Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa enää olla äiti
01.03.2015 |
Lapsilla on kaikki ihan hyvin. Pärjäävät koulussa ja osaavat jo olla melko omatoimisia. Ongelma on se, että olen koko aikuisikäni elänyt lasten ehdoilla ja koen huonoa omaatuntoa siitä, että menin opiskelemaan ja minulla on etätöitä. Tai siitä, että haluan tehdä omia juttujani ja olen väsynyt enkä enää jaksa istua lattialla leikkimässä. Kotityöt on aina olleet inhokkini ja onneksi mieheni hoitaakin niitä. Mutta olen aina viihtynyt lasten seurassa ja nyt toivoisin vain omaa rauhaa. Varsinkin lomat saavat minut todella väsyneeksi sillä yöllä yritän tehdä töitä lasten nukkuessa ja katsella elokuvia tai puuhata omia juttuja. Mieskin valittaa, että olen nykyään etäinen. Kaikki alkoi siitä, kun päätin lakata olemasta kotiäiti.
Kommentit (38)
Puhu miehellesi. Sopikaa niin että saat myös omaa aikaa. Lapset ja mieskin voivat hyvin jos itse voit hyvin. Älä tunne huonoa omatuntoa siitä että tarvitset omaa aikaa. Kaikki lähtee siitä että itse voi hyvin. Vain silloin voi olla hyvä muillekin. Ora pieniä omia hetkiä päiviin ja tee omia juttujasi. Se tekee hyvää sitten kaikille. Fiksu mies ymmärtää sen että äitikin tarttee omaa aikaa että jaksaa vaikka kuinka rakastaakin perhettään. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh. Tuo on pahimpia painajaisiani (kirjaimellisesti). Onneksi en ole koskaan erehtynyt hankkimaan lapsia, ja sterilisaatiokin on tehtynä. En kestäisi tuota, että omaa aikaa on tosi vähän, ja siitäkin pitäisi tuntea syyllisyyttä.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 15:47"]
Puhu miehellesi. Sopikaa niin että saat myös omaa aikaa. Lapset ja mieskin voivat hyvin jos itse voit hyvin. Älä tunne huonoa omatuntoa siitä että tarvitset omaa aikaa. Kaikki lähtee siitä että itse voi hyvin. Vain silloin voi olla hyvä muillekin. Ora pieniä omia hetkiä päiviin ja tee omia juttujasi. Se tekee hyvää sitten kaikille. Fiksu mies ymmärtää sen että äitikin tarttee omaa aikaa että jaksaa vaikka kuinka rakastaakin perhettään. :)
[/quote]
Aloitus oli vähän epäselvästi kirjoitettu, ja sinultakin taisi jäädä huomaamatta, että aloittaja kyllä "ottaa omia hetkiä" mutta ei vain pysty nauttimaan niistä. Hän on elänyt niin kauan lasten ehdoilla että on tietyllä tapaa hukannut oman itsenäisen aikuisminänsä.
Palkkaa lastenhoitaja, kyl ne kakarat tulee sulta sitä huomioo sit kerjää ku sitä tarvii. Pyhität tiettyjä aikoja siihen että lapset saa huomiota sitten "edes joskus"
Tai että kyllä munki äiti teki kaikkia juttuja, huomiota sai sitte normaaleissa päivä keskusteluissa "miten meni koulussa" ja sitten sinä saatanan "lauantaisin mennään ulos leikkimään/kävelylle" päivässä. Ei me yhdessä mitää leikitty, taino tosi harvoin. Mut ihan normaalisti oon kasvanu :-D jos leikkiä halus ne oli kaverit tai siskot.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 15:41"]
Sori, kirjoitit elämänmittaisen työsopimuksen sillä hetkellä, kun päätit pitää lapsen. Sinun olisi kannattanut tehdä vähän enemmän itsetutkiskelua, ennen kuin päätit ottaa maailman vastuullisimman ja raskaimman duunin. Nyt ei auta kuin sinnitellä.
[/quote]
ensinnäkin. Sain LAPSET. Ja luitko ollenkaan tuota aloitusta? Minä olen lapsilleni antanut kaikkeni ja nyt, kun minulla olisi mahdollisuus tehdä muutakin, kun olla kotiäiti koen olevani huono ja epäonnistunut, kun en ole riittävästi läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 15:49"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 15:41"]
Sori, kirjoitit elämänmittaisen työsopimuksen sillä hetkellä, kun päätit pitää lapsen. Sinun olisi kannattanut tehdä vähän enemmän itsetutkiskelua, ennen kuin päätit ottaa maailman vastuullisimman ja raskaimman duunin. Nyt ei auta kuin sinnitellä.
