SUPERKETJU: Kerro rakkaimmasta esineestäsi!
Nyt pistetäänkin pystyyn oikea SUPERKETJU! Siis poikkeuksellisen pitkä ketju.
Aihe on: Kerro, mikä on nimenomaan juuri SINULLE se kaikkein rakkain, tärkein tai muistorikkain ESINE asunnossasi. Sellainen, josta et voisi luopua. No okei, voit kertoa kaksikin sellaista, mutta älä mielellään enempää :)
Se voi olla jotain nykyiseen tai entiseen rakkaaseen liittyvää, se voi olla esine lapsuudenkodista, tai vaikkapa tärkeä matkamuisto ulkomailta. Tai jotain opiskeluaikaan liittyvää. Se voi olla äänilevy, kirja tai taideteos. Jotain sellaista, jolla on sinulle erityistä merkitystä. Jotakin sellaista, joka tuo sinulle mieleen hyviä hetkiä menneisyydestä.
Kommentit (25)
Ei ole tarkoitus kuulostaa kylmältä tai vähätellä muiden rakkaita tavaroita, mutta jos tavaroista puhutaan, niin mulla ei ole mitään sellaista tavaraa, mistä en voisi luopua. Tykkään kauniista tavaroista ja huonekaluista, mutta kyllä mä niistä voisin luopua pakon edessä ja vaikka muutenkin. Muisto kuitenkin on jäljellä, vaikka sitä tavaraa mulla ei oliskaan.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö mulla olisi paljonkin tavaraa, jolla olisi tunnearvoa. Esimerkki: tätini on muuttamassa uuteen kotiin ja hänellä on massiivinen tavaranvähennysprojekti edessä. Olimme käymässä ja hän kehotti katselemaan kaikkea mieleistä. Mä kysyin, saisinko yhden hänen mattonsa, jonka hän on itse kutonut itse leikkaamistaan kuteista. Myöhemmin hän soitti mulle ja sanoi, että pyyntöni oli tuntunut hänestä niin hyvältä, että oli meinannut itku tulla, koska hänestä on mukava ajatus, että mä voin näyttää lapsilleni tädin kutomaa mattoa sitten kun täti on kuollut ja muistella häntä. Ja juuri tästä syystä mä sen maton halusin!
Mun rakkaimmat esineet on Macbook ja moottoripyörä, mutta molemmat ovat korvattavissa toisella samanlaisella. Mulle siis rakkaampaa on funktio kuin itse esine.
Isäni tekemä lipasto. Kaunis, selkeälinjainen lipasto jossa kaunis pieni hiekkapuhallettu "ikkuna" yhdessä ovessa. Tehty hartaasti ja rakkaudella. Jokainen kulma ja liitos on tehty huolella ja lipastosta näkee rakkauden puusepän ammattiin.
Mulla on yks kaunis peili jonka ostin ulkomailta, mutta ei valitettavasti ole edes käytössä nyt. Jos joskus saan isomman paremman asunnon taas, niin sitten laitan kaikki taulut ja senkin peilin seinälle.
Isoäidiltä peritty lipasto, n. 100 vuotta vanha
Oma pehmolelukoirani, jonka olen syntyessäni saanut äitini silloisilta työkavereilta. Olen koko elämäni nukkunut koira käsieni välissä/sylissä, enkä osaa nukkua ilman sitä - tuntuu hassulta jos käsien välissä ei ole mitään, en saa niitä hyvään asentoon. Koira on joka tapauksessa älyttömän rakas, se on juuri sopivan kokoinen ja se on nytkin pääni alla ylimääräisenä tyynynä. Lapsena olen sille supattanut kaikki salaisuuteni. Onneksi miehelleni ei ole ongelma, että nukun vielä pehmolelu sylissä..