Lue keskustelun säännöt.
Rikkaat ja Rahattomat 2022 Official
01.12.2021 |
Alkaa helmikuussa. Ainakin Aki ja Rita mukana "rikkaina" uudella kaudella.
https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/b5f7fb2d-edab-42ba-8458-a948c7c…
Aika mielenkiintoinen kausi tällä kertaakin tulossa.
Kommentit (4342)
Vierailija kirjoitti:
Ja tuo Leikkiset. Onko se liikeidea kopioitu Lappset -yritykseltä? Jotenkin päälleliimattu koko pariskunta.
On. Ja Hesburgerin liikeidea on kopioitu McDonaldsilta. Niin kauan kuin ei eletä kommunistisessa Suomessa niin liiketoiminta ja kilpailu on sallittua ja jopa suotavaa, monopoli johtaa huonolaatuisempiin tuotteisiin ja kalliimpiin hintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana tuo Leikkiset yrittäjäpari, niin kaunis ja edustava perhe, varmaan sai huomiota tämä heidän yrityksensä mediassa. Täällä törkeää kirjottelua heidän ulkonäöstä, sitä en ymmärrä. Taisi olla piikki lihaan monelle kateelliselle, jotka seuraavat tämän rouvan instatiliä. Todellakin urheilullinen perhe ja äiti niin kireessä kunnossa, että voisi kisalavalle nousta.
Isä oli puheliaampi ja selvästi kokenut esiintyjä, äiti jännitti ja oli hermostuneen oloinen, varmaan vauvakin valvotti tiheiden yösyöttöjen takia. Sen takia taisi olla nuo nukkumisjärjestelyt. Hyvä mieli jäi tästä jaksosta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä ohjelmassa on siis rikkaiden määritelmä? Minusta tuntuu että nyt useampi jakso putkeen "rikkaina" on ollut jotain ihan normi keskiluokkaisia perheitä. Ja isosti velkarahalla elävät Manniset nyt on ihan oma lukunsa. Joku Sukari ja Aflecht sentään on ihan oikeasti miljonäärejä... Onko jollain jotain rekryilmoitusta tallella?
Onhan tuossa perheillä viikkobudjeteissa selkeät erot, joka jaksossa köyhät haukkoneet henkeä sinisen lippaan avatessaan. Riippumatta siitä millaisen käsityksen täällä palstalla haluaa antaa omas tulotasostaan, ei keskivertoperheelle Suomessa varmasti jää yli tonnia viikossa puhdas käyttörahaa. Köyhillä myös budjetti menee helposti sekaisin, kun on vanhoja autoja, asuntoja ja kodinkoneita, jotka menee rikki hetkellä millä hyvänsä.
Niille jotka valittavat Leikkiset-perheen kodista haluaisin sanoa, että perhe on sekä rikastunut että kasvanut muutamassa vuodessa. Ehkä viihtyvät vanhassa talossaan, oli heille hyvällä sijainnilla ja kaikki huoneet remontoitu. Lähiaikoina voi muutto tulla ajankohtaiseksi kun sylivauva kasvaa ja tarvitsee oman huoneen ja lelut, mutta harva jaksaa suunnitella muuttoa katkonaisten yöunien varassa.
MINKÄ IKÄISIÄ UUSIMMAN JAKSON HENKILÖT MIRVA, TOMI JA LINDA OVAT?
Kristiina xx kirjoitti:
MINKÄ IKÄISIÄ UUSIMMAN JAKSON HENKILÖT MIRVA, TOMI JA LINDA OVAT?
Tomi Mäkilä on 33-34 -vuotias, v. 2020 lopussa ollut 32.
https://www.yrittajat.fi/uutiset/leikkiset-oyn-tomi-makila-kolmas-vuode…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka ohjelman päätteeksi köyhä sanoo: ei raha tee onnelliseksi...
Juu ei, joka ohjelmassa kuitenkin hymy korvissa, kun ei tarvitse joka penniä laskea ja voi ostaa jotakin, mistä on joutunut jatkuvasti tinkimään.
Tottahan se on, että shoppailu tekee onnelliseksi, kun sitä pääsee tekemään harvoin, mutta jos se olisi viikottaista niin ei tuntuisi enää missään.
Eikä se shoppailun tuoma onni kauaa kestä. Ilo uudesta tavarasta ei ole kestävää. Sen tietää jokainen shoppailuholistikin. Kyllä ne on siis ihan muut asiat kuin raha, joka ihmisestä onnellisen tekee. Onnellisuus on paljolti myös asennekysymys.
Ymmärrän, että jotkut eivät ole onnellisia koskaan, oli sitten rahaa tai ei.
Mutta kyllä totuus on se, että pitkäaikainen köyhyys ja huoli rahan riittämisestä edes pakollisiin asioihin vie niin paljon energiaa ja monille tuo masennusta, että asenteesta ei voi silloin puhua. Se vie myös ihmisarvon tunteen.
