Muita yksinäisiä paikalla? Mitä ootte puuhailleet tänään?

Tehnyt etätöitä, imuroinut, käynyt suihkussa ja nukkunut päiväunet. Ajattelin nyt illalla vielä pyyhkiä pölyjä ja jatkaa kaulahuivin kutomista.

N28

Vapaapäivä töistä, en ole jaksanut tehdä mitään. Olen syönyt karkkia ja juonut kahvia. Kohta avaan sipsipussin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen korkeakoulussa, tänään(kin) ollut etäpäivä. Tenttiä varten lukenut. Loppuraportteja silmäillyt etukäteen, jotta tiedän lähtiessäni sitä työstämään, että mitä siihen voisi sisällyttää.

Ruoaksi tein salaatin. Muusikkia kuunnellut, ja palstaa selaillut. Ulkona käynyt, kotia siivonnut. Aika perusarkea siis.

Tänään taas vaihteeksi mietin haikeudella sitä, että kuinka mukava olisi ollut tänään aikaa viettää kumppanin kanssa ja kainalossa. Ei tänäänkään. Ehkä joskus sellainen mies vieressä olisi?!

Ihana ap, kun kysyit kuulumisia, olitkin ensimmäinen tänään (: ihanaa päivänjatkoa

No sillä kysyinkin, kun tiedän, ettei meiltä yksinäisiltä paljon kysellä, ja joskus sekin jo olis tosi paljon, että joku edes kysyisi.

Iso halaus ja paljon voimia sulle, joka menetit koirasi <3

Ap

Kauniisti ja huomaavaisesti ajateltu, ap! :)

Mitä sinulle itsellesi kuuluu?

No, kiitos kysymästä, tänään yksinäisyys kyllä kieltämättä vyöryy yli niin että ihan tuntuu että henki salpautuu. Onneksi on edes tämä palsta. Koitan tässä suunnitella jotain menoja tälle viikolle, pienetkin ihmiskontaktit antavat aina tosi paljon voimaa. Eilen juttelin naapurin mummon kanssa pihalla, se taisi olla aika hyvä hetki meille kummallekin. Ap

Näinpä. Onneksi on tämä palsta ja onnistuessaan pääsee kirjoittelemalla kysymyksiä ja kuulumisia vaihtelemaan, jos muuten kontaktit (syystä tai toisesta) vähissä. Totta, lyhyetkin kohtaamiset voivat antaa paljon, niiden merkitystä ei voi vähätellä. Uskon että naapurin mummo ollut mielissään sananvaihtamisesta :) ei se ikää katso, kun yksinäisyys vyöryy yli, ali ja ympäri. Ihminen on sosiaalinen olento, aikansa sitä viihtyy, ennen kuin tuntuu yksinäisyys olevan vain yksinkertaisesti liikaa joinain päivinä.

Mikä teistä muista on omasta mielestänne tehnyt yksinäisiä? Musta tuli yksinäinen, kun erosin kolmekymppisenä. Kaverit perheellistyivät, ja mä jotenkin unohduin. Yhtäkkiä ei ollutkaan ketään jonka kanssa viettää vapaa-aikaa. Nyt vielä muutin uudelle paikkakunnalle, niin on kyllä niin yksinäistä, että korvissa soi. Aattelin, että kun oon muutenkin lähes aina yksin, sama muuttaa halvemman asumisen perässä, mutta enpä tiedä oliko hyvä idea sittenkään. Nyt ei todella ole sitten ketään. Ap

Tyttöystävän kanssa käytiin pienellä kävelyllä, tultiin takaisin kotiin kun oli vähän liian kylmä.

Vierailija kirjoitti:

Nauratti kun mammalomailevat kaverit tuskailivat yksinäisyyttään. Ei tietenkään saisi nauraa, mutta kun kaikilla oli kuitenkin miehet, jotka tulivat illalla töistä kotiin. Heidän kuvaukset yksinäisyydestä olivat kuin kuvauksia mun parhaista päivistä: useita tunteja kuitenkin aikuisen ihmisen seuraa. Ikänsä parisuhteessa olleilla ei ole hajuakaan, mitä se on, kun on ihan oikeasti joka ikinen päivä aamulla herätessään yksin ja illalla nukkumaan mennessä yksin, ja siinä välissäkin useimmiten ihan vaan yksin.

