Lue keskustelun säännöt.
Miten opettaa 5-6 vuotias lukemaan ?
30.11.2021 |
Onhan niitä palikoita jo opeteltu joissa on kirjaimia ja numeroita. 4-vuotias imee tietoa kuin pesusieni vettä. Oppii matkimalla. Hassu juttu: tytär meni huoneeseensa piiloon, kun oli pihistänyt äidin huulipunat. Punaista väriä oli sitten pitkin naamaa.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Minä en lukenut lapsille. Kaikki kolme oppivat lukemaan 5-6-vuotiaina itsekseen.
Lapsille todellakin kannattaa lukea paljon ääneen senkin jälkeen, kun he itse lukevat. Sanavarasto kasvaa huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olin myös lapsena tuollainen, joka halusi oppia kaikkea uutta ja koko ajan.
Itse muistan opetelleeni äidin avustuksella lukemaan ja kirjoittamaan sellaisten irtokirjaimien kanssa. Meillä oli myös luko-peli. Vastaavanlaisia löytyy uudempia ja parempia nykyään netistä. Kirjoja lainasimme kirjastosta usein ja valtavia määriä. Äiti luki meille lapsille paljon. Kouluun mennessä osasin lukea, laskea ja kirjoittaa
(en ole käynyt eskaria).Nyt 50- kymppisenä oppimisintoa on edelleenkin. Yksi yliopisto jo takana, kohta toinen.
Sinulla on innokas, oppiva lapsi😊
Miten silti voit kirjoittaa 50 -kymppisenä?
Kun lukeminen alkaa sujumaan ja imua riittää, niin synttärilahjaksi Einsteinin suhteellisuusteoria. Tai joku lastenkirjojen suosikki.
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Mitä jos vaikka lukisit sille lapselle satuja ja kuvakirjoja ja sitten ihmettelisitte yhdessä niitä kirjaimia ja millaisia äänteitä niistä muodostuu. Oma lapseni oppi lukemaan kun pötköttelimme vierekkäin ja luin hänelle satuja ja samalla kuljetin sormeani tekstin alapuolella. Jossain vaiheessa rupesimme lukemaan lauseet vuorotellen. Oli 4v.
Tuo on hyvä tapa opettaa. Tuolla tavalla opin itsekin lukemaan neljävuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppii luonnostaan kun hänelle luetaan, jos on oppiakseen. Miksi tarvitsisi osata?
Lapsella, jolle luetaan, tai joka lukee itse, on teini-iässä n. 70 000 sanan sanavarasto.
Lapsella, jolle ei lueta, tai joka ei lue itse, on teini-iässä n. 15 000 sanan sanavarasto.
Runsas sanavarasto tarjoaa paljon monipuolisemman kyvyn ajatella.
Vähäisellä sanavarastolla ajattelu on kapeaa ja ilmaisukyky rajoittunut. Tyhmän leima odottaa.
Siksi.
Edellisellä sivulla joku kumosi tämän väitteen. Oli sitä mieltä että aikaisin lukemaan oppinut lapsi ei menesty.
Päättömiä mielipiteitä on, sille ei voi mitään. Hän oli keskittynyt opettamaan matematiikkaa ja se on hyvä, mutta matematiikkakin on helppo oppia. Ei nämä taidot kilpaile keskenään ja molempia jokatapauksessa tarvitaan. Matematiikka ei kuitenkaan tarjoa sanavarastoa ajatteluun ja se lienee tuon kommentin heittäjän heikkous.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matematiikka kertoo ÄOsta, suuri sanavarasto verbaalisesta lahjakkuudesta.
Käytimme oman 5-v:n kanssa vanhaa aapistani. Ensin tosiaan kirjainten tunnistus haltuun, sitten niiden äänteet. Siitä pikkuhiljaa pidentämällä ja yhdistelemällä tavuja. Joka ilta 10 minuuttia harjoittelua. Oppi parissa kuukaudessa lukemaan sujuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin myös lapsena tuollainen, joka halusi oppia kaikkea uutta ja koko ajan.
Itse muistan opetelleeni äidin avustuksella lukemaan ja kirjoittamaan sellaisten irtokirjaimien kanssa. Meillä oli myös luko-peli. Vastaavanlaisia löytyy uudempia ja parempia nykyään netistä. Kirjoja lainasimme kirjastosta usein ja valtavia määriä. Äiti luki meille lapsille paljon. Kouluun mennessä osasin lukea, laskea ja kirjoittaa
(en ole käynyt eskaria).Nyt 50- kymppisenä oppimisintoa on edelleenkin. Yksi yliopisto jo takana, kohta toinen.
Sinulla on innokas, oppiva lapsi😊
Miten silti voit kirjoittaa 50 -kymppisenä?
Olet oikeassa. "Ajatushärö" on tullut kirjoittaessani. Saitko kovankin tyydytyksen kommentistasi?
Oppi ihan opettamatta. Kyseli kirjaimista, että mikä tämä on ja mikä tämä. Sitten vaan yhtäkkiä osasi lukea. Ehti lukea ensimmäisen Harry Potterin 5-6 vuotiaana, sen ohuimman, jonka jälkeen pistin loput piiloon, koska minusta ne eivät olleet tuon ikäiselle sopivia kirjoja. En tiedä, onko vieläkään lukenut niitä, loukkaantui tuosta ja uhkasi, ettei lue niitä ollenkaan, siis siinä vaiheessa, kun annoin kirjat.
Koulussa sitten opetteli tavuttamisen, sitä hän ei oppinut kirjoja lukiessaan.
Minä olin myös lapsena tuollainen, joka halusi oppia kaikkea uutta ja koko ajan.
Itse muistan opetelleeni äidin avustuksella lukemaan ja kirjoittamaan sellaisten irtokirjaimien kanssa. Meillä oli myös luko-peli. Vastaavanlaisia löytyy uudempia ja parempia nykyään netistä. Kirjoja lainasimme kirjastosta usein ja valtavia määriä. Äiti luki meille lapsille paljon. Kouluun mennessä osasin lukea, laskea ja kirjoittaa
(en ole käynyt eskaria).
Nyt 50- kymppisenä oppimisintoa on edelleenkin. Yksi yliopisto jo takana, kohta toinen.
Sinulla on innokas, oppiva lapsi😊