Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen hukassa :(
26.02.2015 |
Jatkuvaa vääntöä erään miespuolisen henkilön kanssa ja siitä johtuvaa stressiä. Nimittelemme toisiamme, sitten juttelemme hetken suht asiallisesti kunnes välillämme räjähtää taas. Romanttinen suhde kyseessä...
Suoraan sanottuna en tiedä yhtään, välitänkö kyseisestä henkilöstä enää :( Tuntuu, että en... Aina kun hän sanoo haluavansa minut, ajattelen, että entä jos...
Ja heti perään tajuan, että samat ongelmat kytevät pinnan alla aina, ellei tapahdu jotain radikaalia muutosta. Ja sitä tuskin koskaan tapahtuu. Luonteen (oman tai muiden) muuttaminen on erittäin hankalaa. En tiedä olenko valmis luopumaan, mutta en suoraan sanottuna usko onnellisuuteenkaan tämän henkilön kanssa :( En, vaikka hän sanoo haluavansa panostaa minuun. Sanat ovat vain sanoja...
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:51"]Pelästyin jo, että tämä oli minun itseni kirjoittama teksti muutaman kuukauden takaa. Oli ihan samanlainen tilanne miehen kanssa, jota tapailin tuossa jokin aika sitten.
Erottautuminen tollaisesta suhteesta on vaikeaa, koska siinä on se läheisyys ja ne ihanat jutut, mitä kaipaa niin hirveästi osaksi elämää, mutta sitten se itse kumppani ei olekaan niin mieluisa. Se on enemmänkin läheisyyden kaipuuta ja toivoa siitä, että se saatavilla oleva ihminen sattuisi olemaan juuri se oikea, koska ei millään jaksaisi taas aloittaa kaikkea alusta.
Mun piti tuhoutua riekaileiksi noin viisi kertaa, kunnes tajusin vihdoin lähteä lopullisesti. Siltikin on ollut vaikeaa vältellä kännipuheluita ja jos asuttaisiin samassa kaupungissa, niin varmasti olisin kolkutellut ovelle jo parin päivän jälkeen. On niin kovin vaikeaa vastustaa kiusausta.
En usko, että mä saan sut jättämään sen tyypin tällä mun tekstillä, mutta kyllä sä sen itse tajuat sitten, kun suhun on sattunut tarpeeksi. :)
Voimia.
[/quote]
Melkeinpä toivoisin, että joku korkeampi taho repäisisi minut irti tästä... niin kuluttavaa. Tuntuu, että vähän välitän, mutta en todellakaan tarpeeksi. Päätin, että jos hän haluaa niin voimme tavata nopeasti jossain ja vaihtaa pari sanaa. Eipä tässä kai muutakaan tekemistä ole eikä muita miehiä näköpiirissä. Kai sitä aikaa voi kuluttaa näinkin. Enpä tiedä... joku mättää ja pahasti :\ Tarvitsen kai sen finaalin tälle kaikelle. Joko tulee mitta totaalisen täyteen, tai sitten tykästyn ja haluan kainaloon.
Hah...niin vissiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:56"]tsemppiä.. omat tuntemukset on ne tärkeimmät.. jos toinen vaan ärsyttää eikä tajua edes omaa parastaan niin ei kannata jatkaa.
Ei kannata pelätä yksin jäämistäkään, eikä ainakaan suinpäin juoksennella jos yksin jää. Rauhoittuu ja etsii elämälleen suuntaa, onni löytyy itsestä ja siitä miten oppii ajattelemaan ja nauttimaan jokaisesta päivästä.
Helpointa on jakaa päiviään ystävien ja kavereiden kanssa, harvemmin sitä nimittelyä ja ärsyyntymistä niissä suhteissa on. Mut ei se parisuhteeseen ainakaan kuulu. pienet virheet voi antaa anteeksi jos ne ei ylitä kynnystä.
[/quote]
Kaikilla on parisuhteet. En jaksaisi kuunnella sitä hehkutusta. Itse en tällä hetkellä edes kaipaa mitään mukaromanttisia kynttiläillallisia mutta ei kiinnosta muiden hehkutukset, kun suhde on aaaaaiiiina niin hyvä, hyvin menee ja onnenkyyneleet ne vain virtaavat solkenaan.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:56"]tsemppiä.. omat tuntemukset on ne tärkeimmät.. jos toinen vaan ärsyttää eikä tajua edes omaa parastaan niin ei kannata jatkaa.
Ei kannata pelätä yksin jäämistäkään, eikä ainakaan suinpäin juoksennella jos yksin jää. Rauhoittuu ja etsii elämälleen suuntaa, onni löytyy itsestä ja siitä miten oppii ajattelemaan ja nauttimaan jokaisesta päivästä.
Helpointa on jakaa päiviään ystävien ja kavereiden kanssa, harvemmin sitä nimittelyä ja ärsyyntymistä niissä suhteissa on. Mut ei se parisuhteeseen ainakaan kuulu. pienet virheet voi antaa anteeksi jos ne ei ylitä kynnystä.
[/quote]
Kaikilla on parisuhteet. En jaksaisi kuunnella sitä hehkutusta. Itse en tällä hetkellä edes kaipaa mitään mukaromanttisia kynttiläillallisia mutta ei kiinnosta muiden hehkutukset, kun suhde on aaaaaiiiina niin hyvä, hyvin menee ja onnenkyyneleet ne vain virtaavat solkenaan.