Sulla ei ole mitään käryä yksinäisyydestä. Se on täydin eri asia kuin yksin olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onks teillä joskus sellainen olo, ettei vaan kestä yksinoloa enää sekuntiakaan? Mitä teette silloin?

Onhan sitä. Saatan lähteä vaikka vaan ulos kävelemään, helpottaa sekin vähän. Parempihan on jos pääsee jollekkin kylään. Vaikea tottua tähän yksinäisyyteen, kun ei ole vuosikymmeniin ollut täysin yksin. Nyt tässä puolivuotta opeteltu. Tuskaa välillä.

Haluatko kertoa, mitä sulle tapahtui puoli vuotta sitten?

Avioero, 12 vuotta oltiin. Yleensä aina ollut joku elämässä. Yksinhuoltaja isänäkään ei ollut yksin. Nyt lapset maailmalla, tuntuu, että elämäntarkoitus häviää pikkuhiljaa. Ikää jo lähempänä kuuttakymmentä, kait tämä elämä on jotenkin kitkuteltava loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Mikä teistä muista on omasta mielestänne tehnyt yksinäisiä? Musta tuli yksinäinen, kun erosin kolmekymppisenä. Kaverit perheellistyivät, ja mä jotenkin unohduin. Yhtäkkiä ei ollutkaan ketään jonka kanssa viettää vapaa-aikaa. Nyt vielä muutin uudelle paikkakunnalle, niin on kyllä niin yksinäistä, että korvissa soi. Aattelin, että kun oon muutenkin lähes aina yksin, sama muuttaa halvemman asumisen perässä, mutta enpä tiedä oliko hyvä idea sittenkään. Nyt ei todella ole sitten ketään. Ap

Muutin opintojeni perässä uudelle paikkakunnalle. Valitettavasti piakkoin kävi jälleen ilmi, että kuinka erilaisia ajatusmaailmoja omaan muiden opiskelijoiden kanssa. Entiset ystävyydet päättyivät, kun tulin hyväksikäytetyksi rahallisesti, minulta varastettiin, puhuttiin puppua, minut laitettiin syylliseksi muiden toilailuijin ym. On näitä erinäisiä syitä, joiden vuoksi nyt yksinäisyyttä koen. Tavallisesti pärjään tämän kanssa. Olen oppinut olemaan. Toisinaan vaan kaipaisi enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauratti kun mammalomailevat kaverit tuskailivat yksinäisyyttään. Ei tietenkään saisi nauraa, mutta kun kaikilla oli kuitenkin miehet, jotka tulivat illalla töistä kotiin. Heidän kuvaukset yksinäisyydestä olivat kuin kuvauksia mun parhaista päivistä: useita tunteja kuitenkin aikuisen ihmisen seuraa. Ikänsä parisuhteessa olleilla ei ole hajuakaan, mitä se on, kun on ihan oikeasti joka ikinen päivä aamulla herätessään yksin ja illalla nukkumaan mennessä yksin, ja siinä välissäkin useimmiten ihan vaan yksin.

Sulla ei ole mitään käryä yksinäisyydestä. Se on täydin eri asia kuin yksin olo.

Joo, ne on kaksi eri asiaa. Jos on sekä yksinäinen että yksin, se on tosi eri asia kuin olla yksin niin, että on kuitenkin joku, jonka kanssa puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauratti kun mammalomailevat kaverit tuskailivat yksinäisyyttään. Ei tietenkään saisi nauraa, mutta kun kaikilla oli kuitenkin miehet, jotka tulivat illalla töistä kotiin. Heidän kuvaukset yksinäisyydestä olivat kuin kuvauksia mun parhaista päivistä: useita tunteja kuitenkin aikuisen ihmisen seuraa. Ikänsä parisuhteessa olleilla ei ole hajuakaan, mitä se on, kun on ihan oikeasti joka ikinen päivä aamulla herätessään yksin ja illalla nukkumaan mennessä yksin, ja siinä välissäkin useimmiten ihan vaan yksin.

