Suomesta on tulossa USA:n siirtomaa.

Natoon kuuluu 27 Euroopan maata plus USA. Jokaisella maalla on yksi ääni.

en halua, että venäjä sanelee mihin suomi saa kuulua ja mihin ei, joten tervemenoa Natoon vaan. Pysyypä ryssä rajan takana.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 19:31"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 19:28"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 19:19"]

Mieluummin USA kuin Venäjä.  

[/quote]Minä en halua Venäjää. En halua USA:ta. Haluan itsenäisen valtion nimeltä Suomi. Jos katotaan USAa yhteiskuntana, sehän on aivan hirveä. Siellä tuhannet lapset näkevät joka päivä nälkää. EU ja USA hierovat parhaillaan vapaakauppasopimuksia. Käytännössä se tarkoittaa, että amerikkalaisilla suuryrityksillä on oikeus puuttua Suomen lakeihin. Me emme saa antaa kallista maatamme toisen suurvallan pelinappulaksi. Kysyn vielä kerran: missä isänmaallisuus?? 

[/quote]

Melkein mieluummin antaisikin amerikkalaisten suuryritysten vaikuttaa Suomen lakeihin kuin antaa näiden suomelaisten "isänmaallisten" höyrypäiden ja tolvanoiden päättää asioista. 

[/quote]

Otapa kuule asioista selvää ennen kuin alat esittää "mielipiteitäsi". Todennäköisesti et tiedä mitään vapaakauppasopimuksesta. Ole hyvä ja lue allaoleva teksti, niin viisastut hieman:

TALOUS

Kumppani 8/2006

Vapaakauppasopimus köyhdytti Meksikon viljelijät

Naftan epäonnistuminen ja Yhdysvaltojen kyvyttömyys poistaa kauppaa vääristäviä tukiaisia on pakottanut miljoonat meksikolaiset pyrkimään Yhdysvaltoihin, kirjoittaa Anuradha Mittal

Anuradha Mittal

Lisää kommentti »

Kanadan parlamentin jäsenet Uudesta demokraattisesta puolueesta ja Bloc Quebecoisista olivat hiljattain koolla amerikkalaisten ja meksikolaisten parlamentaarikkojen kanssa. He julistivat yksituumaisesti Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen Naftan olevan "mantereen tragedia".

"Jos se olisi menestystarina, ei tarvittaisi aitaa, jonka Yhdysvallat haluaa pystyttää Meksikon vastaiselle rajalleen, eikä rajalle tarvittaisi sotilasvartiointia", Meksikon parlamentin jäsen Victor Suarez sanoi.

Yhdysvalloissa on pitkään käyty keskustelua 11 miljoonasta laittomasta siirtolaisesta, mutta keskustelussa unohdetaan ne rakenteelliset syyt, jotka ajavat miljoonia kodeistaan. Vapaakauppasopimukset lupaavat jäsenmailleen entistä enemmän työpaikkoja, ylijäämäistä kauppaa ja parempaa elintasoa, mutta todellisuus on toinen.

Meksiko on kasvattanut maissia 10 000 vuotta. Naftan piti tasoittaa eroja, ja sen artiklojen mukaan Meksiko avasi markkinansa Yhdysvaltojen tuonnille, myös maissille. Meksikolaiset maissinviljelijät eivät kyenneet kilpailemaan yhdysvaltalaisten suurtuottajien kanssa, jotka saavat suuret maataloustukiaiset. He saavat 7,8 miljardia euroa vuodessa, mikä on noin kymmenen kertaa Meksikon koko maatalousbudjetti vuonna 2000. Seurauksena oli laajamittainen maissin dumppaus Meksikon markkinoille, joiden arvo on 82-114 miljoonaa euroa vuodessa.

Ei olekaan yllättävää, että Naftan astuttua voimaan 1994 Yhdysvaltojen maissin vienti Meksikoon on kolminkertaistunut ja kattaa nyt kolmasosan maan markkinoista. Tämä on ajanut meksikolaiset viljelijät ahtaalle. Tuonnin kasvu on laskenut meksikolaisen maissin hintaa 70 prosenttia vuodesta 1994. Niille 15 miljoonalle meksikolaisviljelijälle, jotka olivat täysin maissin varassa, tämä on aiheuttanut suuren tulojen menetyksen, ja monet heistä ovat lähteneet mailtaan. YK:n maatalousjärjestön FAOn mukaan vuonna 1997 Meksikon väestöstä 47 prosenttia toimi maataloudessa. FAO arvioi luvun putoavan 18 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä.

Nafta on kaikkea muuta kuin "tasoittanut eroja". Se on asettanut meksikolaisviljelijät yhdysvaltalaisia heikompaan asemaan ja on merkinnyt heille kuolemantuomiota.

