yksi lapsiset: oletko katunut ettet tehnyt toista?

Anyone?

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 08:17"]Otsikossa kysymys!
[/quote]

Ei se ole oikeastaan katumista, se on tavallaan harmittavaa tai jollain tavalla surullista. Kaipuu tuohon elämäntilanteeseen silloin

Itselläni ei vielä lapsia, mutta isovanhempani ovat kertoneet nyt vanhemmiten, kuinka olisi ollut kiva jos olisi yhden lapsen sijaan ollut kaksi.
"Neuvovat" nyt minua tekemään kaksi.

En ole.

Olen katunut. Olen itkenyt. Olen surullinen sekä omasta mutta myös miehen ja lapsen puolesta.

Meillä siis toista kyllä yritettiin, mutta ei saatu ennen kuin aika loppui (kohdunpoisto).

Kadun jo nyt. Haluan toisen lapsen, mies ei. 

Esikoinen ja ainoa on 17v ja en mie vielä ikäloppu ole joten saatampa pykästä vielä sille kaverin .

En todellakaan voi katua koska sain ekan 44 v. Tietysti vois niin ajatella että kaduttaako kun ei aiemmin . Ei kaduta koska en ollut valmis ja elämässä oli niin paljon muuta. Lapseni sai 3 sisaruspuolta, tosin paljon pienempiä ja se on hyvä , erittäin hyvä.

En ole, vaan olen katunut sitä yhtäkin. Harmi etten valinnut lapsettomuutta.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 08:56"]

En ole, vaan olen katunut sitä yhtäkin. Harmi etten valinnut lapsettomuutta.

[/quote]  sulla ei oo sitten kasvatustyö onnistunut vai????

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 08:52"]

En todellakaan voi katua koska sain ekan 44 v. Tietysti vois niin ajatella että kaduttaako kun ei aiemmin . Ei kaduta koska en ollut valmis ja elämässä oli niin paljon muuta. Lapseni sai 3 sisaruspuolta, tosin paljon pienempiä ja se on hyvä , erittäin hyvä.

[/quote] vauva nyt ei tule sormia napsauttamalla , meni jokunen vuosi että ilmoitti tulostaan, olisi voinut tulla 39 v mutta realisti kun olin niin ajattelin että jos on tullakseen niin tulee. En mennyt hoitoihin enkä mennyt paniikkiin miksi ei vieläkään.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 09:06"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 08:56"]

En ole, vaan olen katunut sitä yhtäkin. Harmi etten valinnut lapsettomuutta.

[/quote]  sulla ei oo sitten kasvatustyö onnistunut vai????

[/quote]

Ei välttämättä ole kyse kasvatyön onnistumisesta. Joillekin vanhemmuus vain ei sovi. Jos on itsekäs luonne ja on tärkeää pitää kiinni omista eduistaan tai on vaikeaa ponnistella jonkun toisen ihmisen eteen pyytettömästi, ei vanhemmuus tällaiselle henkilölle sovi. Minäminäminä-tyyppiset henkilöt eivät sovi vanhemmiksi, koska he kokevat lapsen riesana ja rajoittajana.

Mitäpä sitä katuisi omaa päätöstään. Meillä mies hankki vasektomian lapsemme synnyttyä ja myöhemmin minultakin poistettiin toisen leikkauksen yhteydessä suostumuksellani kohtu.

Yksi lapsi tehdään itselle, itsekkäistä syistä.

Toinen lapsi tehdään kaveriksi toiselle lapselle, epäitsekkäistä syistä.

Tämä ei tietenkään koske niitä naisia joilla lastenteko ei onnistu jostain syystä, vaan niitä jotka oman mukavuudenhalunsa vuoksi haluavat vain 1 lapsen, koska useammasta on niin paljon työtä.

No, meillä on yksi lapsi 4-vuotias. Olen ollut lähinnä tosi kiitollinen että näitä ei ole kahta, huomaan kuinka paljon hommaa yhdessäkin on vaikka ajattelin naiivisti lapsen ollessa pieni että onhan tämän ikäiset jo "tosi helppoja". Pieni lapsi pienet murheet, iso lapsi isot murheet. Meillä vielä suht pienet, mutta on niitä isompiakin jo ollut (mm. sairastelua). 

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen tällä hetkellä, kaikki tuttavaperheemme elää vielä pikkulapsivuosia koska lapsia on useampi. Onhan meilläkin yksi uhmaaja joo, mutta voidaan hänen kanssaan jo kivasti tehdä ihan mitä vaan. Vaikka käydä konsertissa ja matkustaa niin että se on nautinnollista, eikä vaan pikkulapsipönötystä ja taaperon vahtaamista. Nyt lapselle saa opettaa ihanasti erilaisia juttuja eikä ole toista lasta jolle tarttisi jakaa huomiota.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 08:56"]

En ole, vaan olen katunut sitä yhtäkin. Harmi etten valinnut lapsettomuutta.

