Lue keskustelun säännöt.
80luvun lapset! Muistatteko äitienne joulustressin ja aiotteko jatkaa perinnettä
30.11.2021 |
Tarkoitan siis sitä että tehdään ruuat itse alusta loppuun,siivotaan koti kattoa myöten ja lopulta aattona itketään nääntymyksestä. Kukaan muu ei saanut auttaa,oltiin kuulemma vain tiellä!
Itse tyydyn aaton kunniaksi pesemään saunan ja ostan kaupasta einekset.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
No silloinhan ei ollut nettiä ja kauppojen aukioloajat paljon lyhyemmät. Kai silloin eli vielä asennekin että kaikki täytyy tehdä itse.
Itse en stressaa. Pidän siivoamisesta niin teen kyllä perusteellisemman siivouksen. Koristeet ym. laitetaan nyt tulevana vkl ja lahjat on tilattu netistä ja ruokaa olen jo hankkinut pakastimeen ja loput lähempänä joulua. Tykkään kaikista jouluvalmisteluista niin ei stressaa mikään.
Meillä äiti ainakin tavoitteli jotain liian täydellistä ja uskoisin että joulu kaatui joka vuosi siihen. Edelleen kuusen pitää olla täydellinen, ruuan täydellistä jnejne. Ongelma vain on että äiti ei taida itsekään tietää mitä se täydellinen oikeastaan hänestä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä ketjusta tulee mieleen kuinka monen äiti opettaa meille stressaamisen taidon. Miten kaiken pitää olla hyvin ja tiptop, ettei kukaan pääse ihmettelemään ja arvostelemaan. Ärsyttävää!
En, koska sitä ei ollut. Joulu laitettiin, mutta ilman stressiä.
Muistan. Meillä se oli todella paha, ei pelkkä marttyyri-itku. Vaan äiti teki kaiken yksin (ei ottanut apua vastaan), sitten veti itkuraivarit, meni mykkäkoulua pitämään suljetun oven taa, ja narsisti isä sitten kosti lapsille ja syytti meitä lapsia kun ”ette auttaneet äitiä”. Saatiin välillä selkäänmme ja isä raivosi ja huusi meitä lapsia syytellen - pahimmillaan TUNTEJA.
En ole väleissä vanhempiini. En anna heidän tavata lapsiani lainkaan. Ovat nimittäin ihan samanlaisia yhä ja siellä saa helposti nyrkistä jos siellä käy.
Ja en TODELLAKAAN jatka tuota sairasta toimintamallia. Hirveät joulumuistot siitä jäi.
Muistan. Se oli järkyttävää. Ja sitten koko hässäkkä eskaloitui siihen, että kuusi oli liian harva tai muuten ruma. Äitin usein lopulta tuosta pahoitti mielensä. vm.-73
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan. Meillä se oli todella paha, ei pelkkä marttyyri-itku. Vaan äiti teki kaiken yksin (ei ottanut apua vastaan), sitten veti itkuraivarit, meni mykkäkoulua pitämään suljetun oven taa, ja narsisti isä sitten kosti lapsille ja syytti meitä lapsia kun ”ette auttaneet äitiä”. Saatiin välillä selkäänmme ja isä raivosi ja huusi meitä lapsia syytellen - pahimmillaan TUNTEJA.
En ole väleissä vanhempiini. En anna heidän tavata lapsiani lainkaan. Ovat nimittäin ihan samanlaisia yhä ja siellä saa helposti nyrkistä jos siellä käy.
Ja en TODELLAKAAN jatka tuota sairasta toimintamallia. Hirveät joulumuistot siitä jäi.
Joulu - ilon ja rauhan juhla!
En muista. Kuusi tulee ja parit jouluvalot. Ruokaa saa kaupasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä tarinat kertovat vaan vanhempien heikosta psyykeestä ja typerästä yhteiskulttuurin vaatimuksesta, joka tuohon aikaan oli valloillaan. Kulissit kuntoon vaikka väkisin, sitten hakataan naiset ja lapset ja juodaan ja ollaan täysin pingottuneita ja kireitä. Mutta pääasia että naapurit ja sukulaiset tietää miten hienot ruuat meillä on.
Eteenpäin on, toivottavasti, menty.
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta tulee mieleen kuinka monen äiti opettaa meille stressaamisen taidon. Miten kaiken pitää olla hyvin ja tiptop, ettei kukaan pääse ihmettelemään ja arvostelemaan. Ärsyttävää!
