En jaksa enää olla äiti

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:13"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:06"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 15:59"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 15:57"]

Sinä olet masentunut, siltä se kuulostaa.

[/quote]

Masentunut :D tiedätkö sinä edes mitä masennus on?

Silloin tuskin harmittelee sitä ettei ehdi tekemään kaikkea? 

[/quote]

Nimenomaan sitä silloin harmittelee kaikkea mitä ei ehdi tekemään. Tuntee olonsa riittämättömäksi. Itse ainakin pahimpana masennusaikana tunsin suurtasyyllisyyttä siitä etten pystynyt tekemään kaikkea. Tai etten pystynyt. Tai tiesin että pystyn mutten saanut aikaiseksi ja sekin sai minut tuntemaan syyllisyyttä ja lisäsi masennusta. Tulee kierre. Kyllä aloittajan mieli tuntuu hieman masentuneelta. Kannattaisi ehkä puhua jollekin ammattilaiselle ettei tuo tuosta pääsisi pahentumaan ja pystyisit nauttimaan omista hetkistäsi ilman syyllisyyttä. Sitten ehkä jaksaisit kohta jo myös viettää enemmän aikaa lastenkin kanssa ja taas nauttia siitäkin uudelleen.

[/quote]

Eli masentuneella on niinpaljon yhtäaikaa tehtävää, että harmittelee, kun ei ehdi revetä jokapaikkaan ja väsyy?

Okei. No ehkä minä sitten kysyn lääkäriltä. Olen aina luullut, että masentunut ei jaksa tehdä mitään. Tai kokee elämän pakkopullana suorittamisena.

[/quote]

No jälkimmäisessä tapauksessa juuri voi olla hyvinkin kiireinen.

Ei masennusta ole vain yhtä ainoaa lajia. On totta, että osa masentuneista ei pääse edes sängystä aamulla ylös. Mutta toiset voivat oirehtia masennusta juuri hirveällä kiukkuisella stressillä ja ilottomuudella.

17

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:09"]

Minustakin ap luulostaa masentuneelta. Mikään ei tunnu tuottavan hänelle enää iloa.

Sinänsä huono omatunto on useimpien äitien vakiovieras. Silti sinun ei järjellä ajatellen pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että aikasi on rajallista. Koeta jatkaa valitsemallasi tiellä eli ottaa omaa aikaa, kyllä lapsia voi kannustaa leikkimään keskenään tai ystäviensä kanssa. Eivät he tarvitse leikittäjää, on jopa lapsille hyväksi joutua itse keksimään itselleen tekemistä ja leikkiinsä juoni, niin ettei aikuinen ole koko ajan ideoimassa ja ohjaamassa leikkiä. Siitä kehittyy lasten mielikuvitus!

Kun otat omaa aikaa ja kehitävt itsellesi ammatin, jaksat sitten sen määrällisesti vähäisemmän ajan, mitä lastesi kanssa olet, olla aidosti läsnä, eikä vaan suorittaa äitiyttä. Sinun pitää löytää uudelleen äitiyden ilo sitä kautta, että sallit itsellesi myös muita puolia kuin äitiys. Lapset kasvavat joka tapauksessa todella nopeasti, ja kohta he eivät enää edes halua sinua paikalle niin paljon - mitä sitten teet, jos sinulla ei ole ammattia ja työtä? Turhaudut.

[/quote]

Ai mikään ei tuota iloa? Monikin asia tuottaa iloa. Lasten kanssa nauretaan päivittäin. Ja tykkään työstäni ja haluan kokoajan saavuttaa lisää ja oppia lisää. Olen kunnianhimoinen ja perfektionisti. Ongelmani on etten kertakaikkiaan ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisin ja siitä minulle tulee huono omatunto ja väsymys. En ehdi edes nukkua, koska nukkuminen kuluttaa kallisarvoista aikaa mitä viiden lapsen opiskelevalla äidillä ei ole.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:17"]

Ongelmani on etten kertakaikkiaan ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisin

viiden lapsen opiskelevalla äidillä

[/quote]

Olet valinnut itsellesi elämän, jossa et ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisit. Miksi valitat?

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:21"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:17"]

Ongelmani on etten kertakaikkiaan ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisin

viiden lapsen opiskelevalla äidillä

[/quote]

Olet valinnut itsellesi elämän, jossa et ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisit. Miksi valitat?