Tiedän sen itse. Kun minulla oli normaalisti, ei edes palljon, mutta riittävästi rahaa, niin olin iloinen, energinen, tapasin ystäviä, pystyin käymään kampaajalla ja ostamaan itselleni sopivia vaatteita, myös kotiin pystyin silloin tällöin ostamaan jotain uutta jne. Kun oli joku juhla niin pystyin menemään sinne reippaasti ja ostamaan kivan lahjan. Minulla oli auto jolla pääsin kulkemaan minne itse tahdoin oman aikatauluni mukaan. Ylipäätään en ollut riippuvainen mihinkään suuntaan.Nyt kun olen, olosuhteiden pakosta, ollut köyhä pitempään, niin olen kuin varjo entisestäni. Myös on vaikea kestää juuri riippuvuutta kulkemiseen kun ei ole autoa. Kela tuo myös monenlaista riippuvuutta ja ahdistusta.
Itseasiassa joskus tunnen häpeää miten epäsopivissa vaatteissa kuljen ja tukka ylikasvaneena. Verraten siihen mitä olin aikoinani.Kyllä ihminen tulee onnelliseksi, minä ainakin, kun normaalit perusasiat ovat kunnossa. Eikä tarvitse joka päivä huolehtia jostain. Mielestäni siihen juuri kuuluvat myös oma ulkomuoto, koti, ne asiat jotka kokee omassa elämässään tärkeiksi ja tuovat vapautta moneenkin suuntaan.
Tarkpitan nyt normaaleilla perusasioilla muutakin kuin, että on jotain ruokaa ja joku katto pään päällä.Itse tulin juuri onnelliseksi vapaudesta elää ja olla sekä huolettomuudesta raha-asioissa.
Uskoisin, ettei se ole mihinkään muuttunut, olisin edelleen niistä asioista onnellinen jos ne saisin.En ymmärrä niitä ihmisiä miksi eivät he ole onnellisia, joilla nämä ovat ihan jokapäiväisiä ja itsestään selviä. Ja jänkätään, että ei raha tuo onnea. Se on kyllä silloun, totta tosiaan, omasta itsestä ja asenteesta kiinni.
Se on rikkaiden asennevamma, ei köyhien.Rahaa pitää olla riittävästi, että pärjää. Loppu on sitten ylimääräistä luksusta. Jotkut nauttivat siitä ja näkevät siinä työnsä tuloksen. Moni pärjää vähemmällä. Tässä ohjelmassa moni on saanut sykäyksen muuttaa omaa elämäänsä ja suhtautumistaan rahaan. Saahan sitä rahaa, kuka sitä haluaa. Ittestähän se on yleensä kiinni. Onnea se ei silti automaattisesti tuo.
Minulle onnea olisi juuri tuo, että olisi rahaa riittävästi ja olisin vapaa toimimaan oman tahtoni mukaisesti. Voisin itse päättää eikä raha tai joku instanssi tai ulkopuolinne taho olissi päättämässä tai vaikuttamassa minun päätöksiini. Silloinhan minulla olisi onnellinen elämä, koska riittävä raha mahdollistaisi monet onnellisuutta tuottavat asiat. Myös silloin jäisi energiaa ja olisi mahdollista harrastaa, tavata ystäviä ja läheisiä, hankkia oma koti ja sisustaa se maun mukaisesti jne.
Nämä kaikkihan ovat jo itsestäänselviä varakkaille. Mitä ihmeen muuta onnellisuutta sitten pitäisi olla?
Mikä on esteenä sille, ettei tunhe onnellisuutta?
Otan nyt tässä oletuksena pois sairaudet yms. Näitähän on niin rikkailla kuin köyhilläkin. Mutta jos ne eivät ole esteenä onnellisuudelle.
Mitä vielä täytyisi siis varakkailla olla, että tuntisivat olevansa onnellisia.
Kun minä entisenä "normaalina" huomaan selkeästi miten paljon se vaikuttaa ihmisen onnellisuuteen kun nämä köyhänä on otettu pois. Minä, kuten sanoin, olin onnellinen silloin entisessä "normaalielämässäni". En tuntenut, että minulta puuttui mitään.
Nyt en ole onnellinen, koska rahanpuute ahdistaa ja masentaa jne. Se latistaa ihmistä. Myös henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka ohjelman päätteeksi köyhä sanoo: ei raha tee onnelliseksi...
Juu ei, joka ohjelmassa kuitenkin hymy korvissa, kun ei tarvitse joka penniä laskea ja voi ostaa jotakin, mistä on joutunut jatkuvasti tinkimään.
Tottahan se on, että shoppailu tekee onnelliseksi, kun sitä pääsee tekemään harvoin, mutta jos se olisi viikottaista niin ei tuntuisi enää missään.
Eikä se shoppailun tuoma onni kauaa kestä. Ilo uudesta tavarasta ei ole kestävää. Sen tietää jokainen shoppailuholistikin. Kyllä ne on siis ihan muut asiat kuin raha, joka ihmisestä onnellisen tekee. Onnellisuus on paljolti myös asennekysymys.
Ymmärrän, että jotkut eivät ole onnellisia koskaan, oli sitten rahaa tai ei.
Mutta kyllä totuus on se, että pitkäaikainen köyhyys ja huoli rahan riittämisestä edes pakollisiin asioihin vie niin paljon energiaa ja monille tuo masennusta, että asenteesta ei voi silloin puhua. Se vie myös ihmisarvon tunteen.