Vapaakauppasopimusten puolustajat puhuvat usein työpaikkojen luomisesta hehkuttaessaan Naftan menestystä. Yhdysvalloissa toimivan Economic Policy Instituten (EPI) mukaan alhaisen tuottavuuden ja tulotason työt lisääntyivät Meksikossa kyllä nopeasti 1990-luvun alusta. Mutta työsuhteisessa työssä olevien palkka laski vuoteen 1998 mennessä neljänneksellä ja itse itsensä työllistävien tulot putosivat 40 prosenttia. Lisäksi minimipalkka menetti viime vuosikymmenellä puolet ostovoimastaan. Teollisuustyöntekijöiden ansiot laskivat samaan aikaan 21 prosenttia.

Nafta hyödytti vain harvoja, lähinnä kokoonpanoteollisuutta ja hyvin varakkaita. Se lisäsi eriarvoisuutta ja pudotti työntekijöiden valtaosan tuloja.

Naftan epäonnistuminen ja Yhdysvaltojen kyvyttömyys poistaa kauppaa vääristäviä tukiaisia on pakottanut miljoonat meksikolaiset pyrkimään Yhdysvaltoihin. Meksikosta Yhdysvaltoihin tulevien laittomien siirtolaisten määrä on kasvanut kymmenessä vuodessa 2,5 miljoonasta vuosittaisesta siirtolaisesta kahdeksaan miljoonaan. Paremman elämän toivossa ihmiset ottavat suuria riskejä rajaa ylittäessään ja päätyvät orjatyöhön Yhdysvaltojen pelloille. Viime vuonna 400 meksikolaista kuoli yrittäessään ylittää rajaa.

Mikään aita ei tule estämään Yhdysvaltojen rajalle kohdistuvia paineita. Maan on sen vuoksi vastattava muutamaan yksinkertaiseen kysymykseen. Pitäisikö laittomista siirtolaisista tehdä rikollisia ja rajat sulkea aidoilla? Vai pitäisikö vapaakauppasopimuksista luopua tai neuvotella ne uudestaan? Pitäisikö syyttää vapaakauppasopimusten uhreja vai pitäisikö varmistaa, että niin kauan kuin pääomat ja tavarat voivat liikkua vapaasti yli rajojen, myös köyhät ja nälkäiset saavat liikkua?

Kirjoittaja on Oakland Instituten perustaja ja johtaja.

Tässä lisää:

Nafta on kehno voide Meksikon taloudelle

Pohjois-Amerikan 20-vuotias vapaakauppa-alue vei enemmän työpaikkoja kuin toi.

Manuel Pérez-Rocha

Lisää kommentti »

Meksikossa järjestetään vuosittain useita maissifestivaaleja, joilla tuottajat esittelevät perinteisen viljelykasvinsa monipuolista lajikevalikoimaa Kuva: Emilio Godoy/IPS.

IPS –- Kun Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alue Nafta syntyi 20 vuotta sitten, Meksikossa toivottiin sen luovan uusia työpaikkoja. Toisin kuitenkin kävi.

Moni yhdysvaltalainen auto- ja teknologiayritys kyllä siirsi tuotantonsa rajan yli halvempaan Meksikoon, mikä merkitsi satojen tuhansien työpaikkojen hävikkiä Yhdysvalloille.

Meksikon työtilanne ei kuitenkaan kohentunut, vaan köyhtyminen on ajanut sieltä miljoonia ihmisiä työpaikan toivossa Yhdysvaltoihin.

Asetelma kytkeytyy meksikolaisten perusravintoon maissiin. Naftan myötä Meksikoon tulvi Yhdysvalloista halpaa, valtion tuella tuotettua maissia, jonka kanssa paikalliset pienviljelijät eivät pystyneet kilpailemaan. Meksikon valtio ohjasi tukensa pientilojen sijasta suurille vientiyrityksille.

Kehitys vaihtui alikehitykseen

Yhdysvaltalaisen Tuftsin yliopiston tutkimuksen mukaan Meksikoon on Naftan ansiosta syntynyt noin 700 000 uutta teollisuustyöpaikkaa samalla, kun noin kaksi miljoonaa maanviljelijää on jäänyt työttömäksi.

"Ennen Naftaa Meksiko oli kehittyvä maa, mutta nyt se on alikehittynyt valtio, jonka maaseudun asukkaista 70 prosenttia ja intiaaneista 85 prosenttia elää köyhyydessä", sanoo meksikolaisen pienviljelijäyhdistyksen puheenjohtaja Victor Suarez.

Maissitulva oli ennakoitavissa, mutta Naftan kannattajat lupasivat, että Meksikon teollistuminen korvaisi menetykset ja loisi työtä.

Oma teollisuus katosi

Valtaosa uusista tehtaista on kuitenkin kokoonpano- eikä tuotantolaitoksia. Osat tulevat Yhdysvalloista, Kiinasta ja muualta, ja kootut tuotteet viedään ulkomaille.

Meksikosta ei hankita raaka-aineita, ja työvoimaakin tarvitaan vähemmän kuin vanhoissa tehtaissa, joita on suljettu kannattamattomina.

