja en edes pidä työstäni.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 15:33"]
Mutta. Miksi oikeastaan tein tämän aloituksen? Ajattelin, että jos asiasta voitaisiin alkaa keskustella asiallisesti sen tabuarvo laskisi. Asia kun oikeasti on olemassa (kuten tässäkin ketjussa jotkut vastaajat myöntävät). Ja jos asiasta voitaisiin alkaa keskustella, ne naiset, jotka ovat pois työelämästä pelon takia voisivat saada apua. Ehkä työelämää voitaisiin muokata sallivammaksi, ymmärtäväisemmäksi ja empaattisemmaksi meitä arkoja kohtaan? Ehkä naisten asema miehiin nähden alkaisi pikkuhiljaa sitä kautta vahvistumaan eivätkä naiset olisi automaattisesti heikommilla, kuten tätä nykyä tunnetusti ovat.
[/quote]
Niin, eli sinä ilmeisesti lapseton nuori nainen haluaisit käyttää energiaasi muiden ihmisten elämän pohtimiseen vaikka kotiäitiys ei ole sulle mitenkään ajankohtainen? Olisi mielenkiintoisempaa, jos tekisit aloituksen aiheesta josta sulla on omakohtaista kokemusta, tai joka edes jotenkin koskettaisi sinun elämääsi.
Väistämättä tulee mieleen, että onkohan sulla lopputyö nyt tuskaisessa vaiheessa, ja koska silloin sitä ihminen keksii kaikenlaisia sijaistoimintoja ettei tarvitsisi pakertaa lopputyön kanssa. Kuten eksyy tänne av:lle pohtimaan kaikenlaista mitä päähän pälkähtää. :D