Tiedän sen itse. Kun minulla oli normaalisti, ei edes palljon, mutta riittävästi rahaa, niin olin iloinen, energinen, tapasin ystäviä, pystyin käymään kampaajalla ja ostamaan itselleni sopivia vaatteita, myös kotiin pystyin silloin tällöin ostamaan jotain uutta jne. Kun oli joku juhla niin pystyin menemään sinne reippaasti ja ostamaan kivan lahjan. Minulla oli auto jolla pääsin kulkemaan minne itse tahdoin oman aikatauluni mukaan. Ylipäätään en ollut riippuvainen mihinkään suuntaan.Nyt kun olen, olosuhteiden pakosta, ollut köyhä pitempään, niin olen kuin varjo entisestäni. Myös on vaikea kestää juuri riippuvuutta kulkemiseen kun ei ole autoa. Kela tuo myös monenlaista riippuvuutta ja ahdistusta.
Itseasiassa joskus tunnen häpeää miten epäsopivissa vaatteissa kuljen ja tukka ylikasvaneena. Verraten siihen mitä olin aikoinani.Kyllä ihminen tulee onnelliseksi, minä ainakin, kun normaalit perusasiat ovat kunnossa. Eikä tarvitse joka päivä huolehtia jostain. Mielestäni siihen juuri kuuluvat myös oma ulkomuoto, koti, ne asiat jotka kokee omassa elämässään tärkeiksi ja tuovat vapautta moneenkin suuntaan.
Tarkpitan nyt normaaleilla perusasioilla muutakin kuin, että on jotain ruokaa ja joku katto pään päällä.Itse tulin juuri onnelliseksi vapaudesta elää ja olla sekä huolettomuudesta raha-asioissa.
Uskoisin, ettei se ole mihinkään muuttunut, olisin edelleen niistä asioista onnellinen jos ne saisin.En ymmärrä niitä ihmisiä miksi eivät he ole onnellisia, joilla nämä ovat ihan jokapäiväisiä ja itsestään selviä. Ja jänkätään, että ei raha tuo onnea. Se on kyllä silloun, totta tosiaan, omasta itsestä ja asenteesta kiinni.
Se on rikkaiden asennevamma, ei köyhien.Totta tuokin. Mutta itse en ymmärrä tällaista ymmärtämättömyyttä:
"En ymmärrä niitä ihmisiä miksi eivät he ole onnellisia, joilla nämä ovat ihan jokapäiväisiä ja itsestään selviä. Ja jänkätään, että ei raha tuo onnea. Se on kyllä silloun, totta tosiaan, omasta itsestä ja asenteesta kiinni.
Se on rikkaiden asennevamma, ei köyhien."Silloin kun itsellään on kakki nuo muut elämän osa-alueet kunnossa, mutta vain rahan puute tuo ongelmia, niin on varmaan helppo ajatella noin. Kuulostaa kyllä katkeralta... Mutta kun ei kaikilla ole elämässä asiat hyvin vaikka olisikin sitä rahaa! Raha ei ole koko elämä. Saattaa olla muita ongelmia, vaikeuksia Ihmissuhteissa, jaksamisen suhteen, masennusta, sairauksia, yksinäisyyttä jne. Miten te rahan jankkaajat ette sitä tajua? Sitä minä en ymmärrä, että miten voi olla ajatusmaailma noin kapea.
On paljon tärkeitä ja merkityksellisiä asioita, joita ei rahalla saa. Helppohan se on tosiaan sanoa, että raha tuo onnea ja että sen pitäisi tuoda, jos on itsellään kaikki asiat muuten oikeasti ihan hyvin.
No minä siis tiedän, koska vertasin sitä elämää jota elin ja olin onnellinen. Miltei kokoaikaisesti, harvoin oli huonoja hetkiä.
Nyt elän samaa elämää, mutta rahanpuute vaikuttaa, että en ole onnellinen kuin hyvin harvoin toisinaan. Olen sama ihminen ja minulla on siis vertailupohjaa, en suinkaan kapeakatseinen.
Tiedän hyvin mitä oli elää silloin ja mitä on nyt.
Koin juuri sen vapauden päättää asioistaan hyvin paljon onnellisuutta tuovaksi seikaksi. Myös sen että saattoi suunnitella asioita eteenpäin. Ei tämä päivä kerrallaan elämä ole mitään herkkua. Näköalattomuys on hyvin vaikea ainakin minulle kestää. Nämä kaikki mielestäni on varakkailla ihmisillä. Miksi eivät ole onnellisia, että näin on?
Me näemme ilmeisesti onnellisuuden eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on jokseenkin surullista, että uusimmassa Ruutu+jaksossa perheen pienin lapsi sanoo, kun menevät tuonne seikkailupuistoon tms. Että normaalisti emme mitään tee.
Eikö perhe voi olla ostamatta kaksi kertaa tupakka askia ja viedä pienintä lastaan esim. Seikkailupuistoon.
Turha on itkeä, ettei ole rahaa jos tupakoi kaiken.