"Nafta tuhosi Meksikosta tuhansia pieniä tuotantolaitoksia ja miljoonia työpaikkoja", summaa pienten ja keskisuurten yritysten yhdistystä johtava Adán Rivera.

Meksikosta on kadonnut kokonaisia tuotannonaloja. Ennen Naftaa siellä valmistettiin muun muassa junia, traktoreita ja muita teollisuustuotteita. Niitä ei viety ulkomaille, mutta tuotanto paransi talouden omavaraisuutta.

Lihavuus ongelmaksi

Vuoden 2008 finanssikriisin aikana Meksikon talous kutistui 6,6 prosenttia eli eniten koko Latinalaisessa Amerikassa. Syynä oli riippuvuus Yhdysvaltain markkinoista.

Amerikkalaisten tuotteiden kulutus on lisääntynyt rajusti Meksikossa. Walmartin ja Costcon kaltaisten kauppaketjujen myymälöissä jopa maissilastut ja niiden kanssa nautittava salsa ovat yhdysvaltalaista valmistetta.

Myös perinteinen ruokavalio on korvattu pohjoisen teollisesti valmistetuilla ruuilla ja juomilla. Se on tehnyt meksikolaisista maailman ylipainoisimman kansan, jonka yleisin kuolinsyy on diabetes.

Kaikki eivät kuitenkaan ole häviäjiä. Meksiko voi ylpeillä maailman rikkaimmalla miehellä, Carlos Slimillä, joka kokosi omaisuutensa Naftaan kytkeytyvissä yksityistämisissä. Nafta miellyttää muitakin talouseliitin jäseniä, joiden rahat on sijoitettu turvallisesti ulkomaille.

* * *

Faktalaatikko: Mikä Nafta?

Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus Nafta (North American Free Trade Agreemen) käsittää Kanadan, Meksikon ja Yhdysvallat. Se astui voimaan vuoden 1994 alussa.

Nafta on EU:n sisämarkkinoiden ohella eniten kaupankäynnin rajoitteita purkava sopimus koko maailmassa. Se on herättänyt vastarintaa muun muassa alkuperäiskansojen ja ympäristöliikkeen parissa.

Johan tässä on ehditty kumarrella ja nöyristellä monille muillekin isännille. Jos nyt on USAn vuoro niin samapa tuo loppupeleissä. Suomi ei koskaan ole ollut oikeasti itsenäinen joten väliäkö sillä kuka sitä ruoskaa heiluttaa.

Siis Suomi ja muutkin kansakunnat ovat jo peruuttamattomasti osa suuryritysvetoista maailmantaloutta. Ei asialle ole mitään tehtävissä. Kaikki maat joutuvat toimimaan talouselämän ehdoilla. Tätä järjestelmää ei voi muuttaa. Jopa omat eläkerahastomme kiertävät veroja veroparatiisien kautta. Tämä onkin sitten ehkä ainoa tapa, jolla kansalaiset pääsevät osaksi järjestelmän hyväksikäytöstä hyötymistä.

Kukaan ei uskalla puuttua suuryritysten hävyttömään verosuunnitteluun, koska ne kuitenkin tarjoavat työpaikkoja ihmisille. Finnair oli asiasta juuri valokeilassa, mutta tämähän on laillista. Kilpailutilanteessa suomessa toimivia yrityksiä ei voida laittaa heikompaan asemaan, kuin ulkomaalaisia. Työttömyyden kasvua ei voi pysäyttää hankaloittamalla yritystoimintaa.

Lopputulos on se, että kun yritykset eivät maksa veroja, kansalaiset maksavat. Veroja onnistuttiin taas keräämään aiempaa enemmän, ja kotitlouksilla on vähemmän rahaa. Bkt ei kasva juuri lainkaan.

Kyseessä on kuitenkin globaali taloudusjärjestelmän rakenne ongelma, joka ei ole yksinomaa yhdeysvaltojen aiheuttama. Siellä kerjätään vaalirahat yrityksiltä myös. Meitähän häiritsee toki venäjän pakotteet.

Joitakin vuosia sitten oli todella harvinainen näky nähdä ihmisiä kaivamassa roskiksia suomessa. Nykyään tölkinetsijöitä näkee todella paljon. Meillä on poliitikot nyt sitten hokenut innovatiivisuutta vuosikausia. Johtuu siitä, koska jotain pitäisi keksiä, koska maa köyhtyy muuten hitaasti pois.

Osalla menee vielä hyvin, mutta pystyvätkö hekään kasvavia verotaakkoja ja vaativampia työoloja ikuisesti kestämään. Sillävälin täällä kinastellaan euroviisuista, maahanmuuttajista ja mies/nais asioista.

Tuossa oli uutinen kotitalouksien tilanteesta. http://yle.fi/uutiset/kotitalouksien_kaytossa_yha_vahemman_rahaa__syyna_tyottomyyden_kasvu/7839431

Mielipiteeni eivät valitettavasti perustu pelkästään foliohattuun.