[/quote]

Itseasiassa en. Tämä yhteiskunta ei anna olla ikuisesti kotiäiti. Se olisi elämä minkä minä valitsisin. Kunhan saan opintoni päätökseen on kuitenkin hyvin mahdollista, että voin tehdä töitä kotona.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:17"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:09"]

Minustakin ap luulostaa masentuneelta. Mikään ei tunnu tuottavan hänelle enää iloa.

Sinänsä huono omatunto on useimpien äitien vakiovieras. Silti sinun ei järjellä ajatellen pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että aikasi on rajallista. Koeta jatkaa valitsemallasi tiellä eli ottaa omaa aikaa, kyllä lapsia voi kannustaa leikkimään keskenään tai ystäviensä kanssa. Eivät he tarvitse leikittäjää, on jopa lapsille hyväksi joutua itse keksimään itselleen tekemistä ja leikkiinsä juoni, niin ettei aikuinen ole koko ajan ideoimassa ja ohjaamassa leikkiä. Siitä kehittyy lasten mielikuvitus!

Kun otat omaa aikaa ja kehitävt itsellesi ammatin, jaksat sitten sen määrällisesti vähäisemmän ajan, mitä lastesi kanssa olet, olla aidosti läsnä, eikä vaan suorittaa äitiyttä. Sinun pitää löytää uudelleen äitiyden ilo sitä kautta, että sallit itsellesi myös muita puolia kuin äitiys. Lapset kasvavat joka tapauksessa todella nopeasti, ja kohta he eivät enää edes halua sinua paikalle niin paljon - mitä sitten teet, jos sinulla ei ole ammattia ja työtä? Turhaudut.

[/quote]

Ai mikään ei tuota iloa? Monikin asia tuottaa iloa. Lasten kanssa nauretaan päivittäin. Ja tykkään työstäni ja haluan kokoajan saavuttaa lisää ja oppia lisää. Olen kunnianhimoinen ja perfektionisti. Ongelmani on etten kertakaikkiaan ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisin ja siitä minulle tulee huono omatunto ja väsymys. En ehdi edes nukkua, koska nukkuminen kuluttaa kallisarvoista aikaa mitä viiden lapsen opiskelevalla äidillä ei ole.

[/quote]

Ok, sain vaikutelman aloituksestasi ja kommenteistasi, että olet alavireinen ja koko ajan murehdit sitä, mitä ET ehdi tehdä sen sijaan, että keskittyisit ja olisit tyytyväinen siihen, mitä teet. Että sinulle "lasi on puoltyhjä".

Jos opiskelet JA kasvatat viittä lasta, ei sinulla mitenkään voikaan riittää aika kaikkeen. Sen kanssa sinun pitää oppia elämään, ei voi mitään. Mutta älä luovu opiskelusta, koska lapset eivät kuitenkaan ole kotona ikuisesti ja silloin sinulla on hyvä olla muutakin elämää.

17

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:23"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:21"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:17"]

Ongelmani on etten kertakaikkiaan ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisin

viiden lapsen opiskelevalla äidillä

[/quote]

Olet valinnut itsellesi elämän, jossa et ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisit. Miksi valitat?

[/quote]

Itseasiassa en. Tämä yhteiskunta ei anna olla ikuisesti kotiäiti. Se olisi elämä minkä minä valitsisin. Kunhan saan opintoni päätökseen on kuitenkin hyvin mahdollista, että voin tehdä töitä kotona.

[/quote]

Kuka tämän valinnan sitten on tehnyt? Miehesi?

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:23"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:21"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:17"]

Ongelmani on etten kertakaikkiaan ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisin

viiden lapsen opiskelevalla äidillä

[/quote]

Olet valinnut itsellesi elämän, jossa et ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisit. Miksi valitat?

[/quote]

Itseasiassa en. Tämä yhteiskunta ei anna olla ikuisesti kotiäiti. Se olisi elämä minkä minä valitsisin. Kunhan saan opintoni päätökseen on kuitenkin hyvin mahdollista, että voin tehdä töitä kotona.

[/quote]

Viiden lapsen kanssa jo kotiäidinkin on pakko oikoa mutkia, ei siinä voi kovin perfektionisti olla kukaan.

Sitä paitsi ne sun lapset on jo kymmenen vuoden sisällä varmaan iässä, jossa ne eivät halua sua hengailemaan selän takana. Ne aikuistuu ja itsenäistyy halusit tai et, joten et sä voi loputtomiin kumminkaan olla kotiäiti.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:25"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:17"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:09"]

Minustakin ap luulostaa masentuneelta. Mikään ei tunnu tuottavan hänelle enää iloa.

