Onko sinulla sunnuntaiahdistusta? Miten se ilmenee?

Tuttu tunne. Ahdistaa aina koko sunnuntain vaikka sinänsä tykkään työstäni.:) työ on henkisesti aika uuvuttavaa ja tuntuu että vkl aikana ei ehdi toipua työviikosta kun alkaa jo uusi..

Vituttaa kun ei saa ikinä sunnuntaina olla kotona.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 19:02"]Sunnuntaimasista täällläkin. En yleensä saa edes nukuttua su-ma-yönä vaikka muuten olen hyvä nukkumaan. Myös migreeni iskee aina sunnuntaisin, joskus siirtyy jopa maanantaille.

Stressaan sitä työmoodia kun pitää olla sosiaalinen ja skarppi. Olen erakkoluonne muuten. On raskasta näytellä 8 tuntia päivästä ns. normaalia ihmistä :P
[/quote]
Mulla täysin sama!:D sitten vielä kun miettii että en kuitenkaan nuku ens yönä niin varnasti en nuku..

Miksi se isä ei hoida lastaan..?  Kaksi siihen yleensä tarvitaan...? 

Liikunta auttaa jos ahdistaa. Tekee parin tunnin reippaan kävelylenkin ja ainahan sitä on kotona jotain tehtävää. Lukee kirjoja, soittaa jollekin ystävälle yms. Itsellä meen aika nopeasti. Huomenna menen nk keikkatyöhön , eli paikat vaihtuu. Oon niin tottunut etten edes enää jännitä.

Ahdistaa se kun viikonloppu perheen kanssa, joskus ystävien kanssa,on ihana. Vituttaa luopua siitä. Työni on ihanaa siitä ei kyse mutta kyllä sunnuntai-iltaisin on paha mieli. Pahinta silloin jos on dokannut ja edellisessä työpaikassa oli kauheaa sunnuntaisin se kun ma piti herätä puoli kuudelta. Se ahdisti hirveästi. Nykyään helpompaa kun saa nukkua aina seitsemään.

Minulla oli ennen aivan järkyttävä ahdistus sunnuntaisin, iltapäivällä se aina alkoi. No minulla diagnosoitiin ahdistuneisuushäiriö, lopetin ne helekutin open hommat. Eipä enää ahdista, kivaa on mennä töihin!

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 19:22"]

Minulla oli ennen aivan järkyttävä ahdistus sunnuntaisin, iltapäivällä se aina alkoi. No minulla diagnosoitiin ahdistuneisuushäiriö, lopetin ne helekutin open hommat. Eipä enää ahdista, kivaa on mennä töihin!

[/quote]

Mitä teet nykyisin? Oliko loparit ottaessa sinulla asuntolainaa?

Sunnuntai ahdistaa kyllä. Illalla varsinkin alkaa ärsyttää tuleva työviikko, kelju työkaveri, se että pitää jaksaa taas kokonainen viikko ilman vapaita ja ilman lomaa, jota odottaa. Olin hiihtolomankin töissä, joten odottamista riittää pääsiäiseen saakka, silloin on sentään se pitkä viikonloppu.

Luulen, että ahdistusta aiheuttaa nimenomaan tieto siitä, että maanantai on oven takana. Jos maanantai on vapaa, sama ahdistus iskee sitten maanantai-iltana. Periaatteessa pidän työstäni ja ahdistus lakkaa heti kun olen työmaalle päässyt, mutta sunnuntai-iltaa ei tunnu pelastavan mikään (paitsi loma, jos sellainen olisi alkamassa).

28 jatkaa: Niin, kyllä se kelju työkaverikin työmotivaatiota syö, onneksi kaikki muut työkaverit on kivoja.

Ennen ahdisti jäätävästi. Nyt teen vain nelipäiväistä viikkoa, joten ei ahdista. Jotenkin ajatus siitä, että neljä päivää se työrupeama vain kestää, auttaa kummasti ahdistukseen.

Suosittelen.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 19:34"]

Ennen ahdisti jäätävästi. Nyt teen vain nelipäiväistä viikkoa, joten ei ahdista. Jotenkin ajatus siitä, että neljä päivää se työrupeama vain kestää, auttaa kummasti ahdistukseen.

Suosittelen.

[/quote]

Varmasti parempi tuo 4/3. Ehtii sentään levätä toisin kuin 5/2 systeemissä. 

Ap, mulla on usein samanlaisia tuntemuksia! Pidän kyllä työstäni, tavallaan, mutta se on myös aika kuormittavaa. Haluaisinkin ehkä vaihtaa johonkin yksinkertaisempaan. Olen koko työasian kanssa vähän pattitilanteessa: koulutusta on ja (älyllistä) haastetta kaipaan, mutta vastuuta haluaisin vähemmän. Mulla on myös sellainen asennevamma, että jonkin verran vituttaisi ansaita vähemmän kuin nyt. Haluan, että minun panokseni yhteiseen kotiin on taloudellisesti edes melkein yhtä vahva kuin kumppanini, vaikka tämä onkin rahakkaalla alalla, jonka tienesteihin en ikinä pääse. En siis tiedä, mitä haluaisin!