Yle Uutiset 2013:

Vapaakauppasopimusten sisällöissä kiistanalaisia kohtia - korporaatiovalta kasvaa patenttioikeuksilla
Yksi vapaakauppasopimusten suurimmista ongelmista on neuvotteluiden salailu. Salassapidolla varmistetaan, että asiantuntijat ja kansalaiset pidetään visusti neuvottelujen ulkopuolella. Kun kukaan ei tiedä mistä neuvotellaan, kukaan ei voi puuttua neuvottelujen kulkuun. Kyse on erittäin pienen piirin hallussa olevasta tiedosta, joka toteutuessaan vaikuttaa koko maailmaan kauppaan ja talouteen.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman van Rompuy keskustelee kiivaasti Euroopan komission puheenjohtajan Jose Manuel Barroson kanssa Brysselissä. Kuva: Thierry Roge / EPA

Juuri nyt Yhdysvallat on solmimassa kahta erillistä vapaakauppasopimusta. Ensimmäinen niistä on Suomeakin koskettava Yhdysvaltojen ja EU:n välinen Transatlantic Trade and Investment Partnership (TTIP) ja toisena historian suurin vapaakauppasopimus, Trans-Pacific Partnership (TPP). TPP:n osapuolina Yhdysvaltojen lisäksi ovat Japani, Meksiko, Kanada, Australia, Malesia, Chile, Singapore, Peru, Vietnam, Uusi-Seelanti ja Brunei. Tämän sopimuksen tarkoituksena on kahlita sisäänsä 40 prosenttia koko maailman bruttokansantuotteesta.

Sen lisäksi, että sopimukset nähdään suurena riskinä demokratialle, vaarana on, että neuvotteluissa ujutetaan sopimuksiin sellaisia pykäliä, joiden sisällöistä ei olla varmoja. Sopimusneuvotteluissa onkin lähinnä kyse korporaatiovallasta, jossa yritysjohtajat ja EU:n johto neuvottelevat keskenään suljetuin ovin. Sopimuksia myydään suurelle yleisölle vapaan kaupan ja talouskasvun autuutena, kun sopimusten mukana tulevista säädöksistä vaietaan.

– Neuvotteluista ei tiedoteta ulospäin kunnolla edes Euroopan parlamentin jäsenille. Monesti on valitettavasti myös niin, että EU:n päättävät tahot yleensä taipuvat hyvin vahvasti neuvotteluissa yritysjohtajien kannalle, avaa Suomen Akatemian tutkijatohtori Markus Kröger.

Tärkeimpinä toimijoina tässä ovat suuret ylikansalliset yritykset. Niiden kannalta ei ole mitään järkeä tuoda julkisuuteen tätä prosessia, jonka tarkoituksena on lisätä ainoastaan heidän etuuksiaan.

– Akatemiaprofessori Martti Koskenniemi

– Tärkeimpinä toimijoina tässä ovat suuret ylikansalliset yritykset. Niiden kannalta ei ole mitään järkeä tuoda julkisuuteen tätä prosessia, jonka tarkoituksena on lisätä ainoastaan heidän etuuksiaan, kertoo kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemi.

Koskenniemen mukaan mitä laajempi kansalaiskeskustelu asiasta syntyisi, sitä varmempaa olisi, että näiden yksityisten monikansallisten yritysten tavoitteet joutuisivat kritiikille alttiiksi. Sitä kautta valtioiden hallitusten olisi entistä vaikeampi solmia TTIP:n ja TPP:n kaltaisia vapaan kaupan sopimuksia. Koskenniemen mukaan tässä on se syy, miksi emme tiedä EU:n ja Yhdysvaltojen välillä käytävistä sopimusneuvotteluista paljoakaan.

Sen verran jo olemassa olevista vapaakauppasopimuksista kuitenkin tiedetään, että niihin on aina sisältynyt pykäliä, joita demokraattisella vallankäytöllä ei hyväksyttäisi. Siksi sopimuksista, ja niiden tarkemmista sisällöistä, ei koskaan käydä demokraattisia neuvotteluja, eikä niistä pyritä aikaan saamaan edes minkäänlaista poliittista keskustelua.

Krögerin mukaan laajalti Euroopan mediassa uutisoidaan vapaakauppasopimuksista siihen sävyyn, että sopimuksista olisi jo lopullisesti päätetty. Kyse on edelleen avoimena olevasta poliittisesta asiasta, josta pitää keskustella. Kröger kiteyttää, että isot linjaukset ovat kuitenkin monesti merkityksellisempiä, kuin päivän päälle olevat poliittiset näpertelyt.

– On olemassa tahoja, kuten elinkeinoelämä, jotka haluavat vain hyväksyä sopimuksen hiljaisin äänin, kiteyttää Kröger.