[/quote]
ensinnäkin. Sain LAPSET. Ja luitko ollenkaan tuota aloitusta? Minä olen lapsilleni antanut kaikkeni ja nyt, kun minulla olisi mahdollisuus tehdä muutakin, kun olla kotiäiti koen olevani huono ja epäonnistunut, kun en ole riittävästi läsnä.
[/quote]
Luin ja ymmärsin aloituksesi. Olen pahoillani, että luotin liikaa lukutaitoosi enkä käyttänyt ilmaisua "ensimmäisen lapsesi". Keskeinen ajatuksesi kävi kuitenkin viestistäsi ilmi aivan hyvin, ja juuri sitä oma viestini kommentoikin. Tuollaiset epämiellyttävät riittämttömyyden ja syyllisyyden tunteet ovat osa vanhemmuutta ja sellaista elämää, jonka olet itsellesi valinnut. Valittaminen ei auta. Sinä olet pysyvästi äiti, tuntui se kivalta tai ei, jaksoit sinä äitiyttä tai et. -2
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 15:49"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 15:47"]
Puhu miehellesi. Sopikaa niin että saat myös omaa aikaa. Lapset ja mieskin voivat hyvin jos itse voit hyvin. Älä tunne huonoa omatuntoa siitä että tarvitset omaa aikaa. Kaikki lähtee siitä että itse voi hyvin. Vain silloin voi olla hyvä muillekin. Ora pieniä omia hetkiä päiviin ja tee omia juttujasi. Se tekee hyvää sitten kaikille. Fiksu mies ymmärtää sen että äitikin tarttee omaa aikaa että jaksaa vaikka kuinka rakastaakin perhettään. :)
[/quote]
Aloitus oli vähän epäselvästi kirjoitettu, ja sinultakin taisi jäädä huomaamatta, että aloittaja kyllä "ottaa omia hetkiä" mutta ei vain pysty nauttimaan niistä. Hän on elänyt niin kauan lasten ehdoilla että on tietyllä tapaa hukannut oman itsenäisen aikuisminänsä.
[/quote]
Juuri näin. Ilmeisesti kirjoitin joo epäselvästi. Ei pysy ajatus aina kasassa. Mutta siis olen jo pitemmän aikaan uskotellut itselleni, että lapset pärjäävät, mutta lapset ovat viimeaikoina sanoneet asioita mitä en ikinä halunnut omiltani kuulla. Minä olin kotiäiti pitkään juuri siksi, että olisin riittävästi läsnä. Nyt he kysyvät isiltä miksi äiti ei enää ehdi leikkiä ja koska äiti taas ehtii pelaamaan lautapelejä jne.
Olen melkein 30 ja ensimmäinen ammattini nyt opiskeltavana. Olen vaan hirvittävän väsynyt kokoajan. Mieheni antaa minulle aikaa, vaikka kuinka. Mutta sensijaan, että nauttisin siitä koen olevani huono äiti, kun en enää jaksa olla sellainen, kun mielestäni äidin kuuluu
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 15:49"]
Palkkaa lastenhoitaja, kyl ne kakarat tulee sulta sitä huomioo sit kerjää ku sitä tarvii. Pyhität tiettyjä aikoja siihen että lapset saa huomiota sitten "edes joskus" Tai että kyllä munki äiti teki kaikkia juttuja, huomiota sai sitte normaaleissa päivä keskusteluissa "miten meni koulussa" ja sitten sinä saatanan "lauantaisin mennään ulos leikkimään/kävelylle" päivässä. Ei me yhdessä mitää leikitty, taino tosi harvoin. Mut ihan normaalisti oon kasvanu :-D jos leikkiä halus ne oli kaverit tai siskot.
[/quote]
Mielestäni hyvä äiti leikkii ja on läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 15:57"]
Sinä olet masentunut, siltä se kuulostaa.
[/quote]
Masentunut :D tiedätkö sinä edes mitä masennus on?
Silloin tuskin harmittelee sitä ettei ehdi tekemään kaikkea?
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 15:59"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 15:57"]
Sinä olet masentunut, siltä se kuulostaa.
[/quote]
Masentunut :D tiedätkö sinä edes mitä masennus on?
Silloin tuskin harmittelee sitä ettei ehdi tekemään kaikkea?
