Lue keskustelun säännöt.
On kyllä rankkaa mennä ulos kun itse kärsii yksinäisyydestä.
30.11.2021 |
Työelämässä kuulee kokoajan miten viikonloppuna oli ihmisiä kyläilemässä, käytiin koiran kanssa ulos ja yllättäen naapurin Sirpa tuli mukaan, saatiin lahjoja, oltiin matkalla....
Mietin täällä kokoajan että miten ihmeessä voi joku olla niin merkityksetön ja hyödytön kuin minä? Meen kaikkien kanssa toimeen. Olen ekstrovertti, mukava ja kiinnostava ihminen. Siihen jää.
Jos joskus on yhteydenottoa niin se on aina minä. Joudun ylläpitää väkisin kaikki ihmisuhteet. Kerran katosin vuodeksi, eikä yksikään ihminen jäi kaipaamaan.
Täällä olen jäämässä kokeemattomaksi, suru on loputon tuska. Lomat ovat minulle pahin painajainen koska yksinäisyys korostuu entisestään kun ei ole töitä.
Yksinäisyys on kuluttanut loppuun. En kestä enää yhtäkään päivää tätä tuskaa. Yrityksistä huolimatta.
Miten tätä saa loppumaan kun yrityksistä huolimatta mikään ei muutu eikä ystäviä saa mistään.
Kommentit (5)
Vielä rankempaa on mennä ulos kun itse nauttii yksinäisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos koet olevasi ekstrovertti ja tykkäät ihmisistä, niin entäs joku uusi harrastus? Vapaaehtoistyö tms missä nyt ihmisiä liikkuu? Tai pyydä sinä joku tuttu kylään tai ehdota kahvia tai shoppalureissua, jos vaikka tutustutte siinä paremmin?
Itse oon introvertti, niin vaikee kuvitella että joku vapaaehtoisesti haluaisi viettää aikaa muitten ihmisten kanssa
Mä en jaksa olla aina se joka pyytää ulos.
Menet vaan ulos ihan itsesi kanssa, se tekee hyvää.
Ja noi päättäjät ovat varmasti kidnapanneet sen Sirpan mukaansa, harva osaa sanoa ei ku toinen vinkuu vieressä "lähde nyt, älä ole tylsä, kyllä sä jaksat, tykkäät kuitenkin ku saat seuraa.. "
Up