2v lapsi mölisee ja pölöttää koko ajan!!
nyt 2,3kk lapsi. Ollut aina todella vilkas tyttö ja lähti kävelemään tukia pitkin jo 6kk iässä, 8kk jo mekein juostiin. Koko ajan liikkeessä, juoksee kiipeilee, pyörii, sekoilee. Mutta kaikkein ärsyttävintä PÖLÖTTÄÄ ihan taukoamma ja ölisee jotain epämääräistä koko ajan. Lapsi on siis hiljaa vain sen aikaa kun nukkuu. Lapsella ei välttämättä ole mitään asiaa mutta toistelee vaan kokoajan samoja juttuja ja vaikka kiljahtelee tai äännähtelee jos ei muuta keksi. Tässä talossa ei kuule enää edes omia ajatuksiaan. Puhuu koko ajan päälle eikä anna suunvuoroa kellekkään. Ei mitään toivoa että voisi keskustella miehen kanssa tai kutsua edes kavereita kylään kun toinen vaan pälättää. En kestä enää, haluan hiljaisuutta!
Kommentit (13)
Feel you...Meillä on pälättävä kohta 5v. Samanlainen kehityskaarikin. Alkoi puhumaan 1v ja sen jälkeen ei ole ollut hiljaa kuin unissaan.
Kiva että on kohtalontovereita :) olisi kiva jos olisi vielä sellaisia perheitä joilla samoja ongelmia. Meillä ei tällä hetkellä ole yhtään kaveria lapsella jonka kanssa leikkiä. Tuntuu että kaikki lapset on niin ujoja ja meidän tyttö kerkeää juosta mäen ylös kymmenen kertaa kun toinen vasta kiipemässä ylös. Muutenkin pomottaa kaikkia niin eivät tule toista kertaa pyytämään puistoon..
Eipä tähän voi oikein sanoa muuta kuin että yritä jaksaa. Meillä on melko samanlaiselta kuulostava tyttö, jolla ikää nyt 4 v 1 kk. Pikkusiskonsa on muutenkin todella hiljainen, mutta eihän hän paljoa suunvuoroa saisikaan.
Ärsyttävintä on ollut mielestäni se, että "pölöttäjän" äänen volyymi ja yleensäkin jutun määrä vain ottaa lisää kierroksia, kun ovikello soi ja meille tulee joku käymään. Lapsi toimittaa asiaa vieraalle heti siitä sekunnista alkaen kun ovi avautuu eikä kukaan kuule muuta, ennen kuin korotan ääneni ja sanon, että "olepa hetki hiljaa että aikuisetkin kuulevat toisensa." Hieman jopa hävettää kutsua meille ihmisiä kylään tai kyläillä itse, koska hän on sellainen että yrittää vaatia koko ajan kaikkien huomion vain itseensä ja vaatii jatkuvasti kaikessa auttamista ja osallistumista, eikä tahdo pystyä olemaan hetkeäkään rauhassa. Sitten kun hänelle sanoo asiasta, pahoittaa heti mielensä ja mölisee sitten tekoitkemällä tai oikealla itkulla, miten milloinkin. Ei sittenkään tahdo kukaan mitään kuulla. Isänsä ja isovanhempansa eivät siihen puutu vaan jaksavat sitä.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 16:37"]
Feel you...Meillä on pälättävä kohta 5v. Samanlainen kehityskaarikin. Alkoi puhumaan 1v ja sen jälkeen ei ole ollut hiljaa kuin unissaan.
[/quote]
Hienoa, että yörauha sentään. Meillä se 4-vuotias ei ole hiljaa välttämättä edes unissaan :D Huutelee jotain kesken unienkin ja on pälättänyt muutenkin unissaan. Onneksi enimmän osan yötä kuitenkin suu kiinni :D
t. se 4 v 1 kk ikäisestä pälättäjä-tytöstä kertonut
Mitä hän tekee, kun tosissaan käskee olla hiljaa tai sanoo, että pitää olla hiljaa, ettei joku häiriinny? - Pystyykö keskittymään leikkiin?
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 16:55"]Mitä hän tekee, kun tosissaan käskee olla hiljaa tai sanoo, että pitää olla hiljaa, ettei joku häiriinny? - Pystyykö keskittymään leikkiin?
[/quote]
Hyviä kysymyksiä! Pystyykö vastavuoroiseen keskusteluun? Vastaako "järkevästi" kysymyksiin?
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 16:55"]
Mitä hän tekee, kun tosissaan käskee olla hiljaa tai sanoo, että pitää olla hiljaa, ettei joku häiriinny? - Pystyykö keskittymään leikkiin?
[/quote]
Sanotaan varmaan sata kertaa päivän aikana että nyt hiljaa anna äitin ja isin keskustella. Joskus on jopa 2 sekuntia hiljaa ja taas sama jatkuu. yleensä ei kyllä ota kuuleviin korviinsakaan, eikä siis kiinnosta yhtään mitä hänelle sanotaan. Usemmiten korottaa vaan ääntään ja alkaa kiljahdella ja juosta ympäriinsä ja nauraa vaan päälle kun käskee.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 16:55"]
Mitä hän tekee, kun tosissaan käskee olla hiljaa tai sanoo, että pitää olla hiljaa, ettei joku häiriinny? - Pystyykö keskittymään leikkiin?