Vielä lisätäkseni, kyllä nikotiini voi olla se pieni apu arkeen vanhemmille, mutta jos on lapsia täytyisi kyllä miettiä heitä. Se ei paljoa vaadi, että säästää sen kaksi kertaa ostamatta tupakkaa ja vie sen lapsen esim. Sinne hoploppiin. Asia eri jos lapsia on kymmeniä ja heitä ei voi viedä kesällä lintsireissuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan televisioon ohjelman Rikkaat suuret ikäluokat vastaan Rahattomat ja köyhät lapsiperheet.
1940- ja 1950-luvulla syntyneet pääsivät ilman koulutustakin vakituiseen ja kokoaikaiseen eläkevirkaan. Muun muassa sairaanhoitajalla eläkeikä oli 1990-2000-luvuilla noin 58 vuotta. On hulppea omistusasunto, usein omakotitalo, kakkosasunto, kesämökki, sijoitusasuntoja, lomaosakkeita, pörssiosakkeita ja rahaa.
Köyhät lapsiperheen vanhemmat tekevät matalapalkkatyötä. Osa tekee vastentahtoista osa-aikatyötä, jolla ei tule toimeen. Jos on sattunut saamaan pankista asuntolainaa, niin lainanmaksua riittää kasvukeskuksissa ainakin 25 vuodeksi. Ei ole kesämökkiä, ei ole sijoitusasuntoja, ei ole lomaosakkeita eikä ole pörssiosakkeita. Rahaa on jatkuvasti liian vähän ja kaikesta säästäminen ja pienillä tuloilla kitkuttaminen on perusarkea.
Älä yleistä. Meitä suuria ikäluokkia on joka lähtöön. Suuri tuloisia pieni vähemmistö. Keskiluokkaisia ja köyhiä löytyy. Ja harvalla meistä on nuo luettelemasi omaisuudet. Töitä oli meidän aikana, kun vain viitsi tehdä. Mutta palkat oli pienet. Ei ollut kunnallista päivähoitoa, yksityistä, kallista, piti käyttää. Turha kadehtia meitä, ehkä luulet että kaikilla on samanlaiset omaisuudet kuin sinun isovanhemmilla.
Ja asuntolainan korko oli 16 %
Tuntipalkka siivoojalla oli 1990 vuonna 20markkaa, nykyään n 12 euroa. Uusi kaksio maksoi v 1990 250000 markkaa ja nykyään vähintään saman euroissa. Siinä ei matalampi korko paljon auta, kun pankki ei edes myönnä lainaa tulotason takia.
Meillä oli tosi hyvä opettaja kauppiksessa. Selitti miten aspi toimii ja meidän luokalla oli n 25-30 oppilasta, jokainen aloitti aspin. Käytiin läpi sijoitusasunnon plussat ja miinukset.
Mäkin olin viikonloppuisin nakkarilla töissä.
En muuttanut 17 vuotiaana pois kotoa, vaan asuin vanhemmilla.
Nähtiin n 10 v sitten, luokkatapaaminen.
Kaikilla oli oma asunto ja monella on sijoitusasuntoja.
Tänä päivänä sitä ei tapahdu, kun kaikkien pitää muuttaa kotoa viimeistään 18 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Ihana tuo Leikkiset yrittäjäpari, niin kaunis ja edustava perhe, varmaan sai huomiota tämä heidän yrityksensä mediassa. Täällä törkeää kirjottelua heidän ulkonäöstä, sitä en ymmärrä. Taisi olla piikki lihaan monelle kateelliselle, jotka seuraavat tämän rouvan instatiliä. Todellakin urheilullinen perhe ja äiti niin kireessä kunnossa, että voisi kisalavalle nousta.
Isä oli puheliaampi ja selvästi kokenut esiintyjä, äiti jännitti ja oli hermostuneen oloinen, varmaan vauvakin valvotti tiheiden yösyöttöjen takia. Sen takia taisi olla nuo nukkumisjärjestelyt. Hyvä mieli jäi tästä jaksosta.
Arvostelu ei aina tarkoita kateutta! Mun mielestä se pariskunta ei ollut hyvännäköinen. Luulivat itsestään hippasen liikoja. Se nainen oli mun makuun todella epäviehättävä ulkoisesti ja sisäisesti. Eikä ne botoksit ja täyteaineet ainakaan paremman näköiseksi tehnyt.
Täytyy hyväksyä, että makuja on monia. Toisen helmi voi olla toisen sontakasa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka ohjelman päätteeksi köyhä sanoo: ei raha tee onnelliseksi...
Juu ei, joka ohjelmassa kuitenkin hymy korvissa, kun ei tarvitse joka penniä laskea ja voi ostaa jotakin, mistä on joutunut jatkuvasti tinkimään.
Tottahan se on, että shoppailu tekee onnelliseksi, kun sitä pääsee tekemään harvoin, mutta jos se olisi viikottaista niin ei tuntuisi enää missään.
Eikä se shoppailun tuoma onni kauaa kestä. Ilo uudesta tavarasta ei ole kestävää. Sen tietää jokainen shoppailuholistikin. Kyllä ne on siis ihan muut asiat kuin raha, joka ihmisestä onnellisen tekee. Onnellisuus on paljolti myös asennekysymys.
