Muita jotka kokevat samaistumisen puutetta ym yleistä erilaisuuden tunnetta?
Onhan se tietysti hirveän kliseistä niin sanoa mutta.. ilmoittautukaa te kaikki muut jotka tuntevat jatkuvasti ettei kukaan ymmärrä ajatuksianne tai tarkoituksianne, tai hyvää tarkoitusperäänne. Saa myös tietysti kertoa esimerkkitilanteita, mutta lähinnä olisi kiva kuulla että on muitakin jotka joutuvat pettymään itseensä ja kaikkeen ihan sillä perusteella että tuntevat selkeästi itsensä ja ajatuksensa, mutta kokevat ettei kukaan ymmärrä tai osaa katsoa asioita yhtä laajasti tai siitä kulmasta miten yritätte asianne esittää.
Jotta saisin mietteeni konkreettiselle tasolle ja ymmärrettäväksi suurimmalle osalle, niin jos ei nyt jokapäiväisessä elämässä, niin ainakin olisi varmasti helppoa jokaisen ainakin mainita tältä palstalta aloitettu keskustelu jossa ihan oikeasti toivotte että joku ymmärtäisi, mutta vastaukseksi saatte vain vittuilua ja väärinymmärrystä. Ihan kuin ihmiset kiusallansa surisivat omia ongelmiaan ääneen jotta kaikki voivat sitten tulla ja osoittaa aloitustekstistä vain kaikki typeryydet ja itsekeskeisyyden.
Jos jonkun ongelma on mitätön toisen korvaan, hänet haukutaan, eikä tule mieleenkään syventyä miettimään että joku asia voi olla monimutkainen asianomaiselle ja se voi olla vaikea sanoa ääneen vaikka se löytyisikin ihan vain mammapalstalta "kaikkien kuultavana", ja kaikkein tärkeintä; pieni asia voi olla suuri jollekin vaikkei yleisen mittapuun mukaan ehkä olisikaan. Ja että maailmassa on vielä hyväsydämisiä ihmisiä joille pienet asiat voivat merkitä paljon. Siksi en pidä siitä että heti reagoidaan suurieleisesti ja ilkeästi kaikkeen, kun voisi yrittää joskus ymmärtää.
Tällainen masentuneen ja lyödyn (ja tällä hetkellä myös hieman humaltuneen) nuoren tytön avautuminen. Jälleen voidaan odottaa vain että mitä kaikkea ikävää tästäkin aloituksesta tullaan mainitsemaan. Katsotaanpas nyt oikein.
Kommentit (6)
Vituttaa tämä nykyinen uhriutuminen. Jos puoliso kuolee, pitää olla viikon sisään työkykyinen ja yhteiskunnan täysipainoinen jäsen, joka tuottaa ja kuluttaa. Vitut muusta. Kaikki tunteet paitsi positiiviset ovat uhriutumista, jos kestävät viikkoa pidempään.
Minä. Masentunut ja asperger-oireinen nainen (ei virallista diagnoosia, mutta tunnistan itseni kaveri-assin puheista jatkuvasti).
oletko introvertti?
http://avain.net/julkaisut/tietokirjat/hiljaiset-introverttien-manifesti.html
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 18:43"]
Pelkkään otsikkoon olisin vastannut, että tunsin erilaisuuden tunnetta, mutta se oli ennen kuin tapasin samankaltaisen ystävän. Joka on samalla tavalla erilainen kuin minä.
Sisällöstä tulee mieleen, että jos joku velloo ongelmissaan ja uhriutuu, niin se ärsyttää monia.
[/quote]
ymmärrän tämänkin, mutta osaan pitää suuni kiinni asioista joista tiedän ettei kaikkien kanssa pysty keskustelemaan, ja ihan yleisesti myös. Olen sosiaalinen ja ystävällinen ihmisille, eikä kukaan edes tiedä ongelmistani. Se onkin tässä oikeastaan sivuseikka. Ei ole kyse ihmisistä jotka vuodattavat ongelmiaan kaikille. Ihan vain kyse siitä tunteesta, ettei ymmärrä muita eikä osaa samalla tavalla esimerkiksi puolustaa itseään vaikka sisimmässään tietäisikin että nyt tuo toinen ei edes yritä ymmärtää minua, koska ei tahdo itse loukata ketään. Huono itsetunto taustalla ilmeisesti, mutta sekin on tässä sivuseikka. Tahdon vain kuulla että on muitakin.
Fiksut aloitukset eivät saa täällä paljoa pontta ja oikeastaan siinä kohtaa olen itsekin huomannut että en ole omanlaisessa seurassa täällä. Tai sanotaanko asioihin syvällisesti pureutuminen jos sana "fiksu" aiheuttaa kitkaa. Oikeassa seurassa ei tarvitsisi pettyä tai kokea että pitää olla hiljaa, vain sen takia että ihmisten loukkaantumisraja on niin matalalla. Asioista on hankala keskustella, koska useimmat jossain kohtaa ottavat asian henkilökohtaisesti, jolloin puhumisesta ja avautumisesta tulee mahdotonta, koska toinen osapuoli hieman epäloogisesti kokee että häntä syytetään jostain. Mitä laajemmin ihminen pystyy käsittelemään asioita sitä parempi hänen tunteiden hallintansa on. En nyt tiedä hipoiko tämä edes sitä mitä pohdit, mutta tämä nyt tuli mieleen.
Pelkkään otsikkoon olisin vastannut, että tunsin erilaisuuden tunnetta, mutta se oli ennen kuin tapasin samankaltaisen ystävän. Joka on samalla tavalla erilainen kuin minä.
Sisällöstä tulee mieleen, että jos joku velloo ongelmissaan ja uhriutuu, niin se ärsyttää monia.