Sunnuntai-iltaisin pieni levottomuus ja ahdistuksen poikanen rupeaa aina kaivelemaan. Tulee tunne, että pitäisiköhän jo maanantaita varten lukea sähköpostit ja jopa vastata joihinkin viesteihin, vaikkei minulla ole sellaiseen mitään velvollisuutta. En ajattele työtä pelkästään vastenmielisenä, mutta mieluummin jäisin kotiin/vapaalle puuhaamaan omien projektien ja harrastusten parissa. Työssäkäynti aiheuttaa vielä sen, etten ikinä tunnu saavan kotia pysymään mukavana ja siistinä tai muitakaan kodin asioita järjestyksessä, vaan arjet elellään isommassa tai pienemmässä sekasotkussa luovien ja viikonloppuna sitten siivoillaan, mitä keritään ja jaksetaan. Toivoisin, että olisi aikaa kodille, aikaa nauttia kodista.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:10"]

Ap, mulla on usein samanlaisia tuntemuksia! Pidän kyllä työstäni, tavallaan, mutta se on myös aika kuormittavaa. Haluaisinkin ehkä vaihtaa johonkin yksinkertaisempaan. Olen koko työasian kanssa vähän pattitilanteessa: koulutusta on ja (älyllistä) haastetta kaipaan, mutta vastuuta haluaisin vähemmän. Mulla on myös sellainen asennevamma, että jonkin verran vituttaisi ansaita vähemmän kuin nyt. Haluan, että minun panokseni yhteiseen kotiin on taloudellisesti edes melkein yhtä vahva kuin kumppanini, vaikka tämä onkin rahakkaalla alalla, jonka tienesteihin en ikinä pääse. En siis tiedä, mitä haluaisin!

Sunnuntai-iltaisin pieni levottomuus ja ahdistuksen poikanen rupeaa aina kaivelemaan. Tulee tunne, että pitäisiköhän jo maanantaita varten lukea sähköpostit ja jopa vastata joihinkin viesteihin, vaikkei minulla ole sellaiseen mitään velvollisuutta. En ajattele työtä pelkästään vastenmielisenä, mutta mieluummin jäisin kotiin/vapaalle puuhaamaan omien projektien ja harrastusten parissa. Työssäkäynti aiheuttaa vielä sen, etten ikinä tunnu saavan kotia pysymään mukavana ja siistinä tai muitakaan kodin asioita järjestyksessä, vaan arjet elellään isommassa tai pienemmässä sekasotkussa luovien ja viikonloppuna sitten siivoillaan, mitä keritään ja jaksetaan. Toivoisin, että olisi aikaa kodille, aikaa nauttia kodista.

[/quote]

Minäkin teen muuten tällä hetkellä open töitä. Olen kyllä joskus tehnyt muutakin. Ja tuntuu, että se muu voisi olla jees...

32

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 19:04"]

Tuttu tunne. Ahdistaa aina koko sunnuntain vaikka sinänsä tykkään työstäni.:) työ on henkisesti aika uuvuttavaa ja tuntuu että vkl aikana ei ehdi toipua työviikosta kun alkaa jo uusi..

[/quote]Tämä on totta. Ja mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän tuntuu,ettei ehdi palautua vkl aikana. Mutta hulluinta on ,että maanantai-iltana ei enää masenna, vaikka melkein koko viikkko on vieläkin edessä. Vain sunnuntai iltapäivä ja -ilta masentaa.

Ennen oli, mutta sittemmin vaihdoin alaa ja se hävisi. Musta on kiva mennä huomenna taas töihin!

Inhoan sunnuntaita, kaikki ihmiset passivoituvat koteihinsa.
Sairaanhoitajana otankin usein työkeikkaa sunnuntaiksi. Saan hyvät lisät ja ei tarvitse angstata kotona.
Lapsia ei ole ja mies yrittäjä, joten usein töissä hänkin myös sunnuntaisin.

Tuttu tunne menneisyydestä, mutta sitten vaihdoin työpaikkaa. Joku kuvaili sunnuntain ahdistavaa mökiltä paluuta ja itsekin muistan sen vakioksi muodostuneen masentavan tunteen, kun ajeltiin mökkitietä kotiin päin.

Olen edelleen samalla alalla ja työni on jopa entistä vaativampaa ja stressaavampaa, mutta sunnuntai-illan ahdistus on kadonnut. Siitäkin huolimatta, että nytkin vastailen sähköposteihin ja valmistelen huomisen akuuteimpia asioita. Toki maanantaiaamun aikainen herääminen harmittaa, mutta ei ahdista. Kuinka paljon voikaan työilmapiiri ym. vaikuttaa.

Mitä töitä nyt teet ope? nro 26

Mua on ahdistanut sunnuntaisin lapsesta asti. Se ei tule maanantaista vaan siitä, että sunnuntaina koko yhteiskunta ikään kuin seisoo, pitäisi olla hampaat irvessä perkekeskeinen ja "rentoutua". Ulkoilla, tehdä ruokaa yhdessä ja katsoa tv:tä. Vaikka todellisuudessa välit on huonot ja on ihan helvetin tylsää ja kiinnostaa kuin kilo paskaa! Sunnuntaisin tuntuu, että elämä menee hukkaan. Olenkin yleensä pyrkinyt varaamaan sunnuntaille jonkun työhomman joka pitäisi saada pois alta.