Ja monen ei opettanut. Minun äitini sanoi suoraan, että jos tykkäät tehdä jotain mitä perinteisesti ajatellaan naisten tehtäviin kuuluvan, niin tee. Mutta älä tee sitä siksi, että sinun naisena nyt vaan kuuluu niin tehdä. Äiti opetti myös, että muita varten ei kannata elää.
Näillä opeilla olen elänyt 50 vuotta. Ei ärsytä yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini marttyrointiin kuului myös volina. Siis siivotessaan ja leipoessaan vollotti ääneen että yksin saa aina kaiken tehdä, kaikki pitää aina itse hoitaa, kukaan ei koskaan auta, kaikki on aina minin vastuulla jne jne
Tämä ei siis pitänyt yhtään paikkansa sillä kaikkina muina vuodenaikoina me lapset hoidettiin siivous, siis pakotettuna tietenkin. Siivosimme, imuroimme, laitoimme ruuan, kävimme kaupassa - äiti teetätti kaiken lapsilla jo ala-asteella.
Joulu oli poikkeus ja silloin se teki itse - ja helvetinmoisella marttyroinilla joka päättyi itkuun ja kiukutteluun.
Ja jonka sitten täälläkin isä kosti lapsille karjumalla ja syyttämällä meitä laiskoiksi ja kiittämättömiksi kakaroiksi. Huomaamatta ollenkaan sitä että meillä lapsilla oli ympäri vuoden aikuisen vastuut ja velvollisuudet. Tuntui pahalta ja vieläkin ahdistaa.
Äiti muuten tekee edelleen samaa.
En ole AINUTTAKAAN joulua viettänyt vanhempieni luona sen jälkeen kun pääsin kotoa muuttamaan pois. Saavat kiukutella keskenään.
Onko tämä nimenomaan 80-luvun ilmiö? Oliko 90-luvulla asia paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä oo jatkanut lähes mitään perinteitä. Joitain jouluruokia teen (rusinaton maksalaatikko ja imelletty perunalaatikko), mutta siinä se. Loput (rosolli, graavilohi, savulohi) hankin kaupasta En oo hankkinu lapsia, enkä hanki, joten niiden takia ei tarvitse jouluna sählätä. Ei kiinnosta joulukuusi, ei joulukoristeet. En muista sukulaisia joulukorteilla.
Elän elämääni itseäni varten, enkä siksi, että suorittaisin jonkun toisen ihannejoulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muistan. Joskus tuntui, että mitä järkeä tässä on kun kaikki aikuiset on koko ajan kireitä ja selvästi vihaisia siitä jatkuvasta hössötyksestä. Silti he jatkoivat sitä joka joulu. Ja sama oli mummoillakin: ruokaa oli pakko tunkea väkisin, vaikka oksetti ja sitten he loukkaantuivat jos ei pystynyt syömään kinkkua kun sitä oli itku silmässä tunkenut jo monta päivää.
Kun olin aikuinen, muutin Helsinkiin ja olin joulunpyhät töissä. Oli uskomaton nautinto kävellä iltavuorosta kotiin, hiljaisen kaupungin läpi, mennä kotiin ja tehdä uunissa ranskanperunat. Kukaan ei hössöttänyt, kukaan ei pakottanut mihinkään. Kukaan ei ollut vihainen.
Jep. Miksi viettää joulua kireässä tunnelmassa?
Koska perinteet. On aina tehty ja on aina tehtävä. Näin ajatteli oma äitini ja alistui kärsimykseen joka kerta, vaikka kukaan, lapsetkaan, eivät joulusta tämän vuoksi tykänneet. Sen sijaan että olisivat eläneet ihan omilla ehdoillaan ja nauttineet lomastaan, vanhempani keskittyivät kulissien rakentamiseen, kiukutteluun ja jatkuvaan stressaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan. Meillä se oli todella paha, ei pelkkä marttyyri-itku. Vaan äiti teki kaiken yksin (ei ottanut apua vastaan), sitten veti itkuraivarit, meni mykkäkoulua pitämään suljetun oven taa, ja narsisti isä sitten kosti lapsille ja syytti meitä lapsia kun ”ette auttaneet äitiä”. Saatiin välillä selkäänmme ja isä raivosi ja huusi meitä lapsia syytellen - pahimmillaan TUNTEJA.