Sinänsä huono omatunto on useimpien äitien vakiovieras. Silti sinun ei järjellä ajatellen pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että aikasi on rajallista. Koeta jatkaa valitsemallasi tiellä eli ottaa omaa aikaa, kyllä lapsia voi kannustaa leikkimään keskenään tai ystäviensä kanssa. Eivät he tarvitse leikittäjää, on jopa lapsille hyväksi joutua itse keksimään itselleen tekemistä ja leikkiinsä juoni, niin ettei aikuinen ole koko ajan ideoimassa ja ohjaamassa leikkiä. Siitä kehittyy lasten mielikuvitus!

Kun otat omaa aikaa ja kehitävt itsellesi ammatin, jaksat sitten sen määrällisesti vähäisemmän ajan, mitä lastesi kanssa olet, olla aidosti läsnä, eikä vaan suorittaa äitiyttä. Sinun pitää löytää uudelleen äitiyden ilo sitä kautta, että sallit itsellesi myös muita puolia kuin äitiys. Lapset kasvavat joka tapauksessa todella nopeasti, ja kohta he eivät enää edes halua sinua paikalle niin paljon - mitä sitten teet, jos sinulla ei ole ammattia ja työtä? Turhaudut.

[/quote]

Ai mikään ei tuota iloa? Monikin asia tuottaa iloa. Lasten kanssa nauretaan päivittäin. Ja tykkään työstäni ja haluan kokoajan saavuttaa lisää ja oppia lisää. Olen kunnianhimoinen ja perfektionisti. Ongelmani on etten kertakaikkiaan ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisin ja siitä minulle tulee huono omatunto ja väsymys. En ehdi edes nukkua, koska nukkuminen kuluttaa kallisarvoista aikaa mitä viiden lapsen opiskelevalla äidillä ei ole.

[/quote]

Ok, sain vaikutelman aloituksestasi ja kommenteistasi, että olet alavireinen ja koko ajan murehdit sitä, mitä ET ehdi tehdä sen sijaan, että keskittyisit ja olisit tyytyväinen siihen, mitä teet. Että sinulle "lasi on puoltyhjä".

Jos opiskelet JA kasvatat viittä lasta, ei sinulla mitenkään voikaan riittää aika kaikkeen. Sen kanssa sinun pitää oppia elämään, ei voi mitään. Mutta älä luovu opiskelusta, koska lapset eivät kuitenkaan ole kotona ikuisesti ja silloin sinulla on hyvä olla muutakin elämää.

17

[/quote]

Ehkä aloitus on hieman harhaanjohtava sillä käsitys äiti on niin monimuotoinen. Se mitä minä tarkoitan on, etten jaksa enää fyysisesti olla lasten kanssa niinpaljon, kun ennen. Ja koen huonoa omaatuntoa siitä, että joudun sanomaan lapsille. Äiti ei nyt ehdi. Sillä sitä en olisi ikinä halunnut sanoa. :/

Ap, ota nyt herran tähden vastuu omista valinnoistasi! Et sinä tuollaisella "yhyy yhteiskunta ei anna olla kotona" -uhriutumisella saa apua etkä sympatiaa. Ihanko oikeasti kuvittelit, että viiden lapsen jälkeen sinulle jää yllin kyllin aikaa tehdä muita asioita?

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:27"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:23"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:21"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:17"]

Ongelmani on etten kertakaikkiaan ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisin

viiden lapsen opiskelevalla äidillä

[/quote]

Olet valinnut itsellesi elämän, jossa et ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisit. Miksi valitat?

[/quote]

Itseasiassa en. Tämä yhteiskunta ei anna olla ikuisesti kotiäiti. Se olisi elämä minkä minä valitsisin. Kunhan saan opintoni päätökseen on kuitenkin hyvin mahdollista, että voin tehdä töitä kotona.

[/quote]

Viiden lapsen kanssa jo kotiäidinkin on pakko oikoa mutkia, ei siinä voi kovin perfektionisti olla kukaan.

Sitä paitsi ne sun lapset on jo kymmenen vuoden sisällä varmaan iässä, jossa ne eivät halua sua hengailemaan selän takana. Ne aikuistuu ja itsenäistyy halusit tai et, joten et sä voi loputtomiin kumminkaan olla kotiäiti.

