HS:n artikkeli hiljaisista ihmisistä

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008394667.html

Jälleen kerran puhetta (mm.) siitä, että ekstrovertti on arvostetumpi työelämässä. Pätkä artikkelista alla.

MYÖS moni HS:n kyselyn vastaaja kertoo kokevansa, että yhteiskunnassa pidetään ekstroverttia käyttäytymistä ideaalina tapana olla osa yhteisöä.

Esimerkiksi työpaikkailmoituksissa toivotaan usein hakijoilta ulospäinsuuntautuneisuutta, koska sen ajatellaan olevan sosiaalisten taitojen tae.

”Hyvät sosiaaliset taidot saatetaan joskus virheellisesti olettaa ekstroverttien ominaisuudeksi”, Ilmarinen sanoo.

Ulospäinsuuntautunut persoonallisuus ei kuitenkaan suoraan tarkoita, että olisi vaikkapa hyvä asiakaspalvelija.

”Vahvasti ekstrovertilla ihmisellä ei automaattisesti ole hyviä sosiaalisia taitoja tai kykyä ottaa muut ihmiset huomioon. Sosiaaliset taidot ovat harjoiteltavia taitoja, jotka myös introvertimpi voi oppia.”

HS:N KYSELYSSÄ nousee vahvasti esiin kokemus siitä, että hiljaisen ihmisen voi olla vaikeaa saada äänensä kuuluviin työelämässä. Useampi vastaaja toteaa, että työelämä tuntuu kulkevan äänekkäimpien ehdoilla.

Kansainvälisissä tutkimuksissa onkin huomattu, että ulospäinsuuntautuneet ihmiset esimerkiksi päätyvät introverttejä useammin johtoasemiin yrityksissä ja organisaatioissa.

Tähän mennessä olen menestynyt hiljaisena puurtajana, mutta pelkään, että hiljaisuuteni estää minua etenemästä urallani. Nainen, 29

Toivon yhteiskuntaa, jossa ei kuuluisi vain äänekkäimpien ja muulla tapaa valta-asemassa olevien ääni. Muunsukupuolinen, 36

Myös Laura Ruokoja toivoo, että työelämässä annettaisiin enemmän tilaa niille, jotka eivät ole ensimmäisenä äänessä.

”Monissa työpaikoissa voitaisiin hyötyä mahdollisuudesta kertoa ideoista tiimille palaverin jälkeen kirjallisena. Se voisi olla luonteva ilmaisutapa ihmiselle, joka tarvitsee hieman aikaa prosessoida ajatuksiaan.”

Ruokoja työskentelee asiakaspalvelutehtävissä. Hänen mielestään asiakaspalvelutyö voi sopia hiljaisemmallekin ihmiselle oikein hyvin.

”Minulla on selkeä työrooli, enkä ole kokenut työssäni painetta olla puheliaampi. Ja on hiljaisuudesta ollut työelämässä hyötyäkin. Pystyn keskittymään itsenäiseen työskentelyyn, koska en kaipaa jatkuvasti juttuseuraa.”

RUOKOJA muistuttaa, ettei vähäpuheisuus työpaikalla tai kaveriporukassa aina tarkoita, että ihminen ei haluaisi sanoa mitään. Joskus on niinkin, että muita hiljaisempi ihminen ei yksinkertaisesti ehdi saada puheenvuoroa.

”Usein neuvotaan, kuinka hiljainen voisi olla reippaampi. Toivoisin, että välillä puheliaat ihmiset harjoittelisivat antamaan meille hiljaisemmille hieman enemmän tilaa sanoa mielipiteensä”, Ruokoja sanoo.

Usein en ehdi sanoa asiaani, koska joku toinen ehtii edelle. Joskus koen itseni merkityksettömäksi ja näkymättömäksi. Mies, 71

En halua korottaa ääntäni, joten useasti puheeni jää huomaamatta. Odotan hetkeä, jolloin voisin puhua, mutta sitä ei välttämättä tule. Nainen, 19

Ihmiset kokevat joskus helpommaksi jättää minut huomiotta kuin yrittää osallistaa keskusteluun. Osallistuisin mielelläni, jos saisin suunvuoron. Nainen, 30

Myös Ville-Juhani Ilmarinen kannustaa puheliaampia ottamaan ryhmän hiljaisemmat paremmin huomioon. Puheliaampi ihminen voi esimerkiksi pitää keskustelussa pienen tauon tai kysyä toisten mielipiteitä asiaan.

”On hyvä taito antaa tilaa myös muille ja kysyä tasa-arvoisesti toisten mielipiteitä asioihin.”