Kiistanalainen patenttioikeus

Viikko sitten WikiLeaks vuosi julkisuuteen tällä hetkellä neuvoteltavan Trans-Pacific Partnership (TPP) sopimuksen patentti- ja tekijänoikeuksia käsittelevän asiakirjan. Asiakirjasta ilmenee pykälä, joka antaa yrityksille oikeuden patentoida erilaisia geneettisesti muokattuja kasvilajikkeita ja mahdollisesti eläimiin kohdistuvia muunnoksia. Eli käytännössä se antaa yrityksille jatkossakin mahdollisuuden esimerkiksi viljalajikkeiden patentoimiseen.

Tämän lisäksi WikiLeaksin vuotamat tiedot paljastavat, että nyt neuvoteltava TPP-sopimus sisältää lisäksi myös mahdollisuuden patenttioikeuksien keinotekoiseen jatkamiseen lääketeollisuudessa, sekä mahdollisuuden rajoittaa halpojen lääkkeiden tuotantoa kohdemaissa.

Jo olemassa olevissa vapaakauppasopimuksissa ympäri maailmaa on kohtia, jotka ovat vahvasti lisänneet suurten yritysten mahdollisuuksia juuri biologisiin patentteihin ja sitä kautta omistusoikeutta kohdemaiden taloudellisen tuotantoon.

Krögerin mukaan vapaakauppasopimukset ovat tuoneet mukanaan kasvaneen paineen muuntogeenisten siementen käytöstä. Yhtenä esimerkkinä toimii Yhdysvaltojen ja Kolumbian välinen elokuussa voimaan astunut vapaakauppasopimus, jonka yhteydessä yhdysvaltalaisille monikansallisille korporaatioille annettiin laajoja patentointisuojia geenimuunneltuihin viljelyssiemeniin.

Eurooppaoikeuden dosentti Tuomas Mylly Turun yliopistosta toteaa, että viljalajikkeella oleva patentti kieltää viljelijää säästämästä viljaa uutta kasvattamista varten mutta laki ei kiellä paikallisten viljalajikkeiden käyttämistä. Elokuussa syntyi mielenosoituksia kun poliisit tuhosivat kymmeniä tuhansia tonneja myytäväksi tarjottua, sertifioimatonta siemenviljaa.

Suomen kannalta sopimuksissa huomioitavaa on se tosiseikka, että kyse on EU-tason poliittisesta ratkaisusta. Jos EU solmii vapaakauppasopimuksen Yhdysvaltojen kanssa, ja hyväksyy sopimuksen mukana tulevat investointisuojapykälät, Suomen vaikutusmahdollisuudet ovat hyvin heikot.

– Jos esimerkiksi amerikkalainen kaivosyritys tulisi Suomeen ja vaatisi Suomea muuttamaan ympäristölakejaan niin, että yhtiön voitot turvataan, ja Suomi ei siihen suostuisi, voidaan asia riitauttaa ylikansalliseen ICSID-tuomioistuimeen, spekuloi kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemi.

Suomella ei tällaisessa oikeustapauksessa ole mitään virallista asemaa, vaan vastaajana toimii EU. Koskenniemen mukaan unioni tulkitsisi tapausta oman ympäristölainsäädäntönsä näkökulmasta, eikä päätöselimessä välttämättä tiedetä, mitä se tarkoittaisi esimerkiksi Pohjois-Savon elämänlaadulle, jos alueelle tulisi uutta amerikkalaista kaivosteollisuutta.

– Tällaisissa tilanteissa unioni ei välttämättä ymmärrä ajaa Suomen asiaa tarpeeksi voimakkaasti. Tämä on tietenkin spekulaatiota, mutta olemme osa EU:ta ja EU:lla on yhteinen kauppapolitiikka. Vapaakauppasopimukset tullaan tekemään yhteisen kauppapolitiikan alalla, eikä Suomella ole siinä kauppapolitiikassa mitään sanottavaa, Koskenniemi spekuloi.

Ylikansallinen ICSID-menettely

Yle uutisoi aiemmin vapaakauppasopimusten mukana tulevista investointisuojista. Eli siitä miten monikansallinen yhtiö voi haastaa minkä tahansa valtion oikeuteen, jos maan käytänteet ja päätökset ovat yhtiön voitontavoittelun tiellä. Investointisuojat tarjoavat monikansallisille yhtiöille tien paeta valtioiden kansallista lainsäädäntöä ja oikeuslaitosta ylikansalliseen tuomioistuimeen. Pahimmissa tapauksissa, kuten esimerkiksi Argentiinantapauksessa, vapaan kaupan valtiot voidaan tuomita maksamaan suuria summia korvauksia yhtiöille.

Maailmanpankin perustama investointiriitoja käsittelevä tuomioistuinmenettely (ICSID) on joidenkin kymmenien korkeapalkkaisten lakimiesten shakkipeliä, jossa nämä muutamat eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset lakimiehet vaihtavat sujuvasti roolia lakimiehestä tuomariksi ja tekevät eri päätöksiä samoilla faktoilla, riippuen aina tuomioistuimen kokoonpanosta. Pohjimmiltaan kyse on raskaan sarjan bisneksestä.