[/quote]
Meillä se menee niin, että jos tosissani käsken olla hiljaa ja kotona on tämän 4-vuotiaan hölisijän kanssa vain minä ja pikkusisko, niin ottaa kyllä minut tosissaan. Esim. jos täytyy soittaa jokin puhelu ja olla sen aikaa hiljaa. Jää siihen eteeni pyörimään ja seurailemaan tekemisiäni. Ei lähde yleensä itsekseen leikkimään, paitsi saattaa kyllä mennä selailemaan kirjojaan. Keskittyy siihen ihan hyvinkin, mutta muuten on kyllä sellainen, että vaatii ihan kaikkeen jonkun toisen kaveriksi eikä ns. leiki juurikaan itsekseen. Tai voi leikkiä jotain puoli minuuttia, mutta enimmäkseen se on sitä, että yrittää komentaa minua tekemään jotain tietyllä tavalla, minä en osaa toimia siinä leikissä juuri hänen haluamallaan tavalla (vain piilosen leikkiminen sujuu), hän kiukustuu siitä ja minä luovutan ja totean että ei sitten, kun äiti ei kerran osaa. Papelien tekeminen ja piirtelykin häntä kiinnostaa, mutta sillä tavalla että hän katsoo ja äiti tekee palapeliä. Samoin hän komentaa piirtämään, mutta enimmäkseen vain haluaa katsoa kun toinen piirtää. Neuvolassa kyllä todettiin, että taidot ovat ikätasolla, joten osaa tuo piirtää itsekin. Yleensä vain haluaisi teettää kaiken muilla ja komentaa itse päältä, miten tehdään.
Iso ero onkin sitten siinä, miten hän käyttäytyy kun meillä on kylässä muita tai paikalla on myös isänsä ja/tai isofvanhempansa. Nämä sallivat tytöltä melkein kaikenlaisen käyttäytymisen eivätkä komenna tosissaan. Minunkaan sanomiseni ei tehoa silloin yhtään, vaan olen lapselle kuin ilmaa. Hän saattaa jopa ärähtää minulle takaisin, että "Älä sinä nyt valehtele että minun pitäisi olla hiljaa. Ei pidä!" Isovanhempansa ja isänsä vain hyssyttelevät, mutta eihän tyttö ota sitä sen enempää tosissaan vaan itkee, mekastaa ja huutaa koko ajan jotain asiaansa. Eli äiti ei pysty puhumaan muiden kanssa silloin. Kaikkein pahinta tuo on silloin kun isä ja isovanhemmat ovat läsnä. Parempi silloin kun nämä eivät ole ja minä olen lasten ja vieraiden kanssa. Minä olen siis äitinä hänelle ainoa auktoriteetti, jonka hän ottaa vakavasti silloin kun paikalla ei ole noita lepsumpia sukulaisia, joiden puoleen kääntyä. Lapset siis asuvat minulla ja isä käy heitä tapaamassa.
Vastaa kyllä ihan järkevästi ja kykenee vastavuoroiseenkin jutusteluun. Tuntuu vain että olen kovin yksin siinä, että haluaisin opettaa häntä käyttäytymään hyvin vieraiden aikana. Muut kun eivät niitä tapoja näy edellyttävän.
On eri asia, jos lapsella on jatkuvasti kysyttävää tai asiaa! Mutta jos lapsi pölöttää taukoamatta eikä pysty minkäänlaiseen vastavuoroiseen keskusteluun, olisin huolissani.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 17:15"]
On eri asia, jos lapsella on jatkuvasti kysyttävää tai asiaa! Mutta jos lapsi pölöttää taukoamatta eikä pysty minkäänlaiseen vastavuoroiseen keskusteluun, olisin huolissani.
[/quote]
Juuri näin, ja ihan mielelläni vastailen kysymyksiin, koska kuinkas sitä oppii jos ei kysymällä ;) Tai jos on oikeasti asiaa. Mutta olisi tosiaan upeaa jos muutkin saisivat vähän enemmän suunvuoroa. Ai niin, tämä 4-vuotias on sitten ottanut sellaisen hassun tavan, että hän sanoo ensin asiansa ääneen ja jää sen jälkeen höpisemään sitä pari kertaa itsekseen kuiskaten. Ilmeisesti, koska olen joskus sanonut että kuulen hänen asiansa kerralla eikä sitä tarvitse huutaa viittä kertaa peräkkäin. Välillä kun oli tapana hokea samaa koko ajan ja ns. levy jäi päälle. Muuten hyräilee tai pölisee muuten vain omiaan koko ajan, jos ei aktiivisesti kysele (mikä on normaalia, kyselykaudethan kuuluvat kehitykseen) tai ole muuten tärkeää kerrottavaa
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 17:15"]
On eri asia, jos lapsella on jatkuvasti kysyttävää tai asiaa! Mutta jos lapsi pölöttää taukoamatta eikä pysty minkäänlaiseen vastavuoroiseen keskusteluun, olisin huolissani.
[/quote]
no eihän toi kaks vee lapsi osaa edes puhua kunnon lauseita, jotain sanoja ja yhdistelee niistä outoja juttuja. että eikai ne sen kysymykset kovin järkevältä muutenkaan kuulosta