Aika paljon riippuu mitä ostat. Jos puhelin on rikki ja sänky saa aikaan selkäsäryn, kyllä ilo on pitkäikäistä.
En tajua kirjoitti:
Minusta on jokseenkin surullista, että uusimmassa Ruutu+jaksossa perheen pienin lapsi sanoo, kun menevät tuonne seikkailupuistoon tms. Että normaalisti emme mitään tee.
Eikö perhe voi olla ostamatta kaksi kertaa tupakka askia ja viedä pienintä lastaan esim. Seikkailupuistoon.
Turha on itkeä, ettei ole rahaa jos tupakoi kaiken.
Musta on surullista, kun ihmiset eivät ymmärrä tupakoinnin lopettaminen ei onnistu.
Mun ystävä surkuttelee on ylipainoinen. Ei pysty laihduttamaan. Rahaa menee ruokaan paljon.
Riippuvuudet ovat asioita, joita ei kaikki ymmärrä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän :) Tässä olikin kyse siitä, että jos nämä nyt esimerkiksi vetää askin päivässä eikö voisi vähentää esim kerran jossakin vaikkapa kuukaudessa ja viedä tätä lasta jonnekkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka ohjelman päätteeksi köyhä sanoo: ei raha tee onnelliseksi...
Juu ei, joka ohjelmassa kuitenkin hymy korvissa, kun ei tarvitse joka penniä laskea ja voi ostaa jotakin, mistä on joutunut jatkuvasti tinkimään.
Tottahan se on, että shoppailu tekee onnelliseksi, kun sitä pääsee tekemään harvoin, mutta jos se olisi viikottaista niin ei tuntuisi enää missään.
Eikä se shoppailun tuoma onni kauaa kestä. Ilo uudesta tavarasta ei ole kestävää. Sen tietää jokainen shoppailuholistikin. Kyllä ne on siis ihan muut asiat kuin raha, joka ihmisestä onnellisen tekee. Onnellisuus on paljolti myös asennekysymys.
Ymmärrän, että jotkut eivät ole onnellisia koskaan, oli sitten rahaa tai ei.
Mutta kyllä totuus on se, että pitkäaikainen köyhyys ja huoli rahan riittämisestä edes pakollisiin asioihin vie niin paljon energiaa ja monille tuo masennusta, että asenteesta ei voi silloin puhua. Se vie myös ihmisarvon tunteen.
Tiedän sen itse. Kun minulla oli normaalisti, ei edes palljon, mutta riittävästi rahaa, niin olin iloinen, energinen, tapasin ystäviä, pystyin käymään kampaajalla ja ostamaan itselleni sopivia vaatteita, myös kotiin pystyin silloin tällöin ostamaan jotain uutta jne. Kun oli joku juhla niin pystyin menemään sinne reippaasti ja ostamaan kivan lahjan. Minulla oli auto jolla pääsin kulkemaan minne itse tahdoin oman aikatauluni mukaan. Ylipäätään en ollut riippuvainen mihinkään suuntaan.Nyt kun olen, olosuhteiden pakosta, ollut köyhä pitempään, niin olen kuin varjo entisestäni. Myös on vaikea kestää juuri riippuvuutta kulkemiseen kun ei ole autoa. Kela tuo myös monenlaista riippuvuutta ja ahdistusta.
Itseasiassa joskus tunnen häpeää miten epäsopivissa vaatteissa kuljen ja tukka ylikasvaneena. Verraten siihen mitä olin aikoinani.Kyllä ihminen tulee onnelliseksi, minä ainakin, kun normaalit perusasiat ovat kunnossa. Eikä tarvitse joka päivä huolehtia jostain. Mielestäni siihen juuri kuuluvat myös oma ulkomuoto, koti, ne asiat jotka kokee omassa elämässään tärkeiksi ja tuovat vapautta moneenkin suuntaan.
Tarkpitan nyt normaaleilla perusasioilla muutakin kuin, että on jotain ruokaa ja joku katto pään päällä.Itse tulin juuri onnelliseksi vapaudesta elää ja olla sekä huolettomuudesta raha-asioissa.
Uskoisin, ettei se ole mihinkään muuttunut, olisin edelleen niistä asioista onnellinen jos ne saisin.En ymmärrä niitä ihmisiä miksi eivät he ole onnellisia, joilla nämä ovat ihan jokapäiväisiä ja itsestään selviä. Ja jänkätään, että ei raha tuo onnea. Se on kyllä silloun, totta tosiaan, omasta itsestä ja asenteesta kiinni.
Se on rikkaiden asennevamma, ei köyhien.Totta tuokin. Mutta itse en ymmärrä tällaista ymmärtämättömyyttä:
"En ymmärrä niitä ihmisiä miksi eivät he ole onnellisia, joilla nämä ovat ihan jokapäiväisiä ja itsestään selviä. Ja jänkätään, että ei raha tuo onnea. Se on kyllä silloun, totta tosiaan, omasta itsestä ja asenteesta kiinni.
