Lue keskustelun säännöt.
Hyvä äiti vs. Huono äiti
01.12.2021 |
Koen olevani (ainakin välillä) hyvä äiti. Olen yrittänyt kehittyä ihmisenä ja äitinä. Lapset on saaneet paljon rakkautta ja huolenpitoa.
Mutta sitten on päiviä kun tunnen olevani huono äiti. Näen miten olen kantanut mukanani asioita (traumoja), jotka on vaikuttaneet niin että ole ollut aina kovin läsnäoleva ja olen huutanut lapsille väsyneenä.
Aloin miettiä, että onko sellaisia pullantuoksuisia, tasapainoisia ja ihania äitejä, jotka osaa hoitaa lapsensa ”täydellisesti”.
Kukaanhan ei voi tietää millaista kenenkäkin kotona on, mutta oletko sinä hyvä vai huono äiti ja miten määritellään onko äiti hyvä vai huono?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan on niitä luonteensa ja taustansa ansiosta tasapainoisia ihmisiä, joiden voisi sanoa hipovan täydellisyyttä.
Jos kuitenkin ajattelee omia tai muiden isovanhempia, huomaa, että he ovat kasvattaneet lapset hyvin eri tyylillä kuin nykyään kasvatetaan. Asioista ja tunteista ei olla juurikaan puhuttu ja vahva oli se, joka ei itkenyt vaan painoi sisulla eteenpäin. Omat vanhempani ovat jotain siltä väliltä. Minä, nyt lähemmäs 40-vuotias, taas olen selvästi jo avoimempi ja kasvatan lapsiani ymmärtävämmin. Nykyään on saatavilla myös paljon enemmän tietoa kuin vielä minunkin syntymäni aikaan.
Silti niin isoäitini, äitini kuin minäkin olemme tehneet parhaamme sen ajan tiedon ja osaamisen puitteissa. Näen asian siis niin, että kun epäitsekkäästi pyrit toimimaan lasten edun mukaisesti, olet hyvä äiti inhimillisistä puolistasi huolimatta. Miksi lasten ei olisi hyvä oppia sitä, että väsyneenä voimme olla kiukkuisia, ja silloin toista voi huomioida paremmin. Myös aikuinen käyttäytyy välillä huonommin ja sitä pyydetään anteeksi. Miksi lapsen pitäisi kasvaa maailmassa, jossa hän kuvittelee aikuisten aina olevan hyviä ja vain lapset kiukuttelevat, kun se ei niin ole.