– Kyse on joukosta asiantuntijoita, jotka toimivat samalla konsultteina ja lakimiehinä firmoille, jotka nostavat syytteitä valtioita vastaan. Hyvin aggressiivisella otteella he etsivät kohdevaltioita ja sen jälkeen suosittelevat yrityksille, että valtiosta voitaisiin rakentaa heille oikeustapaus, avaa Kröger.

Kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemen mukaan näiden ongelmien lisäksi koko ICSID-järjestelmä on poliittistaloudellisesti kallellaan yksityisten investoijien suuntaan. Tähän mennessä ratkenneista 300 jutusta noin 60 prosenttia on ratkaistu yksityisen yrityksen hyväksi. Vielä suuremman kritiikin kohteena on kuitenkin ollut järjestelmän sattumanvaraisuus.

Tilanne on täysin hasardi ja sietämätön. Kaikki, jotka asiasta ovat perillä, ovat tästä huolissaan. Tämä ei ole lehtien etusivujen uutinen, mutta sen pitäisi olla sitä.

– Akatemianprofessori Martti Koskenniemi

– Tämä on pienen piirin bisnestä, mutta niin on myös hallitustoiminta sellaisissa korporaatioissa, jotka tätä kaikkea pyörittävät, kertoo Koskenniemi.

ICSID-oikeudenkäynneistä on tullut valtioille jopa satojen miljoonien eurojen korvausvaatimuksia. Valtiot joutuvat käyttämään jo pelkästään oikeudenkäynteihin sadoista tuhansista aina kahdeksaan miljoonaan euroon saakka varoja, jotka valtiot voisivat käyttää kansalaistensa hyvinvointiin. Rahat menevät suoraan asianajajien palkkioihin. Nämä oikeudenkäyntikulut jo itsessään ovat heikossa taloudellisessa tilanteessa oleville valtioille suuri summa.

– Esimerkiksi Kanadassa on raportoitu tapauksista, joissa on yritetty tehdä ympäristöä parantavia toimenpiteitä, mutta ne ovat kariutuneet painostuksen alla. Yhdysvaltalaiset ICSID -asianajofirmat ovat olleet suoraan yhteydessä Kanadan lainsäätäjiin ja pelotelleet heitä ympäristölainsäädösten seurauksista. Jos lait tulevat voimaan, on asianajajilla jo valmiina syytteet valtiota vastaan, jatkaa Kröger.

Suurin osa haastetuista maista on ollut kolmansia maita ja jo pelkästään uhkaus syytteiden asettamisesta riittää monelle valtiolle siihen, ettei valtiollisia lainsäädäntöjä lähdetä muuttamaan. Viime vuosina kuitenkin haasteiden määrä on kasvanut merkittävästi ja vuosi 2012 oli yritysvoittojen juhlavuosi. Silloin Krögerin mukaan peräti 70 prosenttia investointikiistoista päättyi yritysten hyväksi. Koskenniemen mukaan tällä hetkellä jo pelkästään vireillä olevia ICSID-tapauksia on 180 ja monesti yritykset nostavat kanteita vain kokeillakseen jäätä.

– Tilanne on täysin hasardi ja sietämätön. Kaikki, jotka asiasta ovat perillä, ovat tästä huolissaan. Tämä ei ole lehtien etusivujen uutinen, mutta sen pitäisi olla sitä. Asiasta pitäisi keskustella juuri nyt, kun EU:n ja Yhdysvaltain sopimusneuvottelut ovat vireillä, kertoo akatemianprofessori Koskenniemi.

Krögerin mukaan nyt kun kahdenväliset vapaakauppasopimukset lisääntyvät, bisnes on todellisuudessa vasta alkamassa. Nyt suuret yritykset ovat tajunneet, että heillä on niin sanotusti ”piikki auki” valtioiden kassoihin. Yritykset voivat lunastaa valtioilta esimerkiksi toteutumattomia voittoja samalla periaatteella, kuin mitä pankkisektoria on pelastettu konkursseilta sosialisoimalla velat kansalaisille.

Muokattu 12.12. klo 14:10 : Artikkelissa on täsmennetty, että patenttioikeus koskee mm. uusia geenimuunneltuja viljalajikkeita, joita viljelijällä ei ole lupa säästää uutta kylvöä varten. Ainoastaan sertifioimaton, myyntiin tarjottu siemenvilja tuhotaan ja paikallisia viljalajikkeita saa käyttää jatkossakin, toisin kuin artikkelissa aiemmin mainittiin. Timo Keränen.

Muokattu 28.11 klo 14:02: Aiemmin artikkelissa korostettiin Monsanton roolia geenimuunneltujen siemenpatenttien haltiana. Krögerin antaman uuden tiedon valossa patenttioikeudet koskivat myös muita monikansallisia yhtiöitä. Krögerin mukaan Kolumbian tapaus on kaikkiaan hyvin monitahoinen.