[/quote]
Nimenomaan sitä silloin harmittelee kaikkea mitä ei ehdi tekemään. Tuntee olonsa riittämättömäksi. Itse ainakin pahimpana masennusaikana tunsin suurtasyyllisyyttä siitä etten pystynyt tekemään kaikkea. Tai etten pystynyt. Tai tiesin että pystyn mutten saanut aikaiseksi ja sekin sai minut tuntemaan syyllisyyttä ja lisäsi masennusta. Tulee kierre. Kyllä aloittajan mieli tuntuu hieman masentuneelta. Kannattaisi ehkä puhua jollekin ammattilaiselle ettei tuo tuosta pääsisi pahentumaan ja pystyisit nauttimaan omista hetkistäsi ilman syyllisyyttä. Sitten ehkä jaksaisit kohta jo myös viettää enemmän aikaa lastenkin kanssa ja taas nauttia siitäkin uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on tänäpäivänä liian kovaa ja hektistä sekä äidin suorituspaineet liian suuria! Siitä kertoo esim. se, että tämänkaltaisia aloituksia on päivittäin.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 15:57"]
Sinä olet masentunut, siltä se kuulostaa.
[/quote]
On luonnollista masentua, kun on täysin itselleen sopimattomassa elämäntilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 15:54"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 15:49"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 15:41"]
Sori, kirjoitit elämänmittaisen työsopimuksen sillä hetkellä, kun päätit pitää lapsen. Sinun olisi kannattanut tehdä vähän enemmän itsetutkiskelua, ennen kuin päätit ottaa maailman vastuullisimman ja raskaimman duunin. Nyt ei auta kuin sinnitellä.
[/quote]
ensinnäkin. Sain LAPSET. Ja luitko ollenkaan tuota aloitusta? Minä olen lapsilleni antanut kaikkeni ja nyt, kun minulla olisi mahdollisuus tehdä muutakin, kun olla kotiäiti koen olevani huono ja epäonnistunut, kun en ole riittävästi läsnä.
[/quote]
Luin ja ymmärsin aloituksesi. Olen pahoillani, että luotin liikaa lukutaitoosi enkä käyttänyt ilmaisua "ensimmäisen lapsesi". Keskeinen ajatuksesi kävi kuitenkin viestistäsi ilmi aivan hyvin, ja juuri sitä oma viestini kommentoikin. Tuollaiset epämiellyttävät riittämttömyyden ja syyllisyyden tunteet ovat osa vanhemmuutta ja sellaista elämää, jonka olet itsellesi valinnut. Valittaminen ei auta. Sinä olet pysyvästi äiti, tuntui se kivalta tai ei, jaksoit sinä äitiyttä tai et. -2
[/quote]
No ei todellakaan käynyt ilmi ilmeisesti. Koska äitiyttä on niin monenlaista. Se, että päättää pitää lapsen ei tee kenestäkään äitiä. Ehkä biologisesti muttei muuten. Ja minulle äitiys on paljon enemmän, kun lastenhoitoa. Minä haluan olla äiti, jota lapset todella arvostavat
Minustakin ap luulostaa masentuneelta. Mikään ei tunnu tuottavan hänelle enää iloa.
Sinänsä huono omatunto on useimpien äitien vakiovieras. Silti sinun ei järjellä ajatellen pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että aikasi on rajallista. Koeta jatkaa valitsemallasi tiellä eli ottaa omaa aikaa, kyllä lapsia voi kannustaa leikkimään keskenään tai ystäviensä kanssa. Eivät he tarvitse leikittäjää, on jopa lapsille hyväksi joutua itse keksimään itselleen tekemistä ja leikkiinsä juoni, niin ettei aikuinen ole koko ajan ideoimassa ja ohjaamassa leikkiä. Siitä kehittyy lasten mielikuvitus!
Kun otat omaa aikaa ja kehitävt itsellesi ammatin, jaksat sitten sen määrällisesti vähäisemmän ajan, mitä lastesi kanssa olet, olla aidosti läsnä, eikä vaan suorittaa äitiyttä. Sinun pitää löytää uudelleen äitiyden ilo sitä kautta, että sallit itsellesi myös muita puolia kuin äitiys. Lapset kasvavat joka tapauksessa todella nopeasti, ja kohta he eivät enää edes halua sinua paikalle niin paljon - mitä sitten teet, jos sinulla ei ole ammattia ja työtä? Turhaudut.