En ole väleissä vanhempiini. En anna heidän tavata lapsiani lainkaan. Ovat nimittäin ihan samanlaisia yhä ja siellä saa helposti nyrkistä jos siellä käy.
Ja en TODELLAKAAN jatka tuota sairasta toimintamallia. Hirveät joulumuistot siitä jäi.
Joulu - ilon ja rauhan juhla!
Joo. Monissa perheissä se tarkoitti lasten phoinpitelyä. Meilläkin.
Vierailija kirjoitti:
Nämä tarinat kertovat vaan vanhempien heikosta psyykeestä ja typerästä yhteiskulttuurin vaatimuksesta, joka tuohon aikaan oli valloillaan. Kulissit kuntoon vaikka väkisin, sitten hakataan naiset ja lapset ja juodaan ja ollaan täysin pingottuneita ja kireitä. Mutta pääasia että naapurit ja sukulaiset tietää miten hienot ruuat meillä on.
Eteenpäin on, toivottavasti, menty.
Ei olla. Nyt pidetään kulissit kunnossa somessa. Insta-koti, insta-perhe, insta-elämä. Laitetaan edes pieni nurkkaus tip top, otetaan siitä kuva ja pyöritettään monen filtterin läpi, jotta saataisiin mahdollimman kermavaahdolla kuorrutettu mielikuva omasta elämästä luotua. Nykyään on paljon pahempaa tämä kilpalaulanta.
Ps. Naurettava kommentti tuo heikko psyyke🤣
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nimenomaan 80-luvun ilmiö? Oliko 90-luvulla asia paremmin?
Ei ollut. Eikä senkään jälkeen. 60-luvulla syntyneet tuntuvat vielä olevan sellaista joulusta stressaantuvaa sukupolvea. Näiden lapset sitten ottaa rennommin.
Vierailija kirjoitti:
Äitini marttyrointiin kuului myös volina. Siis siivotessaan ja leipoessaan vollotti ääneen että yksin saa aina kaiken tehdä, kaikki pitää aina itse hoitaa, kukaan ei koskaan auta, kaikki on aina minin vastuulla jne jne
Tämä ei siis pitänyt yhtään paikkansa sillä kaikkina muina vuodenaikoina me lapset hoidettiin siivous, siis pakotettuna tietenkin. Siivosimme, imuroimme, laitoimme ruuan, kävimme kaupassa - äiti teetätti kaiken lapsilla jo ala-asteella.
Joulu oli poikkeus ja silloin se teki itse - ja helvetinmoisella marttyroinilla joka päättyi itkuun ja kiukutteluun.
Ja jonka sitten täälläkin isä kosti lapsille karjumalla ja syyttämällä meitä laiskoiksi ja kiittämättömiksi kakaroiksi. Huomaamatta ollenkaan sitä että meillä lapsilla oli ympäri vuoden aikuisen vastuut ja velvollisuudet. Tuntui pahalta ja vieläkin ahdistaa.
Äiti muuten tekee edelleen samaa.
En ole AINUTTAKAAN joulua viettänyt vanhempieni luona sen jälkeen kun pääsin kotoa muuttamaan pois. Saavat kiukutella keskenään.
Meillä sama (edelleenkin) ja volinaa kuuluu vaikka koko perhe seisoo mopit ja kokkausvehkeet tanassa vauvasta vaariin. Ilmeisesti volina on äidin ikiomaa jouluperinnettä mitä vuodesta toiseen haluaa pitää yllä.
Muistan ja äitini stressaa edelleen samalla tavalla. Ruuat tekee itse ja sivoaa hullunlailla joka nurkan. Itse en ole perinyt tätä ominaisuutta, vaan todennut, että kyllä se on joulu silti, vaikkei itse ruokia tekisikään eikä joka paikkaa siivoaisi ja puunaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan jatka: ihana, ihana Korona❣️Tapaan lapset maskeilla pihassa ja tarjoan glögiä. Hyvää Joulua ja näkemiin!
Ota vastuu lapsistasi!
Mitä sekoilet? Minulla on aikuiset lapset, enkä ole läheisriippuvainen roikkuja, joka perustaa elämänsä narsistisesti oman siemenensä vainoamiselle 😳
Teit sen jo.
Mitä sekoilet? Minulla on aikuiset lapset, enkä ole läheisriippuvainen roikkuja, joka perustaa elämänsä narsistisesti oman siemenensä vainoamiselle 😳