Italialaiset miehet ja perhe

Täällä yksi italialaisen vaimo. Hauskaa, että osasit nostaa esille tuon loukkaantumisherkkyyden. Vastaus on nimittäin kyllä! Ovat suomalaiseen mieheen verrattuna aika tunteikkaita, hyvässä ja pahassa. Miehinen ylpeys on herkkä ja pieniinkin vastoinkäymisiin reagoidaan railakkaasti. Jos itse kaadan vaikkapa kahvikupin aamupöydässä, en moiseen juuri edes reagoi, kunhan luuttuan sotkut naama peruslukemilla ja jatkan elämääni. Jos taas miehelleni käy samanlainen vahinko, hän sadattelee ja suurinpiirtein kiroaa esi-isänsä kun tällaisen tumpelon ovat tuottaneet.

Draaman kaarta siis riittää, eli tasapaksua elämästä ei kyllä italialaisen miehen kanssa tule.

Mukavimpia puolia on ehkä se, että leppyvät yhtä nopeasti kuin tulistuvatkin ja tuppaavat näyttämään myös positiiviset tunteet yhtä peittelemättömästi. Perhekeskeisyyttä arvostan myös, perhe on heille aina ja kaikessa ykkönen, tärkeämpi kuin kaverit, ura, harrastukset tai ylipäänsä yhtään mikään. En voi yhtään samaistua joidenkin ystävieni kokemuksiin, jotka valittelevat, kun puolisot nuohoavat baareissa tai viilettävät omissa harrastuksissaan mieluummin kuin viettävät aikaa lasten ja perheen kanssa. Mun miehelle nämä asiat ovat aina etusijalla. Hän on tosi omistautunut isä meidän lapsille, kuskaa harrastuksiin, halailee ja pussailee.

Nämä ovat tietysti vain minun kokemuksiani, mutta näkemästäni päätellen väitän että kyllä ne yleistä linjaa tuntuvat noudattelevan :D

Tulisia ovat ja perhekeskeisiä minunkin kokemukseni mukaan. Naimisiin asti en mennyt, mutta nuorena tyttönä oli italialainen poikaystävä.

Ollessani Italiassa vaihdossa huomasin, että italialaiset miehet (tai naisetkaan) eivät juurikaan juo. Viini on heille ruokajuoma, ei mikään limu jota lutataan pitkin iltaa. Heille on myös ihan luontevaa ottaa baarissa joku kuplajuoma viinan kittaamisen sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Ollessani Italiassa vaihdossa huomasin, että italialaiset miehet (tai naisetkaan) eivät juurikaan juo. Viini on heille ruokajuoma, ei mikään limu jota lutataan pitkin iltaa. Heille on myös ihan luontevaa ottaa baarissa joku kuplajuoma viinan kittaamisen sijasta.

totta

italialaiseen kulttuuriin kuuluu se että humalaisena esiintyminen on häpeällistä

siksi viiniä juodaan paljon mutta siististi

Onhan Luigejakin joka lähtöön.

Mutta nuo mainitut kulttuurelliset erot lienevät totta.

Keskustelutaidot riitatilanteessa 10 -vuotiaan lapsen tasolla.

Kovia pettämään.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelutaidot riitatilanteessa 10 -vuotiaan lapsen tasolla.

Kyllä, näin se on! Sitten kun tunteet ovat hieman jäähtyneet, asiasta voidaan keskustella järkevästi.

Eihän sitä ihminen kaikessa voikaan loistaa :D

T. Se italialaisen vaimo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelutaidot riitatilanteessa 10 -vuotiaan lapsen tasolla.

Kyllä, näin se on! Sitten kun tunteet ovat hieman jäähtyneet, asiasta voidaan keskustella järkevästi.

Eihän sitä ihminen kaikessa voikaan loistaa :D

T. Se italialaisen vaimo

Mulla ihan päinvastainen kokemus. Luonteeltaa todella rauhallinen ja asiosita todellakin keskusteltiin ja analysoitiin joka kannalta riitatilanteessa. Itseltä meinasi mennä hermot välillä siihen keskusteluun.

Heidän koko perheensä on hyvin rauhallisia eikä huudeta ja meuhata.  

Itsenäistyvät hirveän myöhään ja ovat ikuisia mammanpoikia.