Se on rikkaiden asennevamma, ei köyhien."Silloin kun itsellään on kakki nuo muut elämän osa-alueet kunnossa, mutta vain rahan puute tuo ongelmia, niin on varmaan helppo ajatella noin. Kuulostaa kyllä katkeralta... Mutta kun ei kaikilla ole elämässä asiat hyvin vaikka olisikin sitä rahaa! Raha ei ole koko elämä. Saattaa olla muita ongelmia, vaikeuksia Ihmissuhteissa, jaksamisen suhteen, masennusta, sairauksia, yksinäisyyttä jne. Miten te rahan jankkaajat ette sitä tajua? Sitä minä en ymmärrä, että miten voi olla ajatusmaailma noin kapea.
On paljon tärkeitä ja merkityksellisiä asioita, joita ei rahalla saa. Helppohan se on tosiaan sanoa, että raha tuo onnea ja että sen pitäisi tuoda, jos on itsellään kaikki asiat muuten oikeasti ihan hyvin.No minä siis tiedän, koska vertasin sitä elämää jota elin ja olin onnellinen. Miltei kokoaikaisesti, harvoin oli huonoja hetkiä.
Nyt elän samaa elämää, mutta rahanpuute vaikuttaa, että en ole onnellinen kuin hyvin harvoin toisinaan. Olen sama ihminen ja minulla on siis vertailupohjaa, en suinkaan kapeakatseinen.
Tiedän hyvin mitä oli elää silloin ja mitä on nyt.Koin juuri sen vapauden päättää asioistaan hyvin paljon onnellisuutta tuovaksi seikaksi. Myös sen että saattoi suunnitella asioita eteenpäin. Ei tämä päivä kerrallaan elämä ole mitään herkkua. Näköalattomuys on hyvin vaikea ainakin minulle kestää. Nämä kaikki mielestäni on varakkailla ihmisillä. Miksi eivät ole onnellisia, että näin on?
Me näemme ilmeisesti onnellisuuden eri tavalla.
Et nmäjään ymmärrä mitä yritän sanoa. Ehkä sulla on kaikki muut asiat liian hyvin, kun on vaikea asettua toisten asemaan. Esim terveyttäkin alkaa arvostamaan usein vasta, kun sen menettää. Jos menettää esim liikuntakyvyn, niin toisiko raha sinulle todellakin sen onnen? Jos menettäisit läheiset ihmissuhteet eikä sinulla olisi ketään jonka kanssa jakaa ja tehdä asioita, niin toisiko se raha sinulle kuitenkin sen onnen? Enpä usko.
Sinulle raha toi ja toisi onnea, koska sinulla on kaikki muut asiat hyvin. Rikkaalle se raha ei tuo onnea, jos on muita asioita, jotka ovat huonosti tai aiheuttavat onnettomuutta. Se raha ei korvaa esim terveyttä (fyysistä ja psyykkistä), ystäviä, perhettä, läheisiä ihmissuhteita. Sitä, että kokee esim olevansa rakastettu, ja hyväksytty sellaisena kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka ohjelman päätteeksi köyhä sanoo: ei raha tee onnelliseksi...
Juu ei, joka ohjelmassa kuitenkin hymy korvissa, kun ei tarvitse joka penniä laskea ja voi ostaa jotakin, mistä on joutunut jatkuvasti tinkimään.
Tottahan se on, että shoppailu tekee onnelliseksi, kun sitä pääsee tekemään harvoin, mutta jos se olisi viikottaista niin ei tuntuisi enää missään.
Eikä se shoppailun tuoma onni kauaa kestä. Ilo uudesta tavarasta ei ole kestävää. Sen tietää jokainen shoppailuholistikin. Kyllä ne on siis ihan muut asiat kuin raha, joka ihmisestä onnellisen tekee. Onnellisuus on paljolti myös asennekysymys.
Ymmärrän, että jotkut eivät ole onnellisia koskaan, oli sitten rahaa tai ei.
Mutta kyllä totuus on se, että pitkäaikainen köyhyys ja huoli rahan riittämisestä edes pakollisiin asioihin vie niin paljon energiaa ja monille tuo masennusta, että asenteesta ei voi silloin puhua. Se vie myös ihmisarvon tunteen.
Tiedän sen itse. Kun minulla oli normaalisti, ei edes palljon, mutta riittävästi rahaa, niin olin iloinen, energinen, tapasin ystäviä, pystyin käymään kampaajalla ja ostamaan itselleni sopivia vaatteita, myös kotiin pystyin silloin tällöin ostamaan jotain uutta jne. Kun oli joku juhla niin pystyin menemään sinne reippaasti ja ostamaan kivan lahjan. Minulla oli auto jolla pääsin kulkemaan minne itse tahdoin oman aikatauluni mukaan. Ylipäätään en ollut riippuvainen mihinkään suuntaan.Nyt kun olen, olosuhteiden pakosta, ollut köyhä pitempään, niin olen kuin varjo entisestäni. Myös on vaikea kestää juuri riippuvuutta kulkemiseen kun ei ole autoa. Kela tuo myös monenlaista riippuvuutta ja ahdistusta.