Muokattu 25.11 klo 9:07: Tyynenmeren vapaakauppasopimus  Trans-Pacific Partnership on lyhenteeltä TPP. Aiemmin artikkelissa lyhenne oli TTP.

Lisää, kannattaa lukea:

Talous 15.11.2013 klo 14:05 | päivitetty 18.12.2013 klo 14:20
Kriitikot: Yhdysvaltojen ja EU:n vapaakauppasopimus vaarantaa kansallisen demokratian
Yhdysvaltojen ja EU:n kaavailemasta vapaakauppasopimuksesta on uutisoitu pääasiassa positiivisessa valossa. Vapaakauppasopimuksesta toivotaan kasvua taantumista kärsiviin talouksiin, mutta sopimuksen luonne ja erityisesti sen mukana tuleva investointisuoja herättävät paljon kritiikkiä tutkijoiden ja kansalaisjärjestöjen keskuudessa. Kriitikoiden mukaan sopimus on suuri riski demokratialle.

Kanadan pääministeri Stephen Harper (vasemmalla) ja Euroopan komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso tiedotustilaisuudessa vapaakauppasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Brysselissä 18. lokakuuta 2013. Kuva: Olivier Hoslet / EPA

Tämän viikon ajan Brysselissä on käyty Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimuksen niin kutsuttua toista neuvottelukierrosta. EU:n ja Yhdysvaltojen lisäksi myös Suomen elinkeinoelämä odottaa vapaakauppasopimuksen synnyttämää maailman suurinta vapaan kaupan aluetta, jossa kauppaa voidaan käydä ilman esteitä. Kuten EU-komissaari Viviane Redingin on asian kiteyttänyt: "tämä EU:n ja USA:n välinen kauppasopimus määrittää uudet maailmanlaajuiset pelisäännöt". 

Useat tahot näkevät kuitenkin vapaakauppasopimusneuvottelut ongelmallisina demokratian ja läpinäkyvyyden kannalta. Neuvotteluissa, ja koko vapaakauppasopimuksessa, painottuu pääasiassa monikansallisten yritysten etu.

Monikansallisten yritysten toimitusjohtajat on koottu neuvottelemaan siitä, kuinka he parhaiten voivat edistää omaa toimintaansa

– Marko Juutinen, Attac

–Neuvotteluissa osapuolina ovat pientä osaa väestöstä ja pientä osaa väestön intresseistä edustava joukko, eli kansainväliset ja ylikansalliset järjestöt ja liittovaltiot, kuten EU-komissio sekä yritysten etujärjestöt. Toisin sanoen monikansallisten yritysten toimitusjohtajat on koottu neuvottelemaan siitä, kuinka he parhaiten voivat edistää omaa toimintaansa, kertoo Marko Juutinen kansalaisjärjestö Attacista.

Juutinen jatkaa, että kaikki sellainen toiminta, missä kansalaisyhteiskunta ei ole mukana, ja joka ei ole läpinäkyvää tai joista ei käydä kansalaiskeskustelua, ovat demokraattisesta näkökulmasta tuomittavia.

Yhtiöt vievät valtioita oikeuteen

Myöskään Suomen tunnetuimpiin uusliberalismin kriitikoihin lukeutuva kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki ei katso vapaakauppasopimusta ja siihen sisältyvää investointisuojaa läpi sormien.

Patomäen mukaan investointisuoja tarkoittaa käytännössä sitä, että monikansallisille yhtiöille annetaan valta riitauttaa mikä tahansa vapaakauppasopimusmaassa tehty poliittinen ja demokraattinen päätös, jos päätös loukkaa yhtiön oikeutta voittoihin. Toisin sanoen monikansallinen yhtiö voi haastaa minkä tahansa valtion oikeuteen, jos maan käytänteet ja päätökset ovat yhtiön voitontavoittelun tiellä.

Patomäen mukaan maailmalta löytyy esimerkkejä, joissa valtioita on haastettu oikeuteen muun muassa yrityksistä parantaa kuluttajasuojaa tai muuttaa yritysten verotuskäytänteitä. Rajuimmat esimerkit investointisuojasta likaisimmillaan koskettavat tällä hetkellä ydinvoima-lääke- ja tupakkateollisuutta.

Esimerkiksi tupakkayhtiö Phillip Morris vaatii Uruguaylta ja Australialta oikeusteitse korvauksia varoitustekstien lisäämisestä tupakka-askeihin. Suomen kolmanneksi suurin sähkömyyjä, ruotsalainen Vattenfall, vaatii Saksalta satojen miljoonien eurojen korvauksia, koska Saksa on päättänyt luopua ydinvoimasta. Kanadalainen Gabriel Resources –yhtiö vaatii Romanialta 1,4 miljardin euron korvausvaatimuksia, mikäli valtio ei myönnä toimilupaa kultakaivoshankkeelle, joka asettaisi Romanian alttiiksi ympäristökatastrofille.