Sulla ei ole mitään käryä yksinäisyydestä. Se on täydin eri asia kuin yksin olo.

Joo, ne on kaksi eri asiaa. Jos on sekä yksinäinen että yksin, se on tosi eri asia kuin olla yksin niin, että on kuitenkin joku, jonka kanssa puhua.

Olen huomannut, kun tässä tätä yksinoloa on nyt ollut, olen alkanut puhumaan itsekseen. Pitääkö olla huolissaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauratti kun mammalomailevat kaverit tuskailivat yksinäisyyttään. Ei tietenkään saisi nauraa, mutta kun kaikilla oli kuitenkin miehet, jotka tulivat illalla töistä kotiin. Heidän kuvaukset yksinäisyydestä olivat kuin kuvauksia mun parhaista päivistä: useita tunteja kuitenkin aikuisen ihmisen seuraa. Ikänsä parisuhteessa olleilla ei ole hajuakaan, mitä se on, kun on ihan oikeasti joka ikinen päivä aamulla herätessään yksin ja illalla nukkumaan mennessä yksin, ja siinä välissäkin useimmiten ihan vaan yksin.

Sulla ei ole mitään käryä yksinäisyydestä. Se on täydin eri asia kuin yksin olo.

Joo, ne on kaksi eri asiaa. Jos on sekä yksinäinen että yksin, se on tosi eri asia kuin olla yksin niin, että on kuitenkin joku, jonka kanssa puhua.

Olen huomannut, kun tässä tätä yksinoloa on nyt ollut, olen alkanut puhumaan itsekseen. Pitääkö olla huolissaan?

Aikuisiällä itsekseen puhuminen on varsin normaalia, eikä se ole merkki psyykkisestä häiriöstä, sairaudesta tai "hulluksi tulemisesta". Sen avulla voi esimerkiksi helpottaa stressiä erityisen tunteita herättävänä ajanjaksona. Puhumalla voi myös motivoida ja kannustaa itseään.

On kuitenkin hyvä korostaa, että itselleen puhuminen on terveellistä vain silloin, kuin puheessa on positiivinen ja rakentava sävy, eihän oman itsen lyttyyn lyöminen ole koskaan hyvästä. Sairaudesta taas on kyse silloin, kun ihminen ei tiedosta puhuvansa itsekseen, vaan kuvittelee puheen tulevan ulkopuolelta.

Joten ei syytä huoleen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauratti kun mammalomailevat kaverit tuskailivat yksinäisyyttään. Ei tietenkään saisi nauraa, mutta kun kaikilla oli kuitenkin miehet, jotka tulivat illalla töistä kotiin. Heidän kuvaukset yksinäisyydestä olivat kuin kuvauksia mun parhaista päivistä: useita tunteja kuitenkin aikuisen ihmisen seuraa. Ikänsä parisuhteessa olleilla ei ole hajuakaan, mitä se on, kun on ihan oikeasti joka ikinen päivä aamulla herätessään yksin ja illalla nukkumaan mennessä yksin, ja siinä välissäkin useimmiten ihan vaan yksin.

Sulla ei ole mitään käryä yksinäisyydestä. Se on täydin eri asia kuin yksin olo.

Joo, ne on kaksi eri asiaa. Jos on sekä yksinäinen että yksin, se on tosi eri asia kuin olla yksin niin, että on kuitenkin joku, jonka kanssa puhua.

Olen huomannut, kun tässä tätä yksinoloa on nyt ollut, olen alkanut puhumaan itsekseen. Pitääkö olla huolissaan?

Omg, mäkin :D

Jaahas, se ois sitten uusi päivä taas. Mitähän sitä tänään? Onneks ainakin on kaunis sää.