[/quote]Voi lapsi parka. Olisiko ollut molempien parhaksi antaa lapsi pois? Rakastavaan kotiin.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 09:37"]

No, meillä on yksi lapsi 4-vuotias. Olen ollut lähinnä tosi kiitollinen että näitä ei ole kahta, huomaan kuinka paljon hommaa yhdessäkin on vaikka ajattelin naiivisti lapsen ollessa pieni että onhan tämän ikäiset jo "tosi helppoja". Pieni lapsi pienet murheet, iso lapsi isot murheet. Meillä vielä suht pienet, mutta on niitä isompiakin jo ollut (mm. sairastelua). 

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen tällä hetkellä, kaikki tuttavaperheemme elää vielä pikkulapsivuosia koska lapsia on useampi. Onhan meilläkin yksi uhmaaja joo, mutta voidaan hänen kanssaan jo kivasti tehdä ihan mitä vaan. Vaikka käydä konsertissa ja matkustaa niin että se on nautinnollista, eikä vaan pikkulapsipönötystä ja taaperon vahtaamista. Nyt lapselle saa opettaa ihanasti erilaisia juttuja eikä ole toista lasta jolle tarttisi jakaa huomiota.

[/quote]Yhden kanssa on vaikeampaa, koska lapsella ei ole muuta seuraa kun vanhemmat. Kahden kanssa pääsee tavallaan helpommalla, kun lapsella on toisistaan seuraa. Huomasin sen käytännössä, kun perheestämme tuli kaksi lapsinen. Jopa ne matkustelut on helpompia, kun lapset pitävät toisilleen seuraa.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 09:45"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 09:37"]

No, meillä on yksi lapsi 4-vuotias. Olen ollut lähinnä tosi kiitollinen että näitä ei ole kahta, huomaan kuinka paljon hommaa yhdessäkin on vaikka ajattelin naiivisti lapsen ollessa pieni että onhan tämän ikäiset jo "tosi helppoja". Pieni lapsi pienet murheet, iso lapsi isot murheet. Meillä vielä suht pienet, mutta on niitä isompiakin jo ollut (mm. sairastelua). 

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen tällä hetkellä, kaikki tuttavaperheemme elää vielä pikkulapsivuosia koska lapsia on useampi. Onhan meilläkin yksi uhmaaja joo, mutta voidaan hänen kanssaan jo kivasti tehdä ihan mitä vaan. Vaikka käydä konsertissa ja matkustaa niin että se on nautinnollista, eikä vaan pikkulapsipönötystä ja taaperon vahtaamista. Nyt lapselle saa opettaa ihanasti erilaisia juttuja eikä ole toista lasta jolle tarttisi jakaa huomiota.

[/quote]Yhden kanssa on vaikeampaa, koska lapsella ei ole muuta seuraa kun vanhemmat. Kahden kanssa pääsee tavallaan helpommalla, kun lapsella on toisistaan seuraa. Huomasin sen käytännössä, kun perheestämme tuli kaksi lapsinen. Jopa ne matkustelut on helpompia, kun lapset pitävät toisilleen seuraa.
[/quote]
Lapsemme ei mangu seuraa, tämä on tosi yleinen harhaluulo. Me kyllä luonnostaan puuhastellaan lapsen kanssa paljon mutta ihan halusta, ei pakosta. Minusta lapsi on hauskaa seuraa, mielelläni hänen kanssaan käyn teatterissa, luen kirjoja, käydään metsässä... Tehdään sellaisia kaikkia miellyttäviä juttuja. Kotosalla lapsi yleensä leikkii itsekseen.

En siis ymmärrrä miten pääsisin helpommalla jos lapsia olisi kaksi :D Rahaa menisi enemmän ja sisarukset väistämättä kinastelevatkin. Nyt kotona on aika harmonista ja rauhallista. Olen kyllä aina kieltäytynyt olemasta mikään sirkustirehtööri lapselle ja hän onkin oppinut olemaan myös yksikseen. Nro 19

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 08:56"]

En ole, vaan olen katunut sitä yhtäkin. Harmi etten valinnut lapsettomuutta.

[/quote] mikä meni niin pieleen että kaduttaa oma lapsi???? Mulle oli enemmän kuin lottovoitto saada oma lapsi kypsässä iässä. Paljon olisin menettänyt ellei olisi omaa lasta. Aika meni vaan liian nopeasti. Oi niitä aikoja.