Ei se mitään. Naisen ei tarvitse väkisin jaksaa olla äiti, koska monet "isätkään" eivät jaksa olla isiä. Ongelma vain on se, että yhteiskunta hyväksyy isien luopumisen isyydestään sen takia, että ei vain jaksa tai se ei ole kivaa/ haluaa elää vapaata elämää uuden naisen kanssa yms. Naisilta vaaditaan NIIN paljon enemmän.
Tasapuolisuuden nimissä, myös naisilla tulee olla oikeus olla itsekkäitä ja ajatella joskus vain itseään.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:06"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 15:59"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 15:57"]
Sinä olet masentunut, siltä se kuulostaa.
[/quote]
Masentunut :D tiedätkö sinä edes mitä masennus on?
Silloin tuskin harmittelee sitä ettei ehdi tekemään kaikkea?
[/quote]
Nimenomaan sitä silloin harmittelee kaikkea mitä ei ehdi tekemään. Tuntee olonsa riittämättömäksi. Itse ainakin pahimpana masennusaikana tunsin suurtasyyllisyyttä siitä etten pystynyt tekemään kaikkea. Tai etten pystynyt. Tai tiesin että pystyn mutten saanut aikaiseksi ja sekin sai minut tuntemaan syyllisyyttä ja lisäsi masennusta. Tulee kierre. Kyllä aloittajan mieli tuntuu hieman masentuneelta. Kannattaisi ehkä puhua jollekin ammattilaiselle ettei tuo tuosta pääsisi pahentumaan ja pystyisit nauttimaan omista hetkistäsi ilman syyllisyyttä. Sitten ehkä jaksaisit kohta jo myös viettää enemmän aikaa lastenkin kanssa ja taas nauttia siitäkin uudelleen.
[/quote]
juuri näin! ihan samoin piti itsekkin tulla vastaamaan mutta ehdit ensin. samat tuntemukset oli itsellä kuin ap. kuvailemat tuntemukset, vihdoin oli pakko mennä lääkäriin ja diagnoosi oli keskivaikea masennus. ainahan näistä asioista palstalla huutelevat ne, joilla ei kokemusta tai tietoa asiasta ole.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:06"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 15:59"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 15:57"]
Sinä olet masentunut, siltä se kuulostaa.
[/quote]
Masentunut :D tiedätkö sinä edes mitä masennus on?
Silloin tuskin harmittelee sitä ettei ehdi tekemään kaikkea?
[/quote]
Nimenomaan sitä silloin harmittelee kaikkea mitä ei ehdi tekemään. Tuntee olonsa riittämättömäksi. Itse ainakin pahimpana masennusaikana tunsin suurtasyyllisyyttä siitä etten pystynyt tekemään kaikkea. Tai etten pystynyt. Tai tiesin että pystyn mutten saanut aikaiseksi ja sekin sai minut tuntemaan syyllisyyttä ja lisäsi masennusta. Tulee kierre. Kyllä aloittajan mieli tuntuu hieman masentuneelta. Kannattaisi ehkä puhua jollekin ammattilaiselle ettei tuo tuosta pääsisi pahentumaan ja pystyisit nauttimaan omista hetkistäsi ilman syyllisyyttä. Sitten ehkä jaksaisit kohta jo myös viettää enemmän aikaa lastenkin kanssa ja taas nauttia siitäkin uudelleen.
[/quote]
Eli masentuneella on niinpaljon yhtäaikaa tehtävää, että harmittelee, kun ei ehdi revetä jokapaikkaan ja väsyy?
Okei. No ehkä minä sitten kysyn lääkäriltä. Olen aina luullut, että masentunut ei jaksa tehdä mitään. Tai kokee elämän pakkopullana suorittamisena.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 16:11"]
Tasapuolisuuden nimissä, myös naisilla tulee olla oikeus olla itsekkäitä ja ajatella joskus vain itseään.
[/quote]
Miksi sitten haukutte vapaaehtoisesti lapsettomia itsekkäiksi ja kypsymättömiksi ihmisiksi, jotka ajattelevat vain itseään? Tosiasiassa naiset itse ovat tuomitsemassa toisten naisten itsekkäät valinnat.
Alue: Aihe vapaa
Sori, kirjoitit elämänmittaisen työsopimuksen sillä hetkellä, kun päätit pitää lapsen. Sinun olisi kannattanut tehdä vähän enemmän itsetutkiskelua, ennen kuin päätit ottaa maailman vastuullisimman ja raskaimman duunin. Nyt ei auta kuin sinnitellä.