[/quote]

Vanhin lapseni on teini ja hyvin kelpaan edelleen hengailuun mukaan ;) mutta siis ymmärrän kyllä mitä ajat takaa. Minä vain olisin halunnut olla kotiäiti siihen asti, että kaikki ovat teinejä. Mutta se ei taloudellisesti onnistu.

Voit muuttaa asennettasi. Voit muuttaa elämääsi. Tämä työ sinun on tehtävä suurimmilta osin itse, mutta aiheesta löytyy paljon kirjoja ja netistä vaikka videoita. Sinun elämäsi on aivan yhtä arvokas kuin lastesi. Sinulla on oikeus myös lepoon ja nautintoon. Ole myös itsesi äiti ja ystävä. 

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:29"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:25"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:17"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:09"]

Minustakin ap luulostaa masentuneelta. Mikään ei tunnu tuottavan hänelle enää iloa.

Sinänsä huono omatunto on useimpien äitien vakiovieras. Silti sinun ei järjellä ajatellen pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että aikasi on rajallista. Koeta jatkaa valitsemallasi tiellä eli ottaa omaa aikaa, kyllä lapsia voi kannustaa leikkimään keskenään tai ystäviensä kanssa. Eivät he tarvitse leikittäjää, on jopa lapsille hyväksi joutua itse keksimään itselleen tekemistä ja leikkiinsä juoni, niin ettei aikuinen ole koko ajan ideoimassa ja ohjaamassa leikkiä. Siitä kehittyy lasten mielikuvitus!

Kun otat omaa aikaa ja kehitävt itsellesi ammatin, jaksat sitten sen määrällisesti vähäisemmän ajan, mitä lastesi kanssa olet, olla aidosti läsnä, eikä vaan suorittaa äitiyttä. Sinun pitää löytää uudelleen äitiyden ilo sitä kautta, että sallit itsellesi myös muita puolia kuin äitiys. Lapset kasvavat joka tapauksessa todella nopeasti, ja kohta he eivät enää edes halua sinua paikalle niin paljon - mitä sitten teet, jos sinulla ei ole ammattia ja työtä? Turhaudut.

[/quote]

Ai mikään ei tuota iloa? Monikin asia tuottaa iloa. Lasten kanssa nauretaan päivittäin. Ja tykkään työstäni ja haluan kokoajan saavuttaa lisää ja oppia lisää. Olen kunnianhimoinen ja perfektionisti. Ongelmani on etten kertakaikkiaan ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisin ja siitä minulle tulee huono omatunto ja väsymys. En ehdi edes nukkua, koska nukkuminen kuluttaa kallisarvoista aikaa mitä viiden lapsen opiskelevalla äidillä ei ole.

[/quote]

Ok, sain vaikutelman aloituksestasi ja kommenteistasi, että olet alavireinen ja koko ajan murehdit sitä, mitä ET ehdi tehdä sen sijaan, että keskittyisit ja olisit tyytyväinen siihen, mitä teet. Että sinulle "lasi on puoltyhjä".

Jos opiskelet JA kasvatat viittä lasta, ei sinulla mitenkään voikaan riittää aika kaikkeen. Sen kanssa sinun pitää oppia elämään, ei voi mitään. Mutta älä luovu opiskelusta, koska lapset eivät kuitenkaan ole kotona ikuisesti ja silloin sinulla on hyvä olla muutakin elämää.

17

[/quote]

Ehkä aloitus on hieman harhaanjohtava sillä käsitys äiti on niin monimuotoinen. Se mitä minä tarkoitan on, etten jaksa enää fyysisesti olla lasten kanssa niinpaljon, kun ennen. Ja koen huonoa omaatuntoa siitä, että joudun sanomaan lapsille. Äiti ei nyt ehdi. Sillä sitä en olisi ikinä halunnut sanoa. :/

[/quote]

Noh noh, kyllä sinun on täytynyt sanoa niin jo mooooooonta monituista kertaa, kun lapsia on viisi ja heille tulee eri tarpeita yhtä aikaa. Joten ei tuo nyt oikeasti ihan niin uusi asia ole. Kannusta lapsia etsimään ja ideoimaan asioita itse ja keskenään, he jopa hyötyvät siirä.

17

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:29"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:25"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:17"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:09"]

Minustakin ap luulostaa masentuneelta. Mikään ei tunnu tuottavan hänelle enää iloa.