Itseasiassa joskus tunnen häpeää miten epäsopivissa vaatteissa kuljen ja tukka ylikasvaneena. Verraten siihen mitä olin aikoinani.Kyllä ihminen tulee onnelliseksi, minä ainakin, kun normaalit perusasiat ovat kunnossa. Eikä tarvitse joka päivä huolehtia jostain. Mielestäni siihen juuri kuuluvat myös oma ulkomuoto, koti, ne asiat jotka kokee omassa elämässään tärkeiksi ja tuovat vapautta moneenkin suuntaan.
Tarkpitan nyt normaaleilla perusasioilla muutakin kuin, että on jotain ruokaa ja joku katto pään päällä.Itse tulin juuri onnelliseksi vapaudesta elää ja olla sekä huolettomuudesta raha-asioissa.
Uskoisin, ettei se ole mihinkään muuttunut, olisin edelleen niistä asioista onnellinen jos ne saisin.En ymmärrä niitä ihmisiä miksi eivät he ole onnellisia, joilla nämä ovat ihan jokapäiväisiä ja itsestään selviä. Ja jänkätään, että ei raha tuo onnea. Se on kyllä silloun, totta tosiaan, omasta itsestä ja asenteesta kiinni.
Se on rikkaiden asennevamma, ei köyhien.Rahaa pitää olla riittävästi, että pärjää. Loppu on sitten ylimääräistä luksusta. Jotkut nauttivat siitä ja näkevät siinä työnsä tuloksen. Moni pärjää vähemmällä. Tässä ohjelmassa moni on saanut sykäyksen muuttaa omaa elämäänsä ja suhtautumistaan rahaan. Saahan sitä rahaa, kuka sitä haluaa. Ittestähän se on yleensä kiinni. Onnea se ei silti automaattisesti tuo.
Jäin koronan vuoksi lomautetuksi.
Realisoin nopeasti lähes kaikki, mitä oli helppo muuttaa rahaksi, oli pelastus.
Puskuri ei riittänyt, liiton jonot olivat pitkät.
Rahaa jäi pahimmillaan alle 100 e kk käteen 3 hengen perheen kuluihin.
Sain onneksi nopeasti osa-aikatyön, elämä muuttui heti paremmaksi, vaikka vielä rahaa jääkin vähän.
Menot väheni viikoissa lähes olemattomiin
Jaahas joku sitten löi kateellisuuskortin tänne.En tajua mistä pitäisi olla kateellinen perheelle ? En ole seurannut rouvan instatiliä.En tarvitse kuntosalia kotiin.Aamusta kävin kyllä kuntosalilla mihin vähän matkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka ohjelman päätteeksi köyhä sanoo: ei raha tee onnelliseksi...
Juu ei, joka ohjelmassa kuitenkin hymy korvissa, kun ei tarvitse joka penniä laskea ja voi ostaa jotakin, mistä on joutunut jatkuvasti tinkimään.
Tottahan se on, että shoppailu tekee onnelliseksi, kun sitä pääsee tekemään harvoin, mutta jos se olisi viikottaista niin ei tuntuisi enää missään.
Eikä se shoppailun tuoma onni kauaa kestä. Ilo uudesta tavarasta ei ole kestävää. Sen tietää jokainen shoppailuholistikin. Kyllä ne on siis ihan muut asiat kuin raha, joka ihmisestä onnellisen tekee. Onnellisuus on paljolti myös asennekysymys.
Ymmärrän, että jotkut eivät ole onnellisia koskaan, oli sitten rahaa tai ei.
Mutta kyllä totuus on se, että pitkäaikainen köyhyys ja huoli rahan riittämisestä edes pakollisiin asioihin vie niin paljon energiaa ja monille tuo masennusta, että asenteesta ei voi silloin puhua. Se vie myös ihmisarvon tunteen.
Tiedän sen itse. Kun minulla oli normaalisti, ei edes palljon, mutta riittävästi rahaa, niin olin iloinen, energinen, tapasin ystäviä, pystyin käymään kampaajalla ja ostamaan itselleni sopivia vaatteita, myös kotiin pystyin silloin tällöin ostamaan jotain uutta jne. Kun oli joku juhla niin pystyin menemään sinne reippaasti ja ostamaan kivan lahjan. Minulla oli auto jolla pääsin kulkemaan minne itse tahdoin oman aikatauluni mukaan. Ylipäätään en ollut riippuvainen mihinkään suuntaan.Nyt kun olen, olosuhteiden pakosta, ollut köyhä pitempään, niin olen kuin varjo entisestäni. Myös on vaikea kestää juuri riippuvuutta kulkemiseen kun ei ole autoa. Kela tuo myös monenlaista riippuvuutta ja ahdistusta.
Itseasiassa joskus tunnen häpeää miten epäsopivissa vaatteissa kuljen ja tukka ylikasvaneena. Verraten siihen mitä olin aikoinani.Kyllä ihminen tulee onnelliseksi, minä ainakin, kun normaalit perusasiat ovat kunnossa. Eikä tarvitse joka päivä huolehtia jostain. Mielestäni siihen juuri kuuluvat myös oma ulkomuoto, koti, ne asiat jotka kokee omassa elämässään tärkeiksi ja tuovat vapautta moneenkin suuntaan.