En haluaisi joutua vihaamaan itseäni sinisilmäisyyden vuoksi. Tunnen kyseisen henkilön eikä minun pitäisi uskoa hattaraunelmasatuihin. Olemme EHKÄ tapaamassa jonain päivänä erään asian takia. Enpä tiedä, onko sekään sitten hyvä idea. Vaikka kyllä se asia "vaatisi" juttelua kasvotusten. En vain tiedä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 23:47"]mitään uutta ei saa, jos ei luovu vanhasta
[/quote]
Tiedän, että jos luovun tästä niim en tule saamaan uutta ihan heti. En kuitenkaan kelpuuta ihan millaista miestä tahansa. Tämäkin on tällainen "roikkuva suhde." Välillä kelpuutan, välillä vihaan, välillä en välitä pätkääkään. Kyllä minulle tuli kyynel silmään, kun kuulin pitkästä aikaa hänen äänensä puhelimessa. Mutta oliko se sitten myötätuntoa vai ikävää, mistä minä tiedän. Olen tunteellinen ihminen, mutta kaikenlaiset suhteet tuntuvat vain kuolettavan tunteeni. En osaa olla suhteessa, luulen...
Tai osaan (!), jos suhde on tasainen eikä jokaviikkoista draamashowta ja vittuuntumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
draama kertoo ymmärryksen ja kommunikaation vajeista, kannattaa koittaa kaivaa itsensä esille ja mitä haluaa. keskustella. Ei draamasta muuten pääse eroon. jos on lyhyt suhde vasta niin maksaako vaivaa lupautua koko elämäksi.
mikä luonteissa tökkii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:05"]Nimittelyissä on romantiikka kaukana..
hankala fuckbuddy?
[/quote]
En harrasta fuckbuddyilyä. Ja tiedän, ettemme käyttäydy kovin romanttisesti. Mutta ei tämä kaveruuttakaan ole eikä seksisuhde joten siis romanttinen.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:04"]draama kertoo ymmärryksen ja kommunikaation vajeista, kannattaa koittaa kaivaa itsensä esille ja mitä haluaa. keskustella. Ei draamasta muuten pääse eroon. jos on lyhyt suhde vasta niin maksaako vaivaa lupautua koko elämäksi.
mikä luonteissa tökkii?
[/quote]
Missä luonteissa? Meidänkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:11"]mitä nopeammin lähdet sitä nopeammin on uusi
[/quote]
Olen sanonut jo monta kertaa hänelle itselleen, että olen saanut tarpeekseni ja tämä oli tässä. Silti pidämme yhteyttä. Tuntuisi oudolta, että emme olisi yhdessä. Ja yhdessä oleminen ei sitten sekään tunnu niin hyvältä, kuin pitäisi...
Luonnetta on hankalampi muuttaa, mutta käytöstä voi.
Ensin täytyy vaan löytää viat ja ymmärtää muutoksen tarpeet.
Mikä niin tökkii? Miksi nimittelette? mistä väännätte?
Tommoseen suhteeseen EI kannata jäädä. Siinä särkee molemmat vain itsensä. Mutta se onkin sitten helpommin sanottu kuin tehty.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:17"]Luonnetta on hankalampi muuttaa, mutta käytöstä voi.
Ensin täytyy vaan löytää viat ja ymmärtää muutoksen tarpeet.
Mikä niin tökkii? Miksi nimittelette? mistä väännätte?
[/quote]
Itseäni ärsyttää miehessä surkean moskan syöminen, tosin siitä en ole sanonut suoraan mutta en voi hyvin, kun hän tullessaan kantaa kaksin käsin rasvapommimättöpaskojaan ja ahtaa niitä koko vierailunsa ajan. Itse haluaisin syödä terveellisesti ja suht kevyesti. Hän haluaa aina pitsaa, hamppareita, pastaa... huoh :/
Sitten minua ärsyttää myös hänen tapansa jutella puhelimessa kavereilleen. Hirveän kovaäänistä kälätystä, nauramista, hokemista... argh!
Lisäksi sain tietää, että hänelle ollaan velkaa. Isoja summia. Ja ihan vain siksi, että hän on hyväuskoinen toope. Kaiken jälkeen vielä ARVOSTAA näitä henkilöitä, jotka ovat kusettaneet häneltä rahaa. Olemme molemmat aika äkkipikaisia, mutta minulla on sentään joku kohtuus käytöksessäni. Miehellä menee pahasti överiksi ja jälkeenpäin hänellä on aina jotain pahoiteltavaa. tuntuu, ettei hän osaa kohdella minua hyvin vaan toistaa virheensä, pahoittelee, toistaa jne.
Tuo velkajuttu sotii pahasti minun arvojani vastaan. Olen itse erittäin tarkka rahasta (siis huolellinen, en pihi), enkä lainaile rahaa. Ja sitten minua monta vuotta vanhempi ihminen on niin tyhmä, että jakelee ilmaista rahaa ihmisille eikä edes suutu, vaikka häntä huijataan. Miten tuollaisen kanssa voi edes ajatella yhteistä tulevaisuutta... no enpä kai ajattelekaan..
Alue: Aihe vapaa
tsemppiä.. omat tuntemukset on ne tärkeimmät.. jos toinen vaan ärsyttää eikä tajua edes omaa parastaan niin ei kannata jatkaa.
Ei kannata pelätä yksin jäämistäkään, eikä ainakaan suinpäin juoksennella jos yksin jää. Rauhoittuu ja etsii elämälleen suuntaa, onni löytyy itsestä ja siitä miten oppii ajattelemaan ja nauttimaan jokaisesta päivästä.
Helpointa on jakaa päiviään ystävien ja kavereiden kanssa, harvemmin sitä nimittelyä ja ärsyyntymistä niissä suhteissa on. Mut ei se parisuhteeseen ainakaan kuulu. pienet virheet voi antaa anteeksi jos ne ei ylitä kynnystä.