Jotkut kriitikot epäilevätkin, että Suomeen saatetaan sopimuksen myötä tuoda uutta kaivosteollisuutta. Ja jos Suomi haluaa puuttua investoinnin ympäristöhaittoihin, tulisivat perässä pian myös korvausvaatimukset.

–Ongelmia voi tulla, jos Suomi haluaa Talvivaaran kaltaisissa tapauksissa säädellä taloudellista toimintaa niin, ettei ympäristöhaittoja tule. Näissä tapauksissa voi syntyä ristiriitatilanteita, joissa tällainen sijoittaja vastaan valtio menettely on sijoittajan puolella, selventää Marko Juutinen Attacista.

Siksi kriitikoiden mukaan Suomea viedäänkin taas kuin pässiä narussa kohti EU:n uutta uusliberaalia markkinajärjestelmää: Suomi nielee sopimuksen mukana troijalaisen, joka tulee pian kalliiksi suomalaiselle veronmaksajalle. Taloudellisen toiminnan, ja sen säätelyn, pitäisi edistää kokonaistaloudellista etua, eikä ainoastaan vähemmistön, eli monikansallisten yhtiöiden etua.

–Jos Suomi avaa kaikki markkinansa yksityisille voittoa tavoitteleville yrityksille, niin ei tietenkään silloin tule sanktioita. Mutta niillä voi olla vaikutuksia julkisen palvelutuotannon tulevaisuuteen esimerkiksi terveydenhuollon, sosiaalipalveluiden, koulutuksen ja energiantuotannon tulevaisuuteen. Kaikki kytkeytyy kuitenkin viime kädessä tähän markkinoille pääsyn ja vapaan kilpailun periaatteeseen, kertoo Juutinen Attacista.

Päätösvalta ylikansalliselle tuomioistuimelle

EK:n mukaan sopimuksen tarkoituksena on poistaa tavara- ja palvelukaupalta esteet ja avata yrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Lisäksi EK vakuuttaa, että vapaakauppasopimuksesta hyötyvät myös pienet suomalaiset yritykset.

EK:n johtavan asiantuntija Simo Karetie ja ulkoministeriön kauppapolitiikan yksikön Kimmo Sinivuori vakuuttavat yhteen ääneen, että investointisuojalla kannustetaan ulkomaalaisia investoijia tulemaan myös Suomeen. Investointisuoja nähdään talouskasvun ja talouskehityksen kannalta välttämättömänä. Yritysten mukanaan tuomat hyödyt nähdään pääomina ja innovaatioina yritysmaailmassa.

Toisin sanoen investointisuojan kaltainen sopimus oikeutetaan sen positiivisten seurausten valossa, eli sen valossa, kuinka paljon uusia investointeja ne mahdollisesti tuovat Suomen kaltaiseen pieneen maahan.

Patomäen, Juutisen ja muiden kriitikoiden mukaan investointisuojan luonne on kuitenkin sellainen, joka kaventaa kansallista demokratiaa ja valtioiden itsemääräämisoikeutta. Sopimuksilla pyritään vähentämään ulkomaalaisten sijoittajien riskejä ja yritysten riskit ulkoistetaan suoraan valtioille ja viime kädessä kansalaisille.

–Investointisopimuksissa on kiistämätön ristiriita yritysten edun ja kansalaisten edun välissä, kertoo Patomäki Yle Radio Ykkösen Ykkösaamussa.

On olemassa selvä ristiriita kansalaisoikeuksien ja yritysten oikeuksien välillä, eli demokratian ja korporaatiovallan välillä

– Heikki Patomäki, kansainvälisen politiikan professori

–Ristiriitaa ei mielestäni ole lainkaan. Jos saamme ulkomaalaisia yrityksiä Suomeen, se lisää verotuloja, investointeja ja valinnan vapautta, vastaa Sinivuori ulkoministeriöstä.

Tämä ajatusmaailma on Patomäen mukaan ymmärrettävää ainoastaan yritysmaailman utopiassa, jossa on luotu ihmisoikeuksien kaltainen perusoikeus korporaatioiden voittoihin.

–On olemassa selvä ristiriita kansalaisoikeuksien ja yritysten oikeuksien välillä, eli demokratian ja korporaatiovallan välillä, tuikkaa Patomäki.

Patomäen mukaan investointisuoja on poliittinen siirto, joka heikentää valtiollisia oikeusjärjestelmiä. Sopimus tarjoaa yhtiöille tien paeta kansallista lainsäädäntöä ja oikeuslaitosta ylikansalliseen tuomioistuimeen. Kriitikoiden mukaan tässä kohtaa tapahtuu jotain käsittämättömän hasardia. Esimerkiksi kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessoriMartti Koskenniemen mukaan tuomioistuin tekee eri päätöksiä samoilla faktoilla riippuen siitä, millainen kokoonpano tässä ylikansallisessa investointiriitoja käsittelevässä tuomioistuimessa milloinkin istuu.