Sinänsä huono omatunto on useimpien äitien vakiovieras. Silti sinun ei järjellä ajatellen pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että aikasi on rajallista. Koeta jatkaa valitsemallasi tiellä eli ottaa omaa aikaa, kyllä lapsia voi kannustaa leikkimään keskenään tai ystäviensä kanssa. Eivät he tarvitse leikittäjää, on jopa lapsille hyväksi joutua itse keksimään itselleen tekemistä ja leikkiinsä juoni, niin ettei aikuinen ole koko ajan ideoimassa ja ohjaamassa leikkiä. Siitä kehittyy lasten mielikuvitus!

Kun otat omaa aikaa ja kehitävt itsellesi ammatin, jaksat sitten sen määrällisesti vähäisemmän ajan, mitä lastesi kanssa olet, olla aidosti läsnä, eikä vaan suorittaa äitiyttä. Sinun pitää löytää uudelleen äitiyden ilo sitä kautta, että sallit itsellesi myös muita puolia kuin äitiys. Lapset kasvavat joka tapauksessa todella nopeasti, ja kohta he eivät enää edes halua sinua paikalle niin paljon - mitä sitten teet, jos sinulla ei ole ammattia ja työtä? Turhaudut.

[/quote]

Ai mikään ei tuota iloa? Monikin asia tuottaa iloa. Lasten kanssa nauretaan päivittäin. Ja tykkään työstäni ja haluan kokoajan saavuttaa lisää ja oppia lisää. Olen kunnianhimoinen ja perfektionisti. Ongelmani on etten kertakaikkiaan ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisin ja siitä minulle tulee huono omatunto ja väsymys. En ehdi edes nukkua, koska nukkuminen kuluttaa kallisarvoista aikaa mitä viiden lapsen opiskelevalla äidillä ei ole.

[/quote]

Ok, sain vaikutelman aloituksestasi ja kommenteistasi, että olet alavireinen ja koko ajan murehdit sitä, mitä ET ehdi tehdä sen sijaan, että keskittyisit ja olisit tyytyväinen siihen, mitä teet. Että sinulle "lasi on puoltyhjä".

Jos opiskelet JA kasvatat viittä lasta, ei sinulla mitenkään voikaan riittää aika kaikkeen. Sen kanssa sinun pitää oppia elämään, ei voi mitään. Mutta älä luovu opiskelusta, koska lapset eivät kuitenkaan ole kotona ikuisesti ja silloin sinulla on hyvä olla muutakin elämää.

17

[/quote]

Ehkä aloitus on hieman harhaanjohtava sillä käsitys äiti on niin monimuotoinen. Se mitä minä tarkoitan on, etten jaksa enää fyysisesti olla lasten kanssa niinpaljon, kun ennen. Ja koen huonoa omaatuntoa siitä, että joudun sanomaan lapsille. Äiti ei nyt ehdi. Sillä sitä en olisi ikinä halunnut sanoa. :/

[/quote]

Noh noh, kyllä sinun on täytynyt sanoa niin jo mooooooonta monituista kertaa, kun lapsia on viisi ja heille tulee eri tarpeita yhtä aikaa. Joten ei tuo nyt oikeasti ihan niin uusi asia ole. Kannusta lapsia etsimään ja ideoimaan asioita itse ja keskenään, he jopa hyötyvät siirä.

17

[/quote]

Miksi olisi? Ei meillä lapsilla niin suuria eri tarpeita ole. Olemme pitkälti kaikki yhdessä tehneet kaiken ja on aivan eriasia sanoa odota hetki, kun ettei ollenkaan ehdi. Jos minun pitää saada etätyö viikonlopun aikana valmiiksi siihen voi mennä tunteja. 

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:36"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:29"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:25"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:17"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:09"]

Minustakin ap luulostaa masentuneelta. Mikään ei tunnu tuottavan hänelle enää iloa.

Sinänsä huono omatunto on useimpien äitien vakiovieras. Silti sinun ei järjellä ajatellen pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että aikasi on rajallista. Koeta jatkaa valitsemallasi tiellä eli ottaa omaa aikaa, kyllä lapsia voi kannustaa leikkimään keskenään tai ystäviensä kanssa. Eivät he tarvitse leikittäjää, on jopa lapsille hyväksi joutua itse keksimään itselleen tekemistä ja leikkiinsä juoni, niin ettei aikuinen ole koko ajan ideoimassa ja ohjaamassa leikkiä. Siitä kehittyy lasten mielikuvitus!