Tarkpitan nyt normaaleilla perusasioilla muutakin kuin, että on jotain ruokaa ja joku katto pään päällä.Itse tulin juuri onnelliseksi vapaudesta elää ja olla sekä huolettomuudesta raha-asioissa.
Uskoisin, ettei se ole mihinkään muuttunut, olisin edelleen niistä asioista onnellinen jos ne saisin.En ymmärrä niitä ihmisiä miksi eivät he ole onnellisia, joilla nämä ovat ihan jokapäiväisiä ja itsestään selviä. Ja jänkätään, että ei raha tuo onnea. Se on kyllä silloun, totta tosiaan, omasta itsestä ja asenteesta kiinni.
Se on rikkaiden asennevamma, ei köyhien.Rahaa pitää olla riittävästi, että pärjää. Loppu on sitten ylimääräistä luksusta. Jotkut nauttivat siitä ja näkevät siinä työnsä tuloksen. Moni pärjää vähemmällä. Tässä ohjelmassa moni on saanut sykäyksen muuttaa omaa elämäänsä ja suhtautumistaan rahaan. Saahan sitä rahaa, kuka sitä haluaa. Ittestähän se on yleensä kiinni. Onnea se ei silti automaattisesti tuo.
Minulle onnea olisi juuri tuo, että olisi rahaa riittävästi ja olisin vapaa toimimaan oman tahtoni mukaisesti. Voisin itse päättää eikä raha tai joku instanssi tai ulkopuolinne taho olissi päättämässä tai vaikuttamassa minun päätöksiini. Silloinhan minulla olisi onnellinen elämä, koska riittävä raha mahdollistaisi monet onnellisuutta tuottavat asiat. Myös silloin jäisi energiaa ja olisi mahdollista harrastaa, tavata ystäviä ja läheisiä, hankkia oma koti ja sisustaa se maun mukaisesti jne.
Nämä kaikkihan ovat jo itsestäänselviä varakkaille. Mitä ihmeen muuta onnellisuutta sitten pitäisi olla?
Mikä on esteenä sille, ettei tunhe onnellisuutta?Otan nyt tässä oletuksena pois sairaudet yms. Näitähän on niin rikkailla kuin köyhilläkin. Mutta jos ne eivät ole esteenä onnellisuudelle.
Mitä vielä täytyisi siis varakkailla olla, että tuntisivat olevansa onnellisia.
Kun minä entisenä "normaalina" huomaan selkeästi miten paljon se vaikuttaa ihmisen onnellisuuteen kun nämä köyhänä on otettu pois. Minä, kuten sanoin, olin onnellinen silloin entisessä "normaalielämässäni". En tuntenut, että minulta puuttui mitään.
Nyt en ole onnellinen, koska rahanpuute ahdistaa ja masentaa jne. Se latistaa ihmistä. Myös henkisesti.
Jos se varakkuus ei ole perittyä, niin usein se on kovan työn tulosta. Ei se raha varakkaillekaan ole aina helpolla tullut tai tule. Voi olla, että ne energiat ja aika menee juurikin siihen työhön ja varakkuuden ylläpitämiseen.
Itse en sanoisi itseäni varakkaaksi, mutta tulen toimeen ihan hyvin, ei pahemmin tarvitse katsoa mitä ostan tai muutenkaan miettiä rahaa. Työt on kuitenkin se, mikä itseäni stressaa ja ahdistaa ja vie suurelta osin onnen elämästäni. Olen miettinyt, että eläisin onnellisempaa elämää stressitöntä elämää pienituloisena työttömänä. Saisin käyttää päiväni puuhaillen omiani just niin kuin haluan, ja harrastaen liikuntaa, tavaten ihmisiä. Olisin vapaa - vapaa niistä kaikista minua koskevista sitoumuksista ja vastuista. Ei tarvitsisi aamusta iltaan miettiä työasioita ja olla aina väsynyt, ahdistunut ja stressaantunut. Tuntuu, että se vie kaikki voimat. Ei se raha ole sen arvoista. Ei se just nappiin sisustettu omistusasunto ja vaatekaappi täynnä vaatteita ja kenkiä ole sen arvoista.
En jaksa nähdä tätä vain asenneongelmana, koska sitä se ei ole. Vielä en ole kuitenkaan tätä hyppäystä pienituloiseksi tehnyt, koska suvun osalta tuleva sosiaalinen paine pärjätä, on ollut voimakkaampi kuin rohkeuteni tavoitella sitä omaa onneani ja vapauttani.
Vierailija kirjoitti:
Jaahas joku sitten löi kateellisuuskortin tänne.En tajua mistä pitäisi olla kateellinen perheelle ? En ole seurannut rouvan instatiliä.En tarvitse kuntosalia kotiin.Aamusta kävin kyllä kuntosalilla mihin vähän matkaa.
Varmaan joku näihin sukulainen tms. Tai sitten rouva itse haluaa ilmoitella ja mainostaa instatiliään...
Millä tavalla he olivat negatiivisia? Ihan normaaleilta vaikuttivat.