Muutin 23-vuotiaana Italiaan puoleksi vuodeksi opiskelemaan ja tuolloin KAIKKI opiskelukaverini asuivat vielä kotona. Seurustelin yhden pojan kanssa ja minusta oli hirveän kiusallista se, että pojan äiti soitti treffien aikana poikaa kotiin (siis tyyliin klo 23). Suomessa ollaan jo täysin itsenäisiä ja asutaan omillaan tuon ikäisenä.

Sittemmin olen asunut yhteensä 10 vuotta Italiassa ja tutustunut miehiin. Perhe on ykkönen ja oma äiti on madonna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelutaidot riitatilanteessa 10 -vuotiaan lapsen tasolla.

Kyllä, näin se on! Sitten kun tunteet ovat hieman jäähtyneet, asiasta voidaan keskustella järkevästi.

Eihän sitä ihminen kaikessa voikaan loistaa :D

T. Se italialaisen vaimo

Mulla ihan päinvastainen kokemus. Luonteeltaa todella rauhallinen ja asiosita todellakin keskusteltiin ja analysoitiin joka kannalta riitatilanteessa. Itseltä meinasi mennä hermot välillä siihen keskusteluun.

Heidän koko perheensä on hyvin rauhallisia eikä huudeta ja meuhata.

Toki heitä löytyy joka lähtöön, ihan kuten vaikkapa suomalaisiakin. Mutta sanoisin kyllä, että enemmistö on keskivertoa äkkipikaisempaa ja eläväisempää porukkaa.

Naistenmiehiä aika moni. Pettäminen ihan tavallista. Salasuhteet heille niin helppoja. Oma Mamma tärkein nainen. Naisen arvo ei ole tasa-arvoinen samalla tavalla kuin Suomessa.

Miksei koskaan toisin päin?

Olipa hauska lukea AP:n viesti. Tunnistin itsessä samoja piirteitä vaikka en italialainen olekaan.

Tapasin ikäiseni puolisuomalaisen/italialaisen toisen katolilaisen latinon kanssa naimisissa oleva  miehen. Kovasti oli kiinnostunut, vahvasti vetovoimaa, taisi haluta pelkkää romanssia? Itsellä ei oo kokemusta katolilaisista, ylipäätään ulkomaalaisista ukoista. Muakin kyllä alkoi kiinnostamaan. Sanokaa jotain? 

Vierailija kirjoitti:

Itsenäistyvät hirveän myöhään ja ovat ikuisia mammanpoikia.

Muutin 23-vuotiaana Italiaan puoleksi vuodeksi opiskelemaan ja tuolloin KAIKKI opiskelukaverini asuivat vielä kotona. Seurustelin yhden pojan kanssa ja minusta oli hirveän kiusallista se, että pojan äiti soitti treffien aikana poikaa kotiin (siis tyyliin klo 23). Suomessa ollaan jo täysin itsenäisiä ja asutaan omillaan tuon ikäisenä.

Sittemmin olen asunut yhteensä 10 vuotta Italiassa ja tutustunut miehiin. Perhe on ykkönen ja oma äiti on madonna. 

Ei ollenkaan huono. Länsimaisia miehiä..hyvä valinta naiselle.

Se mikä minuakin yllätti italialaisissa miehissä on se loukkaantuminen ja "mä en leiki sun kaa!" mentaliteetti. 

Esim naapurimme mies ei voi sietää ystävämme miestä joten rouvatkaan ei saa olla kavereita!? Me vielä tässä välissä ohitimme nokkimisjärjestyksen kutsumalla ystävämme kylään ennen naapureita (olisimme kutsuneet yhtäaikaa mutta se ei käynyt em syystä). Nyt mekin olemme naapurin shitlistalla....

Aikansa tämä naurattaa mutta rajoittaa ihan kaikkea kanssakäymistä!

Kuka haluaa koko suvun kanssa asua. Täysiä nahjuksia äitien helmoissa eläviä pastan purijoita.

Tuollaisia tuuliviirimäisiä pikkulapsimiehiä siis oikein ihastellaan, kaikkea sitä.

Mammanpoikia ja muistathan, että anoppi on pyhä ja kaiken arvostelun yläpuolella