Kun otat omaa aikaa ja kehitävt itsellesi ammatin, jaksat sitten sen määrällisesti vähäisemmän ajan, mitä lastesi kanssa olet, olla aidosti läsnä, eikä vaan suorittaa äitiyttä. Sinun pitää löytää uudelleen äitiyden ilo sitä kautta, että sallit itsellesi myös muita puolia kuin äitiys. Lapset kasvavat joka tapauksessa todella nopeasti, ja kohta he eivät enää edes halua sinua paikalle niin paljon - mitä sitten teet, jos sinulla ei ole ammattia ja työtä? Turhaudut.

[/quote]

Ai mikään ei tuota iloa? Monikin asia tuottaa iloa. Lasten kanssa nauretaan päivittäin. Ja tykkään työstäni ja haluan kokoajan saavuttaa lisää ja oppia lisää. Olen kunnianhimoinen ja perfektionisti. Ongelmani on etten kertakaikkiaan ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisin ja siitä minulle tulee huono omatunto ja väsymys. En ehdi edes nukkua, koska nukkuminen kuluttaa kallisarvoista aikaa mitä viiden lapsen opiskelevalla äidillä ei ole.

[/quote]

Ok, sain vaikutelman aloituksestasi ja kommenteistasi, että olet alavireinen ja koko ajan murehdit sitä, mitä ET ehdi tehdä sen sijaan, että keskittyisit ja olisit tyytyväinen siihen, mitä teet. Että sinulle "lasi on puoltyhjä".

Jos opiskelet JA kasvatat viittä lasta, ei sinulla mitenkään voikaan riittää aika kaikkeen. Sen kanssa sinun pitää oppia elämään, ei voi mitään. Mutta älä luovu opiskelusta, koska lapset eivät kuitenkaan ole kotona ikuisesti ja silloin sinulla on hyvä olla muutakin elämää.

17

[/quote]

Ehkä aloitus on hieman harhaanjohtava sillä käsitys äiti on niin monimuotoinen. Se mitä minä tarkoitan on, etten jaksa enää fyysisesti olla lasten kanssa niinpaljon, kun ennen. Ja koen huonoa omaatuntoa siitä, että joudun sanomaan lapsille. Äiti ei nyt ehdi. Sillä sitä en olisi ikinä halunnut sanoa. :/

[/quote]

Noh noh, kyllä sinun on täytynyt sanoa niin jo mooooooonta monituista kertaa, kun lapsia on viisi ja heille tulee eri tarpeita yhtä aikaa. Joten ei tuo nyt oikeasti ihan niin uusi asia ole. Kannusta lapsia etsimään ja ideoimaan asioita itse ja keskenään, he jopa hyötyvät siirä.

17

[/quote]

Miksi olisi? Ei meillä lapsilla niin suuria eri tarpeita ole. Olemme pitkälti kaikki yhdessä tehneet kaiken ja on aivan eriasia sanoa odota hetki, kun ettei ollenkaan ehdi. Jos minun pitää saada etätyö viikonlopun aikana valmiiksi siihen voi mennä tunteja. 

[/quote]

Ei se kovin eri asia ole. Lapsi odottaa tai hoitaa asian itse. Omatoimisuutta ja ideointikykyä on sinun syytäkin kannustaa. Lisäksi sinun olisi hyvä antaa lapsillesi malli siitä, että äitienkin on syytä hankkia ammatti ja tehdä työtä. Ettei naiseus ole pelkän äitiyden varassa. Minusta se on ihan hyvä malli lapsille.

Joten koeta opetella näkemään asia toisin eli arvostamaan sitä, että hankit toisenkin roolin pelkän äitiyden rinnalle.

17

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 15:32"]

Lapsilla on kaikki ihan hyvin. Pärjäävät koulussa ja osaavat jo olla melko omatoimisia. Ongelma on se, että olen koko aikuisikäni elänyt lasten ehdoilla ja koen huonoa omaatuntoa siitä, että menin opiskelemaan ja minulla on etätöitä. Tai siitä, että haluan tehdä omia juttujani ja olen väsynyt enkä enää jaksa istua lattialla leikkimässä. Kotityöt on aina olleet inhokkini ja onneksi mieheni hoitaakin niitä. Mutta olen aina viihtynyt lasten seurassa ja nyt toivoisin vain omaa rauhaa. Varsinkin lomat saavat minut todella väsyneeksi sillä yöllä yritän tehdä töitä lasten nukkuessa ja katsella elokuvia tai puuhata omia juttuja. Mieskin valittaa, että olen nykyään etäinen. Kaikki alkoi siitä, kun päätin lakata olemasta kotiäiti. 

[/quote] eihän koululaiset leiki enää eikä varsinkaan lattiatasolla. Eikö lapsilla oo mummolaa? Mieshän voi mennä lomilla mummulaan lasten kanssa. Tarviiko ne lomat viettää aina yhdessä. Voi jo hieman löysätä jos lapset koulussa. Onhan lapsilla isä ja isäkin voi leikkiä jos lapset vielä leikkii tai pelata jne. Laittakaa lapset harrastuksiin niin pääsee vähemmällä, nekin kyllä maksaa mutta jos ei rahasta uupeloa niin harrastukset ok.

Oliko 5 lasta ? Ymmärsin että ei ole enää pieniä lapsia siis koululaisia. Johan koulu ikäiset voi tehdä kotihommia, imuroida, käydä kaupassa, pitää oma huone kunnossa, sijata vuoteet ja vaihtaa liinavaatteet jne. Mene vaan töihin hyvällä omallatunnolla että saat eläkettä tulevaisuudessa.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:48"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 15:32"]

Lapsilla on kaikki ihan hyvin. Pärjäävät koulussa ja osaavat jo olla melko omatoimisia. Ongelma on se, että olen koko aikuisikäni elänyt lasten ehdoilla ja koen huonoa omaatuntoa siitä, että menin opiskelemaan ja minulla on etätöitä. Tai siitä, että haluan tehdä omia juttujani ja olen väsynyt enkä enää jaksa istua lattialla leikkimässä. Kotityöt on aina olleet inhokkini ja onneksi mieheni hoitaakin niitä. Mutta olen aina viihtynyt lasten seurassa ja nyt toivoisin vain omaa rauhaa. Varsinkin lomat saavat minut todella väsyneeksi sillä yöllä yritän tehdä töitä lasten nukkuessa ja katsella elokuvia tai puuhata omia juttuja. Mieskin valittaa, että olen nykyään etäinen. Kaikki alkoi siitä, kun päätin lakata olemasta kotiäiti. 

[/quote] eihän koululaiset leiki enää eikä varsinkaan lattiatasolla. Eikö lapsilla oo mummolaa? Mieshän voi mennä lomilla mummulaan lasten kanssa. Tarviiko ne lomat viettää aina yhdessä. Voi jo hieman löysätä jos lapset koulussa. Onhan lapsilla isä ja isäkin voi leikkiä jos lapset vielä leikkii tai pelata jne. Laittakaa lapset harrastuksiin niin pääsee vähemmällä, nekin kyllä maksaa mutta jos ei rahasta uupeloa niin harrastukset ok.

[/quote]

Jaa. Kovin ikävää, jos teillä ei. Meillä kyllä leikitään ja pelataan lautapelejä ja piirrellään ja askarreellaan pleikkapelien ja kotihommien lisäksi

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:52"]

Oliko 5 lasta ? Ymmärsin että ei ole enää pieniä lapsia siis koululaisia. Johan koulu ikäiset voi tehdä kotihommia, imuroida, käydä kaupassa, pitää oma huone kunnossa, sijata vuoteet ja vaihtaa liinavaatteet jne. Mene vaan töihin hyvällä omallatunnolla että saat eläkettä tulevaisuudessa.

[/quote]

Nuorimmainen menee esikouluun. Mutta on ihan täysin äitin tyttö vielä. Ja kovin vihainen, kun äiti lähtee kouluun tai ei ehdi antaa huomiota. Ja meillä on kotihommia lapset tehneet ihan siitä asti, kun on siitä jotain tajunneet ja muutenkin kaikki tehdään yhdessä. Ja on todella surullista huomata juurikin tämä koululaisten huomion vähättely. He tarvitsevat sitä läsnäolevaa aikuista siinä missä vauvatkin. Jopa enemmän. Sillä heidän on vaikea sopeutua maailmaan, jos kotona ei ole rakastettu ja turvallinen olo.

Toki he myös näkevät kavereitaan, mutta mikään ei korvaa legoilla rakentelua LATTIALLA omien vanhempien kanssa :D